Oscar?

[Kaituli]

Tuo Helmikirjoahven tunnetaan myös nimellä Jack Dempsey, kala joka ei anna periksi kellekään tai millekään.
Itsellänikin oli aikoinaan yksi joka rökitti itseään suurempia kirjoahvenpariskuntia miten lystäsi mm. Teksasinkirjoahvenpariskuntaa, Vannekirjoahvenpariskuntaa.
Se ei kuitenkaan koskaan tapellut Oskujeni kanssa joka saattoi johtua siitä, että Oskujakin kiinnosti vain syöminen. Myös pienemmät ja rauhalliset kirjoahvenet saivat olla rauhassa, mutta auta armias jos joku erehtyi haastamaan riitaa niin lopputuloksen arvasi ilman kristallipalloa.

Kun kerran on tilaa vältellä ongelmia niin en näe miksei tuo porukka tulisi toimeen niiden kanssa. Turkoosipariskunta ei pienempinä varmaan uskalla edes haastaa Helmiä ja Oskutkin syö itsensä nopeasti Helmiä isommiksi. Plekot ja muut pohjakalat ei ainakaan minulla Helmiä koskaan kiinnostaneet, hyväksyivät toisensa jopa samaan piilopaikkaan. Jos altaassa on jotain kasveja niin ne voit hyvästellä jo etukäteen.

[JyrkiS]

Altaassani on asustellut reilut 4 vuotta luonnon oskareita. Niitä tuli alkuun 6 kpl, mutta yksi menehtyi heti alkumetreillä. Loput 5 voivat hyvin ja asuvat nyt suuremmassa altaassa.

Oskareita on määritelty ainakin seuraavat lajit: Astronotus ocellatus , Astronotus orbiculatus, Astronotus crassipinnis. Omani tulivat Ocellatus-lajina ja ovat tyyppiä tiikeri. Joidenkin lähteiden mukaan luonnon oskarit eivät kasva yhtä suuriksi kuin viljellyt kumppaninsa, joista värimuoto tiikeri ja varsinkin punainen saattavat kasvaa 35-40 cm:n mittaiseksi. Joka toinen päivä tapahtuvan ruokinnan ansiosta oskarini ovat nyt 25-28 cm:n mittaisia. Kasvuvauhti ei ehkä ole sama kuin viljellyillä lajikumppaneilla. Selvästi voi kuitenkin havaita, mitä nopeammin Oskarit siirtää lopulliseen mahdollisimman tilavaan altaaseen, sitä nopeammin ne kasvavat. Kokemukseni mukaan edes runsas ruokinta ja rankat vedenvaihdot ja tehokas suodatus eivät kompensoi tilan puutetta.

Juuri luonnon oskareista väitetään, että ne ovat luonteeltaan toista kaliiberia kuin viljellyt kumppaninsa. Lyhykäisen kokemukseni perusteella, en kuitenkaan pitäisi niitä aggressiivisina, normaalia kahistelua toki esiintyy, mutta tilavassa altaassa jokainen löytää oman soppensa.

Sen sijaan kiintoisaa on Oskareiden kyltymätön uteliaisuus ja ahneus, mikä ei siis näyttäisi olevan pelkästään viljeltyjen kalojen ominaisuus. Vastoin useiden kirjoahventen käyttäytymismallia myös villit Oskarit ryntäävät lasin taakse kerjäämään ruokaa, kun huomaavat liikkettä huoneessa, mikä ei tässä tapauksessa selity ominaisuuden kehittämisellä viljelyn avulla. Se kun ei luonnon oloissa ole mahdollista. Uteliaisuus on näillä veijareilla geeneissä.

[Riippasaarni]

Eli tilanne on tämä;
200x60x60/720L allas, virtausta ja roskankeräystä hoitaa eheim powerline, kaksi isoa eheim ulkopönttöä hoitaa suodatuksen.
Altaassa 3 kappaletta 15-20cm oskareita, 10cm turkoosikirjoahven pariskunta, sulkaripsimonni, ruskosilmäpleko ja isohko isopurjepleko.
Tuttavalla puolestaan 200L altaassa pariskunta 20cm helmikirjoahvenia.
Niille metrinen allas käy auttamatta pieneksi, joten vaihtoehtona olisi siirtää ne minulle väljempiin oloihin JOS siitä ei seuraa hurjaa tappelua ja fileitä pohjalle.
Mitä mieltä kokeneemmat harrastajat ? Helmikirjoahvenista liikkuu paljon juttua, jonka mukaan ne repii raastaa ja tappelee hullunlailla.
Kuulostaako mahdottomalta kotiuttaa helmikirjoahvenet omien nykyisten kalojeni seuraan ?

Suurten ahventen kotiuttaminen toisten suurten ahventen joukkoon on aina haasteellista olivatpa ne mitä tahansa. Vanhat asukkaat pitävät
akvaariota omana reviirinään ja tekevät sen selväksi tulokkaille, mikäli tulokkaat - kuten omassa tapauksessasi-ovat räväköitä, ne puolustautuvat ja vanhat asukkaat eivät anna omalla reviirillään mitään ilmaiseksi. Tästä seuraa hankaluuksia yleensä. Tilannetta voi toki yrittää helpottaa järjestelemällä altaan sisustuksen uusiksi ja rakentamalla selkeät reviirin rajat pintaa asti ulottuvilla juurakoilla. Uudessa sisutuksessa ahvenet kuitenkin lähtevät hakemaan uutta reviiriä ja tästä seuraa kahnauksia. Sitä kovempia, mitä tempperamentikkapia ahvenet ovat.

Joten: Hyvällä onnella homma voi onnistua, mutta kannattaa varautua siihen ettei onnistu.

Lueskelin ohimennen ulkolaisia ahvensivustoja ja siellä annettiin täyskasvuisten.. tai siis sukukypsien ahventen uudelleen sijoittamiseen neuvoksi väliaikainen parien purkaminen. Väittivät että yksinäinen ahven ei olisi niin häijy kuin ahven pari.. En ole vastaavaan neuvoon koskaan aiemmin törmännyt, joten omaa mielipidettä ei ole.

[JyrkiS]

^ Paha antaa mitään takuuvarmaa ohjetta. Kokeilemalla selviää. Hyvä asia tilanteessasi kuitenkin on, että helmikirjoahvenet ovat tulokkaita Oskarien reviireille; se saattaa helpottaa tilannetta. Altaassasi on väkeä jo valmiiksi, mikä myös hajoittaa Oskareiden sekä helmikirjoahventen huomiota, joten mahdolliset agressiot eivät kohdistu ainoastaan muutamaan yksilöön. Altaan asukkaat kannattaa syöttää kylläisiksi ennen tulokkaiden siirtoa. Pohtimisen arvoista on uusien piilopaikkojen järjestäminen tai sitten tuo jo mainittu altaan sisustuksen uusiminen kokonaan, jolloin reviirit haetaan uudestaan. Siihen sitten liittyy omat haasteensa.

Toivotaan, että toimii.