Aikuiset kalat voivat tietyissä rajoissa sopeutua väärään osmoottiseen paineeseen, koska niillä on siihen tarkoitettuja säätelymekanismeja. Tuo säätety maksaa kuitenkin energiaa ja rasittaa kalan elintoimintoja.
Toisaalta kalojen siittiöissä ja munissa ei noita säätelymekanismeja ole, ja siksi mäti ei joko edes hedelmöity tai ala kedittymään väärässä osmoottisessa paineessa. Sittiöt ja munat joko "kuivuvat", kun niistä poistuu vettä, tai ne paisuvat ja halkeavat, kun niihin tulee liikaa vettä.
Tämä osmoottinen ilmiö saattaa myös aiheuttaa poikasten epämuotoisuutta, jos osmoottinen säätely ei ole vielä riittävästi kehittynyt.
Nyt siis ollaan kaukana kalojen tilavaatimuksista, vaan kyseessä on veden laatu ja osmoosi. Ei siis niinkään veden "kovuus".
Havainnointia kalojen tilavaatimuksista
Valvoja: Moderaattorit
-
- Elite Senior Member
- Viestit: 15316
- Liittynyt: 16:24, 05.11.2001
- Akvaarioseurat: HAS, Ciklidistit,
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Helsinki/HAS/Ciklidistit/TAS
- Viesti:
Sivuillani voi jo olla vastaus kysymykseesi:
http://www.aquahoito.info/suomi/sivuni.php
jo yli 15000 kirjoittamaani viestiä täällä.
http://www.aquahoito.info/suomi/sivuni.php
jo yli 15000 kirjoittamaani viestiä täällä.
Joskus taannoin eräässä keskustelussa oli M Varjon mittaamia pH arvoja miljoonakalojen luontaisista elinympäristöistä
Tuohon leväbarbikeskusteluun senverran, että itse olen pitänyt leväbarbeja aina 180L altaasta lähtien. Tämä siksi, että aiemmin käyttämäni vesijohtovesi generoi erittäin helposti punalevää ja leväbarbihan on ainut pätevä lääke siihen ongelmaan. Vaikka nuo leväbarbit isossa altaassa singahtelevatkin, oppivat ne nopeasti altaan tavoille. Sitäpaitsi vanhemmiten nuo laiskistuvat todella paljon ja vanha ja lihava levis ei paljon muuta vaivaudu tekemään kuin makoilemaan miekkakasvin päällä ruokintanurkkauksen läheisyydessä.
Aikuinen leväbarbi ei myöskään ole mielestäni mikään varsinainen parvikala, vaan sopeutuu myös elämään yksin. Ongelmana vain on, että yksin elänyt leväbarbi on huono hyväksymään enää uusia leviksiä samaan altaaseen.
Leväbarbit ovat kuteneet todistettavasti kerran altaassani. Allas oli 180L allas, jonka olosuhteet olivat hieman erikoiset. Olimme reissussa joulun aikana ja asunnossa oli lämmitysongelmia. Lämpötila altaassa oli kotiin tullessamme +16 astetta. Kun sitten vaihdoin saman tien vettä ja laitoin hieman lämpimämpää vettä tilalle, levikset kutivat. Eli kuteminen ei kuitenkaan liene se oikea mittari altaan vähimmäismitoille...
Eli miljoonakalat itsessään kyllä pärjäävät happamassa vedessä, niitä vain viljellään kovemmassa, tai jopa murtovedessä koska niin ne eivät ole niin alttiita sairauksille. Nämä kalat pitää vain totuttaa riittävän hitaasti pehmeämpään veteen.Ensinnäkin kerroin, että akvaarioon tuodut miljoonakalat olivat kotoisin Singaporen katuojista, ja esitin myös vesiarvot. Olen painottanut monissa yhteyksissä, että Kaukoidässä miljoonakalojen viljelymuodot kasvatetaan yleisimmin murtovedessä, eivätkä ne todellakaan sovellu tavallisiin seura-akvaarioihin. Aivan toisenlaisia ovat luonnossa (vaikkapa katuojissa) elävät miljoonakalat. Ne ovat hyvin sopeutuvia ja äärimmäisen sitkeähenkisiä. Sen vuoksi ne ovat ihmisen istuttamina pystyneet levittäytymään kaikenlaisiin trooppisiin vesiin. Sitä paitsi jo alkuperäisillä kotiseuduillaan Etelä-Amerikassa miljoonakalaa tavataan lähes kaikenlaisissa ympäristöissä rannikon murtovesistä ylänköjen puroihin asti. Myytti miljoonakalasta kovan ja emäksisen veden lajina on pötyä. Alla muutamia esimerkkejä miljoonakalan elinpaikkojen vesiarvoista:
Koodi:
Paikka pH sähkönjohtavuus lämpötila
---------------------------------------------
Peru 8,8 610 mS 32,2 °C
Brasilia 6,5 440 mS 26,5 °C
Brasilia 6,0 160 mS 28,0 °C
Brasilia 7,5 4000 mS 27,5 °C
Brasilia 6,2 70 mS 25,8 °C
Jo nämä esimerkit kertonevat, kuinka erilaisissa vesissä miljoonakalat pystyvät elämään. Lisää tietoa löytyy mm. kirjasta: Lebendgebärende Zierfische (Meyer, Wischnath, Foerster), MergusVerlag.
