Ihanat lapset ja akvaario

[7330]

Tuskinpa kasvilannoitteilla höystetty akvaariovesi on kovinkaan myrkyllistä pieninä annoksina juotuna, kun kalat kerran kestävät sitä jatkuvasti sekä ihollaan että juoma- ja hengitysvetenä.

Itse en ole juonut akvaariovettä mitä nyt joitain erinäisiä kertoja letkun päästä imiessä, mutta akvaariovedessä kasvanutta konnanputkea olen kyllä syönyt. Maistuu muuten aika samalta kuin kotimainen yrtti vuohenputki. Koira meillä sen sijaan latkii akvaariovettä aina kun sitä on tarjolla, enkä ole viitsinyt kieltääkään. Ei siinä ainakaan massu mene sekaisin, vaikka se kuinka paljon latkisi.

Pääasiassahan akvaariovedessä on (kasviravinteiden lisäksi) lähinnä kai nitraattia ja muita kalojen jätösten hajonneita muotoja, joista ainakin nitraattia on usein juotavassa vesijohtovedessäkin. Tuskinpa se siis haitallista on. Nitriittiä tai muita myrkyllisiä yhdisteitä tai merkittävän suuria määriä hajottajabakteereita tuskin on, jos akvaariossa on kaikki kunnossa.

Lapsia ei ole, eikä juuri käy kylässäkään. Siitä olen kyllä onnellinen.

[Azkhaeracan]

Sanonpa mielipiteeni asiasta lapsettomana ja teitä valtaosaa tämän keskustelun käyneistä äideistä vähän nuorempana osapuolena.. (tarkoitukseni ei ole sodan sytyttäminen, vaan mielipiteen ilmaiseminen)

Niille, joiden pikku kullannuput ovat akvaarion kimpussa, heittelevät sinne tavaroita ja kiusaavat kaloja: Eikö vanhemman tehtävä ole kasvattaa ja opastaa lastaan, että mitä SAA tehdä ja mitä EI SAA tehdä? Ei varmasti ole ylivoimainen tehtävä opettaa terveelle lapselle mikä on oikein ja mikä väärin(vammaiset tai ongelmatapaukset ovat sitten luku erikseen). 2-3 vuotiaalta moisen vielä käsittää, sillä he eivät kaikki varmastikaan vielä ihan ymmärrä... Mutta se on jo aika huolestuttavaa, jos 4-vuotias tai vanhempi lapsi on kokoajan vahdittava, ettei se kiusaa kaloja tai visko mitään akvaarioon. Ainakin itse äitinä sellaisessa tilanteessa olisin huolestunut siitä, miten olen lapsiani kouluttanut.

Niinkuin joku jo taisikin mainita, kaikki on tietty kiinni siitä miten kukakin haluaa kasvattaa lapsensa. Olen lähes varma, että vilkkaallekin lapselle saa säännön päähän, jos viitsii. Jos ei mene nätisti sanomalla, niin sitten pitää sanoa vähän rumemmin, kunnes asia menee jakeluun. Useat vähän vilkkaammat lapset yleensä koettelee rajojaan ja testaa vanhempiaan niin paljoin kuin on mahdollista...

[Bany]

Tuohon edelliseen.. Kyllähän sen säännön lapsen päähän saa "taottua", mutta ei se niistä koneita tee. Lapset ovat innokkaita tutkijoita ja lähes kokoajan löytävät uusia juttuja maailmasta. Ja aina nää uudet jutut kiinnostaa hurjan paljon. Valitettavasti lapsilla ei ole vielä kovin kehittynyttä logiikantajua, että ymmärtäisivät välttämättä seurauksen tekemästään asiasta jos vanhempi ei ole kokoajan katsomassa mitä lapsi tekee. Ja näinhän sitä ei voi jatkuvasti olla ja vahinkoja sattuu, mutta jos vahinkoja ei satu niin ei myöskään välttämättä opi niistä virheistään.

