Karim kirjoitti:
Kyllä juuri näin. Tämä vie lajin kehitystä eteenpäin. Mutta sitten tohtin olla eri mieltä
En ole varma, mistä olet eri mieltä.
Sanomasi poikasmäärien eroista ja määrään ja laatuun panostavista lajeista (ekologien kielellä r- ja k-strategisteista) on tietty totta, eikä se nähdäkseni ole ristiriidassa minkään aiemman sanomani kanssa.
Kaloissakin on kyllä huimaa vaihtelua siinä, tuotetaanko jälkeläisiä paljon vai annetaanko pienemmälle määrälle paremmat eväät elämään, niin että toisesta päästä päällekkäisyyttä on hyvän matkaa lintujen ja nisäkkäiden kanssa. Esimerkiksi latimeria synnyttää kymmenkunta poikasta yli vuoden raskausajan jälkeen, ja hietahai vajaan vuoden raskauden jälkeen kaksoset. Möhkäkala taas laskee kerrallaan jopa 300
miljoonaa mätimunaa.
Akvaariokaloilla haarukka ei ole ihan yhtä iso, mutta merkittävä kuitenkin.
Karim kirjoitti:
Suomalaisella lohella (ja varmaan myös Tyynenmeren) on havaittu hauska tapa sotkea perintötekijöitä. Kaikki koiraat eivät smolttiutuessaan vaellakkaan mereen vaan jäävät jokeen. Noh, merestä noussut lohipari viettää "herkkiä hetkiä" jolloin tämä joessa ollut "liukas luikku" säntääkin paikalle ja "vetää välistä". Aika veijari
Tällaisia satelliittikoiraita tai sniikkereitä (
sneaker males) on aika monilla kaloilla, ja tunnetaan niitä linnuilta, matelijoilta ja mustekaloiltakin, näin ulkomuistista. Se on hauska ilmiö: koiras, joka ei ole tarpeeksi iso ja vahva tappelemaan naaraista tai puolustamaan reviiriä, ottaa vaihtoehtoisen lähestymistavan lisääntymiseen. Se pysyttelee huomaamattoman värisenä ja kokoisena tai peräti jäljittelee naarasta niin, että se pääsee hiippailemaan isompien koiraiden silmien alla. Monella lajilla naaraat parittelevat näiden sniikkereiden kanssa aivan vapaaehtoisesti, ja niiden poikasissa on sitten molempien koirastyyppien jälkeläisiä.
Tätä tapahtuu akvaariokaloillakin, ja hyvä niin, noin geneettisen monimuotoisuuden kannalta. Muistan nähneeni videon, jossa jonkin tutun kirjoahvenlajin kutemista oli kuvattu akvaariossa, ja pikkuruinen sniikkerikoiras kävi vikkelästi hedelmöittämässä osan mätimunista, kun pariskunnan silmä vältti, mutten harmi kyllä löydä sitä nyt uudelleen.
Myös miekkapyrstön myöhäiskoiraita voisi ajatella variaatioksi tästä teemasta. Koirasmiekkapyrstöthän ovat jonkin verran reviiritietoisia ja nahistelevat naaraista. Myöhäiskoiraat pysyttelevät pitkään naaraan näköisinä ja kasvavat aikuisen naaraan kokoon, ennen kuin äkkiä kasvattavat miekan ja ryhtyvät käyttäytymään koiraiden tapaan. Ne ovat saaneet kasvaa rauhassa saamatta selkäänsä ärhenteleviltä varhaiskoirailta, ja siinä vaiheessa kun ne alkavat näyttää koirailta, ne ovatkin jo isompia kuin varhaiskoiraat koskaan.