Lemmikit ovat ongelma

[Mari Kurki]

Kalojen hinnan nostaminen olisi periaatteessa hyvä ja nostaisi kenties niiden arvostusta lemmikeinä, mutta se pahentaisi toista, jo nyt olemassaolevaa ongelmaa. Akvaarioharrastus ei jostain syystä saisi ihmisten mielestä maksaa mitään ja mikäli kalat maksaisivat enemmän, pienenisivät parvikoot ennestään (jo nyt tuntuu että yli 2 euroa maksavia kaloja voi ostaa maksimissaan sen 10 kpl) ja ihmiset siirtäisivät ostojaan yhä enemmän ulkomaille, mikä vähentäisi työpaikkoja Suomessa ja pienentäisi pikkuhiljaa tarjolla olevaa valikoimaa täkäläisissä liikkeissä. Myöskin "koska kaloihin meni jo niin paljon rahaa", tingittäisiin helposti vedenhoitoaineista ymv. Todennäköisesti yleislääkkeiden käyttö myös kasvaisi, koska nykyiselläänkin ihmiset ovat kovin haluttomia selvittämään mikä kaloja todellisuudessa vaivaa ennen lääkintää (uskomatonta kyllä, tämä pätee jopa aktiiviharrastajiin) ja kalliimpien kalojen hengissäpitäminen kun on tärkeämpää kuin halpojen, mutta oikoteitä haluttaisiin silti käyttää, käytettäisiin mieluusti sitten kaikenparantavia ja paljon lupaavia yleislääkkeitä jotta ne kalaset eivät kuolisi.
Nykyiselläänkin jo olisi mahdollista vaikuttaa siihen harrastuksen egologisuuteen. Asioikaa niissä asiantuntevissa ammattiliikkeissä, joissa hävikki on todennäköisesti pienintä (koska tiedetään mitä tehdään) ja joissa osataan antaa myytävistä kaloista oikeat tiedot ja mikä vähentää hävikkiä silloin myös omassa altaassa. Suosikaa tällaisia liikkeitä siltikin että ette kenties itse tarvitse tämänkaltaista palvelua ja vaikka hinnat olisivatkin kallliimpia kuin toisessa liikkeessä. Näin tuette eettisesti oikeanlaista liiketoimintaa ja omalla toiminnallanne autatte pitämään ne hyvät liikkeet pystyssä ja niitä kilpailemaan näitä piittaamattomampia vastaan. Sille kalojen alkumatkan hävikille on kovin vähän tehtävissä täältä käsin (siihen tarvitaan isompia resursseja kuin yksittäisillä harrastajilla tai harrastajaryhmilläkään on), mutta tuolla liikkeen valinnalla voi jo olla iso merkitys kahden viimeisimmän myyjän (tukku ja vähittäisliike) kohdilla tapahtuvaan kalojen hävikkiin ja sitä kautta egologisuuteen. Puhumattakaan toki siitä mikä merkitys tällaisella toiminnalla on kotimaiselle harrastukselle ylipäänsä.

[Jakulaari]

Hyviä pointteja Marilta.
Tuolla hintojen nostolla ajattelin lähinnä, että hinta nousisi hieman myyntiketjun joka portaassa, ei vain siellä akvaariokaupassa. Erityisesti sitä hintaa mikä kalojen pyydystäjälle/viljelijälle maksetaan olis hyvä nostaa. Uskoisin tämän nostavan halukkuutta luonnonvesistöjen suojeluun ainakin luonnosta pyydettyjen kalojen kohdalla. Kääntöpuolena tietysti ahne liikakalastus, eli vähän kaksiteräinen miekka on tämäkin taas... Vähän taas idealistinen ajatus, mutta itse olisn valmis ostamaan ns. reilunkaupan kaloja vaikka ne olisivatkin kalliimpia kuin muut. Tottahan se on, että kalliimmista kaloista jää kauppiaalle pienemmät katteet, jos/kun suurin osa asiakkaista ei ole valmiita sitä kalliimpaa hintaa kaloistaan maksamaan.

