Aasialaista kalastoa?

[7330]

Onkos tuo entinen Galaxy sitten jotain sukua seeprakaloille?

Ei.
Se on seeprakala. (juu, pakko on näsäviisastella )

[bj]

ja ok

[viimatar]

No, mää olen niin perfektionistiekonillittäjä että biotooppi tästä pitäisi tulla.

Mitä matalia etualan kasveja on kotoisin Intiasta / Bangladeshistä? (Ja ei, ei Goalta vaan sieltä Gangesin vesistöstä. Ihan oikeesti. )

[viimatar]

Kaivanpa minäkin täältä esiin ikivanhan ketjun, kun sellaista näkyi joku muukin tekevän.

Sama allas on kyseessä kuin tämän ketjun omissa aiemmissa viesteissäni, mutta päivitys alkaa tulla ajankohtaiseksi kun alkuperäisestä kalastosta ei ole enää paljoa jäljellä - seeprat ovat enimmäkseen kuolleet vanhuuteen tai kalatubiin, samaten osa muusta kalastosta. Viimeinen tikki taisi olla viimekesäinen suodattimen yllättävä hajoaminen sähkökatkon seurauksena, ja tietysti helteillä ja niin, että huomasin sen kesäduunikiireiden takia vasta seuraavana päivänä ja purkin tila oli kamala. Mitä tästä opimme? Aina pidä varasuodatin valmiina jossain laatikossa... ei sillä, että sitä olisi nytkään. Silloinen varasuodatin oli lakannut toimimasta muutama kuukausi aiemmin, enkä ollut saanut aikaiseksi ostaa uutta.

Tämänhetkinen tilanne on se, että altaan pH on vähän vaiheessa. Tuon kesäkatastrofin jälkeen se laski lähemmäs viittä ja puolta kuin seitsemää, ja korjasin tilanteen vanhalla kunnon soodaliuosratkaisulla. Kaksi vedenvaihtoa ja neutraloimista myöhemmin pH oli 6,8 mihin olin ihan tyytyväinen. Iso muutos siihen, että ennen aiemman pohjahiekan vaihtoa purkissa oli järjestään pH päälle seitsemän, jossain vaiheessa uhkasi nousta lähemmäs kahdeksaa, vaikka käytin turvelisät ja teepuunlehdet ja muut happamoittajat ja vippaskonstit. Aloittelijan moka - saamassani hiekassa oli ollut seassa korallihiekkaa. Vaihtamalla moneen kertaan pestyyn hiekkapuhallushiekkaan (siihen merkkiin, missä silloin ei ollut öljyjäämiä) pH laski sopivaksi ja kovuusongelmatkin hellittivät. Tästä siis myös opiksi...

Lämpötila on vähän isompi ongelma. Se ei pysy samana kautta vuoden, vaan on talvella jossain 24 tietämillä (pitäisi ostaa uudempi lämmitin, koska tässä säädöt eivät näytä toimivan muille lämpötiloille enää - pitänee kirjoittaa jo hankintalista!) ja kesällä voi nousta 28 asteeseen, jos vettä ei vaihda usein viileään. En ole varma, kuinka paljon vahinkoa tälläinen vaihtelu voi aiheuttaa, mutta kaikkein herkimpiin ja tarkimpiin lajeihin en enää uskalla satsata, vaikka mieli kuinka tekisikin. Sitten joskus, kun on isompi purkki ja luotettavammat laitteet eikä pelata satunnaisella lapsilisäbudjetilla.

Valoisuus on purkissa vaihteleva. Tarkoitus on lisätä siihen yksi loisteputki lisää, kun tällä hetkellä mennään energiansäästölamppukuvulla ja yhdellä kasvilampulla siihen lisäksi, mutta kasvit kasvavat aika reippaasti ja pimentävätkin purkin välillä. Tuntuu, että niillä on vain kaksi asetusta: on/off. Lisään lannoitetta ohjeen mukaan vedenvaihdon yhteydessä ja tarvittaessa annan muutaman illan kuurin ns. nestemäistä hiilidioksidia. Tämän jälkeen kasvit kasvavat jonkin aikaa ihan hulluina, tosin muutaman päivän viiveellä, ja sitten hidastuvat, jopa taantuvat. En ole kyllä tarkkaillut, meneekö se kuunvaiheiden mukaan tai jotain.

