Aqua-Web

Koulu alkaa ja siellä on vastassa ne samat jotka haukkuivat/puukottivat selkään/ tuhosivat itsetuntoni rippeet viime lukuvuonna.
Ei yhtään huvittaisia nähdä niitä. Jouduin esittämään että mikään ei sattunut ja iltaisin itkin itseni uneen. Siis melkein poikkeuksetta
joka ilta. Plus se,että bestis vaihto mut viime syksynä "mielenkiintoisempaan" malliin. Olen kaikkien mielestä toivottoman vanhanaikainen,
kun en juo/polta/hillu kylillä yömyöhään. Vaan olen lenkillä koirien kanssa, siivoan akvaa tai luen kirjaa. Mutta ei mua kiinnosta
sellainen elämäntyyli mikä niillä on.
Pelottaa että sama meno jatkuu, ja kun mulle ei ole ketään kelle voisin puhua, ilman että se juoruaisi ex bestikselleni. En jaksa enään
etsittää sitä mitä en ole. Oikeasti olen herkkis ja saatan itkeä siitä että kompastun lenkillä ja käteen sattuu.

AkvaarioTyttö kirjoitti:Koulu alkaa ja siellä on vastassa ne samat jotka haukkuivat/puukottivat selkään/ tuhosivat itsetuntoni rippeet viime lukuvuonna.
Ei yhtään huvittaisia nähdä niitä. Jouduin esittämään että mikään ei sattunut ja iltaisin itkin itseni uneen. Siis melkein poikkeuksetta
joka ilta. Plus se,että bestis vaihto mut viime syksynä "mielenkiintoisempaan" malliin. Olen kaikkien mielestä toivottoman vanhanaikainen,
kun en juo/polta/hillu kylillä yömyöhään. Vaan olen lenkillä koirien kanssa, siivoan akvaa tai luen kirjaa. Mutta ei mua kiinnosta
sellainen elämäntyyli mikä niillä on.
Pelottaa että sama meno jatkuu, ja kun mulle ei ole ketään kelle voisin puhua, ilman että se juoruaisi ex bestikselleni. En jaksa enään
etsittää sitä mitä en ole. Oikeasti olen herkkis ja saatan itkeä siitä että kompastun lenkillä ja käteen sattuu.

Tulee itsellekkin tuosta tekstistäsi muistoja mieleen pari vuotta takaperin..En usko että tuo ''kaverittomuus'' johtuu siitä että sinä et juo, polta tai kuljeskele kylillä yömyöhään. Jos johtuu, niin eivät ne kyllä sinun kavereitasi pitäisi alunperin ollakkaan jos jättävät sinut yksin. En minäkään polta tai joka viikonloppuyö kaupungilla hillu mutta kyllä minulla silti ne muutama hyvä kaveri on, joiden kanssa vietän vapaa-aikani. Onko sinulla mitään harrastusta, tai kiinnostusta aloittaa, sieltä saa helposti kavereita jos vain suunsa avaa.

Itseäni surettaa ajatus että lomaa on jäljellä 2 päivää, sitten taas takaisin koulunpenkille. Onhan se kiva nähdä tuttuja mutta siitä huolimatta.

TheSiren kirjoitti:

AkvaarioTyttö kirjoitti:Koulu alkaa ja siellä on vastassa ne samat jotka haukkuivat/puukottivat selkään/ tuhosivat itsetuntoni rippeet viime lukuvuonna.
Ei yhtään huvittaisia nähdä niitä. Jouduin esittämään että mikään ei sattunut ja iltaisin itkin itseni uneen. Siis melkein poikkeuksetta
joka ilta. Plus se,että bestis vaihto mut viime syksynä "mielenkiintoisempaan" malliin. Olen kaikkien mielestä toivottoman vanhanaikainen,
kun en juo/polta/hillu kylillä yömyöhään. Vaan olen lenkillä koirien kanssa, siivoan akvaa tai luen kirjaa. Mutta ei mua kiinnosta
sellainen elämäntyyli mikä niillä on.
Pelottaa että sama meno jatkuu, ja kun mulle ei ole ketään kelle voisin puhua, ilman että se juoruaisi ex bestikselleni. En jaksa enään
etsittää sitä mitä en ole. Oikeasti olen herkkis ja saatan itkeä siitä että kompastun lenkillä ja käteen sattuu.