[7330]

Trooppisten kalojen erissä sitten kuljetellaan CITES-sopimusta kiertäen kasoittain uhanalaisia nuolimyrkkysammakoita.

Hurjaa.
Mitä lajeja?

Hups, korjaan itseäni. Panamassa, ei Kolumbiassa, kuten aluksi väitin. Aiheesta mainitaan täällä:
http://pinktreefrog.typepad.com/amphibi ... yssey.html

Panamastahan ei käsittääkseni juuri kaloja tuoda Suomeen päin, mutta myös Kolumbiassa suuri osa sammakoista salakuljetetaan kalojen joukossa:
http://pinktreefrog.typepad.com/amphibi ... tline.html

Punaisella listalla olevia nuolimyrkkysammakkolajeja on näissä maissa äkkiseltään tarkastaen yhteensä 28. Eivätköhän salakuljetuksen piirissä ole joukon kaikki värikkäät lajit ja vielä joukko listalta puuttuvia: mitä harvinaisempi, sen kalliimpi. Oophaga sylvatica, O.speciosa, O. lehmanni, Ranitomeya bombetes, R. ophistomelas ja R. daleswansoni ainakin mainitaan Punaisella listalla laittoman kaupan uhkaamiksi. Japanissa kuulemma maksetaan huimia summia eräästä lajista, jonka selässä on Japanin lipun mieleen tuova pyöreä punainen täplä. Tälle en pienestä googlailusta huolimatta löytänyt tieteellistä nimeä tai uhanalaisuusarviota. Tietääkö joku lajin?

Toisaalta akvaariokalojen kauppa on tärkeä motivaatio sademetsien säilyttämiseen näillä seuduin, ja nuolimyrkkysammakoista poiketen monien kalojen kanta kestää pyyntiä hyvin. EU:n jossakin vaiheessa suunnittelema positiivilistahan kaatui muiden syiden ohella juuri luonnonsuojelusyihin. Hankala juttu.

Kalojen hinnan nostaminen olisi periaatteessa hyvä ja nostaisi kenties niiden arvostusta lemmikeinä, mutta se pahentaisi toista, jo nyt olemassaolevaa ongelmaa. Akvaarioharrastus ei jostain syystä saisi ihmisten mielestä maksaa mitään ja mikäli kalat maksaisivat enemmän, pienenisivät parvikoot ennestään (jo nyt tuntuu että yli 2 euroa maksavia kaloja voi ostaa maksimissaan sen 10 kpl) ja ihmiset siirtäisivät ostojaan yhä enemmän ulkomaille, mikä vähentäisi työpaikkoja Suomessa ja pienentäisi pikkuhiljaa tarjolla olevaa valikoimaa täkäläisissä liikkeissä.

Oikeassa olet. Sääli, ettei näihin ongelmiin koskaan ole yksinkertaisia ratkaisuja.

Itse kaipaisin jotain konkreettisempaa kuin "koira kuluttaa citymaasturin verran". Paljonko sillä citymaasturilla ajetaan? Millainen koira?

Laskelmien pitäisi löytyä pari vuotta sitten julkaistusta Time to Eat the Dog -kirjasta, tästä. Ylen artikkelissa täällä kerrotaan myös tarkempia lukuja. Keskikokoisen koiran ekologinen tassunjälki on sen mukaan tuplasti suurempi kuin katumaasturin, jolla ajetaan 10 000 km vuodessa. Ei tosin kerrota, kuinka iso on keskikokoinen koira, ja nähdäkseni oletetaan koiranruuaksi menevän varta vasten kasvatettua lihaa, eikä esim. teurasjätettä ja sisäelimiä, joka muuten menisi hukkaan. Toisaalta kaikki ruuan lisäksi tulevat kuormituksen osat, kuten näyttelykäynnit ja varusteet on jätetty laskuista pois. Niinhän on tosin sen maasturinkin osalta.