Tuohon leväbarbikeskusteluun senverran, että itse olen pitänyt leväbarbeja aina 180L altaasta lähtien. Tämä siksi, että aiemmin käyttämäni vesijohtovesi generoi erittäin helposti punalevää ja leväbarbihan on ainut pätevä lääke siihen ongelmaan. Vaikka nuo leväbarbit isossa altaassa singahtelevatkin, oppivat ne nopeasti altaan tavoille. Sitäpaitsi vanhemmiten nuo laiskistuvat todella paljon ja vanha ja lihava levis ei paljon muuta vaivaudu tekemään kuin makoilemaan miekkakasvin päällä ruokintanurkkauksen läheisyydessä.
Aikuinen leväbarbi ei myöskään ole mielestäni mikään varsinainen parvikala, vaan sopeutuu myös elämään yksin. Ongelmana vain on, että yksin elänyt leväbarbi on huono hyväksymään enää uusia leviksiä samaan altaaseen.
Leväbarbit ovat kuteneet todistettavasti kerran altaassani. Allas oli 180L allas, jonka olosuhteet olivat hieman erikoiset. Olimme reissussa joulun aikana ja asunnossa oli lämmitysongelmia. Lämpötila altaassa oli kotiin tullessamme +16 astetta. Kun sitten vaihdoin saman tien vettä ja laitoin hieman lämpimämpää vettä tilalle, levikset kutivat. Eli kuteminen ei kuitenkaan liene se oikea mittari altaan vähimmäismitoille...
/jari
Tuo "näyttävän voivan hyvin" on jäljeen akvaristin oma näkemys asiasta - tiedätkö, miten kalan elimistö säätelee painetta? Normaalilla kierroksilla vai käykö kaiken aikaa ylikierroksilla? Tietysti poikastuotanto voi jossain määrin indikoida, ettei olot ole aivan kammoksuttavat, mutta en laskisi täysin sen varaankaan. Kala kun ei kerro, niin loppujen lopussa päätelmät jäävät aina akvaristin itsensä varaan.Kaizu kirjoitti:Niin, eli akvaarioissa vesiolot eivät ole miljoonakaloille suotuisat? Meillä miljoonakalat elelevät pH:ssa 5,3 ja GH sekä KH on alle yhden. Yhtään käppyräselkäistä poikasta en ole nähnyt ja kaikki kalat näyttävät voivan hyvin.
On toki hyvä, jos on noin, mutta yhtä vähän tuo voidaan yleistää kuin sanoma "meidän miljoonakalat tarvitsevat suolaa veteensä, joten kaikki tarvitsevat." Talousvesi on kovin erilaista eripuolilla suomea. Ja lainaus alunperin kattoi miljoonakalat, platyt ja miekkapyrstöt - tyypilliset keskikovan/kovan veden kalat. Veden pH ei ehkä ole yhtä suuri tekijä kuin kovuus.
Kokeile kasvattaa vaikka platya nollakovuudessa ja pH 5,3. En väitä, etteikö onnistuisi ja etteikö jopa poikaset olisi kunnollisia, mutta uskallan väittää, että monet ongelmat ja sairastumiset johtuu yksinomaan pehmeästä vedestä näillä kaloilla. (lähde: lukuisat keskustelut "miksi kalani kuolevat/poikaset eivät ole normaaleita" yms. Yleensä näissä kaikissa tilanteissa vesi on ollut hapanta/pehmeää ja veden kovettaminen on auttanut.)