Vedenvaihdon teen noin kerran kymmenessä päivässä, koska vesiarvot ovat viime aikoina olleet riittävän hyvät tarpeeksi kauan. Kesällä vaihto on enimmäkseen kerran viikossa, kolmisen ämpärillistä kerrallaan eli noin neljännes purkin tilavuudesta. Ajattelin kumminkin hankkia nestemäiset nitriitti/nitraattitestit, pärjättyäni tähän asti liuskoilla ihan hyvin pitkän aikaa. Minua hämäävät jatkuvat tasaisina pysyvät, mutta suhteellisen korkeat nitraattiarvot, jotka saattavat kyllä johtua ihan vesijohtovedestäkin, mutta todennäköisemmin johtuvat joko liuskojen epätarkkuudesta tai sitten pohjassa mätänee jotain. Mahdollisesti siellä on kasauma kierteisiä, jotka ottivat tappiota kesän katastrofissa. Niiden määrä on ollut todella pieni pitkään.

Mutta altaan speksit lyhyesti sanottuna ovat siis nämä:
Lämpötila 24 astetta, pH tällä hetkellä 6,8; tilavuus noin 120 litraa, veden kovuus vaihteleva (riippuu siitä, tuleeko vesijohtovesi Aurajoesta vai Virttaankankaalta, vedenoton tilanne Turussa elää tällä hetkellä) mutta pysyy suositusten sisällä keskikovana (sekä karbonaatti- että kokonaiskovuus), kasveja runsaasti, valoisuus keskiverto (mutta tarkoitus lisätä), kierteisiä vähän, altaassa luultavasti kalatubia viimeisten mohikaanien joukossa jäänteenä.

Vanha kalasto on suurinpiirtein seuraava (kalojen tarkkaa määrää on vaikea sanoa, jotkut piilottelevat ja seeprojen määrä vähenee koko ajan vanhuuteen kuolevien myötä):

1 tulievä (kovin rauhallinen, lähes flegmaattinen tapaus epätyypillisenä lajilleen)
4 leväbarbia (aloittelijan hankinta, jääneet suhteellisen pienikokoisiksi, epäilen kalatubin iskeneen alkuaikojen vedenlaadun heilahtelun takia, saavat olla kunnes kuolevat vanhuuteen tai tauti vie lopetuskuntoon)
3 piikkisilmää (2 "tavallista" määrittämätöntä ja 1 noki-)
10-12 rubiiniseepraa
5-6 tavallista seeprakalaa (vetävät viimeisiään, kohta kaikki lopetettu tai kadonneet)

Purkissa olisi siis tarvetta sekä vähemmän aralle pohjakalalle (kavereineen) että eloisalle, suhteellisen värikkäälle parvikalalle. Punapääbarbia tai purjebarbia (tms.) on ehdotettu, mutta haluaisin toisaalta myös jotain tummaa, lähes mustaa pikkukalaa - toimisivatko monniset pohjakaloina? Kuinka monta niitä pitäisi olla ja kuinka kestäviä ne ovat?

Rasborat ovat kivoja, mutta todella herkkiä ainakin kuulemani mukaan. Niihin ei taida näillä eväillä olla satsaamista? Tykkäsin juovaimunuoliaisesta, olin hankkinut purkkiin yhden kokeiltavaksi ja se pärjäsi yllättävän pitkään (pari vuotta) yksinään kun rahatilanne ei silloin antanut myöden ostaa kalliita parvikaloja tai yhteään mitään muutakaan harrastusaltaaseen (raha meni ruokaan), mutta kalaparka ilmeisesti kuoli (katosi pysyvästi) myös tuon viimekesäisen draaman myötä. Niitä ei viime aikoina ole näkynyt enkä tällä hetkellä halua ostaa epävarmoihin oloihin 15 euroa kipale maksavia parvikaloja... Lasimonneja harkitsin, mutta en taida niihinkään päätyä.