Minua kiinnostaisi ihan ihmisnäkökulmakin, eli se, kuinka paljon ihmiset saavat palkkaa että rämpivät jossain trooppisissa jorpakoissa fisuja etsimässä. Onko heillä vakuutuksia ja mitä tapahtuu, jos joku alligaattori tai käärme sattuu rouhaisemaan jalasta kalojen keruureissulla. Meneekö siinä taas ihmiselämä päreiksi siksi, että pitää raapia kasaan elantonsa sillä että kerää syömäkelvottomia kaloja rikkaiden huvitukseksi?

Eiväthän ne kerääjät paljoa rahaa työstään saa, mutta tarpeeksi elääkseen. Ja se on paljon se, jossakin Brasilian tai Perun syrjäseuduilla, missä työttömyys on pilvissä. On iso juttu, että paikalliset asukkaat saavat elantonsa nimenomaan koskemattomasta metsästä, eivätkä raivaamalla sitä pelloiksi. Olen tainnut linkata tämän artikkelin foorumille pari kertaa aiemminkin, mutta laitetaan vielä kerran. Kardinaalitetran pyynnistä Rio Negrolta ja sen sosiaalisista ja luonnonsuojelullisista vaikutuksista:
http://www.conservationmagazine.org/200 ... ve-a-tree/

Haa! Juuri tässä mietin tällä viikolla, että on se kumma, kun villieläinten pitäminen lemmikkinä on pääsääntöisesti kiellettyä, mutta akvaariokalojen kohdalla asialla ei ole mitään väliä. En käsitä, miten kotiakvaarioihin päätyy lajeja, joiden tiedoissa on lisääntymisen kohdalla "ei tietoa". Jos vastaavalla tavalla toimittaisiin minkä tahansa muun eläinryhmän kohdalla, asiasta olisi noussut helkkarinmoinen haloo jo aikoja sitten. Siis vaikka että napataan viidakosta joku apina, laitetaan häkkiin, no, mitäs tämä syö, ei tietoa, syötetään jotain mitä joku lähisukulainen syö, tsekataan pysyykö se hengissä, no ei pysynyt, haetaan uusi eläin, kokeillaan paremmalla tuurilla...

Tätä ihmettelen välillä itsekin. Asenne on harrastajienkin keskuudessa hämmentävän huoleton. Suomen herpetologinen yhdistys muuten ehdotti tulossa olevan uuden eläinsuojelulain sidosryhmäkyselyssä, että luonnosta tuotujen matelijoiden ja sammakkoeläinten maahantuonti kiellettäisiin kokonaan - nimenomaan eläinsuojelusyistä, koska tällä estettäisiin hoidokeiksi sopimattomien lajien päätyminen kaupan piiriin. Olin todella yllättynyt.

Akvaariopuolella luonnosta tuotujen eläinten kaupan lopettaminen ei olisi yhtä toimiva ratkaisu edellä mainituista luonnonsuojelusyistä, mutta jotain asialle varmasti voitaisiin tehdä. Ihan aluksi kaupan uhkaamien akvaariokalojen lisääminen CITES-listalle, jolloin niille vaadittaisiin paperit todistuksena viljelyalkuperästä. Nythän CITES-listalla ei ole käytännössä ainuttakaan akvaariokalaa, lukuun ottamatta merihevosia. Hippikalan ehdottamat alkuperätiedot myyntiakvaarion kyljessä eivät olisi hullumpi idea nekään: jo niiden näkeminen saisi ostajat tajuamaan, että kalat ovat kotoisin jostain, ja niiden alkuperällä saattaa olla väliä. Se on hämmästyttävän helppo unohtaa, vaikka asioista periaatteessa olisikin verraten hyvin perillä - saatikka sitten, jos ei ole.

