Onko riutta-akvaario eliöiden keskitysleiri?

[Fennorama]

hei, ajattelinpa toivoa saavani aikaan keskustelua riutta-akvaarioiden todellisuudesta...Pidin riutta-akvaariota useita vuosia kunnes monista syistä luovuin siitä ja yksi oli huono omatunto. Tunsin itseni hirviöksi aina kun jokin elukka kuoli luonnottomasti.

Seurattuani keskustelua vuosia ja omien kokemuksien jälkeen alkoi tuntua siltä, että riutta-akvaario on kuin keskitysleiri, jossa harva eliö selviää pitkään hengissä. Täällä raportoidaan vain murto-osa kuolemista ja niitäkin on paljon.

Lähes kaikki kalat ja suuri osa selkärangattomista pyydystetään vapaina meristä ja suurin osa niistä kuolee luonnottoman aikaisin. Joko ennen akvaarioon pääsyä tai matkalla. Monen elinkaari akvaariossa on todella lyhyt ja päättyy johonkin katastrofiin.

Itselläni sähkökatkos vei suuren osan elukoista kerran. Toisella kerralla kävi kemiallinen reaktio ja sama juttu. Ja kun on jutellut ja lukenut kokemuksista niin nämä taida olla edes poikkeuksia.

Uskaltavatko harrastajat oikeasti raportoida näistä kuolemista vai onko ylpeys liian kova myöntämään erehdykset ? Itselläni alkoi käydä elukat sääliksi, jo akvaarion kokokin on mereen verrattuna niin luonnottoman pieni ja ympäristö eloton.

Kovasti tekisi mieli jossain vaiheessa uutta isoa riutta-allasta mutta miten voisi varmistaa, ettei näitä kuolemia ja kärsimyksiä pääse tapahtumaan niin paljon?

Onko tekniikkaan luottaminen virhe, ja ne harrastajat, jotka luottavat enemmän käsipelillä hoitamiseen - onko teillä parempia kokemuksia kun ei ole niin paljon pettävää tekniikkaa?

Mitähän Elmeri-hummerilleni nykyään kuuluu, se muutti jonnekin Hyvinkään suuntaan

ystävällisesti

[cmmd]

Etiikka, kiinnostava aihe.

Onhan akvaario hyvin pieni verrattuna valtameriin, mutta entä jos tarkastellaan jotain tiettyä lajia, joka elää hyvin pienellä reviirillään. Esim vuokkokalat. Ne eivät luonnossakaan siirry kauas elinalueeltaan (Paitsi Finding Nemo -leffassa). Toisaalta monet välskärit liikkuvat paljon ja elävät suurissa parvissa. Kai se on kuin veteen piirretty viiva. Mielestäni voin uskotella itselleni, että kaikki on hyvin niin kauan kuin kalat käyttäytyvät suht normaalisti. Siinä vaiheessa kun joku eläin kulkee neuroottisen näköisesti esim. ui pientä ympyrää ja kulmaa tai törmäilee seiniin. Mitä näitä vaihtoehtoja nyt onkin.

Toisaalta, koralliriutat ovat menehtyvä luonnonvara. Akvaarioharrastus nyt on pieni häpeäpilkku koralliriuttojen häviämisen kannalta. Akvaarioharrastuksen prosentiaalinen kulutus ja kuormitus on pientä. Nykyäänhän kauppiaan ja tukkurit suosivat käsin pyydystettyjä (ilman myrkkyjä) ja korallitkin ja kivet lohkotaan käsin. Onneksi monen vientimaan lakipykälät vaativat tätä. Eikä unohdeta tiukkoja CITES-kuvioita. Anyway, mielestäni sukupuuton kuolemisen varalta akvaarioharrastajat voivat olla hyödyksi. Harrastusta varten eri lajien olosuhteita tutkitaan ja saadaan selvyyttä miten ne selviävät ja lisääntyvät.