Tulee itsellekkin tuosta tekstistäsi muistoja mieleen pari vuotta takaperin..En usko että tuo ''kaverittomuus'' johtuu siitä että sinä et juo, polta tai kuljeskele kylillä yömyöhään. Jos johtuu, niin eivät ne kyllä sinun kavereitasi pitäisi alunperin ollakkaan jos jättävät sinut yksin. En minäkään polta tai joka viikonloppuyö kaupungilla hillu mutta kyllä minulla silti ne muutama hyvä kaveri on, joiden kanssa vietän vapaa-aikani. Onko sinulla mitään harrastusta, tai kiinnostusta aloittaa, sieltä saa helposti kavereita jos vain suunsa avaa.

Itseäni surettaa ajatus että lomaa on jäljellä 2 päivää, sitten taas takaisin koulunpenkille. Onhan se kiva nähdä tuttuja mutta siitä huolimatta.

No harrastuksia on agility ja haku. Ja molemmissa on vain aikuisia. Yllättävän hyvin menikin tuo ensimmäinen päivä. Ketään ei minä oikein kiinnostanut -paitsi tietysti yhtä kaveriani jonka kanssa koko päivän olin- ja ihan hyvällä mielelellä huomenna takaisin.

Nyt suretta se että tänään agility reenien aikaan luvattiin vesisadetta.

AkvaarioTyttö kirjoitti:Koulu alkaa ja siellä on vastassa ne samat jotka haukkuivat/puukottivat selkään/ tuhosivat itsetuntoni rippeet viime lukuvuonna.
Ei yhtään huvittaisia nähdä niitä. Jouduin esittämään että mikään ei sattunut ja iltaisin itkin itseni uneen. Siis melkein poikkeuksetta
joka ilta. Plus se,että bestis vaihto mut viime syksynä "mielenkiintoisempaan" malliin. Olen kaikkien mielestä toivottoman vanhanaikainen,
kun en juo/polta/hillu kylillä yömyöhään. Vaan olen lenkillä koirien kanssa, siivoan akvaa tai luen kirjaa. Mutta ei mua kiinnosta
sellainen elämäntyyli mikä niillä on.
Pelottaa että sama meno jatkuu, ja kun mulle ei ole ketään kelle voisin puhua, ilman että se juoruaisi ex bestikselleni. En jaksa enään
etsittää sitä mitä en ole. Oikeasti olen herkkis ja saatan itkeä siitä että kompastun lenkillä ja käteen sattuu.

En tiedä auttaako tämä, mutta kokeilen. Koulu ei onneksi kestä ikuisuutta, vaikka se ei siltä ehkä nyt tuntuisi. Ehkä jonain päivänä vielä naurat kiusaajillesi ja sille, kuinka he kaikki yrittävät näyttää keskenään samanlaisilta, jotta heitä ei hyljeksittäisi.

Itse olen huomannut näin vanhempana, 10 vuotta sitten peruskoulusta päässeenä, että valtaosa niistä koulun suosituista ja kiusaajista ovat nykyään kouluttamattomia ja elämässään ehkä hieman epäonnistuneita ihmisiä. Ilkeähän ei saisi olla, mutta kyllähän se välillä laittaa pienen hymynkareen huulille.

Täytyy kompata. Monet koulun ns. kovikset ja suositut saivat lapsia alle 20-vuotiaina, juuri ja juuri amiksen suorittaneina (osa jätti kesken) ja osalla koulu tyssäsi peruskouluun lasten takia eikä kotipaikkakunnan ulkopuolella ole hirveästi käyty eikä töissäkään kummemmin ole oltu. Samat pienet piirit tuntuvat osalla edelleen pyörivän vaikka peruskoulu loppui yli 10 vuotta sitten.

Mua ei kukaan uskaltanut koulussa kiusata, muutaman kerran jotkut yrittivät, mutta mä haukuin ne pahemmin, niin eivät uskaltaneet enää toista kertaa yrittää. Jos joku yritti kiusata mun kavereita, mä haukuin ne siinäkin tapauksessa.