[KSusanna]

Kiitos Plenty Tuntuikin jo, että oma tenava on poikkeus muiden rasavillien seassa. Lapsia on erilaisia, mutta kyllä lapsi kasvaa vanhempien esimerkillä myös tässäkin asiassa. Uskon siihen, että myös vilkkaat tenavat pystyvät rauhoittumaan akvan katselusta sekä saa myös oppimaan kodin "akvasääntöihin".

[Kalakaverit]

Kiitos Plenty Tuntuikin jo, että oma tenava on poikkeus muiden rasavillien seassa. Lapsia on erilaisia, mutta kyllä lapsi kasvaa vanhempien esimerkillä myös tässäkin asiassa. Uskon siihen, että myös vilkkaat tenavat pystyvät rauhoittumaan akvan katselusta sekä saa myös oppimaan kodin "akvasääntöihin".

Pienten lasten kasvattajana olen kanssasi samaa mieltä. Lapset oppivat ensisijaisesti mallia katsomalla, ja siihen sanalliset ilmaisut yhdistämällä. Toki sallitaan kokeilut (lelun laittaminen kaloille ) kerran tai kaksi... ymmärtänette lapsen mielen: "Kalat haluavat leikkiä kanssa".
Mutta ihmettelen,että kuinka ihmeessä lapsella on ollut mahdollisuus päästä käsiksi ruokapurkkiin ja kaataa se altaaseen?!
Rajat on asetettavissa aivan jokaiselle lapselle, jos niin vanhempi itse haluaa.

[Tytti]

Miniakvaristien kasvatuksesta taitaa olla toinenkin triidi?

Saattaa olla ihan omaa mielikuvitusta, mutta tuntuu, että jos on ollut akvaario tai akvaarioita ihan vauvasta asti niin ne ei kiinnosta niin paljon lelujen tai pullapitkojen kaatopaikkoina. Sitten taas jos allas tulee, kun lapset on jo isompia niin ymmärtävät kiellot ja perusteet oikein hyvinkin.

Meilläkin vaikka on muuten varsin vilkkaat mukelot niin akvaarioita eivät sörki ilman lupaa. Auttavat kyllä ruokinnassa ja kasvien kanssa puljaamisessa. No okei, joskus tosi harvoin näyttävät Sheridan-taistelukalalle peiliä, joten ei nämäkään mitään täydellisiä ole.

[Azkhaeracan]

Tuohon edelliseen.. Kyllähän sen säännön lapsen päähän saa "taottua", mutta ei se niistä koneita tee. Lapset ovat innokkaita tutkijoita ja lähes kokoajan löytävät uusia juttuja maailmasta. Ja aina nää uudet jutut kiinnostaa hurjan paljon. Valitettavasti lapsilla ei ole vielä kovin kehittynyttä logiikantajua, että ymmärtäisivät välttämättä seurauksen tekemästään asiasta jos vanhempi ei ole kokoajan katsomassa mitä lapsi tekee. Ja näinhän sitä ei voi jatkuvasti olla ja vahinkoja sattuu, mutta jos vahinkoja ei satu niin ei myöskään välttämättä opi niistä virheistään.

Kiitosket hyvästä lisäyksestä! Olen samaa mieltä, että lapsen pitää saada kokeilla asioita, kunhan niistä ei ole vaaraa hänelle itselleen tai ympäristölle(vakavaa vaaraa). Itse antaisin akvaarion "käsittelyä" koskevia sääntöjä lapselle tarvittaessa, jos näyttää siltä, että hän tekee jotain epäsopivaista. Tietty kehuisin oikeanlaisesta käytöksestä. Todellakin sitten kunnon ojennukset jätetään siihen, jos jokin kielletty asia toistuu useasti ja lapsi alkaa koetella rajojaan eikä tottele.

[Jyrkiboy]

Meidän pian kolme vuotias on opetettu pienestä pitäen, että akvaario on kalojen koti eikä siihen saa koskea.

Näihnhän se toimii, kutsuvat sitä kuuleman kasvatukseksi

t. nm kahden pikkutytön isi, joiden mieleen ei tulisikaan tehdä yhtään mitään akvaarioille ilman lupaa.

