Krtek kirjoitti:MInkälainen annostus sillä ruokasoodalla on litraa kohti? Vai onko se aivan perstuntumalta?
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Tai lähinnä sitä mikä ero on sillä on natriumkarbonaattiin ja mikä on natriumkarbonaatin tehtävä karbonaattikovuutta muutettaessa. Mikä vaikutus on pelkällä soodalla? http://www.aquahoito.info/suomi/akvaario/kovetus.php
Miksi muuten ruokasoodaa, Krtek?
Minulla olisi myös kysymys. Jos hanasta tulee kokonaiskovuutta 3,7 'dH, muuttuuko se akvaariossa yleensä paljoakaan? Tarvitsenko siis kovuustestiä. Ideaali olisi minulle noin 4.
On kaksi eri karbonaattia:
-karbonaatti
-vetykarbonaatti
siis esimerkiksi natriumkarbonaatti ja natriumvetykarbonaatti. Karbonaatit ovat emäksisempiä kuin vetykarbonaatit.
Nuo molemmat natriumsuolat ovat hyvin liukoisia veteen.
Noiden karbonaattien ero paljastuu kalsiumin ja magnesiumin osalta:
kalsiumkarbonaatti liukenee vain happameen veteen. Se on kiinteää kalkkikiveä. Magnesiumkarbonaatti on vieläkin niukkaliukoisempaa.
Mutta:
kalsiumvetykarbonaatti on vain vesiliuosta samoin magnesiumvetykarbonaatti. Noita vetykarbonaatteja ei ole kiinteinä lainkaan.
Kalsiumkarbonaatti liukenee happamessa kalsiumvetykarbonaatiksi. Vastaavasti se saostuu kalsiumkarbonaatiksi eli kalkiksi.
Siis:"Veden karbonaattikovuutta eli alkaliniteettia voidaan helposti nostaa seoksella jossa on 6 paino-osaa natriumvetykarbonaattia ja yksi paino-osa natriumkarbonaattia (saa mm apteekeista).
Määrä voidaan mitata ottamatta sopivaan asiaan 5 litraa vettä, jonka karbonaattikovuus mitataan. Veteen lisätään tasattu teelusikallinen em. karbonaattiseosta ja mitataan karbonaattikovuus. Jatketaan kunnes haluttu karbonaattikovuus on saavutettu.
Kutakin viittä litraa kohti lisätään saatu karbonaattiseos-määrä aina vedenvaihtojen yhteydessä. Samalla veden happamuus puskuroituu arvoon 8,3-8,4."
Tuo suolaseos puskuroi veden hieman emäksiseksi. Mutta ei siis nosta pH:ta kuota korkeammaksi.
Jos halutaan pitää vesi neutraalina ja se pyrkii laskemaan happaman puolelle, pelkkä natriumvetykarbonaatti olisi sitten varmaan ehkä kenties hyvä säätö? Tai ehkä jopa kalkki, kun hiilihappoa veteen tulee ainakin hiivatteesta. Silloin muutos tapahtuisi turvallisesti hitaammin ja 'itsesäätyvästi' tasapainoon. Jos ei ole tarvetta suurille vedenvaihdoille, eivät vesiarvot myöskään muuttuisi hirmuisesti kalkin kanssa. Kokonaiskovuuteen taas tuo vaikuttaisi kylläkin.
Muu, mutta kalkin kanssa jokainen vedenvaihto vie homman poskelleen. Kestää taas aikansa enenkuin kalkki on liennut. Kyllä natriumvetykarbonaatti ja kipsi sekä ehkä vähän magnesiumkloridia ja kaliumkarbonaattia lisäksi joka vedenvaihdossa, niin veden laatu pysyy tasaisena
Pahasti näyttää sekä kovuuskäsitteet ja sooda-käsitteet olevan hämärässä.
Parempi olisi puhua vain:
1) kovuudesta (nykyinen kokonaiskovuus)
2) haponsitomiskyvystä eki alkaliniteetista (nykyinen karbonaattikovuus)
3 ) natriumvetykarbonaatista (eli ruokasooda)
4) natriumkarbonaatista (eli sooda)
Vältyttäisiin monilta jatkuvilta sekaannuksilta
Kovuutta nostavat lähinnä vain kalsium- ja magnesiumsuolat.
Haponsitomiskykyä nostavat karbonaatit ja vetykarbonaatit
Hyvä on, puhukaamme näillä termein! Kovuutta siis nostavat lähinnä vain magnesium- ja kalsiumsuolat, se oli uutta. Muuten kukaan ei varmasti sekaantunut soodasta, kuten asia lienee myös aika yleisen 'pyrstön repaleisuuden kanssa'. Ei siis lyhennellä pyrstöevää eikä ruokasoodaa, se sopii mainiosti.
Eihän se mitään uutta voi olla. Kovuutta ovat aina nostaneet kaksi- ja useampiarvoiset metalli-ionit.
Vedessä niitä ovat yleensä kalsium ja magnesium. Toki myös esimerkiksi rauta jne. mutta niiden muiden määrät ovat kovin pieniä.
Natrium- kalium- jne. yksiarvoiset eivät nosta kovuutta lainkaan, mutta mikä on siis hämäävää, niiden karbonaatit ja vetykarbonaatit nostavat karbonaattikovuutta, mutta siis eivät kovuutta.
