Monniklubi

[-Alix-]

Marin ehdotus on vailla vertaa! Siinä olisi porukalle valmis kommunikaatiokanava ja vaikka pohja minkä pälle voi ruveta puhaltamaan monniklubiin henkeä jos homma ottaa virtausta evien alle

[JukkaV]

Tittelinkipeys?

Minusta on järkevää puhaltaa vanha henkiin (jo kustannussyistäkin) kuin perustaa uusi ja villi rekisteröitymätön yhteisö, joka lain (ja muunkaan) valossa ei ole juuri minkäänarvoinen. Siinä toki on se byrokratiansa, mutta sekin voidaan selvittää - melko helpostikin.

JJVi, rekisteröitymisen tuoma lisäarvo voi olla se virallisuus. En tiedä, mikä on ko. yhdistyksen kotipaikkakunta, mutta se paikkakunta voi tarjota ilmaisen kokoontumistilan jne.

Srd, tässä suurin osa tarkoittanee kahta voimakkaasti kirjoittanutta henkilöä. Kyllä täällä varmasti on kiinnostuneita, mutta kaikki ehkä eivät uskalla sanoa vastaan.

Mari ja -Alix-, miksi pitäisi mennä Aponogetonin kautta? Lienee niitä muitakin foorumeita...

[srd]

Kyllä täällä varmasti on kiinnostuneita

Joo. Mut otin nokkiini joten ei kiinnosta enää, puran tarmoni johonkin muuhun projektiin.

[Maisu]

Jos puhallatte henkiin vanhan, maineikasta nimeä kantavan yhdistyksen, teillä on myös vähintäänkin moraalinen vastuu tarjota samantasoista toimintaa kuin yhdistyksellä on ollut aiemmin.

[-Alix-]

Minusta on järkevää käyttää olemassaolevaa mediaa jossa voi kokeilla siipiään ennenkuin alkaa vetämään seuraa. Sama se kuka sen "omistaa" kun kyseessä on kuitenkin yleishyödyllinen ja ilmaistyöllä tuotettu läpyskä. Minustakin netti on korvannut suuren osan seurojen toiminnasta ja kun kyseessä on kuitenkin kansallinen seura, niin miksi ei aloitella sen toimintaa verkossa aluksi ja kehittää asiaa siitä? Jos vaikka monniklubin jäsenet saisivat oman keskustelualueensa AW:sta tai jotain vastaavaa? Tai perustaisi oman?

Ja miksi ihmeessä pitää olla joku rekisteröity seura jotta voi tehdä kivaa yleishyödyllistä yhteiskivaa? Eiväthän mitkään AW:miititkään perustu siihen, että joku on virallisesti nimetty "miittivastaavaksi" vaan kaikki omalla aloitteella järkkäävät. Miksi ei monni"ryhmässä" näin aluksi? jos porukkaa sitten riittää enemmänkin ja pidemmäksi aikaa niin liittää toiminnan viralliseen klubiin.

Minustakin varsin hyvä idea, toteuttamismuotoa kuitenkin mietin mahdollisimman sujuvaksi ja toteuttamiskelpoiseksi.

[JukkaV]

Jos puhallatte henkiin vanhan, maineikasta nimeä kantavan yhdistyksen, teillä on myös vähintäänkin moraalinen vastuu tarjota samantasoista toimintaa kuin yhdistyksellä on ollut aiemmin.

Kukahan sen vastuun toisten päälle sysää?

[Maisu]

Jos puhallatte henkiin vanhan, maineikasta nimeä kantavan yhdistyksen, teillä on myös vähintäänkin moraalinen vastuu tarjota samantasoista toimintaa kuin yhdistyksellä on ollut aiemmin.

Kukahan sen vastuun toisten päälle sysää?

Yhdistyslakihan vaatii, että yhdistyksen säännöissä määritellään yhdistyksen tarkoitus ja toimintamuodot.

[JukkaV]

Se on kyllä totta. Mutta ei se tasoa sentään määritä.