Yhdessä toki vaihdellan vesiä, otetaan testejä jne.

[ikp]

Meidän tyttö tosiaan on nykyään jättänyt akvaarion rauhaan, mutta hyvin paljon lapsia seurattuani voin todeta, ettei aina ole kasvatuksesta kyse. Toiset lapset ovat uskomattoman nopeita käänteissään ja hyvin vilkkaita, eikä tosiaankaan koneita tottelemisessa.

Tässä myös olen huomannut, että lähipiirissäni (ja myös meillä) kun on syntynyt vauvoja perheisiin, joissa pieniä sisaruksia, niin kyllä se mustasukkaisuuskin laittaa tekemään kiellettyjä asioita (ei siis välttämättä kohdistu akvaarioihin). Ja kun äiti imettää, ehtii hyvin tehdä mitä vain. Meillekin on tulossa kolmas kolmen vuoden sisään ja kyllä varmasti vanhemmat sisarukset hakevat huomiota, vaikka sitä samallalailla saisivatkin. Toki meidän tehtävä on eliminoida riskit.

Onneksi tosiaan akvaariomme on hyvin suojattu ja kansi ulottumattomissa vaikka vuoden vanha poika ei siitä itseasiassa paljoa ole kiinnostunut, onhan se ollut meillä "aina".

[Madrecita]

Meidän tyttö tosiaan on nykyään jättänyt akvaarion rauhaan, mutta hyvin paljon lapsia seurattuani voin todeta, ettei aina ole kasvatuksesta kyse. Toiset lapset ovat uskomattoman nopeita käänteissään ja hyvin vilkkaita, eikä tosiaankaan koneita tottelemisessa.

Kiitos tästä kommentista! Kun tuntuu, että taas ovat vaan täydelliset vanhemmat täydellisine lapsineen liikkeellä...

Tottakai meilläkin kielletään, opastetaan ja annetaan osallistua. Eikä lapset ole mitään hirviöitä tai poikkeavia... Mutta vilkkaita ja varsinkin nuoremmalla (1½vee) eivät älli ja taidot ihan kohtaa... Akvaario on uusi, joten luultavasti säännöt eivät ole ihan vielä menneet perillekään. Vaikka siis vahvasti epäilen, että akvaario saa olla meillä hyvän pätkän ennen kuin juniori lopettaa testaamisen, et saako akvaariota mätkiä...

Joku ihmetteli, miten 2-3-vuotias voi päästä käsiksi kalanruokaan. Olisiko mitenkään mahdollista, että joskus voisi kalanruoka unohtua väärään paikkaan, vaikka sitä muuten säilytettäisiin asianmukaisesti?

[ikp]

Edellisen kommenttini perustan ihan esim. siskonpoikaani (juuri tuon 1 1/2 vuotta), joka veljensä ristiäisissä ehti heittää virsikirjan kastemaljaan ennenkuin kukaan ehti kissaa sanoa. Ja kyse ei ole huonosta kasvatuksesta

[Helinä79]

Kiinnostus on hyvä juttu, meillä viisivuotias poitsu on jo sisäistänyt, etteivät kalat syö pullaa... Sen sijaan esim. katkaravut leivän päältä lennähtävät hyvinkin äkkiä altaaseen, jollei äidin valvova silmä satu juuri silloin tuijottamaan sinnepäin (vaan esim. 1,5 vuotiaaseen tyttöön, joka ei ole vielä kaikkia hienouksia sisäistänyt;) )...
Myös lattialta ja ulkoa löydetyt hämähäkit ym. ötökät löytävät nopeasti tiensä altaaseen reittiä: isi löytää ötökän, huutaa pojan paikalle nappaamaan sen ja nappaa sitten pojan ötököineen ja yhdessä juostaan kauheaa vauhtia altaan luo missä poika saa sitten tiputtaa aarteen kaloille... Eikä äiti riepu ehdi edes katsomaan, mitä altaaseen tällä kertaa heitettiin, ennen kuin se on jo ehtinyt Masi-taiston vatsaan.
Tottakai meilläkin on akvaariosta löytynyt mitä ihmeellisimpiä muoviotuksia ym., mutta pistäähän äitikin akvaarioon lusikoita, kiviä, "kukkia" ym... Mitä isot edellä, sitä pienet perässä:)
Saa nähdä milloin meidän neiti ymmärtää sen, ettei kaloja saa pelotella. Ioveli ymmärsi hyvinkin äkkiä, kun taas pikkusisko tuntuu olevan monissakin asioissa paljon kovakorvaisempi.