Onpas sekavaa tekstiä.

[tko]

Kauankos se sun sähkökatkokses kesti ja minkälaisia otuksia heitti lusikan nurkkaan? Ja vielä että minkälainen kemiallinen reaktio?

[-Alix-]

Minusta meriallas ei ole sen erilasempi "keskitysleiri" kuin makeanveden allas. Päinvastoin uskon, että mv-harrastajat ovat himpun tietoisempia vesioloista sun muista kuin rivi-akvaarionpitäjät platyineen kultakaloineen makealla puolella (viittaan siis harmaan massaan, jota ei akvaarionpito oikeasti edes kiinnosta - miksi näitä leväpurkkeja alituiseen kupsahtavineen kaloineen vaan löytyy kodista jos toisestakin on meikäläiselle mysteeri).

Hävikkiä on toki tullut täälläkin, mutta selvästi vähemmän kuin makealla puolella vaikka kaikkia altaita koitan hoitaa mahdollisimman hyvin. Toisaalta, luonnossa mikään eliö ei elä turvallista ja rauhallista elämää, harva eläin siellä ei kuole tapaturmaisesti Täälläkin suurin syy katoon oli mantis, joka altaassakin toteutti varsin luonnollista taipumusta ruokailuun. Muut syyt tappioihin on ollut omia kämmejä (bakteerikalvo pinnalla = happikato eikä väärää liimaa kannata kokeilla).

Itse olen koittanut ostaa elävät mahdollisimman usein "käytettyinä", ja tällä tavalla koitan pitää omatuntoni hyvänä. Onko tällä mitään merkitystä on sitten ihan eri asia. Mutta niin kauan kun hoitaa allasta niin hyvin kuin osaa niin en kokisi kauhean huonoa omatuntoa. Kuinka moni luulette että potee huonoa omatuntoa jättäessään laumaeläimen, eli koiran, yksin moneksi tunniksi, keinotekoiksesti remmissä kiskoen ulkoiluttaen sitä yhteensä parikymmentä minuuttia päivässä kaupungin kaduilla, tuomiten eläimen elämään vailla kunnollista laumaa tai vaiston kaipaamaa laumahierarkiaa, luontaista ravintoa jne jne? Etiikka on kimurantti asia. Mikä on toiselle "riittävä" on toiselle "puutteellinen".

[Jaes67]

Nämä tämän ketjun ensimmäisessä ja toisessa viestissä mainitut negatiiviset seikat ovat juuri syynä siihen että meilläkään ei merivesiallasta ole. Eli siis kovasti on tehnyt mieli sen jälkeen kun pääsi riuttoihin ensimmäistä kertaa tutustumaan laitesukelluksen muodossa, mutta päätökseni on ollut että ne vähät jäljellä olevat riutat pysyvät meressä.

Tuosta kommentista, että makeanvedenakvaario on aivan yhtälailla "keskitysleiri" voisin olla hieman eri mieltä. Makeanveden kaloista (ja kasveista joita voisi ehkä verrata noihin koralleihin) todella suuri osa on viljeltyjä. Varsinkin juuri sen harmaan, asiasta kiinnostumattoman massan kalat ovat pitkälti niitä tavallisimpia viljeltyjä kaloja. Itselläni on esimerkiksi tulossa uuteen altaaseeni vain yksi luonosta pyydystetty pleko, loput kalat on joko viljelty kotiakvaarioissa tai sitten jossain ulkomailla.

[cmmd]

Niinhän se on merivesipuolellakin. Muutamat suosituimmat kalat ja äyriäiset ovat viljeltyjä. Viljeltyjen valikoima laajenee sitä mukaa kun tietämys kasvaa.

[Jaes67]

Ovatko korralitkin viljeltyjä? Käsitykseni on ollut se attä vain pieni murto-osa meriveden kaloista on viljeltyjä. Makeaanveteen saa aika paljon kaikea viljeltynä, varsinkin jos katselee muiden harrastajien viljelemiä poikasia.

