Aqua-Web

Juu, Vision ihan hieno kuten myös Rio. Ne ovat myös keveitä kahteen pekkaan nostella ja siirrellä. Suosittelen.

Myös viiksivallujen lajipurkkikin hieno. Minulla on Synodontis lucipinniksiä GH6:ssa ja akva sisustettu niille nimenomaan. Muutama miljoonakala porskuttelee ja lisii omppujengin kanssa, joka alkanut sekin lisääntyä hurjasti.

Tietysti oikein tangajika tai malawi oma lukunsa. Monessa purkissa on pelivaraa ja voi hieman erilaisia kalastovalikoimia pitää tai jopa eri vedenlaadun.

Eikö noita Etelä-Amerikka -altaita plekoineen ja monnisineen ole jo ihan riittävästi, valitset nyt jotain vähän persoonallisempaa .

Tuohon pieneen altaaseen voisit saada verkkoripsimonneja(Synodontis robertsi), jos vain toimit nopeasti . Väliveteen vaikka tetroista tulievätetroja(Ladigesia roloffi) tai rusoeväalesteja(Alestopetersius nigropterus), barbeista vaihtoehtoina esimerkiksi tulibarbeja(Barbus jae) tai kuparibarbeja(Barbus fasciolatus). Kirjoahveneksi jokin pieni palettikalalaji, esimerkiksi kirjopalettikalan(Pelvicachromis taeniatus) jokin luonnonmuoto, sinieväpalettikala(Nanochromis parilus) tai jokin pieni suuhautojalaji, vaikkapa purppurasuuhautojahaaremi(Pseudocrenilabrus nicholsi).

Vinkistä viisaampana rakentelin kookoksen kuorista piilopaikkoja pikkualtaaseen.




Myös isompaan on tarkoitus tehdä noita vielä useampi. (yksiölähiö) Tossa odottelee vielä 5kpl kookospähkinöitä askartelua

Kivensyöjäöttiäinen?

Näytti Stockalla olleen samantyylinen keraminen versio tarjouksessa poistokorissa 10 egee, joten askartelu ehkä kannatti:)

5 kpl kookospähkinöitä maksaa n.1.70€ Joten eiköhän se ole kannattavaa.

Kuori sahalla halki ja ruuvarilla lohkeaa pähkinä"liha" paloja nätisti kun laittaa kärjen kuoren ja lihan väliin.
Sitten keitin 10-15 min tyhjiä kuoria jotta mahdolliset pöpöt kuolee.
Pysyy omalla painollaan pohjassa.

Näistähän voi tehdä juuri sellaisia kuin haluaa.

Pitääpäs kokeilla . Kirjoahvenetkin voisi tykätä eikä vaadi näemmä kovin suuria askartelutaitoja, sillä niitä ei minulla ole tai pitkäjännitteisyyttä askarteluun:P .

Varmasti kelpaa myös partiksille piiloiksi. Pinta silenee varmaan ajan myötä kun partikset jyystää pintaa.

ihis81 kirjoitti:Varmasti kelpaa myös partiksille piiloiksi. Pinta silenee varmaan ajan myötä kun partikset jyystää pintaa.

Sitten varmasti askartelemaan . Mitä en tekisi partisten vuoksi .

Väittäisin muuten partiksia yhdeksi älykkäimmistä kokoluokkansa fisuista - älyä tosin käytetään lähinnä ruoan hankintaan ja lisääntymiseen . Örkki-poika vetelee koko 450 litraisen akvaarion muonat suihinsa. Sokkeloplekojengi jää toiseksi . Poika nousee korkeammalle ylös niin, että vesivirtaus tuo hajureseptoreihin, joita ympäri kehoa hajun ruoasta. Sitten vain hakemaan ruokaa. Myös akvan vesivirtaukset tunnetaan. Ensin pisteeseen A. Jos siellä ei ole muonaa, sitä täytyy olla pisteessä B...jos ei, ylös haistelemaan ja kohta löytyy ruokapaikka. Yleensä myös ensimmäisenä. Jos toisena, mutta ajetaan pois...myös isot kalat. Jos ruokaa ei tule (paastopäivä tai myöhässä), akvan etulasille näyttävästi tuijottamaan .