[Madrecita]

Edellisen kommenttini perustan ihan esim. siskonpoikaani (juuri tuon 1 1/2 vuotta), joka veljensä ristiäisissä ehti heittää virsikirjan kastemaljaan ennenkuin kukaan ehti kissaa sanoa. Ja kyse ei ole huonosta kasvatuksesta

Tämä on jo ohi aiheen, mutta...

Kyseinen tapaus taitaa olla sarjassamme "käyn ensin naapurihuoneessa nauramassa ja tulen sitten ankarasti torumaan". Jollekulle tuo olisi varmaan tosi vakava asia, mutta mulla ei luultavasti pokka pitäisi

[Cattleya]

Jotta tuotteet voi säilyttää varmasti lasten ulottumattomissa, niiden täytyy olla niin korkealla, ettei niitä voi aikuinenkaan helposti käyttää, tahi lukkojen takana (niin että avaimet ovat niin korkealla, ettei aikuinenkaan niihin yllä). Lapset kiipeilevät yllättävän näppärästi ja notkeasti paikkoihin, joihin aikuinen ei usko tenavan pääsevän .

Sitä sanotaan, että tavaroita ei kannata nostaa lapsilta "turvaan", vaan lapset kannattaa totuttaa siihen, ettei kaikkiin tavaroihin saa koskea. Meillä on tätä periaatetta noudatettu (josko järki kädessä: vaaralliset, helposti kaatuvat ja särkyvät viritykset on kyllä korvattu turvallisemmilla), ja täytyy sanoa, että se kyllä vaatii hermoja ja valppautta (ja mahdollisuuden olla koko ajan kytiksellä). Nyt kun kuopus on kolmivuotias, eletään jo suht seesteisesti.

Meillä muun muassa kalanruoat ovat koko ajan lasten ulottuvilla, mutta ei niihin kosketa ilman lupaa. Pahinta, mitä tenavat ovat akvaariotavaroilla tehneet (kop kop kop...), on se, että lainasivat haavia leikkeihinsä. Eka akvaario kyllä sijoitettiin pois kulkureiteiltä ja leikkialueilta, koska touhutessa meno on välillä aika hurjaa, nyt kasvirapula on tarkoitus sijoittaa enemmän "ulottuville". Pääsen varmaan kohta manaamaan sitä, miten lapset veuhtaavat vaarallisesti purkin ympärillä .

[sannakatja]

On meilläkin lapset tunkeneet lihapullista lähtien vaikka mitä altaaseen mutta nyt 6-ja 10- vuotiaina osaavat jo hoitaa kaloja oikein ja on jopa oma allas hoidettavana ja täytyy sanoa että hyvin ovat oppineet . Kärsivällisyyttä vaan peliin..

[Malys]

Minä en henkilökohtaisesti pidä lapsista pätkääkään, yritän kaikin keinoin vältellä sukulaislapsiakin, joten asenteeni pentuihin on erittäin kielteinen. Joskus aikaisemminkin jossain sanoin, niin minä syyllistän lapsia ankarasti. Jos on pakko, totean että älä koske, koska kalat voivat säikähtää ja kuolla. Kyllä ne penikat jossain vaiheessa tajuaa, että mitä kuolema merkitsee. Saapihan mun kalat olla rauhassa.. Katsoaa saa mutta koskea ei ja jos koskemisesta seuraa (no ei oikeasti, mutta ei ne sitä tiedä) jotain kamalaa, niin ei kosketa. Kohtuullisen hyvin on toiminut tähän asti ja parhaiten silloin, kun altaassa on ollut joku lempparikala.