[cmmd]

Ei sitä määrää siis todellakaan voida verrata makeanveden kaloihin. Harrastus ja tietämys on kuitenkin vasta teini-iässä. Ei siitä kovin monta vuotta ole, kun harrastajat pyrkivät pitämään eliöitä elossa. Nykyään keskitytään jo siihen, että ne voivat hyvin ja jopa lisääntyisivät.

Muutamia koralliahven-lajeja, vuokkokaloja, merihevosia saa viljeltynä. Koralleista saa paljon enemmän viljeltynä ja muiden harrastajien liikakasvuja. Kalakaupoissakin on vissiinkin "fragi-kauppa" yleistynyt. Korallit kun ovat siitä kivoja, että pieni pikkusormen pään kokoinen pää riittää hyvissä olosuhteissa pistokkaaksi ja se kasvaa ihan yhtä isoksi kuin merestä otettu.

Kaikenlisäksi viljellyt kalat ja korallit tuppaa selviämään paremmin kuljetukset, aklimoinnit ja muuta akvaarion aiheuttamat stressit.

[tate]

Oman merivesialtaan pystyyn laittamatta jättäminen on kun hyttysen paska "valtameressä". Jos hyvää omaa tuntoa haluaa parantaa, ni lähtee sinne Thaimaan rannoille tekemään sitä laupias samarialais käännytystä niihin paikallisiin kauppiaisiin, jotka myyvät kaikennäköistä kuivattua merivesi eliöstöä omista kojuistaa ja turistit niitä koteihinsa laahaa. No kukin tyylillään parantaa mailmaa....

[Vega]

Tuosta kommentista, että makeanvedenakvaario on aivan yhtälailla "keskitysleiri" voisin olla hieman eri mieltä. Makeanveden kaloista (ja kasveista joita voisi ehkä verrata noihin koralleihin) todella suuri osa on viljeltyjä. Varsinkin juuri sen harmaan, asiasta kiinnostumattoman massan kalat ovat pitkälti niitä tavallisimpia viljeltyjä kaloja. Itselläni on esimerkiksi tulossa uuteen altaaseeni vain yksi luonosta pyydystetty pleko, loput kalat on joko viljelty kotiakvaarioissa tai sitten jossain ulkomailla.

Ja siis millä tavalla "keskitysleiriasumiseen" vaikuttaa se onko kala viljelty vai luonnosta kerätty?

Eliöiden lyhytikäisyyteen vaikuttaa merkittäviltä osin se, että joillakin tyypeillä on taipumusta hamstrata akvaarioihinsa kaikkea sellaista mihin ovat ihastuneet valokuvan perusteella vaikka se oma akvaario saatikka omat valmiudet eivät ehkä olekaan aivan kyseisen eliön vaatimukset täyttäviä...

Merivesiportaalia katsellessa ei oikein tiedä pitäisikö joidenkin harrastelijoiden kohdalla itkeä vai nauraa.

Henkilökohtainen suosikkini on 80cm pitkään akvaarioon tungettu kettukala (normaali aikuispituus yli 20 cm)...

Jos minä pistän 3cm pitkän miljoonakalan 12cm pitkään akvaarioon, niin onko kyseessä keskitysleiri vai mikä? Tilanne on suhteessa sama kuin tuon kettukalan tapauksessa. Ja pidettäisiinkö minua ihan aiheesta idioottina?

Tavallisimpien kalojen kerääminen luonnosta ei käytännössä kuitenkaan vaikuta suuntaan eikä toiseen. Jos Eurooppaan tuodaan vuosittain vaikka 150 000 keltavälskäriä ei vaikutus ole sen kummempi kuin jos pelkästään Suomesta vietäisiin Eurooppaan vuosittain 150 000 kiiskeä...