Altaassa periaatteessa on myös katseenvangitsija, tulievä, mutta se suurimman osan vuorokaudesta mököttää kivien takana tai partioiden yhtä tiettyä jättimiekkatuppoa (käymättä kumminkaan kenenkään kimppuun tai edes piittaamatta useimmista muista kaloista, lähinnä jahtaa liian uteliaat seeprat pois, outo tapaus). Mietin, haluaisinko altaaseen jonkun parikalan tai haaremin sen sijaan, että ostaisin isompaa parvea, mutta ainakaan rihmakaloihin en enää ryhdy edellisten kuoltua alle kolmessa kuukaudessa kalatubiin tms. tautiin.

Altaan ydinidea on edelleen Kaakkois-Aasia -geotooppi, joten en halua sinne kaloja muilta mantereilta edes ulkonäön vuoksi. Kasvitkin on valittu suurin piirtein sen mukaisesti. Alunperin halusin tiukan oikeaoppisen biotoopin, mutta kolme vuotta sitten tietoa ei ollut netissä tarpeeksi eikä minulla myöskään resursseja hankkia hienoja varusteita - eikä kyllä vieläkään, joten karvalakkimalleilla mennään niin pitkälle, kun päästään. Joskus sitten uusitaan allas isommaksi (350 litraa olisi se haavepurkki) ja kalat sen mukaisiksi, ja varustus vähän enemmän HC. Ehkä seuraavan muuton jälkeen sitten, tässä on pysyminen valmistumiseen asti.

Ideoita? Jaettuja mokia periaattella "älä tee näin, minulle kävi näin?"

Edit. Korjattu pyynnöstä Tervakangas Virttaankankaaksi. -7330

[7330]

Kaivanpa minäkin täältä esiin ikivanhan ketjun, kun sellaista näkyi joku muukin tekevän.

Mikä ettei. Keskusteluja on helpompi seurata, kun koko akvaarion tarina on samassa paikassa.

Lämpötila on vähän isompi ongelma. Se ei pysy samana kautta vuoden, vaan on talvella jossain 24 tietämillä (pitäisi ostaa uudempi lämmitin, koska tässä säädöt eivät näytä toimivan muille lämpötiloille enää - pitänee kirjoittaa jo hankintalista!) ja kesällä voi nousta 28 asteeseen, jos vettä ei vaihda usein viileään. En ole varma, kuinka paljon vahinkoa tälläinen vaihtelu voi aiheuttaa, mutta kaikkein herkimpiin ja tarkimpiin lajeihin en enää uskalla satsata, vaikka mieli kuinka tekisikin.

Kyllä useimmissa vesissä tropiikissakin on vuodenaikaista lämpötilavaihtelua. Voi olla niin, että monille lajeille vuodenaikaisuus tuo luontaisen kuturytmin sen sijaan, että olisi terveysriski. Harmi kyllä on todella vaikea selvittää, missä aasialaisessa lutakossa lämpötila vaihtelee mihinkin suuntaan ja minkäkin verran, mutta ei tuo pahalta kuulosta. Viileän veden lajeille tuo 28 on kyllä usein jo liikaa.

Vedenvaihdon teen noin kerran kymmenessä päivässä, koska vesiarvot ovat viime aikoina olleet riittävän hyvät tarpeeksi kauan. Kesällä vaihto on enimmäkseen kerran viikossa, kolmisen ämpärillistä kerrallaan eli noin neljännes purkin tilavuudesta. Ajattelin kumminkin hankkia nestemäiset nitriitti/nitraattitestit, pärjättyäni tähän asti liuskoilla ihan hyvin pitkän aikaa. Minua hämäävät jatkuvat tasaisina pysyvät, mutta suhteellisen korkeat nitraattiarvot, jotka saattavat kyllä johtua ihan vesijohtovedestäkin, mutta todennäköisemmin johtuvat joko liuskojen epätarkkuudesta tai sitten pohjassa mätänee jotain. Mahdollisesti siellä on kasauma kierteisiä, jotka ottivat tappiota kesän katastrofissa. Niiden määrä on ollut todella pieni pitkään.

Kokeile, auttaisiko reilumpi vedenvaihto silloin tällöin nitraattipitoisuuteen. Nythän vaihdat vettä verraten harvakseltaan ja vähän kerrallaan, joten ei sinänsä ole mikään ihme, jos nitraatti on korkealla (esim. omiin altaisiini vaihtuu puolet kerran viikossa, tosin "viikko" välillä venyy tuonne kymmeneenkin päivään ). Toki myös liuskatestissä voi olla vikaa. Ne näyttävät usein reilustikin metsään.