Jos vesi alkaa olla vähähappista, etsitään suodattimen edusta tai noustaan korkealle suihkuputken eteen kieppumaan valluun. Näin omistaja tietää, että vedenvaihdon paikka kiireen vilkkaan ja suodattimien putsaus:).

Tuo uusi partis ei liiku mihinkään tuolta kannon alta.
Annoin yötä vasten kurkkuakin,mutta ei ole pahemmin maistunut.
Aika masentunut tapaus.
Ja isommasta altaasta alkuperäis asukki partis oli jossain vaiheessa heittänyt lusikan nurkkaan.
Ja tuo pienempi joka siellä on, ei kyllä älykkäältä vaikuta. Muutenkaan mun partikset ei ole antaneet kovin ihmeellistä kuvaa itsestään. Vilkkaita eivät ole nähneetkään.
Onko nuo sitten olleet jotain sisäsiittoisia umpiluupäitä...

Ehkä "pientä" sopeutumisvaikeutta aluksi.

Itse kerran laitoin ison urospartiksen tappeluiden takia 86l pyttyyn vähäksi aikaa ja sen katseleminen oli masentavaa. Herra meni kannon alle ja kaivoi isoin luolan. Entinen ahmatti ei suostunut tulemaan sieltä ulos edes ruoka-aikaan. Kuin erakko, joka möyri maan alla. Onneksi sain annettua sen yhdelle harrastajalle. Luultavasti panikeerasi uros, kun oli tottunut isoon akvaan ja ymmärrettävää.

Eilen siirsin 450 litran pytystä yhden urospartiksen kututuubissa 200 litran monnispurkkiin. Herra tietysti oikutteli kututuubissa eikä suostunut pois, kunnes valot sammuivat. Sitten alkoi surffailu. Uros jahtasi uutta naarasta monta tuntia ja oli melkoista kisailua.

Naaras, jonka sain tutultani, oli siirretty myös samaan aikaan tähän purkkiin. Naaras oli taas hyvin piilotteleva kantojen alla. Minulla taas oikea linssilude 200 litran purkissa (tätä ennen isommassa purkissa). Virtaus on monnispurkissa melkoinen ilmastuksen kera. Naaras silmin nähden surfaili virrassa ja rapsutteli laseja. Nytkin koko ajan esillä ja todella kesy. Helposti menee valluille virran vietäväksi.

Vanhemmilla urospartiksilla voi sopeutuminen kestää kotvan. Minusta naaraat sosiaalisempia eikä niin reviiritietoisia. Purkin vaihtokin helpompaa naarailla.

Veikkaampa, että lusikka meni nurkkaan ehkä pohjalla olevan happikadon vuoksi. Itse olen vuosien saatossa menettänyt muutaman partiksen ja ovat olleet melkein aina naaraita. Luultavasti ovat herkempiä kuin urokset. 0-toleranssiin en ikävä kyllä ole päässyt. Jokin bakutulehdus on vienyt pari kertaa partiksen nopeasti ilman mitään ennakkomerkkejä. Itse olen sitä mieltä, että vaikka partis selviää vähäisillälin hoidoilla ja huonommissakin oloissa, hyvä suodatus ja ilmastus virtauksen kera on niille nautinto. Siksi minulla on nyttemmin melkoinen suodatusarsenaali partiksillekin. Rihmis/lehtikala jne. tietysti kammoksuu kovaa virtausta kuten jotkut muutkin lajit....tietysti järki mukana:).

Partis on myös enempi esillä kun hyvä veden laatu, virtaus, suodatus, ilmastus sekä suojakasveja - ja koloja. Koko ajan hääräilee jotain. Urokset enempi kututuubivartioijia. Yleensä asetan se etulasille, niin näkee poikaa useammin ja voi seurata. Ruoka-aika tietysti tuo partikset esille yleensä, jos eivät ole sairaita. Mielestäni yksin elävä partis on arempi, kuin partis, jolla on lajitovereita. Tosin urokset sitten taas voivat tapella, naaraan kanssa syntyy jälkikasvua.