Todellista osmoottipainetta akvaariosta "ei" voi mitata, joten pidättäydytään ihan vain jatkossakin kuvaamaan sitä kovuus ja sähkönjohtavuus käsitteillä. Jos joku kehittää kätevän ja halvan tavan mitata osmoottista painetta, niin siirrytään sitten vasta uuteen aikakauteen; sitä ennen kaikki on jossittelua, koska luonnossa olevista vesistä ei tiedetä osmoottistapainetta yleiskirjallisuudessa ja vielä vähemmän kotiakvaarioista. Kirjallisuudessa mainitaan vain vedenkovuus, harvoin sähkönjohtavuus, joskin koskaan ionien konsentraatioita - joten akvaristi voi vain tyytyä näihin kahteen tietoon: kovuus ja sähkönjohtavuus.
Olisihan se hienoa, jos osmoottisesta paineesta saataisiin dataa luonnonvesistöistäkin ja kotiakvaariossa se pystyttäisiin helposti mittaamaan. Mutta näin ei ole, enkä usko, että pitkään aikaan tulee olemaankaan. Sitä ennen keskustelut osmoottisesta paineesta ja sen merkityksestä on aika pitkälle kovuuden ja sähkönjohtavuuden varassa. Muu on teoriaa, joilla ei pystytä selittää todellisia ilmiöitä, koska todellisesta tilanteesta ei sitä oikeaa dataa ole saatavana. Voidaan vain jossitella.
Esim. Tanganjikasta tiedetään kovuudet, tiedetään sähkönjohtavuus ja tiedetään jopa tarkemmin tiettyjen ionien konsentraatiot. Mutta tiedetäänkö todellista osmoottista painetta joka vallitsee missäkin kohden järveä? Jos tiedettäisiin, niin miten mitataan se kotiakvaariosta ja etenkin korreloiko suolojen lisäys ja sähkönjohtavuus millään tavoin todelliseen osmoottiseen paineeseen, joka järven osissa vallitsee, jossa kukin laji elelee? Onko lopputuloksena se, että paine kotiakvaariossa on aivan muuta kuin järvessä, vaikka sähkönjohtavuus onkin samaa luokkaa?
Kun lopulta pitkään vaikeina pidetyt affenet ollaan saatu menestymään akvaariossa nostamalla kovuutta ja pH:ta - kenties kontrolloimalla sähkönjohtavuuttakin - niin ollaan tyydytty siihen, että tämä riittää. Riittää, kun säädetään pH, kovuus ja sähkönjotavuus sopiviin väleihin. Mutta vastaako se kuitenkaan lainkaan luonnon tilaa?
Sinällään keskustelulle todellisesta osmoottisesta paineesta ei ole sijaa, koska sen mittaaminen ei onnistu, jolloin sitä ei tiedetä. Voidaan vain kertoa, mitä ne ovat ja miten ne vaikuttavat, mutta ei voida sanoa, miten se korreloi kotiakvaarion ja luonnon välillä ja teemmekö kaiken suolalisäyksin aivan turhaan vai pitäisikö jopa suolamäärä tuplata, jolloin sähkönjohtavuus on vaikkapa juuri 2x luonnonoloihin, mutta osmoottinen paine vastaakin luontoa vasta nyt - tai toisin päin.
Toisin sanoen, meidän on pystyttävä turvautumaan siihen dataan, jota meillä on käytettävissä: pH, kovuus ja sähkönjohtavuus, koska osmoottiseen paineeseen ei pysty tukeutumaan johtuen ihan yksinkertaisesta syytä, että sitä ei tunneta akvaarioissa. Sitä ei pystytä mittaamaan helpolla "kanna mukanasi ja mittaa lennossa" -mittarilla. Se varmasti selittää sen, miksi toisilla samat kalat viihtyvät paremmin kuin toisilla ilman suolanlisäystä, mutta mitään konkreettista faktaa ei pysty kuitenkaan esittää.
Siispä, niin kauan kuin emme pysty osmoottistapainetta käsittelemään kuin teoriatasolla, niin minusta ei ole mitään mieltä yrittää sitä sovittaa akvaarioon muiden kuin kovuuden/sähkönjohtavuuden mukaan. Tieteellisesti se on luonnollisesti täysin väärä sovitus/oletus, mutta minkäs teet, kun et muuhun pysty?