Turun vesi on tosin surullisenkuuluisaa laadustaan, joten tiedä häntä, uskaltaako suuria kertavedenvaihtojakaan tehdä. Mitä, jos kasvattaisit altaasta ulos vaikka kultaköynnöstä tai muuta huonekasvia? Ne tuppaavat syömään ravinteet niin tehokkaasti, että nitraattia voi olla vaikea saada enää nollasta ylös.

Altaassa periaatteessa on myös katseenvangitsija, tulievä, mutta se suurimman osan vuorokaudesta mököttää kivien takana tai partioiden yhtä tiettyä jättimiekkatuppoa (käymättä kumminkaan kenenkään kimppuun tai edes piittaamatta useimmista muista kaloista, lähinnä jahtaa liian uteliaat seeprat pois, outo tapaus).

Minkä kokoinen tulievä on? Se on aikuisena iso ja nopealiikkeinen kala, eikä millään muotoa mahdu liikkumaan kunnolla 120-litraisessa. Varjon Akvaariokalat-kirja suosittelee sille minimissään 200-litraista allasta, ja itse soisin sille mieluusti vielä vähän isomman asumuksen.

Lienee silkkaa hyvää tuuria, että olet sattunut saamaan flegmaattisen tulievän. Yleensä ne suhtautuvat erityisen raivokkaasti nimenomaan lähisukuisiin lajeihin, kuten leväbarbeihin, ja saattavat tappaa allastovereitaan muutaman päivän aikavälillä. Pidin kerran puolikasvuista tulievää yhden yön väliaikaissijoituksessa silloisessa 180-litraisessa altaassa, ja aamulla tetrat ja muut kalat olivat nurkassa yhtenä pelokkaana nippuna, kun tulievä oli vallannut itselleen 90 % altaasta kattavan reviirin. Edellisellä omistajalla kaveri oli ollut vielä puolta pienemmässä akvaariossa, jossa se oli teurastanut monnisia.

Rasborat ovat kivoja, mutta todella herkkiä ainakin kuulemani mukaan. Niihin ei taida näillä eväillä olla satsaamista? Tykkäsin juovaimunuoliaisesta, olin hankkinut purkkiin yhden kokeiltavaksi ja se pärjäsi yllättävän pitkään (pari vuotta) yksinään kun rahatilanne ei silloin antanut myöden ostaa kalliita parvikaloja tai yhteään mitään muutakaan harrastusaltaaseen (raha meni ruokaan), mutta kalaparka ilmeisesti kuoli (katosi pysyvästi) myös tuon viimekesäisen draaman myötä. Niitä ei viime aikoina ole näkynyt enkä tällä hetkellä halua ostaa epävarmoihin oloihin 15 euroa kipale maksavia parvikaloja... Lasimonneja harkitsin, mutta en taida niihinkään päätyä.

Kalaston suunnittelussa suurin ongelma mahtaa olla tuo tubi. Omistakin altaistani yksi on enemmän tai vähemmän selkeästi tubiallas, ja sinne on kuollut usean lajin edustajia hitaasti ja ilman muita oireita kuin kurjalta näyttäminen. Olen nyt saanut sen kuriin pitämällä erityisen hyvää huolta veden puhtaudesta ja hankkimalla hyvin tuberkuloosia kestäviä kaloja, eikä oireita tai kuolemia ole ollut enää lähes vuoteen. Rihmakalat ja seeprakalat ovat tubille erityisen herkkiä, joten ei ihme, että ongelmia on ollut. Samoilla linjoilla kannattaa välttää kaikenlaisia pieniä labyrinttikaloja mahdollisesti ihan tavan taistelukalaa lukuunottamatta, samoin miljoonakaloja ja helmiseeprakaloja (entinen helmirasbora ja galaxyrasbora).

Rasboroista on hankala tehdä yleistyksiä, kun lajeja on noin 80. Joukkoon mahtuu kaikkea mahdollista hentoisista ja vesiarvojen suhteen vähän niuhoista hehkurasboroista hyvinkin kestäviin saksipyrstöihin ja sulkarasboroihin.