Olen käsityksessä, että joskus vuosikymmen tai pari takaperin akvaariokalojen viljely myyntiin oli tavallista Suomessakin, mutta syystä tai toisesta viljelyharrastus tuntuu hiipuneen. Kotimaassa viljellyt kalathan olisivat ekologisesti erinomainen vaihtoehto, mutta kuinkahan harrastus saataisiin taas käyntiin? Pisteet ainakin Tampereen akvaariokalalle, joka on aktivoinut ihmisiä tarjoutumalla ostamaan kasvatettuja kaloja.

Aina silloin tällöin akvaariokirjallisuudessa mainitaan, että akvaarioharrastuksella voi olla merkittävä rooli lajien säilyttämisessä kun harrastajat kasvattavat uhanalaisia lajeja kotonaan. Tämä on hyvä, jos näin tehdään, mutta kuinka monta kalaerää on palautettu kotiakvaarioista kotiseuduilleen?

Ei tietääkseni ainuttakaan. Tällaisissa palautusoperaatioissa ollaan hyvin tarkkoja populaatioiden genetiikan suhteen: eläimet eivät ole saaneet risteytyä eri paikallispopulaatioiden, saatikka lähisukuisten lajien kanssa. Sisäsiitos tai valikoimaton viljely tekee niistä nopeasti luontoon sopimattomia, ja samalla ne voivat risteytymällä tuhota jäljellä olevien villienkin yksilöiden elinmahdollisuudet. Jalostusmuodot ovat tietenkin automaattisesti poissuljettuja. Esimerkiksi tulipyrstöjä viljellään Kaukoidässä tuhansittain, mutta viljelty kanta ei kelpaa äärimmäisen uhanalaisen luonnonkannan vahvistamiseen, vaan suunnitteilla on varta vasten luonnonkannan vahvistamiseksi perustettavan viljellyn populaation perustaminen luonnosta pyydetyistä kaloista.

Käytännössä akvaariokannat sopivat luontoon istutettaviksi vain epätoivoisiin viime hetken yrityksiin, kun laji on kuollut luonnosta kokonaan sukupuuttoon. Silloin ei ole enää mitään menetettävää, joten sitäkin voi yrittää.

[Tykimies]

Jos ympäristöasioita ajatellaan, lapsien hankinta pitäisi kieltää.

Tää vaikuttaa vähän lyhytnäköiseltä. Kukas siitä terveestä ja hyvästä ympäristöstä sitten nauttis? Kai ihminen jonkin ravintoketjun huipulle tarvitaan, vai tarvitaanko?

Jos lievennyksenä rajoite lapsien lukumäärään?

Vähiten luonto ihmistä kaipaa, jos tarkkoja ollaan, mutta kuuluu ihminenkin luontoon. Tosin 3-4miljardia vähempi olisi luonnon monimuotoisuuden kannalta pelkästään hyvä juttu, ja onhan se monin keinoin kantaa yrittänyt kurissa pitääkin: rutot, isorokko, ebola, hiv, jne jne. Eli sairaudet jotka pitävät "luonnonvaraisten" eläinten kannat tasapainossa. Ihminen vain on tähän asti voittanut nekin.

Tuo aiemmin ollut viesti ylipainon ympäristövaikutuksista oli kyllä hyvä Tiedätkö läskisi ylläpidon aiheuttaman hiilijalanjäljen?

[hippikala]

7330: kiitti tuosta kardinaalitetrajutusta, todella mainio tarina! Tämänkin takia olisi mielenkiintoista saada ne alkuperämerkinnät, saisi samalla tietoa tällaisista yleishyödyllisistä projekteista.