Malys kirjoitti:Täytyy kompata. Monet koulun ns. kovikset ja suositut saivat lapsia alle 20-vuotiaina, juuri ja juuri amiksen suorittaneina (osa jätti kesken) ja osalla koulu tyssäsi peruskouluun lasten takia eikä kotipaikkakunnan ulkopuolella ole hirveästi käyty eikä töissäkään kummemmin ole oltu. Samat pienet piirit tuntuvat osalla edelleen pyörivän vaikka peruskoulu loppui yli 10 vuotta sitten.

Tuo on iha totta, olen itse huomannu saman asian.
Minuu surettaa se ku kaloja on kuolu helleilmojen takia iha järjetön määrä, viimeks kuoli palettikalanaaras ja ukko jäi yksin

Jep. Tuntuu, että yläasteen aikaiset kovikset ja suosituimmat tyypit ja kaikenmaailman idiootit on nykyään eniten epäonnistuneita elämässään. Hah. Onneksi peruskoulu on niin lyhyt aika elämästä (nyt kun taaksepäin katselee), että oikea elämä alkaa vasta sen jälkeen

Mie olen surullinen siitä, että yrittäjyydestä on tehty joillakin asioilla TODELLA hankalaa tässä maassa. Noh, toisaalta siitä on tehty myös kaikille mahdollista, että ei ehkä pitäisi valittaa...

Koirani lopettiin perjantaina, itkenyt koko viikonlopun. Ja huomenna pitäisi mennä kouluun, mutta ei jaksa.

AkvaarioTyttö kirjoitti:Koirani lopettiin perjantaina, itkenyt koko viikonlopun. Ja huomenna pitäisi mennä kouluun, mutta ei jaksa.

Voimia! Ajan kanssa helpottaa...

AkvaarioTyttö kirjoitti:Koirani lopettiin perjantaina, itkenyt koko viikonlopun. Ja huomenna pitäisi mennä kouluun, mutta ei jaksa.

Voi, otan osaa suruusi.
Iteltäkin joskus koira lopetettu. Oli pakkotilanne, mikä tuli yks kaks yllättäen. Hirveä tilanne ja tuolloin päätin, etten koskaan ota itselleni uudestaan koiraa, koska luopumisen tuska oli niin suuri..... Nyt jaloissa pyörii kaks Cotonia.

Voimia!

Kiitos narm ja lapinakka !

Yritän kestää, mutta vaikeaa se on.

Siitä, että joudun luopumaan pienemmästä akvaariostani. Aika ei riitä, kun perheeseen tuli pikku vauveli. Isommasta akvaariosta ei luovuta. Mutta pännii silti.

Minä olen surullinen siitä että akvaariossani on terroristeja kaksi keltakääpiöahventa jotka eivät anna keidenkään muiden syödä, enkä nyt tiedä mitä teksin.
Joko luovun ahvenista, tai hankin niille oman akvaarion, tai hankin rutkasti isomman akvaarion ja toivon että unohtavat allas kaverinsa vesimassojen keskellä.

Sydän on särjetty lopullisesti!
Elämä täysin uusiksi....

Lähtö Barceloonasta lähenee, tulin tänne noin 3vk sitten ja kolmen pv:n päästä on lähtö. Ainakin pääsen kotiin akvaarion luo kattoo miten uusi co2 laite on tehonnut kasveihin

Isäntä sanoi et ei ole lähössä tänään mihinkään, puolentunnin kuluttua se heitti ykköset niskaan ja painui baanalle, ei olis edes sanonut mulle mitään ellen olis kysynyt. No mä tykkään päivystää kotona 24/7 lapsen kanssa eikä mulle tarvi edes kertoa et on lähdössä dokaamaan. Respect ja tasa-arvoa parisuhteessa!

KaMi kirjoitti:Isäntä sanoi et ei ole lähössä tänään mihinkään, puolentunnin kuluttua se heitti ykköset niskaan ja painui baanalle, ei olis edes sanonut mulle mitään ellen olis kysynyt. No mä tykkään päivystää kotona 24/7 lapsen kanssa eikä mulle tarvi edes kertoa et on lähdössä dokaamaan. Respect ja tasa-arvoa parisuhteessa!

Eikä mikskää muutu ennen kuin pistät asialle pisteen...