[Mari Kurki]

Voi hyvänen aika... Juuri tämän tyyppisen lapsellisen käytöksen vuoksi, josta tämä "keskustelu" on erittäin loistava esimerkki, seuratoiminta kusee.
No niin.. Ei tarvitse olla Apongeton. Se oli vain ehdotus. Aponogeton on Suomen laajalevikkisin akvaarioverkkolehti (vai onko peräti ainoa), johon kirjoittamalla saataisiin hyötyä kaikille. Seura säästyisi lehden painokuluilta ja Aponogetonissa oltaisiin varmasti kiitollisia jutuista.
Lapsellisuuksissani kuvittelin että tämän uuden Monniklubin oli tarkoitus olla yleishyödyllinen seura, jonka intresseihin kuuluu monnitietämyksen levittäminen mahdollisimman laajalle ja siksi ehdotin valmiiksi olemassaolevaa, toimivaa kanavaa. Ilmeisesti erehdyin...

Ja miksi ihmeessä pitää olla joku rekisteröity seura jotta voi tehdä kivaa yleishyödyllistä yhteiskivaa? Eiväthän mitkään AW:miititkään perustu siihen, että joku on virallisesti nimetty "miittivastaavaksi" vaan kaikki omalla aloitteella järkkäävät. Miksi ei monni"ryhmässä" näin aluksi? jos porukkaa sitten riittää enemmänkin ja pidemmäksi aikaa niin liittää toiminnan viralliseen klubiin.

Olen samaa mieltä. Mielestäni on aivan käsittämätöntä että Suomeen perustetaan hillittömällä vimmalla uusia akvaarioseuroja samaan aikaan kun vanhat jo olemassaolevat seurat huutavat aktiivihenkilöstöpulaa. Mikä ihme on tämä virallistamisvimma? Lahjoitetut kokoontumistilat valtakunnalliselle seuralle missään muualla kuin jossain aivan käsittämättömän pienen kunnan perähikiän takanurkassa, ovat nykymaailmassa melkoista utopiaa.
Saisinko vielä kerran nyt kuulla ihan tarkalleen:
1. Mihin monniklubia tarvitaan?
2. Mitä sellaista monniklubin toimintaan tulisi kuulumaan, mitä varten sen tarvitsisi olla rekisteröity yhdistys?
3. Ketkä kaikki olisivat kiinnostuneita ottamaan vastuun ja tekemään asioita monniklubin toiminnan jatkumisen vuoksi?

[Maisu]

Se on kyllä totta. Mutta ei se tasoa sentään määritä.

Sinulla lienee eksakti sanamuoto edessäsi kun voit sanoa noin, joten en väitä tällä erää vastaan.

Ei tässä ole olemassa mitään vastakkainasettelua jossa toinen puoli jengistä haluaisi Monniklubin takaisin ja toinen puoli vastustaisi, kuten kommenteista voi kuvitella. Sikäli kun olen ymmärtänyt, kaikki haluaisivat sen takaisin. Minullakin on ollut ihan mielettömän hauskaa erilaisissa Monniklubin tilaisuuksissa ja ne ovat olleet informaatiosisällöltään loistavia. Tietenkin haluaisin yhdistyksen takaisin, olisin hullu jos en haluaisi. Keskustelussa vain on mukana osapuolia jotka tietävät realiteetit ja niitä jotka eivät sellaisia tässä asiassa pysty hahmottamaan.

Minusta on surullista ettei ehdotuksia kevyemmästä rakenteesta ja palstasta Aponogetonissa oteta vakavasti. Siitä voi vetää johtopäätöksen etteivät monnit ja monnitietous olleetkaan tärkein asia yhdistystä halutessa.

[JukkaV]

Maisu, joskus täytyy raivata ne ikävimmät esteet pois, jotta voi keskittyä pääasiaan. Sen sijaan väite, ettemme pysty hahmottamaan realiteetteja, on loukkaavaa ja melkein ilmoita-napin arvoista.

Mari, tämä ei ole ollut mitenkään lapsellista vielä. Räväkkää kylläkin, mutta se ei voi haitata. Ja ainakin keskisuuret kaupungit ovat antaneet tilojaan yhdistyksien käyttöön.