Juovaimunuoliaisen nimi vaihtui muutama vuosi takaperin juovaperhosnuoliaiseksi, joten jos haet tietoa, se toimii hakusanana paremmin. Juovaperhosnuoliainen on käsittääkseni aika kestävä laji, mutta ongelmaksi muodostuvat kesähelteet, kuten jo huomasitkin: kala on kotoisin viileistä vuoristopuroista, joten kesän korkeat lämpötilat ja matala happipitoisuus käyvät helposti kohtalokkaiksi.

Omassa tubipurkissani ovat tulleet näköjään erinomaisesti toimeen seeprakyrmynuoliaiset (Yunnanilus cruciatus). Miltä parvi sellaisia vaikuttaisi?

Purkissa olisi siis tarvetta sekä vähemmän aralle pohjakalalle (kavereineen) että eloisalle, suhteellisen värikkäälle parvikalalle. Punapääbarbia tai purjebarbia (tms.) on ehdotettu, mutta haluaisin toisaalta myös jotain tummaa, lähes mustaa pikkukalaa - toimisivatko monniset pohjakaloina? Kuinka monta niitä pitäisi olla ja kuinka kestäviä ne ovat?

Monniset ovat Etelä-Amerikasta, etkä tainnut haluta muita kuin aasialaisia lajeja. Jos kuitenkin haluat rikkoa teeman, niin lähes 200 lajin joukosta löytyy kaikkea sitkeistä joka altaan kaloista hyvinkin herkkiin erikoisuuksiin. Kuparimonninen on jokseenkin takuuvarma laji, ja siitä on tarjolla useita värimuotoja - muun muassa musta. Ihan pikkukala se ei paksuna, tukevana 6-7 sentin möhkäleenä ole.

Tummasta pikkukalasta tuli ihan ensiksi mieleen kiilakyljen musta värimuoto, mutten osaa sanoa, kuinka herkkiä kiilakyljet ovat tuberkuloosille.

Muoks.
Piti vielä lisäämäni, että ennen minkään uuden hankintaa kannattaa nyt yrittää saada vesiarvoista selkoa ja tuberkuloosi kuriin. Eipä uusia kaloja, halpojakaan, pitäisi ottaa kokeeksi, jos sattuisivat pysymään hengissä.

[viimatar]

Kiitos 7330 tosi nopeasta vastauksesta!

Löysinkin tuolta ketjun, jossa puitiin juurikin samoja pH- ja kovuusongelmia kuin omassa altaassani ja johtuen Turun vesijohtovedestä... Vähän se otti kaivelua. Olisin muokannut muutaman faktan edellisestä viestistäni (eh, Virttaankangas eikä Tervakangas jne.,) mutta muokkausnappi on kateissa. Luultavasti altaan vesiarvot saadaan kasaan muutamassa viikossa, jos ongelma ratkeaisi tuolla. Vedenvaihtoja pitäisi lisätä selvästi, mutta jos/kun vesijohtoveden omatkin arvot ovat pielessä...? Varsinaisesti ihan viime viikkoina arvot eivät ole heitelleet, mutta syksyn kuluessa ongelmia oli enemmänkin - enkä tajunnut yhdistää niitä itse tuohon tekopohjavesivirtauksen kokeiluun ja sitten vaihtoon. Lisäksihän ainakin kahdesti putkistossa on taas virrannut Auran vettä, mikä sotkee lukemia entisestään. PRKL.

Veikkaan sekä tulievän että leväbarbien olevan kääpiökasvuisia, niiden kaikkien koko on 8-9 senttiä, mikä jää käsittääkseni aika tavalla jälkeen lajien normaalista koko-odotteesta. Kyseessä kuitenkin ovat pitkälti kolmivuotiaat kalat, joten keskenkasvuisuuskaan ei oikein ole kai kyseessä. En tosin osaa sanoa, kauanko niiden pitäisi oikeassa elämässä kasvaa täysikasvuisuuden saavuttamiseksi. Leväbarbien piti alunperin olla välivaiheen kaloja ja suunnittelin antavani ne eteenpäin niiden tultua ylikokoisiksi, mutta tubialtaasta en halua laittaa kaloja kiertoon, varsinkaan pahaa-aavistamattomille aloittelijoille...