[Jaes67]

Anteeksi seka ilmaukseni tuosta luonnosta pyytämisen vaikutuksesta "keskitysleiriasumiseen". Tarkoitin siis että en hirveästi pidä ajatuksesta pyydystää vähiä, oikealla koralliriutalla elämään tottuneita kaloja akvaarioihin.

[Fennorama]

Tuhoisa sähkökatkos kesti joitain tunteja, en tiedä tarkkaan koska sulake oli räjähtänyt töissä ollessa ja kotiin palatessa oli puolet kaloista kanttuvei. Siitä opin, että laitoin akvaarion laitteet (ja varsinkin eri streamit) eri sulakkeiden alle.

Kemiallinen reaktio johtui akvaarioon jääkaapin päältä hitaasti pomppineesta teippirullasta, joka imeytyi sopivasti streamiin ja levitti liimansa koko akvaarioon - huolimattomuutta mutta kas niin epätodennäköistä. Heräsin yöllä kalojen hysteeriseen pomppimiseen ja sain vedenvaihdoilla alle puolet pelastettua. Omatunto oli tosi paskana sen jälkeen.

[Aqualung]

Keskitysleiri? No tottahan toki - elämää toisten rajaamalla alueella. Mutta en silti lähtisi mihinkään kuolemanleireihin vertaamaan. Ehkä elinikäisesti internoitu mutta kuitenkin tavoitteena on tarjota leiriläisille mahdollisuuksien puitteissa luontaiset/luontaisenkaltaiset elinolot. Tosin ilman niitä isompihampaisia.

[luri pahanen]

Laajennan hieman ketjun puheenaihetta. Itselläni on nimittäin pyörinyt mielessä ajatus siitä, minkälaista jatkuvuutta ihmisillä akvaarioharrastuksensa kanssa on.

Helposti tulee mieleen, että kalastoa vaihdetaan vähän väliä, jolloin myydään pois entisten parvien rippeet ja hankitaan uusia. Tulee sairauksia tai sitten vain mielenkiinto lopahtaa ja halutaankin jotain muita kaloja, vaikka entiset eivät vielä olisikaan vielä vanhuuteen kuolemassa. Vai onko monilla ihmisillä pysynyt kalasto samana vuosia (tietysti aina jotain menetyksiä tapahtuu, mutta että pääosa kaloista olisi todella vanhoja ja isoja).

Itselläni harrastus on vielä aika uusi, mutta olen saanut kohdata erinäisiä vaistoinkäymisiä - sairaus tappanut, kala hypännyt lattialle, partamonni imeytynyt ulkosuodattimen putkeen, kalat eivät tule keskenään toimeen sekä uuden isommanakvaarion hankkiminen ja sitä myötä kalaston töyin vaihto.

Tätä palstaa lukiessa saa tietysti asiasta vääristyneen kuvan, koska täällähän kysellään neuvoa nimenomaan silloin, kun ongelmia on - eikä tarkoitukseni ole syytellä vaan ennemminkin pohtia ääneen ja herättää keskustelua.

Akvaariokaupoissa käydessä tulee joskus mieleen, että kuka nämä kaikki kalat ostaa - akvaariokaupoissa kun harvoin on ruuhkaksi asti asiakkaita (paitsi ehkä akvaariokeskuksessa, mutta siellä tilat ovat niin pienet, että tunnelma on väkisinkin varsin tiivis). Monet kalathan periaatteessa elävät aika pitkään, joten jos edes jonkinlainen osa kaloista eläisi "vanhoiksi", niin riittääkö todella ostajia akvaariokauppojen kaloille. Ja sitten on tietysti vielä nämä isoiksi kasvavat ja erakkoelämää elävät kalat. Jos niitä on myynti kavassa vaikka kymmenen, niin millainen elämänkaari niillä tulee olemaan.