Onnittelut hohtomiljoonakaloista! Hurmaavia pikkuotuksia! Kuvasta nyt ei ihan erota ovatko "puhdaslajisia" vai eivät, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska kaikki hohtomiljoonakalat luetaan joka tapauksessa epämääräiseen lemmikkikategoriaan elleivät ole todistetusti puhdasta luonnonkannan jälkeläistuotantoa. Täällä kokonainen foorumi pyhitettynä näille pikkuisille http://endlers-usa.com/index.php?sid=05 ... c15bdb0ffa

Jos etsit pientä ja värikästä porukkaan niin tsekkaapas sinisilmät eli eri tyyppiset pseudomugil-lajit. Hohtomiljoonakaloilla on varsin venyvät vesiarvomieltymykset joten tuossa olisi tsäänssi kokeilla jotain vähän harvinaisempaa erikoista. Smaragdirasbora tai viirikirjokala voisi myös olla aika vaikuttava. Ja siis tuo lämpösuosituskin on tosiaan erittäin joustava. Taitavat ihan todella olla niitä kaloja jotka pärjäävät missä nesteessä vaan kahvi ja maito mukaan lukien. Mutta jos kerran on iso allas missä on pieniä asukkaita, niin tuostahan saa aivan mielettömän kokonaisuuden jos etsii muita suurin piirtein saman koko luokan otuksia joukon jatkoksi. Oma pikku miniatyyrimaailma! Eikä tuommoinen ajatelma edes häiriinny siitä jos seassa onkin partamonnin kaltainen jättiläinen. Mikä ettei laittaisi pohjalle enemmänkin tuommoisia kellarihirviöitä, banjomonnia sun muuta. Ja monniset nyt sopivat mihin kokonaisuuteen hyvänsä! Mutta onhan tuo houkutteleva... Yläosissa pientä ja kirkasväristä seikkailijaa ja pohjalla tummaa ja synkeää piileskelijää. Kahden kerroksen väkeä

Kiitos.
Enpä ole ennen pitänyt hohtomiljoonakaloja ihmeempinä.
Mutta en ole kyllä tollasia vielä nähnyt, vaikka eipä noihin ole kiinnittänyt akvaariokaupoissa huomiotakaan.

Mistäs sen aidon erottaa?

Joten vaikea sanoa mitä ovat.
Ymmärtääkseni ovat olleet edellisellä omistajalla akvaariossa kauan. Sisäsiittosta porukkaa ovat jo vuoden jälkeen joka tapauksessa.

Mutta ihan hienon näköisiä.
Naaraita on vaan ihmeen vähän verrattuna uroksiin. Kauhe gangbang kokoajan päällä
Otan jossain vaiheessa vaikka videokuvaa noista, kun kameralla ei kuvaa moisista vipeltäjistä saa.

Nuo sinisilmät on ihan uusi tuttavuus samaten nuo muut mainitsemasi.
Oli kyllä ajatuksena että toi allas olisi pysyisi tollasena pikkuvipeltäjien altaana, joten ihan kivan näköisi nämä joita ehdotit.

Tossa jotain kuvia











Kuten kuvista näkee, toisilla naarailla on peräevä väritön, ja osalla kellertävä.
Ja videota. Jännä että videokuvauksella kalojen ruumiinvärit ei tallentunut No tosta näkee vain pyrstöjen muodot jotenkin.
http://www.youtube.com/watch?v=K7TcORzK ... e=youtu.be

Jee tarkkoja kuvia! Nuo ovat todella hankalia kuvata kun liikkuvat koko ajan ja vieläpä heijastavat valoa. Nuo ovat selviä risteytyksiä ja itse asiassa melkoisesti tavalliseen millikseen kallistuvia, puhtaat hohdothan näyttävät jotakuinkin tältä http://swampriveraquatics.com/index.html . Värit vaihtelevat mutta pyrstöt ovat lyhyet . Tuolla endler foorumilla onkin topikkikaupalla pähkäilyä että mikä on puhdas ja mikä ei. Ulkonäöstä sitä ei voi tietää, joten jos niitä oikeasti haluaa kasvattaa niin sitten on hommattava "kantakirjattuja" kaloja suoraan luonnosta haetuista parvista, lajin harrastajilta saa viralliset listat niistä ihmisistä joilla sellaisia on hallussaan. Luonnossahan näitä on vain kahdessa järvessä Venezuelassa ja molemmat paikat uhattuina, eli todennäköisesti lähitulevaisuudessa hohdot selviävät ainoastaan akvaarioissa.