[ikp]

Madrecita: Täytyy sanoa, että tuttu pastori on onneksi huumorimiehiä. Ei siinä tilanteessa voinut olla nauramatta Ja taisi torutkin unohtua.

[Oikku]

Lapset on nopeita liikkeissään. Olin ruokkimassa kaloja kun puhelin soi,purkki jäi akvan päälle sekunniksi ilman kantta kun käännyin vastaamaan.Arvaatte varmaan että ruokinta-apu oli paikalla ja puoli purkkia hurahti siltä seisomalta.Onneksi oli hyvin kelluvaa hiutaletta ja sain haavittua suurimmat osat pois.Ei tämmöset tapaukset oo ilkeyttä tai huonoa kasvatusta,niitä vaan tapahtuu

[Tallulah]

Myönnän, etten lukenut koko keskustelua - en jaksanut. Muistakaa myös, ettette vaadi lapsiltanne liikoja: ei parin, kolmen, neljänkään vanha välttämättä tajua vielä, ettei sitä koko purkillista ruokaa ole tarkoitus tankkiin kaataa. Lapsi yrittää vain auttaa, kun näkee äidin/isän tekevän samaa (ruokkivan kaloja). [Tämähän on ihan täysin käsittämätöntä tekstiä minulta - kolme vuotiaan, elohopeaa nopeamman ja ydinpommia tuhoisamman lapsen äidiltä. Yleensä itsekin sorrun vaatimaan lapselta ihan liikoja - vaikka välkky mukula onkin.]

Meillä siis kolme vuotias riiviöiden riiviö. Yllättävän hyvin antaa altaiden olla rauhassa. Jossain vaiheessa oli kausi, jolloin altaasta löytyi milloin mitäkin leluja. Sitten tuli kausi, kun uitti sormiaan altaassa ja imeskeli sen jälkeen sormet kuiviksi - taisi siinä joskus muutama pintakasvikin mennä samalla. Ja vielä tuo täysissä ruumiin (sielusta en tiedä ) voimissa on.

Jamppa myös uskoo, kun sanotaan ettei laseja saa hakata (harvoin tätä enää tekeekään - kun oikein miettii, ei ole tainnut tehdä juuri koskaan). Monesti kyllä katselee kaloja kämmenet lasissa, mutta ihan nätisti. Esittelee myös vieraille altaiden asukkaita jne.

Kyllä lapset oppii (olivat sitten minkälaisia tahansa), kun vain opetetaan.

[Piipukka77]

Eilen opetin miehen kummipojalle(4v) akvaarion hoitoa ja testien mittauksia.

Kovasti oli kiinnostunu,istui paikoillaan ja kuunteli korvat höröllään,mutta voi jestas mikä kysymystulva sen jälkeen kun oli lopettanut asian kertomisen!

Uskomatonta miten sen ikänen älyää kysyä semmosia kysymyksiä mitä tää poika kysyi.

Sit kun hänen isänsä tuli häntä hakemaan niin alkoi ihan kauhea selitys veden puhtauden tärkeydestä,näytti isälleen nitriitti taulukkoa ja kertoi mikä vesi on hyvää ja mikä myrkyllistä ja lopuksi kajautti;näihin papereihin saan koskea ihan yksin mutta myrkkypurkkeihin(tippatestit) ei mulla ole asiaa kajota!

Lupasi tulla tänään taas mittailemaan että sais pian partiksen pois pienestä altaasta(se säälittelee sitä kun olen sanonut että se on partikselle liian pieni alue uida)

[elisabeth73]

Eikö vanhemman tehtävä ole kasvattaa ja opastaa lastaan, että mitä SAA tehdä ja mitä EI SAA tehdä? Ei varmasti ole ylivoimainen tehtävä opettaa terveelle lapselle mikä on oikein ja mikä väärin

huomaan ettei sinulla ole lapsia. noin luulin itsekkin ennenkuin niitä sain. kyllä me niitä kasvatamme ja 18v aikana tuloksetkin alkavat näkyä.