Ja vastauksia:
1. Luomaan Suomeen toimivaa monniharrastuskulttuuria.
2. Ihan jo virallisuuden takia. Virallisuus helpottaa esimerkiksi tarvittaessa isompien tilojen saantia. Samoin silloin henkilökohtaiset vastuut menevät yhdistyksen piikkiin.
3. Riippuu siitä, mitä tarkoitetaan tekemisellä. Olen valmis puuhaamaan jotakin, mutta olen eniten itse synnyttävien kimpussa. Tosin olen laajasti aina parantamassa tietotaitoani. Pientä vastuuta otan mielelläni.

[JJVi]

Samoin silloin henkilökohtaiset vastuut menevät yhdistyksen piikkiin.

Selvennätkö hieman, mitä tarkoitat tuolla?

[JukkaV]

Juu, mielelläni. Silloin kun on kyse vapaasta rekisteröimättömästä yhdistyksestä ja heidän pääpuuhailijoista, esim. A:sta, B:stä ja C:stä, ovat A, B ja C henkilöinä vastuussa esim. jonkin tapahtuman järjestämisestä. Sen sijaan yhdistys olisi vastuussa, jos se olisi rekisteröity.

[NesteHukka]

Niin, monniklubilainen ehdin silloin olla jonkun aikaa. Jos jotkut jaksavat alkaa toimintaa pyörittämään, niin minulla valitettavasti ei kovin paljon ole kortea kannettavaksi kekoon. Joitakin juttuja voisin joskus lehteen kirjoittaa jos kelpaa ja jäsenmaksua maksaa. Aika on kortilla muiden enemmän aikaavievien harrastuksien ja taloremontin yms. aktiviteettien takia.

[Maisu]

Maisu, joskus täytyy raivata ne ikävimmät esteet pois, jotta voi keskittyä pääasiaan. Sen sijaan väite, ettemme pysty hahmottamaan realiteetteja, on loukkaavaa ja melkein ilmoita-napin arvoista.

Jep, olen ihan samaa mieltä että kaikki auttamisyritykset kannattaa reklamoida välittömästi.

Samoin silloin henkilökohtaiset vastuut menevät yhdistyksen piikkiin.

Ei kultaseni, eivät sinun henkilökohtaiset vastuusi mene silloin yhdistyksen piikkiin. Yhdistyksen vastuut vain eivät mene sinun piikkiisi, mikäli hallitukselle myönnetään tili- ja vastuuvapaus.

[JukkaV]

Jokainen voi päätellä itse, onko haukkuminen auttamista. Ja tarkoitan sitä, että järjestettäessä vaikkapa monnisnäyttelyä en ole vastuussa itse tapahtumasta, jos olen vuokrannut tilat Monniklubin käyttöön, vaan vastuu tiloista on Monniklubilla. Sen sijaan villinä yhdistyksenä ja minun ollessa tilojen vuokraajana päävastuussa olisin minä - eikä siis tuo epävarma monniverkosto.

[-Antti-]

Vain jäsenten selailtavissa oleva foorumi, jonka käyttäjätunnukset muotoa oikea etunimi+sukunimi voisi olla hyvä startti.
Pääsyvaatimuksena ~1 sivun juttu jostain monn(e)ista, jota on pitänyt/kudettanut/tai muuten perehtynyt erityisesti. Juttu lahjoitetaan foorumin artikkelit osioon.
Sitten jos ja kun seura lähtee käyntiin, virallistetaan ja on maksullinen, niin pääsee toki ilman artikkelia (isolla) rahalla mukaan.
Kaikki tekeminen vain jäsenten hyväksi, hurskaat periaatteet romukoppaan ja kunnon syrjintä päälle jos ei monnit kiinnosta tarpeeksi tai ei maksa.
Olis jotain itseisarvoa sillä että on jäsen prkl.

Antti

[Mari Kurki]

Jokainen voi päätellä itse, onko haukkuminen auttamista.