Yksi linnuista kuoli eilen, ei tullut munat ulos. Vuosi sitten keksi koko syksy munimisen ja oli jo vaikeuksia , silloin auttoi lämpimällä takapuolen hautominen, nyt ei sitten sekään.

Enpä olisi viime vuonna tähän aikaan uskonut, ettei äitini ole vuoden kuluttua täällä.. Jotenkin tää pyhäinpäivä lisää vielä ikävää, vaikka on se jokapäiväistä muutenkin.. Kohta on vuosi siitä, kun hänellä todettiin syöpä, ja liian myöhään..kaikki mahdollinen yritettiin, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Viime joulukuun vietin suurimmaksi osaksi sairaalassa hänen kanssaan ja uudenvuodenaattona hän kuoli. Ihan viime päiviin asti oli kuitenkin toivoa, joten lopullinen asia tuli shokkina meille muille. Jossain mielessä en ehkä vieläkään ole siitä shokistakaan täysin toipunut. Ja jotenkin tää pimeä aika ja se, kun muistaa, mitä kaikkea tapahtui viime vuoden joulukuussa, vetää mielen matalaksi.. Puhumattakaan siitä, että joulun tulo ahdistaa..äiti oli oikein supersuperjouluihminen, joten kaikki joulussa muistuttaa nyt hänen poissaolostaan..

Voi Plekonen++! Viime jouluna itketti, kun katoin joulupöytää: äidin astiat olivat käytössä, mutta äiti puuttui. Ensimmäinen joulu viiteenkymmeneen vuoteen, kun emme olleet yhdessä. Äsken vein havut ja tulet haudalle. Elämä jatkaa kulkuaan - sinullakin.

Musta on tulossa tän ketjun vakiasiakas.

Mut nyt on sellaisia murheita, että tuo 160 litranen vuotaa. Retkipatjan ja mäntypyödän välissä on vettä ja liruttaa lattialle.
Reilu kuukausi sitten kävi samoin, mutta lopetti vähän ajan päästä vuotamisen. Toivottavasti lopettaa nytkin. Tosi kiva mennä nukkun, kun pelottaa että toi posahtaa ja kalat kuolee.

Se että rakkaani asuu Barceloonassa enkä ole hänet nähnyt yli kuukauteen

Onneksi hän tulee perjantaina käymään suomessa viettämään 10 päivää kanssani, siitä tulee ihanaa!

Jaa-a, tänään painaa mieltä eräät oman elämän vastoinkäymiset. Tämä pimeä vuodenaika altistaa synkistelylle ja pessimistisille ajatuksille. Ja myöskin läheistensä menettäneiden suru koskettaa, Pyhäinpäivä kun on. Plekonen++, voimia ja jaksamista sinulle. Ja kaikille muillekin läheisensä menettäneille. Tuli mieleen tällainen runonpätkä, muistaakseni Erkki Lemiseltä:
Anna surun tulla / kun on surun aika / suru hiljentää /suru syventää.
Anna itkun tulla / kun se haluaa.
Anna kaipuun tulla /kun on sillä aika / kaipaus kolkuttaa / sisin vavahtaa.

Ilonaiheitakin onneksi löytyy. Olemme mieheni kanssa yhdessä aloittamassa akvaarioharrastusta. Mukavaa kun saamme jakaa innostuksen ja voidaan sitten tsempata toisiamme kun varmaan jossain vaiheessa jotain ongelmiakin tulee akvan kanssa. Olohuoneessa odottaa tuliterä akvaario ja maltan tuskin odottaa kalasia, varsinkin pieniä monnisia Niitä ennen pitää kuitenkin selvittää kypsytyksen salat, kuten että haiseeko kypsytys

Olen tänään surullinen siitä, että on pyhäinpäivä enkä pääse vanhempieni haudoille, koska ne ovat eri kaupungissa.. Tietysti mun tuurilla auto päätti hajota eilen..
Sytytin juuri kynttilät kuvien viereen<3

mari00 kirjoitti:Olen tänään surullinen siitä, että on pyhäinpäivä enkä pääse vanhempieni haudoille, koska ne ovat eri kaupungissa.. Tietysti mun tuurilla auto päätti hajota eilen..
Sytytin juuri kynttilät kuvien viereen<3

Voimia Marille!! Ja iso halaus.