Aqua-Web

Meillä on yksi koira Pinseri uros 2v ja tulossa toinen, kun sopiva löydetään. Olen koiraihminen henkeen ja vereen, vaikka vähän olen niille allerginenkin.

Löytyy pari pienempää kisakalustona agilityyn sekä palvelus-vahtikoira rottweiler.

Meille kotiutui viikko sitten apson seuraksi venäjäntoy, pitkäkarvainen, ihana pieni hurmuri

Venäjäntoy on tosi ihana. Kaverilla on semmoinen. Kiva koira, aika kovapäinen koulutettava.

Täältä löytyy kaksi Sakemmanni tyttöstä 2,9v ja 1,3v Ihan kotikoiria ovat.

Oli labbis (ja myös kissoja) Mutta nyt on kaikki muut paitsi kalat vihreämmillä niityillä... Koira tulee vielä, kunhan perheenpää on pehmitelty!

urpojaturbo, ei niiltä kysytä Kyllä se heltyy kun koira on kotona.

Elviira-pleko kirjoitti:...Se on jännä kyllä, miten sitä tulee usein ikään kuin seliteltyä, miksei harrasta koiriensa kanssa jotain "virallista" harrastusta - varsinkin sellaisten koiranomistajien kanssa puhuessa, jotka harrastavat. Niin kuin tosiaan jotenkin huono omatunto olis.
Oikeasti kyllä uskon, että perheensä puuhiin osallistuva ja runsaasti liikuntaa ja "aivojen aktivointia kotioloissa" saava koira elää ihan yhtä virikkeellistä elämää kuin jotakin lajia aktiivisesti harrastava.

Niin se minustakin menee. Joillakin PRO-koiraharrastajilla on kovasti periaatteita ja niihin ei välttämättä sovi se, että joku puuhaa koiransa kanssa mukavia asioita.

On oikeasti tarpeita, joissa koiran on toimittava täsmälleen oikealla tavalla epämukavissakin asioissa. Sellaisia ovat opas-, tulli-, home- ja ruumiskoirat, ja poliisi- ja sotilaskoirat tietty myös. Mutta melkein kaikissa tapauksissa tällaista korkeakoulututusta ei tarvia.

Minulla on ollut paljon koiria. Viisain niistä osui (onneksi) siihen aikaan, kun lapseni olivat pieniä. Kun muinoin muutimme pikkukaupungista Helsinkiin, koira ulkoilutti lapsiani ja huolehti siitä, että ne eivät kävelleet punaista valoa vasten. Opetusta koira ei tähän saanut, vaan ilmeisesti tajusi itse, mitä pitää tehdä.

Ihmiselle riittää, että koira on leimautunut, luotettava ja ihmisystävällinen (ja tarvittaessa rähisee uhkaajille ja estää kotiin tunkeutumisen). Melkein kaikki koirat ovat sellaisia. On hyperekstraa, jos saa koiran, joka lisäksi estää lapsia kävelemästä punaista valoa vasten.

Koiralle puolestaan riittää, että ihminen tarjoaa ruokaa, ulkoilua ja ystävyyttä. Oikein hyvä ihminen tarjoaa lisäksi koiralle sopivaa äksöniä. Mutta äksönin ei tarvitse olla pro-yhteisössä ainoana oikeana pidettyä toimintaa, vaan mitä tahansa sellaista, mistä koira tykkää.

Tankero kirjoitti:Meille kotiutui viikko sitten apson seuraksi venäjäntoy, pitkäkarvainen, ihana pieni hurmuri

Meidän monirotuisessa on mm. venäjäntoyta, se näkyy ulkonäössäkin jonkin verran, mutta enemmän vielä luonteessa (ainakin sen perusteella, mitä ko. rodusta olen lukenut) - temperamenttinen ja välillä itsepäinenkin, mutta niin äärettömän hurmaava

Ruma mies: Hyvin sanottu, se nimenomaan on olennaista, mistä koira itse tykkää (eikä se, mitä jotkut ihmiset tai jokin yhteisö mahdollisesti pitää parhaana tapana järjestää koiralle toimintaa).

naatti kirjoitti:urpojaturbo, ei niiltä kysytä Kyllä se heltyy kun koira on kotona.