Haukkuminen??? Minä en ole sellaista tässä keskustelussa havainnut. Osoitatko kyseisen kohdan sormella.
Mielestäni tässä on nyt tuotu vain erilaisia toimintatapoja ja vaihtoehtoja esille ja jos todella olet sitä mieltä että kommentti siitä ettei osa porukasta ota huomioon näitä ankeampia realiteetteja huomioon suurien haaveidensa keskellä oli haukkumista, niin huh hah hei.
En ole edelleenkään nähnyt tässä keskustelussa ketään, joka olisi valmis ottamaan todellista vastuuta ja ryhtymässä vetämään projektia. Itsekin sanouduit irti aika tarkkaan, muihin kiireisiin vedoten.
Tarkennan tuota kysymystäni virallistamisesta vielä: Eli mikä vika olisi aloittaa toiminta pienessä mittakaavassa, rekisteröitymättömänä seurana kunnes nähdään mihin rahkeet riittävät?
Labyrinttiyhdistyshän on järjestämässä näyttelyä lemmikkimessujen yhteyteen jos ymmärsin oikein. He eivät ole rekisteröityneitä, eikä heillä tuntunut olevan ongelmaa toteuttaa tuota projektiaan ilman virallisia titteleitä... Miksi monniklubin tilanne olisi eri?
Muuten btw. en käsitä miksi monniklubin täytyisi heti alkuun lähteä liikenteeseen jollakin niinkin valtavalla projektilla kuin näyttely. Ja jos täytyisi, niin akvaarioseurojen keskinäiset avunantosopimukset ovat mielestäni toimineet sen verran hyvin, että mukaan olisi varmaankin kohtuullisen helppo houkutella muitakin seuroja jolloin tilat vuokrattaisiin sen rekisteröityneen yhdistyksen nimissä.. tosin minä en henk. koht usko siihen että rekisteröitymättömän yhdistyksen olisi sen vaikeampaa vuokrata tiloja kuin rekisteröityneenkään.

[JukkaV]

Huh hah hei ja pikkumonnisia pussi! Mielestäni vain on aika inhottavaa väittää, etteivät jotkut tunne yhdistystoiminnan realiteetteja.

Tunnustelullahan se homma lähtee käyntiin. Joka tapauksessa on järkevämpää käyttää valmista pohjaa ja organisaatiota.

Ja kyllä, kuulun myös labyrinttiryhmään!

[Maisu]

Mielestäni vain on aika inhottavaa väittää, etteivät jotkut tunne yhdistystoiminnan realiteetteja.

Puhuin koko ajan Monniklubista, en yhdistystoiminnasta yleensä. Sinua en muista Monniklubin ajoilta joten väittäisinpä melkein ettet ole toiminnassa mukana ollut etkä siten voi Monniklubin toiminnan realiteettejakaan tuntea.

Keskustelu on mennyt sille tasolle etten enää tunne tarvetta osallistua siihen vaan lähden selvittämään miksi eilinen digiboksin vaihtaminen poikkaisi kotinettini ja mihin ihmeeseen hävisivät MTV3, Nelonen ja SubTV. Tietotekniikka kun puolestaan ei ole ollenkaan minun alani.

[JukkaV]

Sattumalta olin Monniklubin aikoihin jo olemassa. Olin sivustaseuraaja, niin kuin moni muukin. Miksi en liittynyt silloin sinne, olin monen asian summa.

[prboy]

Nyt tämä keskustelu meni mielestäni hakoteille.

Kyllähän sitä voi perustella uusia poppoita ihan vapaasti vaikka minkälaisen aiheen ympärille eikä siihen tarvita yhdistysrekisteriä ja aivan hyvin voi ilman Monniklubia kirjoitella juttuja eri paikkoihin niin Aponogetoniin kuin vaikkapa Akvaristiin. Eipä vaan juuri ole näkynyt. Enempi on niitä erilaisia vastauksiksi kutsuttuja täällä webissä tyyliin "korjatkaa jos olen väärässä".

Ensin faktat:
Nukkumassa ruususen unta on valmiiksi rekisteröity yhdistys, jolla on aivan kelpo säännöt.
Sillä on myös tilillä rahaa, jotka on aikoinaan kerätty jäseniltä. Se raha pitäisi jotenkin hyödyntää monnitietouden parantamiseksi.
Yhdistyksen herättäminen ei vaadi mahdottomia, vain muutaman toimeliaan ihmisen.