[ikp]

Parhaiten lapsia osaavat kasvattaa juuri ne, joilla niitä omia lapsia ei vielä ole

[Kodama]

Muistelen kaiholla niitä lapsuuden päiviä kun tein kaikkea villiä ihan vain päähänpistosta. Jätin sormen tahallani oven väliin, leikkasin kaverini hiukset, leikkasin omat hiukseni, syötin naapurin koiralle juustonaksuja, laitoimme poikakaverini kanssa kissan kantokoppaan ja kierittelimme koppaa huoneen lattialla, hypin jakkaralla ja kaaduin saaden reiteni kokoisen mustelman...

Lapset eivät ole aikuisia, koiria, koneita tai tyhmiä. He ovat lapsia.

[Chisantha]

Tätä ketjua lukeneena voin vain onnellisena huokaista helpotuksesta, jotta oma kolmevuotiaani on niin nätisti aina kalojen kanssa puuhastellut. *koputetaan puuta* Ei ole vielä kertaakaan laittanut akvaarioon mitään ylimääräistä tai ruokkinut kaloja liikaa, vaikka ruokapurkit ihan saatavilla ovat. Neiti kyllä tykkää kaloja katsella ja antaa niille "kivejä" eli siis spirulina-kiekkoja...

[keijusto]

Komppaan. Juu, niinhän sitä lapsettomana oli kovin erilainen kuva lasten kasvatuksesta Kun ne ei ole koneita jotka voi ohjelmoida tottelemaan. Lapsilla on oma tahto, toisilla vähän vähemmän ja toisilla enemmän

Meillä on harrastettu seiniin piirtelyä (akvaarioihin, sänkyyn, oviin, kaappeihin, pikkusiskoon ja omiin jalkoihin) vuosikausia vaikka aiheesta on käyty monet tiukat keskustelut ja on ne laitettu joskus taiteensa pois pyyhkimäänkin. Mutta kun eivät tee sitä kiusalla. Kun 3-vuotias näyttää ylpeänä keittiön seinään piirtämiään "pullaihmisiä": "eikö olekin äiti ihania?" niin... No, pullaihmiset jäivät, ovathan ne ihania vaikka väärässä paikassa Kerran 4 ja 3 vuotiaat olivat koristeelleet kylppärin seinät vessapaperirullasta repimillään märillä pahvin palasilla. Sen verran kyllä osaan nähdä nuo tilanteet lapsen kannalta etten ota pulttia noista. Päinvastoin olen ylpeitä luovista lapsistani Eihän se nyt kovin mielikuvituksekasta ole piirtää tylsälle valkoiselle paperiarkille... Silti kerrotaan että äiti ilahtuisi ensi kerralla vielä enemmän kun se taide löytyisi jostain sallitusta paikasta

Akvaariot on saaneet olla rauhassa, olen kertonut että sinne ei saa heittää mitään eikä laseja koputella. Lapset ovat oppineet koska heitä on kiinnostanut oppia että miksi ei saa. Jotain toista asiaa ei sitten välttämättä omaksuta millään koska ei haluta Pieniä termiittejä löytyy kohta 2v, kohta 5v ja 3 vuotiaat ja yks teini ja toinen melkein. Kyllä sitä melkoisia eroja on saman perheen lapsissakin. Kaikki ei ole aina kasvatuksen tai sen puutteen syytä.

Tuohon edelliseen.. Kyllähän sen säännön lapsen päähän saa "taottua", mutta ei se niistä koneita tee. Lapset ovat innokkaita tutkijoita ja lähes kokoajan löytävät uusia juttuja maailmasta. Ja aina nää uudet jutut kiinnostaa hurjan paljon. Valitettavasti lapsilla ei ole vielä kovin kehittynyttä logiikantajua, että ymmärtäisivät välttämättä seurauksen tekemästään asiasta jos vanhempi ei ole kokoajan katsomassa mitä lapsi tekee. Ja näinhän sitä ei voi jatkuvasti olla ja vahinkoja sattuu, mutta jos vahinkoja ei satu niin ei myöskään välttämättä opi niistä virheistään.