Sitten herää tietysti kysymys, saako tubia altaasta jotenkin pois tai tarjoitettua merkittävästi, jotta siellä jokin säilyisi hengissä. Noiden viimeisten seeprojen kohdalla luultavasti kyllä ikäkin on tullut vastaan, ne ovat kumminkin kolmivuotiaita ja suurin osa melko isoina ostettuja. Mitä teen leväbarbeille? Lopetanko ne? Eivät näytä varsinaisesti huonokuntoisilta, mutta ovat laihempia kuin ennen, siis luultavasti sairaita. Mikähän niiden eliniänodote mahtaa enää olla... Joku taannoin neuvoi minulle, että tubiset kalat kannattaisi poistaa altaasta, mutta heiluttaisiko se jo ennestään horjuvaa tasapainoa, jos nyppisin sieltä ulos kituvat seeprat ja huonokuntoiset leväbarbit? Mikä onkaan lopulta paras tapa ja miten lopetetaan tuollainen määrä kaloja kerralla?

Ruokin kaloja Seran GVG-mixillä (oliko tuo nyt se nimi...) eli kohtuullisen hyvälaatuisella ruoalla, sen pitäisi pitää ne siltä osin hyvässä kunnossa. Sekoitus sisältää kuivattuja pikkuötököitä hiutaleiden lisäksi. Vesiarvojen heittely lienee suurin ongelma tubin jälkeen - muita kalatauteja purkissa ei ole ollutkaan ainakaan niin, että niiden oireita olisi huomannut. Mutta kun kemia on niin vaikeaa. Nyt, kun taas luen näitä ketjuja, tulee välillä semmoinen olo, että muiden kuin biokemistien ei pitäisi tätä edes harrastaa. Miten ihmeessä seura-akvaristit saavat kalat pysymään hengissä, kun altaassakin saattaa olla vihreä kerros levää ja mujua? Mikä hitossa olisi se varmin lajivalinta? Miten ja miten ja miten.

Noita Yunnaniluksia voisin hyvinkin harkita, mutta mietin nyt sitten, mitä kautta. Suosin yleensä yhtä tiettyä eläinkauppaa, mutta siellä akvaarioasiantuntemus ei ole ihan niin hyvää, ja niistä kahdesta muusta keskustan kaupasta en pidä. Manaan samaa mitä moni muukin aloittelija - eläinkaupoista ei kerta kaikkiaan saa tarpeeksi tietoa eikä kunnollista starttia akvaarioharrastukseen, eikä tieto välttämättä monen vuoden suvantovaiheessakaan kerry, ainakaan ihan itsestään. Yrityksen ja erehdyksen kautta käy tie minivesistön emännäksi.

[7330]

Kiitos 7330 tosi nopeasta vastauksesta!

Eipä mitään. Täällä piipahtelu tuo tervetulleita taukoja töiden parissa puurtamiseen.

Veikkaan sekä tulievän että leväbarbien olevan kääpiökasvuisia, niiden kaikkien koko on 8-9 senttiä, mikä jää käsittääkseni aika tavalla jälkeen lajien normaalista koko-odotteesta. Kyseessä kuitenkin ovat pitkälti kolmivuotiaat kalat, joten keskenkasvuisuuskaan ei oikein ole kai kyseessä.

Kyllähän niiden pitäisi tuossa iässä jo aika lähellä aikuiskokoaan olla, eli leväbarbien kohdalla noin 15 senttiä. Tulievien ja -pyrstöjen koko akvaariossa vaihtelee huimasti, ilmeisesti jossakin 10-20 sentin vaiheilla. Hankala arvata, onko kääpiökasvuisuus johtunut ahtaudesta ja/tai huonosta vedenlaadusta, tuberkuloosista vai niistä kaikista.

Sitten herää tietysti kysymys, saako tubia altaasta jotenkin pois tai tarjoitettua merkittävästi, jotta siellä jokin säilyisi hengissä. Noiden viimeisten seeprojen kohdalla luultavasti kyllä ikäkin on tullut vastaan, ne ovat kumminkin kolmivuotiaita ja suurin osa melko isoina ostettuja. Mitä teen leväbarbeille? Lopetanko ne? Eivät näytä varsinaisesti huonokuntoisilta, mutta ovat laihempia kuin ennen, siis luultavasti sairaita. Mikähän niiden eliniänodote mahtaa enää olla...