Miksi Monniklubi kannattaisi herättää? Monet asiat voidaan tehdä paremmin kuin nyt (monnien sijalle voit myös sijoittaa sanan nuoliaiset, sillä ennen nukahtamistaan Monniklubi laajeni käsittelemään myös nuoliaisia):

Tietääkö joku, mitä monneja on tällä hetkellä Suomalaisissa tukuissa ja liikkeissä?
Tietääkö joku, mitä monneja olisi mahdollista hankkia Suomeen vaikkapa eurooppalaista tukuista?
Tietääkö joku, mitä monneja on tähän mennessä viljelty Suomessa?
Onko jossakin yhtenäinen tiedosto, josta saa a) hoito-, b) viljelyohjeita eri monnilajeista?
Mistä löydät oikean käyvän nimen monneillesi?
Mistä löydät harrastajat, jotka ovat kiinnostuneita juuri niistä monneista, joista sinä pidät?

Sitä paitsi. Netti ei tule koskaan korvaamaan henkilökohtaista kanssakäymistä. Mikään ei ole kiinnostavampaa kuin keskustella nokakkain samoista asioista kiinnostuneen kanssa. Sitä tarkoitusta varten yhdistykset pitävät kokouksia, retkeilyjä, seminaareja etc.

Kaikkeen edellä Monniklubi voi tarjota hyvänkin vastauksen. Se tarjoaisia löymättömän mahdollisuuden kehittää omaa asiantuntemustaan, joka paranee sitä enemmän, mitä enemmän näkee vaivaa yksityiskohtien etsimisessä.

Yksi Monniklubin tärkeimmistä asioista olisi Wikipedian kaltainen monnitietopankki. Siihen tarvittaisiin vain riittävästi tekijöitä. Wikipedian idea tiedostojen korjailuista on mielettömän hyvä.

Monniklubin pitäisi pitää yhteyttä myös muuhun monnimaailmaan, pohjoismaiseen yhdistykseen, saksalaisiin yhdistyksiin, englannin vastaavaan jne. Jos homma pyörisi kunnolla, yhdistys voisi avustaa jäsenensä/jäsentensä vierailuja muissa yhdistyksissä jne.

Monniklubin toiminnassa vain taivas voisi olla rajana. Tarvitaan vain ihmisiä, jotka viitsivät tehdä asian hyväksi vähän enemmän kuin jotakin. Onko niitä, vai lopetetaanko keskustelu tähän?

[JJVi]

Tarvitaan vain ihmisiä, jotka viitsivät tehdä asian hyväksi vähän enemmän kuin jotakin.

Tuo edellä esitetty oli oikeastaan aika paljon enemmän kuin jotakin. Olisi kyllä positiivinen yllätys, jos jostakin löytyy joukko, joka pystyy pyörittämään noin korkeatasoista toimintaa ja tietoa tuottavaa vapaaehtoispohjalla toimivaa yhdistystä. Ja vielä niin laajalla osallistujapohjalla, että homma oikeasti pyörisi pitkäjänteisesti.

Minusta edelleen olisi järkevää koettaa ensin siipiä vapaamuotoisemmin esimerkiksi siten, että koetettaisiin kerätä potentiaalisia toimijoita esimerkiksi A-W:n välityksellä ja tuottaa esimerkiksi A-W:n verkkolehteen edes muutama noista Pertin esiintuomista ajatuksista. Samaten nuo Antin ehdottamat lajiesittelytkin kelpaisivat varmasti verkkolehteen. Sen jälkeen, jos vielä muutaman verkkolehden jälkeen innostusta löytyy, voisi monniklubin herättämistä harkita. Tästä hyötyisi myös Aponogeton, varmaan senkään toimituksessa ei liikaa aktiivisia kirjoittajia ole.

Se on kuitenkin fakta, että monniklubia ei kannata herättää siksi, että voitaisiin keskustella jostakin partisten tai kuparimonnisten lisääntymisestä (kumpaakaan lajia mitenkään aliarvioimatta) . Pitäisi kuitenkin olla huomattavasti vaativampaa purtavaa, jonka järjestäminen käykin jo oikeasti työstä.

Mietin tässä samalla hiljaa mielessäni, minkälaisia artikkeleita omista monneistani kirjoittaisin...aika vaikeaa sitä korkealaatuista tekstiä on yht´äkkiä tuottaa

[Tittis]

Minun mielestä artikkeleita omista kokemuksista kirjottaessa on ihan yksi hailee, kuinka paljon on kokemusta. On tosi mukavaa lueskella erilaisten ihmisten erilaisia juttuja, epäonnistuneita ja onnistuneempia juttuja.

