Aqua-Web

Huh ompas ollu huonoa tuuria sinullakin, onneksi ovat nyt kuitenkii terveitä.
Tarviiko tuolle sydämmelle tehdä jotakin jossain vaiheessa, vai tuleeko tuo olemaan tommonen aina?

Ei sille mitään ole tehty, eikä tulla tekemään, eli on ja pysyy tuollaisena. Sivuääniä tekee, muttei mitään isompaa, kait. Meillä on suvussa noita sydänongelmaisia ollut aina, serkkuni leikattiin alle vuodenikäisenä kun ei oikein toiminut sydän jne.

Selvä homma, toivotaan että pysyy sydän kunnossa.

Isosisko olki tänään käyny siellä toisessa ultrassa ja lääkäri sano että ne lähettää sen Kuopioon tarkempiin tutkimuksiin,
tekevätmm. kromosomi tutkimuksen jossa varmuudella selviää onko hän poika vai tytteli,
eli pikkusen minimaaliset toiveet on viellä että se oliskii poika vaikka tyttö se kuiteskii on.
Vauveli oli kuulema köllötellö mahallaan kun olivat ottaneet ultrakuvat.

No mikäs vikaa tytöissä sitten on?! Mulla on kaksi poikaa ja kun kuulin jo odotusaikana kummankin sukupuolen, niin olin siitä sen vuoksi iloinen, että miehet pääsevät tässä maailmassa helpommalla kuin naiset! Usein toivotaan poikaa ja ollaan iloisia kun sellainen saadaan, mutta kunhan se poika/pojat kasvaa, niin kummasti alkaa ne tytöt tuntuakin aika kivoilta. Pojat on usein rajumpia, sottaisempia ja kovaäänisempiä kuin tytöt.

NO ite kun on joutunu kasvamaan isosiskon ja pikkusiskon välissä ainoana poikana, niin jotenkii olis kiva vaihtelun vuoksi kun tulis poika,
mutta toki tärkein juttu tässä on että olkoompa vauva kumpi hyväänsä, niin kohan olisi vaan kaikin puolin terve.

Miun pikkusiskon kummille on siunaantunu 1 tyttö ja olikohan muistaakseni 3 tai 4 poikaa, ovat kyllä semmosia rasavillejä että HUH HUH sentään Siihen nähden tytöissä on tietty hyvätkii puolensa, vaikka osaahan nekii olla raisuja.

Tällä hetkellä veljen 1 vuotias poika mellä kylässä ja on kyllä vallaton!

Meillä ultrassa köllötteli kaikinpuolin standardien mukainen poika, mutta kyllä se vain silloin jännitti. Itse kun olen kehitysvammaisten kanssa paljon tekemisissä niin tiedän, ettei vammainen lapsi ole maailmanloppu, mutta paljon haastavampaa vanhemmille tietenkin. Voin vain kuvitella kuinka siskollasi on nyt huoli pienestä. Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin.

HItsiläinen toivottavasti saisin torstai päivän vapaaksi töistä, kun isosisko lupas että voisin lähtee sen kanssa Kuopioon, kun se menee sillon
sinne selvittämään mikä on se vauvelin pään kystien ja sydämmen laita, näksi eka kertaa ultrassa ns. elävänä.

Juu eipä sitten tarvii mihinkään Kuopioon mennäkkään huomenna.
Isosisko oli saanu tänään labrasta kokeitten tuloksia, joista selvisi että vauvalla on
harvinainen 18 trisomia.
Wikipediasta löyty tämmöstä tietoo kyseisestä sairaudesta.
Edwardsin oireyhtymä on kromosomiparin 18 trisomia. Se ilmenee useina elimellisinä vaurioina, sydänvikana ja syvänä kehitysvammaisuutena.

Edwardsin oireyhtymä saattaa aiheuttaa kuolleena syntymisen, ja elävänä syntyneistä suurin osa (noin 90 %) menehtyy ensimmäisen elinvuotensa aikana. Noin neljä viidestä trisomia 18 -lapsesta on tyttöjä.[1]

Trisomiasta 18 kärsii yksi noin 5 000:sta–8 000:sta syntyvästä lapsesta. Häiriö saa nimensä geneetikko John H. Edwardsilta, joka kuvasi sen vuonna 1960.

Just näin harvinainen juttu ja sen piti sitten sattuu isosiskolle, ensi viikolla laittavat kuulema raskauden kesken ja poistavat vauvan.

Semmonen hyvä uutinen tässä on se, että tuo ei ole mitenkään periytyvä juttu, eli voivat saada tulevaisuudessa terveitä lapsia.

Voi ei!

Toivottavasti yrittävät pian uudelleen, eivätkä vallan masennu tuollaisesta epäonnesta.
Todella sääli, säkin kun olit niin innoissasi.

Olipa ikävä uutinen. Onneksi kuitenkin asia selvisi jo nyt, eikä vasta vauvan synnyttyä.

Minäkin olen pahoillani, vaikka en siskoasi tunnekaan. Tällaiset asiat vaan koskettaa aina.

Fiilikset on kyllä tosi apeat tällä hetkellä, olis kyllä ollu tosi kiva päästä hoitamaan tuota vauvelia, mutta
elämä on välillä tämmöstä.

Voi kun surullista. Vaikkei se nyt lohtua tuokaan, niin on kuitenkin hyvä, että tuollaiset oireyhtymät saadaan selville hyvissäajoin, niin vanhemmat voivat tehdä ratkaisunsa hyvissä ajoin, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Onneksi se ei ole periytyvää, niinkuin kerroit, niin siskosi ja hänen miehensä voivat shokista toivuttuaan saada terveitä lapsia.

Tyhmä kysymys tässä jo pitempään ollut mielessä. Kai siskosi tietää että olet tänne aiheesta kirjoitellut yms? Kun kaikki eivät varmastikaan osaisi arvostaa toisten puintia tällaisesta asiasta joka ei heille mitenkään kuulu. Eri asia jos olisi sinun oma tuleva lapsi ollut kyseessä.

Kyllä hän tietää.