Juu, älyvapaita juttuja itelläki riittäny...
Hulluinta oli, kun ostin 194l Juwelin, ja oltiin muuttamassa samalla. Vanhassa kodissa 40l allas, uuteen kotiin remontin keskelle kypsymään "iso". Ja ison mukana tuli (iso)purjepleco (13cm), koristekarppi (15cm), kaks kuparistamonnista, kolme piiiiitkää ja paksua siiamin piikkisilmää, jotka jouduin lykkään viikoks 40l altaaseen. Ja siellä oli jo kaks tavallista piikkisilmää, avain- ja perhoskirjoahvenpari, kaarimonnisia ja pandamonnisia. Niin ja ihana pikkunen puropleco. Ja uskokaa pois, kaikki suju hyvin! Tilanteen onneks rauhoitti karpin vierailun lyhyys. Oli mulla vaan reilun vuorokauden, ja muutti sit 450l altaaseen, talvehtimaan.
Purjepleco oli jo ainakin 10v. ollut ed. omistajalla, ja todellakin akvaarioliikeyritäjällä ko. altaassa!!! Eli kääpiöitynyt se oli tai jotain. Sillon juuri tajunnut sen tarpeista, enkä muutenka. 40l altaassa ei "avaimetka" muuten olleet kun reilun viikon, nekin otin vasta, kun tiesin et iso tulee.
Juu, mutta kaikki meni hyvin. Purjeplecokin alkoi mun ruokinnalla kummasti kasvaa ja oli ikänsä sekä kesy, että öisin ahkera putsaaja. Persoonana mainio ja lempeä. Toki se sotki, mut mulla oli "ylimitoitettu" suodatus ja aika niukka kalasto. Piikkisilmät parveili sen masun alla, liikkuva "ruokailujuurakko", joka vaan köllötteli, hamuili ja haki katkapellettejä suoraan kädestä, muuttojen yhteydessä vaihto vedestä veteen käsissä jne. Ja antoi myös pikkusen puroplecon pökkiä ja puskea mennen tullen. Ei edes värähtäny, saatikka kiinnittäny sinttiin huomioo.

Asui 20cm siinä 194l:ssa ja sit loput 240l:ssa. Ei sekään nykynormeilla riittävä ollu, mutta kala näytti ja voi hyvin. Eikä se kasvejakaan kärsittäny. Kokoa tuli lopulta sellanen reilu 30cm. Siis jäi pikkuseks, mut oli korkea ja pullea kaunistus! Elämä päättyi yllättäin, mitään ulkoista ei näkynyt. Yksi aamu vain oli poissa...

Mulla eli ton aiemman 10v historiansa lisäksi 13v.
Lisäks mulla oli mustaveitsikala ja kaks tiikerinuoliaista tossa 240l. Veitsikala kuoli yhdessä muutossa, sellanen 15cm, rauhallinen ja äärettömän kaunis yksilö. Ainoa kenen kans oli pikku nahinaa, oli isoegoinen tulipyrstö... =) Veitsi olis päässy isompana ISOON altaaseen. Tikrut otin 100l altaasta vanhuksina, nauttivat suunnattomasti olosta 240l. Niistä isompi, värihäiriö oli sellasen 18cm.
Nää ei nyt tullut listauksena, mutta jutut kertoo ehkä enemmän. Tapahtumat oli v. 1995-2000. Nyt toimin toisin! Silti vaikka eläinystävä oonkin, en ihan allekirjoita
kaikkia kokovaateita altaalle. Jos vankeus hyväksytään eläimelle, ei voida taata vapauden oloja. Iso koirakin voi asua kerrostaloyksiössä, jos sen hoitaa hyvin. Jos pelastaa kalan altaasta, joka on sille AIVAN liian pieni, tekee musta hyvän työn. Jokainen litra lisää on parannusta. Totuus musta on pitkälti se, että harvalla on se 1000l allas, jossa muutama kala.
Enemmän mä koen rääkkäykseksi agressiiviset kalat keskenään tai rökittämässä heikompiaan, surkeat vesiolot, väärän tai riittämättömän ruokinnan jne. On totta et ei ne Korkeasaaren kissatkaan elä elämäänsä kuten perimä vaatii. Mutta niistä huolehditaan.
Ja juu, älkää hermoooooostuko muhun. Kunhan pohdin. Mitä lähemmäks luonnon oloja eläimelle voi tarjota, sen parempi. Ja mitä enemmän eläimistä välitetään
niin, että niiden hyvinvoinnista luontaisine tarpeineen huolehditaan, sitä paremmassa maailmassa me kaikki elämme.
Ja niin, todellakin vähittäiskaupan portaalle penään lisää vastuuta! Kaloja vain myydään, kunhan saa rahat pois. Yks surullisimmista jutuista oli, että ihan kuuluisan ketjun altaasta kaveri osti pariskunnan 380l ahvenaltaaseen, jossa kauniita, isojakin, mutta lepposia lajeja, sinikirjoahvenet, jotka olikin sit helmikirjoahvenpari!!!

Lopun voitte arvata.
Mää mittää tiärä. Kalat ui, koira kulkee ja mää miätin.