Jos joku pelkkää asiaa etsii, lienee tietosanakirja tai muu vastaava parempi. Pointtina siis, että ne kokemukset on sitä "kokeneisuutta" tärkeämpiä jutun aiheita. Kokeneemmat kirjottaa vaativimmista jutuista, meikäläinen tekisi jutun täplämonnisten kutemisesta ja poikasten kasvun seuraamisesta. Sehän se on tämmösen yhdistys/lehdenteko/tm. touhun idea, että joukossa on kaikenlaisia ihmisiä. Se vaan vaatii sen, että ihmiset oikeasti kirjottelee juttuja, vaika olisikin "tyhmiä".

Kokemuksesta tiedän, että on tosi P* homma, jos ihmiset lupailee olla aktiivisia ja "joo, kyllä me kirjotetaan ja tehdään ja järkätään", ja sitten kun pitäs jotain tehdä,niin joo ei sit ns.ehditäkään.

[Adrianna]

Kokemuksen syvä rintaääni: Pitäkää vaikka 6kk ajan kerran kuussa epävirallisia kahvitteluhetkiä milloin missäkin, kokoontukaa suunnittelemaan yhdistystä ja muuten vaan rupattelemaan. Jos se ei onnistu, niin pillit pussiin.

Kymenlaakson Akvaarioseura KLAS ry herätettiin kovalla kiireellä ja innolla henkiin. Yhdistyssäännöistä täysin tietämättöminä ja piittaamattomina asiaa ajettiin eteenpäin apinan raivolla. Kokouksiin saatiin vaihtelevalla määrällä porukkaa ja pienellä ydinporukalla yritettiin revetä sataan suuntaan. Tuloksena noin kaksi vuotta myöhemmin seura on painumassa hitaasti mutta varmasti takaisin "tervahautaan". Jos aikaa olisi mahdollista kelata taaksepäin, peruisin koko seuran herättämisen ja pitäytyisin epämuodollisissa kokouksissa. Epämuodolliset osuudet ovat niitä ainoita joita muistelen lämmöllä, onneksi niitäkin muistettiin pitää . Mitenkään Monniklubin asiosta tietämättä tai syyttämättä, koomaan painuneiden seurojen kirjanpito ja muu paperisota on yleensä laiminlyöty enemmän tai vähemmn jo pidemmän aikaa, sen selviminen vaatii valtavasti voimavaroja ja aikaa. Ideat ovat olleet hyviä, etenkin Marin (ja Alixin) ajatus Aponogetonin monninurkkauksesta on oikein hyvä! Kuitenkin, jos pelkkä nettikeskustelu aiheuttaa moista äyskintää ja kiukuttelua niin ehkä innokkaiden perustajien kannattaa katsella peiliin ja miettiä josko omat rahkeet riittävät hommaan. Jos näistä kommenteista saa vedettyä "herneen perseeseen" niin yhdistyshommassa saa itkeä itsensä uneen harva se ilta. Kaikki kun ei aina ole kivaa ja mukavaa, välillä ihmisiä saa maanitella, uhkailla, pyytää ja pakottaa tekemään asioita jotka he ovat itse luvanneet tehdä. Tästä seuraa eripuraa ja melkein poikkeuksetta hienon idean isä/äiti saa lokaa niskaan. Se pitää pystyä nielemään ja jatkaa eteenpäin. Jos jokaiseen asiaan tarttuu oikein *ttuilun aineksia etsien niin varmasti saa pahan mielen alta aika yksikön. Itselläni eivät rahkeet riittäneet ja pahoittelen sitä, samalla toivotan kaikille akvaarioseura-aktiiveille onnea ja jaksamista. Seuran uudelleenperustaminen on hieno ajatus mutta se vaatii niin paljon aikaa, rahaakin sekä viitsimistä ja sietokykyä että moista en voisi suosittaa varauksetta kenellekkään. Toivotan yrityksellenne onnea ja painun takaisin taustalle lueskelemaan.

Hyvää syksyn alkua,

Anna Rikkinen
KLAS ry pj (2005-2006), tiedottaja (2006-)