No juuri näin!!! Labbis tuli meille "hoitoon" ja jäi sit asumaan.. keneltäkään ei kysytty!!!

Täällä myös kahden pumpulipallo bichon friseiden omistaja. Harrastan agilityä vanhemman hurttani kanssa ja toinen on pieni näyttelytähtöseni, jonka kanssa aloitan agiltyn heti kun ikää sillä riittää. Tällähetkellä käymme treenaamassa agitokossa.

Suursnautseri, saksanpaimenkoira ja kaksi silkkiterrieriä, joista toinen vasta reilun 12 viikkoa.

Itse olen taas onnellinen koiranomistaja, vaikka tuo "onnellinen" on kyllä hieman suhteellinen käsite.
Viime keväänä lähes 12-vuotias Cavalier King Charlesin spanieli -tyttömme jouduttiin lopettamaan, mutta onneksi saimme uuden karvaturrin taloomme noin puolitoista viikkoa sitten. Nyt meillä asustelee 10kk siperianhusky -poika, "Puppe". Nimen vaihdosta väännettiin hetken kättä, mutta lopulta annoimme vanhan nimen olla. Puppe on tosi kiltti, muttei siedä yksin jäämistä ja auta armias, jos itse lähden johonkin, niin koirahan menee aivan sekaisin ja haluaa lähteä mukaan.
Tänä aamuna sain taas kokea sen "ihanan" puolen koiran omistamisessa kun Puppe alkoi oksennella 6 aikaan aamusta. Syynä luultavasti naudan sääriluu (luussa oleva rasva), jonka olin ostanut sille eilettäin ja jota se illalla hetken järsi. Nyt kuitenkin kaikki vaikuttaa olevan taas kunnossa ja koiranomistajan onnellisuustaso nousussa. Pupen kanssa lenkkeilemme päivittäin ja toisinaan se saa harjoittaa vetokoiran kykyjään pulkan tai potkukelkan edessä. Kesällä todennäköisesti harjoittelemme tokoa ja ehkä agilityä, mutta ihan vaan omassa pihapiirissä.

Mulla toimii tassuterapeuttina saksalainen siperiannoutaja... seropipoika. Historiaa ja käytännönkokemusta sakusta, spanieleleista ja noutajista. Nykyinen poju on suojelija, metsästysnoutaja, pihavahti, jalanlämmike, personaltrainer, polttopuuvastaava ja turvallinen kainalo! Musta ihminen voi olla ilman akvaarioo, mutta ilman koiraa ei o "ehjä".

Täältä löytyy 3 v. dobermanni, jota ei voisi akvaario vähempää kiinostaa Toimittaa lähinnä vahdin, kainalokaverin ja lenkkiseuran virkaa. Jälkeä harrastellaan kesäisin omaksi iloksi sekä tottista säännöllisen epäsäännöllisesti. Haaveissa olisi joskus saada pojalle kaveriksi kelpie, sheltti tai bordercollie

2 lammaspaimenninsekoitusta löytyy, siskokset, ikää tulee kesällä 6v. Pelastushakua harrastellaan omaksi iloksemme.
Pikkukoiran paikka auki myös.

Täältä löytyy 2 sakemannimixiä ja kääpiömäyris joka juuri pääsi viikonlopuksi kotihoitoon sairaalasta ja maanantaina joutuu takaisin, tiistaina leikattiin välilevyn pullistuma.

Harmaita hiuksia näkyvissä omistajalla jo nyt kun ei kaverit meinaa millään ymmärtää miksi toisen pitää saada olla rauhassa ja koirat joutuu viemään erikseen lenkeille kun tuo ei pysty kävelemään.