Hankala juttu. Hyvin voidessaanhan leväbarbit käsittääkseni elävät kymmenkuntakin vuotta, mutta tässä tapauksessa eliniänodotetta tuskin on niin pitkään. Itse odottaisin siihen asti, että ne alkavat näyttää selvästi sairailta, ennen kuin miettisin lopetusta, mutta koska olet paikalla näkemässä nimenomaiset kalat, niin osaat varmasti itse miettiä paremmin, miten niiden kärsimykset voisi minimoida.

Kivuttomin lopetuskeino lienee tässäkin tapauksessa leikata terävillä saksilla nopeasti pää poikki kultakin yksitellen, jos lopetusoperaatioon päädyt. Tuskin kalojen vähennys suurta vahinkoa akvaarion tasapainolle aiheuttaa.

Tuberkuloosi on ylipäätään hankala sairaus, sillä joidenkin lähteiden mukaan jopa yli puolet myytävistä akvaariokaloista kantaa sitä. Lisäksi bakteeri säilyy vallan hyvin tyhjässäkin akvaariossa, joten kalojen poisto ja odottelu ei auta. Koko altaan tyhjennys kaloista ja desinfiointi alusta loppuun toki poistaisi tubin, mutta on suuri riski, että se vain tulee ensimmäisen uuden kalasatsin mukana uudelleen. Oletko harkinnut yhden kalan lähettämistä Eviraan testattavaksi? Se kyllä maksaa jotain, mutta saisit tietää varmasti, onko kyseessä tubi vai jokin muu ongelma. Saattaahan olla, että altaassa jyllää jokin parannettavissa oleva tauti, joka vain näyttää tubilta. Sisäloiset, esimerkiksi. Kalataudit oireineen ovat melkoinen soppa.

Tubia vastaan lienee järkevin taistella pienin askelin: veden pitäminen mahdollisimman puhtaana auttaa (tosin Turun veden kanssa se voi olla aika operaatio), samoin kalojen terveellinen ruokinta ja, tosiaan, tubia kestävien lajien valinta. Omasta tubialtaastani kasvaa nyt noin 15 metriä kultaköynnöstä, joka pitää nitraatit jokseenkin pysyvästi nollassa, ja teen todella reiluja vedenvaihtoja: muihin altaisiin vaihdan yleensä noin puolet vedestä, mutta tähän tubiuhka-altaaseen joskus 70-90 prosenttiakin. Myös kalaston olen pitänyt pitkään kevyenä, ja alan nyt vähitellen harkita parvikalan hankkimista, kun kuolemantapauksia ei ole näkynyt aikoihin.

Pientä varovaisuutta kannattaa noudattaa myös tubialtaan kanssa läträtessä: kalatuberkuloosi voi tarttua ihmiseen, vaikka se onkin harvinaista. En ole löytänyt oireista kovin tarkkaa kuvausta, mutta kuulemma seurauksena on sitkeä ihottuma. Epäilen, että olen itse saanut tartunnan, mutta katsotaan mitä lääkäri asiasta sanoo, sitten kun joskus sellaiselle onnistun itseni jonottamaan.

Mutta kun kemia on niin vaikeaa. Nyt, kun taas luen näitä ketjuja, tulee välillä semmoinen olo, että muiden kuin biokemistien ei pitäisi tätä edes harrastaa. Miten ihmeessä seura-akvaristit saavat kalat pysymään hengissä, kun altaassakin saattaa olla vihreä kerros levää ja mujua? Mikä hitossa olisi se varmin lajivalinta? Miten ja miten ja miten.

Sellaiset seura-akvaristit, joiden altaassa on kerroksittain moskaa, eivät yleensä myöskään pidä mitenkään epätavallisena tai mainitsemisen arvoisena sitä, että kalat kuolevat vuodessa-parissa. Et ole varmasti ainoa, joka näiden ongelmien parissa painii, mutta on sanottava, että tuo vesiarvojen heittely vesijohtoveden ongelmien vuoksi on erityisesti turkulaisten ongelma.

Olisin muokannut muutaman faktan edellisestä viestistäni (eh, Virttaankangas eikä Tervakangas jne.,) mutta muokkausnappi on kateissa.

Jep. Kun viestiin on ehditty vastata, sitä voi muokata enää moderaattori. Kävin korjaamassa.