Helpostihan syytetään "sunnutaiharrastajia" siitä, että he eivät saa kalojaan pysymään hengissä vaan ostavat sitten uudet neontetrat ja kultakalat parin kuukauden välein. Mutta onko paljon "tosi harrastajia", joilla kalasto pysyisi vuodesta toiseen samana (kalastoahan ei voi paljoa tai ainakaan nopeasti muuttaa, jos ajatellaan, että kaloista luovutaan vain kuoleman kautta ja että niitä yritetään hoitaa mahd hyvin). Helpostihan akvaarioon vielä hankitaan vähän liikaa kaloja, jotka sitten kasvaessaan eivät enää mahdukaan tai tule toimeen keskenään.

kommentoikaa, jos ajatuksenvirtani herätti ajatuksia.

[Merihemmo]

Merivesiportaalia katsellessa ei oikein tiedä pitäisikö joidenkin harrastelijoiden kohdalla itkeä vai nauraa.

Henkilökohtainen suosikkini on 80cm pitkään akvaarioon tungettu kettukala (normaali aikuispituus yli 20 cm)...

Viittaat ilmeisesti minun akvaariooni, joka on portaalissa nimellä "Antin ja Tiinan miniriutta". Ostin kettukalan sinne silloin kun kettukala oli pieni (alle 10cm). Oli hyvin tiedossa, että kala kasvaa ja se tarvitsee lisää tilaa tulevaisuudessa. Tiesin jo kalan ostohetkellä, että siirryn lähitulevaisuudessa isompaan akvaarioon ja siksi uskalsin ostaa sen.

Nykyisin kettukala uiskentelee 510 litraisessa akvaariossa. Suunnitelmissa on 1500 litranen kala-akvaario. Kyllä sielä kelpaa isommankin kettukalan polskia.

[Tatu Vaajalahti]

Merivesiportaalia katsellessa ei oikein tiedä pitäisikö joidenkin harrastelijoiden kohdalla itkeä vai nauraa.

Rohkeasti vaan oma allas sinne esille että voidaan ottaa oppia!

[Aqualung]

Ei onnistu ihan tuosta vaan. Pari viikkoa ollut oma nano jo ilmoitettuna mut ei oo näkyny.

[cmmd]

Laajennan hieman ketjun puheenaihetta. Itselläni on nimittäin pyörinyt mielessä ajatus siitä, minkälaista jatkuvuutta ihmisillä akvaarioharrastuksensa kanssa on.

Helposti tulee mieleen, että kalastoa vaihdetaan vähän väliä, jolloin myydään pois entisten parvien rippeet ja hankitaan uusia. Tulee sairauksia tai sitten vain mielenkiinto lopahtaa ja halutaankin jotain muita kaloja, vaikka entiset eivät vielä olisikaan vielä vanhuuteen kuolemassa. Vai onko monilla ihmisillä pysynyt kalasto samana vuosia (tietysti aina jotain menetyksiä tapahtuu, mutta että pääosa kaloista olisi todella vanhoja ja isoja).

Merivesiharrastajat ovat makeavetisistä erilaisia siinä kohtaa, ettei altaaseen jo laitettua kalastoa lähdetä helpolla vaihtamaan. Etenkään, jos kyseessä on riutta-allas (niinkuin >90% on), sillä kalojen pyyntiä varten pitää käytännössä purkaa koko allas. Harva merivesikala kasvaa kovinkaan isoksi. Esim. Palettivälskärin kerrotaan kasvavan luonnossa jopa 30cm, mutten ole nähnyt akvaario-olosuhteissa sellaisen kasvavan yli 20cm. Paitsi Sea-life:ssä missä niitä pidetään kala-akvaarioissa ja ruokitaan aika runsaalla kädellä.

Tässä ketjussa on kuitenkin kyseessä enemmän merivesikalat, vaikka lähes samat asiat koskevat toki makeavetisiäkin.