Kotimaista kasvatusta ei saa käyntiin, jos harrastajilta ei löydy malttia odottaa kotimaisia poikasia haluamistaan lajeista. Mietin tässä juuri sitä, että kun saa isomman altaan, niin voisi kokeilla miten akvaarion perustaminen onnistuu "sopimusviljelyllä", eli yksinkertaisesti täällä huhuilee että kenellä on haluttuja lajeja ja voisivatko kokeilla kudettaa ja sitten vaan odotellaan että poikasia tulee eikä osteta kaupasta vaikka siellä tuontikaloja olisikin. Jostain syystä vaan tuntuu, ettei ihmisillä ole kovasti motivaatiota odotella vaikkapa kahta kuukautta tai puolta vuotta että tarjolle tulee kotimainen vaihtoehto? Kun kaikki pitäisi saada hetinyt...

Toinen juttu on se, että jos kauppoihin vie kaloja myyntiin niin markkinointiin pitäisi myös panostaa hiukkasen. Joitakin kertoja olen nähnyt kaupassa kotimaisia kasvatteja mutta niistä on mainittu vasta sitten kun on erikseen kysynyt, onko kotimaisia saatavilla. Ei olisi iso juttu tehdä postikortin kokoinen lappu siihen altaan reunaan, missä isolla sanotaan että tässä on kotimaisia poikasia, syntyneet silloin ja silloin, syntymäaltaan vesiarvot ovat nämä ja nämä, ovat syöneet tämmöistä ruokaa, lisätietoja tästä osoitteesta. Tuollaisella tietolapulla voisi osoittaa mikä etu on kotimaisessa vaihtoehdossa, että todellakin tietää kalojen taustasta jotain ja voi parhaassa tapauksessa vielä kysellä lisätietoja joltain jolla on kokemusta kyseisestä kalalajista. Samaan lappuun voi tietysti vielä laittaa perusfaktat kyseisestä lajista niin tsäänssit asiallisen kodin löytymiselle ehkä paranevat. Kauppiaat tuskin ehtivät tämmöisiä askartelemaan mutta tuskin kieltäytyvät jos kalojen kasvattaja tekee sellaisen valmiiksi ja teippaa lappusen altaan kylkeen kalat tuodessaan.

Mutta on tämä asia näköjään tapetilla laajemminkin. Tropical Fish Hobbyistin helmikuun numerossa oli näköjään hätähuuto sekä tulijuovabarbien että luonnosta pyydettyjen amerikkalaisten kirjoahventen puolesta. Molemmista sanottiin, että pliis huomioikaa lajin tilanne luonnossa ja jos ostatte, niin tehkää kaikkenne, että saatte ne lisääntymään! Mutta toki tällaisissa tilanteissa pitäisi sitten huomioida se että geenipooli pitäisi saada säilymään mahdollisimman alkuperäisenä. Saman kutuparin kudettaminen kymmeneen kertaan ei auta tilannetta kovinkaan paljon... Tässä päästään taas niihin alkuperätietoihin, kalojen asiallinen viljely lajinsäilytysmielessä kun on aika vaikeaa jos ei tiedä mistä kalat ovat peräisin ja kuinka läheistä sukua ovat keskenään.

Ei tässä kuitenkaan päästä mihinkään ilman että kuluttaja/asiakas/ostaja ymmärtää oman vastuunsa. Raha muuttaa maailmaa. Valitettavasti varsin harvat tajuavat että arkiset ostopäätökset vaikuttavat maailman kehitykseen enemmän kuin yksikään kansanäänestys!

[Mari Kurki]