Laji ja sen kasvatus kiinnostaa, mutta tällä hetkellä meilläkin näitä hybridejä. Todella upeita ja persoonallisia! Ja jos sinullakin on hybridikantaa niin sitten ei ole niin väliä jos hommaat sinne muualta täydennystä. Sen sijaan todistetusti villiä kantaa olevia kaloja ei kannata "uhrata" näille kumppaneiksi. Ja siis tilannehan on tosiaan se, että hohtomiljoonkalan ja normimilliksen ero on ollut tieteellisesti selvillä vasta muutamia vuosia joten näitä on myyty pitkään sekaisin ja väärillä nimillä. Puhdas hohtonaaras on muuten ihan metallinharmaa ilman mitään muuta sävyä, eli vielä värittömämpi kuin alimman kuvan keltapyrstö. Mutta joka tapauksessa nämä ansaitsisivat paljon nykyistä suuremman suosion. Varsinkin pikkualtaisiin hohtopoikien porukka on mitä täydellisin ratkaisu!

Mielenkiintoisia pikkukaloja voisi muuten löytyä Nanoakvaariot-kirjasta. Itse harkitsin noita sinisilmiä toiseen altaaseeni mutta päädyin kuitenkin platyihin. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta koko ajan tuntuu että pienet kalat viehättävät silmää enemmän ja enemmän. Ehkä juuri siksi, että niiden kanssa on helppo luoda pieneenkin altaaseen mittasuhteiltaan vaikuttavat systeemit. Nämä hohdot ovat joka tapauksessa niin huolettomia ettei tarvitse miettiä juuri muuta kuin sitä etteivät nyt ihan joutuisi paistiksi isommille kaloille. Muuten käy kaikki!

Katselin että yksi hohtomiljoonakala tai miljoonakala, kumpia nuo nyt olikaan, on laihtunut.

Kunnes huomasin että pinnan tuntumassa on satsi poikasia
Toivotaan että selviytyvät.
Enpä odottanut että poikaset ovat heti noin isoja.

Kohta on pakko sijoittaa parempaan linssiin.
Joku macrolinssi pakkohankinta.
Kamerassahan ei vikaa ole vaan kuvaajassa sekä linssissä.

Hienoja millishybridejä...lienevät tosiaan hohdon ja millksen risteytymiä. Onko muuten pehmeä vesi? Et ole kovettanut?

Minusta hammaskarpeissa on hohtonsa:). Mutta niistä on nykyään jalostettu melkoisen herkkiä ja vaativia lajeja.

Eikös pikkupurkissakin ole puolensa?

En ole kovettanut.
KH on n.2 Mulla ei ole kuin toi KH testi joten siitä toisesta ei ole hajuakaan.
Pitäisi varmaan se hankkia.
Kyllä tässä oma hohtonsa on. Vaimo ja muksu tykkää. Joten ei noita voi hävittää vaikka jo kerran vähän vihjasin. Vaimo totesi että sitten hän hankkii pienen akvaarion jonne nuo tulisi.
Pidetään siis tuolla ja hankin itse jonkun altaan jollekkin toisille

Juu, kantsii ostaa GH-testi veden kokonaiskovuutta varten. Kh kertoo puskuroimiskyvyn ja Ph-testi tietysti tärkeä. Kh/ph enempi käsikädessä.

Itselläni on myös pieniä 86-litraisia karanteeni/sairaalapurkeiksi. Toinen ehkä menee vielä milliksille:). Juu, pieniin saa omanlaisensa kalaston. Moni pieni fisu jää isojen jalkoihin eikä pääse oikeuksiin isossa purkissa. Hammaskarpeissa oma viehätyksensä.