[Vega]

Harva merivesikala kasvaa kovinkaan isoksi. Esim. Palettivälskärin kerrotaan kasvavan luonnossa jopa 30cm, mutten ole nähnyt akvaario-olosuhteissa sellaisen kasvavan yli 20cm. Paitsi Sea-life:ssä missä niitä pidetään kala-akvaarioissa ja ruokitaan aika runsaalla kädellä.

No huh-huh...

Eli jos minä laitan pienen kultakalan 10 litran ämpäriin, niin sepä ei siellä jostain kumman syystä kasva ihan yhtä suureksi kuin "luonnossa"...

Mahtaisiko tähän kenties olla syynä se että 10 litran ämpäri on liian pieni? Mutta jos sitä kultakalaa kuitenkin hoitaa kunnolla, niin sehän voi elää siellä hyvinkin pitkän aikaa. Eli onko asiallista pitää kultakalaa 10 litran ämpärissä kun se kerran pysyy siellä hengissä? Jos niitä laittaa sinne kaksi, niin ne eivät jostain kumman syystä siellä lisäänny vaikka hoito olisikin muuten kunnossa...

Täysin vastaavasti voi kysyä onko asiallista pitää palettivälskäriä 500 litran akvaariossa sillä perusteella että se pysyy siellä hengissä mutta ei jostain kumman syystä kasva täysikokoiseksi lisääntymisestä puhumattakaan....

500 litran akvaariossa voi kuitenkin käytännössä lisäännyttää mitä tahansaa makean veden kirjoahventa kun olosuhteet ovat muuten kunnossa, mutta miten montaa merivesikalalajia on onnistuttu lisäännyttämään 500 litraisessa tai vaikka 5000 litraisessa akvaariossa?

Olisiko syynä kenties se, että suurikokoinenkin kirjoahven, jonka reviiri on luonnossa tuskin pingispöytää suurempi, voidaan lajin vaatimukset täyttäen asuttaa kirjoituspöydän kokoiselle alueelle ilman että luontainen käytös mukaanluettuna lisääntyminen muuttuu mahdottomaksi? Samalla tavalla kuin pingispöytäkin voidaan skaalata kirjoituspöydän kokoiseksi ilman että peli käy täysin mahdottomaksi?

Mutta sitten vaikka palettivälskäri, jonka elinpiiri luonnossa lienee vähintäänkin koripallokentän kokoinen, on samalla tavalla kotonaan kirjoituspöydän kokoisessa 500 litran akvaariossa? On muuten varmasti yhtä kotonaan kuin kirjoituspöydän kokoiseksi skaalatulla koripallokentällä käyty 7+7 miehen peli on mahdollista....

Koska joidenkin tyyppien tuntuu olevan ylivoimaisen mahdotonta hahmottaa erittäin yksinkertaisia asioita, niin voisitte käydä vaikka Sealifessa katsomassa miten pitkän matkan 30cm oskari ui keskimäärin kymmenessä minuutissa. Ja laji on todistettavasti kotonaan 500-litraisessa akvaariossa ja lisääntyykin siellä helposti.

Sitten vertaatte sitä siihen miten pitkän matkan 20cm palettivälskäri ui kymmenessä minuutissa. Mahtaako siinä olla havaittavissa jonkinlainen ero oskarin aktiivisuuteen verrattuna? Ja siitä huolimatta te olette siinä lapsellisen viattomassa uskossa, että te pystytte tarjoamaan palettivälskärille edes etäisesti riittävää tilaa muistuttavan asumuksen kotiakvaariossa?

Ja voisiko joku älyn jättiläinen nyt tyhjentävästi selittää, miksi hän itse tai kukaan muukaan ei ole onnistunut lisäännyttämään palettivälskäriä akvaariossa? Tai ylipäätään mitään merivesikalaa, lukuunottamatta joitakin alle 10cm nurkkapatrioottilajeja, joiden päivittäistä uintimatkaa ei lasketa kymmenissä kilometreissä?

Vihje: Kyse ei ole vesiarvoista tai kuunkierrosta...