Maanantaina se hauskuutta onkin kun 4 aikaan aamulla ensin vien kaverit lenkille ja sitten tuon mäykyn ja tätä hauskuutta on tiedossa vielä pitkään.

tiny kirjoitti:Täältä löytyy 2 sakemannimixiä ja kääpiömäyris joka juuri pääsi viikonlopuksi kotihoitoon sairaalasta ja maanantaina joutuu takaisin, tiistaina leikattiin välilevyn pullistuma.

Harmaita hiuksia näkyvissä omistajalla jo nyt kun ei kaverit meinaa millään ymmärtää miksi toisen pitää saada olla rauhassa ja koirat joutuu viemään erikseen lenkeille kun tuo ei pysty kävelemään.

Maanantaina se hauskuutta onkin kun 4 aikaan aamulla ensin vien kaverit lenkille ja sitten tuon mäykyn ja tätä hauskuutta on tiedossa vielä pitkään.

Tsemppiä! On kurjaa ku karvanen sairastaa. Toivotaan että toipuu nopsaa!

tiny kirjoitti:Täältä löytyy 2 sakemannimixiä ja kääpiömäyris joka juuri pääsi viikonlopuksi kotihoitoon sairaalasta ja maanantaina joutuu takaisin, tiistaina leikattiin välilevyn pullistuma.

Harmaita hiuksia näkyvissä omistajalla jo nyt kun ei kaverit meinaa millään ymmärtää miksi toisen pitää saada olla rauhassa ja koirat joutuu viemään erikseen lenkeille kun tuo ei pysty kävelemään.

Maanantaina se hauskuutta onkin kun 4 aikaan aamulla ensin vien kaverit lenkille ja sitten tuon mäykyn ja tätä hauskuutta on tiedossa vielä pitkään.

Meidän mäyrispojat toivottavat rotutoverille pikaista paranemista ja omistajalle jaksamista.
Niiden Turussa asuvan veljen selästä leikattiin välilevyn pullistuma pari vuotta sitten ja se toipui tosi hyvin, selkä ei ole oireillut leikkauksen jälkeen. Toipumisaika tietenkin oli aika pitkä, mutta lopputulos hyvä.

Meidän toinen koira, Hali-huskymixi muutti uuteen kotiin, haemme mahdollisesti uutta kotia myös 5-6-vuotiaalle huskymixnartulle. Ei sovi kerrostaloelämään tämä koira.

Koiria ollut siitä asti kun täytin 10v =) .
Tällä hetkellä meillä on suomenlapinkoira ja briard. Ihania karvanaamoja joiden kanssa opetellaan jälkeä ja hakua.
Meillä on ollut nöffejä ja kuvaszmix sekä pieni sekarotuinen joka oli ensimmäinen omakoira.

Täältä löytyy 2,5 vuotias tiibetinspanieli Kaaos.

(Vasta suunnittelen akvaarioharrastuksen uudelleenaloitusta.) Akvaariota kanssani odottelevat phalene Tellu ja yorkshirenterrieri Assi.

Kohta seitsemänvuotias borderterrieri tyttö .

Pakko kommentoida nyt, vaikka mun koiraharrastus onkin nyt tauolla.
Koirahistoriasta löytyy useita siperianhuskyja, appenzellinpaimenkoiran ja siperianhuskyn sekoitus, suomenpystykorvan ja siperianhuskyn sekoitus sekä viimeisimpänä pk collie, josta valitettavasti jouduin luopumaan 2 vuotta sitten.
Tuon lisäksi tuli koulutettua ex-avokin saksanpaimenkoira.

Nyt parin vuoden tauon jälkeen koirakuume on noussut järkyttävän korkealle. Mies meinaa olla vastaan mun ajatusta, viimeks tänään "uhkasin", että koira tulee taloon, jos en valmistumisen jälkeen saa töitä
Eli ehkäpä loppukesästä/alkusyksystä... Koira tuleekin sitten olemaan varmaankin joku paimenkoira, siperianhusky, alaskanmalamuutti tai jokin iso laumanvartijakoira