Otin tästä kyllä ahkerasti kuvia, mutta näköjään niitä en voi enää laittaa... No katsotaan, josko laitan ne joskus johonkin näkyviin.
Eli ajattelin rakentaa vaahdosta sienimäisen alustan inian montiporalle. Rungoksia otin fragiplugin. Levitin soiron vaahtoa, annoin kuivua 30 minuuttia sitten toinen kerros, johon laitoin korallimurskaa painoksi. Siihen vielä kerros päälle ja 4 tuntia kypsymään. Lopputulos oli aika halutunlainen. Päätin leikata hiukan keraamisella veitselläni. Olin tietysti unohtanut sisään valamani korallinpalat...
<Jos omaat heikon vatsan, älä lue tätä pidempään...>
Keraaminen veitsi osui korallinkappaleeseen, muutti suuntaa ja sormenpääni putosi lattialle.

Tiesin, että tuo veitsi on terävä, mutta tuo nyt on naurettavaa. Onneksi sormi ei pudonnut akvaarion alle. Sieltä sen metsästäminen olisi ollut hiukan haastavaa. No laitoin sormenpään nopeasti takaisin ja kietaisin vessapaperia ympärille. Huikkasin vaimokullalle, että lähden tästä sairaalaan ja ajoin naantalin terveyskeskuksen. Siellä ovessa luki, että päivystys on jollai tyyliin sairaalakadulla (no ompa aika kuvaava osoite). Lähdin ajamaan kohti TYKSiä samalla soittaen ovessa olleeseen numeroon. Voitte muuten kuvitella miten paljon harmittaa "paina 1 jos haluat palvelua suomeksi", kun ajaa autoa ja omaa vain yhden toimivan käden. Puhelin lupasi soittaa takaisin 15 minuutin kuluttua. Olin sitten saapumassa tyksiin kun minulle soitettiin. Sieltä sanoivat, että eivät he varmasti ota tyksiin sisälle, kun ei ole kerran hengenhätä. Kysyin, mihin sitten pitäisi mennä, niin hän antoi sen saman kadun nimen. Sanoin, etten tunne katua. Sitten hän sanoi, että tule kupittaanmäelle. Sanoin, että en tiedä yhtään mäen tapaistakaan kupittaalla. Sitten sieltä kysyttiin, että onko minulla navigaattoria. Sitten sieltä sanottiin, etteivät he voi neuvoa perille, jos en tiedä kupittaanmäkeä. Siinä vaiheessa loppui minunkin äärettömän pitkä pinnani ja muutaman painokelvottoman sanan ladottuani alkoi ajo-ohjeita tulla.
Kaupunginsairaalaan saavuttuani menin jonottamaan ilmoittautumistiskille tuskissani. Edessäni oli noin 30 vuotias tyttö äitinsä kanssa. Tyttö näytti siltä, että hän olisi juuri nyt kuolemassa johonkin sydänkohtaukseen. Hänet laitettiin paareille ja kuljetettiin tarkkailuun. Kun pääsin tiskille, esitin asiani ja täti siellä pyysi antamaan hänelle sen irronneen palan. Tein työtä käskettyä ja nappasin palan pois sormenpäästä ja suihkuava veri sotki tiskin. Sain paperia ja jääpussin ja vaikka täti sanoi, ettei tollaista palaa saada ommeltua, hän laittoi sen jäiden joukkoon. Odottelin kiltisti vuoroani vähän yli tunnin. Sinä aikana ihmisiä tuli ja meni. Tyttönen, joka oli hetki sitten tehnyt kuolemaa tuli kovasti virkistyneen näköisenä ja kertoi, että hänellä oli 38 astetta kuumetta
![Evil or Very Mad [}:)]](./images/smilies/icon_evil.gif)
.
No, vuoroni tuli ja nuori lääkäri katsoi irtileikkaantunutta palaa ja sanoi, että tämä on jo kuollut ja heitti sen roskiin

. Sitten hän katsoi haavaa ja sanoi, että tuosta näkyy luu. Enhän minä tuollaista osaa neuloa. Sitten hän meni hakemaan erikoislääkärin, joka kysyi heti, missä se pala on. Se sitten kaivettiin sieltä roskiksesta

ja hän sanoi, että tämähän on vielä ihan hyvä. Siinä vaiheessa alkoi tuntua kuin katsoisi jotain discoveryn dokumenttia. Hän teki kumihanskan sormenpäästä verityhjiön, raaputti kirurginveitsellä rasvakudoksen pois ja laittoi parilla tikillä palan kiinni sormeen. Sitten hän lähti ja päivystävä lääkäri neuloi loput 6 tikkiä. Puudutus oli harmillisesti jäänyt toispuoliseksi, joten puolet tikeistä oli aika kivuliaita. Lääkäri kyseli, että sattuuko ja sanoin, että ei minulla ole varaa valittaa pikku kivuista kun en kerran koskaan joudu synnyttämään. Lääkäri sanoi, että kyllä hän vielä toistekin aikoo synnyttää ilman kipulääkkeitä, mutta karvanpoistoa hän ei kuulema enää ilman puudutusta suostu tekemään...
Minä kun alan jotain tekemään, niin siloin sattuu ja tapahtuu - enimmäkseen sattuu... No jos hyviä puolia hakemalla hakee, niin pysyvätpä kädet pari viikkoa poissa altaasta.