Eli onko tuolla merivesiportaalissa todellisuudessa yhtään sellaista vuokkokaloja ja tokkoja isompi kaloja harrastelevaa henkilöä, jonka akvaarion koko - kalavalikoima aivoituksia katsellessa ei ole syytä itkeä kalojen puolesta ja naureskella samalla jollekin muulle...

[Tatu Vaajalahti]

Tässä kohtaa kannattaa varmaan muistuttaa vanhasta Internet viisaudesta: Don't feed the troll!

[cmmd]

Tässä kohtaa kannattaa varmaan muistuttaa vanhasta Internet viisaudesta: Don't feed the troll!

Piti just sanoa samaa.

Summa sumarum, päät giljotiiniin ja poks.

[K.S]

Ei ole keskitysleiri vaan kesäleiri, ja kesäleirillä voi olla tosi kivaa.
Riippuu tietenkin ohjaajista, mutta turvallista siellä on

[hansu77]

Mielenkiintoinen keskustelu .
Sitä en tiedä, että minkä verran meriakvaariota harrastavien takia riuttoja tuhotaan. Sen kuitenkin tiedän riutoista sukellusta harrastaneena, että monet riutat on "tuhoutunu".
Turisteja raahataan riutoille satoja päivässä. Olen itse nähnyt miten todella upea riutta on tuhoutunut 6 vuoden aikavälillä. Se ei kuitenkaan ole ongelma monissa maissa, koska sitten turistit raahataan toiselle riutalle...
Riuttojen tuhoutumiseen on ihmiset syypäitä, mutta millä tavalla niin en olisi ihan varma, että onko syynä akvaarioharrastaminen. Tietenkin kaikki mistä joku saa taloudellista hyötyä aivan varmasti käytetään.

Onko akvaario keskitysleiri...johtuu mielestäni täysin miltä kannalta asiaa katsoo.
Veikkaisin kuitenkin, että moni akvaarioharrastaja tarjoo kaloilleen paljon inhimillisemmän elinympäristön kuin esim. yhteiskuntamme vanhuksille.
Monista koe-eläimistä puhumattakaan tai esim. lihan tuotanto tavasta.
Äärimmäisen vaikeita moraalisia kysymyksiä.

Itse olen vasta alkamassa harrastamaan merivesiakvaariota ja yritän kyllä pitää altaastani mahdollisimman hyvää huolta.

[Jukka]

Nyt kun keskustelu on kehittynyt käsittelemään kirjoituspöydän kokoisia koripallokenttiä, on hyvä aika palata alkuperäisen kysymyksen juurille.

Onko riutta-akvaario eliöiden keskitysleiri?

Keskitysleiri on paikka, jonne kootaan siviilejä, joiden liikkuvuutta ja kontakteja halutaan rajoittaa. Yleensä leirejä on luotu sotien aikoina, jolloin vihollismaan kansalaiset ja epäluotettavaksi koetut poliittiset ja kansalliset ryhmät on koottu kyseisiin leireihin.

- Riutta-akvaarion itsetarkoitus ei ole rajata siviilikalojen liikkuvuutta ja kontakteja, vaikka siinä väistämättä niin käykin.
- Nyt ei ole sota-aika (ainakaan Suomessa).
- Kalat eivät ole vihollismaan kansalaisia.
- Ainakaan itse en ole kokenut kaloja erityisen epäluotettaviksi, korkeintaan huijaavat esittämällä nälkäisempää kuin ovatkaan.
- Kalat eivät normaalisti ole poliittisesti aktiivisia ja ryhmätkin ovat lähinnä lokaaleja parvia (kun kyseessä on parvikala).

Yksiselitteinen vastaus on siis ei, riutta-akvaariot eivät ole eliöiden keskitysleirejä.

[Mikko V]

Eikä, repesin Jukan loistavasta tiivistelmästä, miksi riutta-akvaario ei ole keskitysleiri