Palstan virallinen negis huutelee taas väliin:
Kalojen viljely Suomessa on kallista ja ympäristöä kuormittavaa, eikä siksi oikein kannata. Niistä viljellyistä kaloista kun olisi kiva saada edes omat kulunsa katettua, vaikkei käytetylle ajalle laskettaisikaan arvoa (jos siis viljellään harrastusmielessä) ja tässä kohtaa tulee ongelmia. Suurin osa kuluttajista ei ole valmis maksamaan kotimaisesta kalasta enemmän kuin millä tuontikaloja saa, joten kauppiaan on melko suuri kynnys ottaa niitä kotimaisia myyntiin. Lisäksi ongelmana on se, että ne halutuimmat lajit ovat yleensä niitä vaikeimmin viljeltäviä (ainakin järkevissä määrin), joten myös tarjonta on aika pientä. Esim. kardinaalitetraa on onnistunut kaupallisessa mitassa viljelemään Suomessa tasan yksi ihminen. Ne helpommin lisääntyvät lajit ovatkin sitten ongelma toisella tapaa - niille ei tahdo löytyä ottajia edes ilmaiseksi, saati että kauppiaan kannattaisi niitä ostaa, tai ottaa myyntiin edes ilmaiseksi.
Ja vielä "sokerina" pohjalla: Suurimmalle osalle kuluttajia kalojen kotimaisuus ei ole minkäänlainen arvo, joten markkinointiarvo jää aika olemattomaksi. Suurimmalle osalle ihmisiä millään muulla ei ole merkitystä kuin hinnalla, jopa laadun kustannuksella. Senhän näkee jo ihan hetkisen selaamalla tätäkin foorumia ja täällä sentään liikkuu se pro-harrastajaporukka, joilla on tietoa (ja luulisi olevan kiinnostustakin) tehdä niitä valintoja muidenkin seikkojen kuin hinnan perusteella. Silti käytännössä hinta on aina se ykköskriteeri kaikelle, valitettavasti.

[Maisu]

Silti käytännössä hinta on aina se ykköskriteeri kaikelle, valitettavasti.

Vai olisiko se kuitenkin saatavuus?

[Aqualung]

Marin kanssa samoilla linjoilla tässä. Pääosaa esittää hinta. Mikään ei saisi maksaa mitään, uutena eikä käytettynä.
Saatavuus on kynnyskysymys aika pienelle promillelle harrastajakuntaa.

[Maisu]

Saatavuus on kynnyskysymys aika pienelle promillelle harrastajakuntaa.

Ethän voi verrata hintoja tuotteista joita ei edes ole markkinoilla, joten kyllä saatavuus on ykköskriteeri ja hinta tulee sen jälkeen. Et voi millään hinnalla ostaa tuotetta jota ei ole...

[KrisAnn]

Saatavuus on kynnyskysymys aika pienelle promillelle harrastajakuntaa.

Ethän voi verrata hintoja tuotteista joita ei edes ole markkinoilla, joten kyllä saatavuus on ykköskriteeri ja hinta tulee sen jälkeen. Et voi millään hinnalla ostaa tuotetta jota ei ole...

Onko tosiaan niin, ettei harrastajien viljelemiä kaloja missään liikkeissä enää myydä? Takavuosina niitä sai ainakin edesmenneestä Leppävaariosta (ainakin Teron aikoina) ja olen minä joskus vuosia sitten myynyt kasvattamiani ahvenenpoikasia Ruoholahden Akvaariokeskukseenkin. Muinoin taisi olla muitakin kauppoja joista sai yleensä kotimaista kalaa, kuten ainakin Kobylin. Ei taida nykyiset faunattaret ja muut enää huolia niitä edes ilmaiseksi? Voi voi, kyllä asiat oli ennen niiiiin paljon paremmin kuin nykyään...

[miljoonakala84]

Kyllä meillä Savonlinnassa oleva akvaarioliike on miun kasvattamia kalanpoikasia huolinu.
HArmittaa vaan kun tuolta loppu toinen akvaarioliike pari vuotta takaperin, sinne kun vei kalanpoikasia niin sai niistä ihan rahaa käteen jos halus.

[Maisu]

Saataisi vaan ne liikkeet merkitsemään kotimaiset kalat, kuten Ruotsissakin lukee hintalapussa jos kala on Ruotsissa viljeltyä. Muttei tällaisella näivetysmeiningillä mitään tulevaisuutta rakenneta, että annetaan jatkuvasti, vuosikausia syyllistää ja haukkua ennestäänkin kapeaa aktiiviharrastajakuntaa julkisesti.