Parin sadan purkit minusta hyviä kudetukseen tietynkokoisille fisuille. Plekoillekin luksusta, jos saisi olla pohjan ainut plekolaji ja kudetusporuhka yksin pohjalla rauhassa.

Myös lilluva rihmispurkki kiehtoisi. Samalla saisi kasvitkin kasvamaan hyvin. Kun hurja virtaus yleensä ei sovi runsaiden vedenvaihtojen kanssa monille kasveille.

Kantsii muuten nuo vesiarvot mitata. Milliksistä kun vääntöä nimenomaan ph:n ja GH:n suhteen. Itselläni nykyisin milliksiä lucipinnisten kanssa GH 6, ph 7.5 about. Näyttävät hyvin kasvavan. Pitäisi kohta hankkia lisää uutta verta altaaseen.

Varo muuten uusia millistulokkaita, jos joskus lisää hankit. Itse pidän kyllä jokaisen karanteenissa ensin. Ja katson miten pieni satsi omiani selviää niiden kanssa. Aika paljon juttua, että uudet lajitulokkaat ovat aiheuttaneet omankin kannan menetyksiä nopeasti. Ehkä jokin loinen, virus, baku jne...lajispesifinenkin. Tai murtoveden kanta jne...

Kannattaa tosiaan pyrkiä ostamaan uudet kalat muilta harrastajilta ja lisätä nimenomaan hohtomiljoonakalaa sekaan. Meilläkin on kalojen lisäyksen yhteydessä putoillut muutamia kaloja mutta jotenkin liitän sen sosiaalisten suhteiden sotkeutumisen synnyttämään stressiin. Tai siis kun meidän kaloilla on hyvin tarkat kuviot sen kanssa että kuka on kenenkin kaveri, niin uudet kalat sekoittavat pakan välittömästi. Kesän alussa ainakin yksi kala kuoli sydänsuruun kun uusi kala alkoi hengata sen bestiksen kanssa. Uudet kalat tulivat samalta ihmiseltä kuin edellisetkin, joten sikäli ei pitänyt olla mitään suurempaa muutosta bakteereissa tms. Mutta kaupasta en kyllä lähtisi hohtojakaan hommaamaan, en ainakaan jos ovat olleet tuontitavarana tulleiden muiden hammaskarppien kanssa samassa. Oli kauppa melkein mikä tahansa niin tyypillisesti hammaskarpit myyntikiellossa jonkun lääkekuurin takia...

Hohdoillehan ei tarvitse vettä varsinaisesti kovettaa mutta hybridit saattavat sitä tarvita. Meillä on gh 10 tuolla altaassa, kasvitkin tykkäävät kun on vähän enempi mineraalia vedessä. Ja vaikka olisivatkin olleet tähän mennessä pehmeässä vedessä niin hitusen kovempi vesi ei kaloja mitenkään häiritse.

Uusia asukkeja. Afrikkalaisia kirjopalettikaloja Pelvicachromis taeniatus "Moliwe"
2 pariskuntaa.

Lisää kuvia vanhoistakin asukeista.




Raskaana:D




Naamiointimestari Juwelissa

Hyvinhän nuo kirjopaletit näyttää kotiutuneen, ovat jo ottaneet väriäkin vaikka vielä junioreita ovatkin.

Toinen pari on jo vakisuhteessa, kun taas toinen pari ovat vasta ensitreffeillä käyneet
Kovia kavereita syömään, jatkuvasti kaivellaan naposteltavaa pitkin pohjahiekkaa.
Mukava seurata noita kun ovat käytökseltään niin erilaisia kuin perus kirjoahvenet.

Varsinkin kun moikataan puolisoa. Ensin väristellään ja sitten käännytään hieman kyljelleen kylki kaarella,aivan kuin esiteltäisiin kylkeä ja taas jatkuu touhut.

Muista sitten ettet syötä niitä liikaa, niiden kuuluu hakea ruokaa koko ajan pohjasta ja levien joukosta. Jos ne saavat aina ravinnon "suoraan suuhun" niin passivoituvat helposti ja sairastuvat. Onneksi sulla on noita muita ahmatteja etteivät ainakaan helposti ruokaansa saa vaan joutuvat tekemään töitä sen eteen .