Aqua-Web

mayam kirjoitti:....Vanhemman täytyisi metsästää pari ulkomaan cacibia vielä, ja nuoremman tavoitteena on kaksi kotimaan sertiä, yksi sillä jo on. Kunhan saan ton nuoremman suomen valioksi, saa siltä lahteä turkki, ja loppua näyttelyhommat.

Miksi on pakollista, että koirasi ovat muotovalioita? Mitä koirasi hyötyvät siitä, että nimen edessä on uusia kirjainyhdisteitä? Mitä sinä hyödyt siitä? En halua syyttää, vaan kysyn mielenkiinnosta. Olen itsekin käynyt näyttelyissä koirien kanssa, mutta eipä tuo touhu enää innosta kovinkaan. Koirat stressaa metelistä, hermoilen ja kukaan ei nauti niistä reissuista. Vanhemman kanssa on ollut ihan hauskaa näytelmissä. Omat rotuyhdistyksen näyttelyissä ollaan kaksi kertaa voitettu koko höskä, mutta nuoremman kanssa kehään... ei ikinä enää!

Ei se nyt mitään pakollista ole, eikä kenenkään maailma kaadu, vaikkeivät koirani ikinä enää kävisi näyttelyissä. Tiedän vaan, että kummatkin, varsinkin tuo vanhempi, ovat oikeasti hyviä rotunsa edustajia, ja rodun yksilöitä nyt muutenkin on näyttelyissä vähän, niin ei se parin tittelin haaliminen nimen eteen kamala vaiva ole.

Kyseessä siis on rotu, jonka ainoa "käyttötarkoitus" on näyttää hyvältä ja olla mukava seuralainen, tämän mukaan näitä on jalostettu sellaiset vajaa tuhat vuotta jo. Kasvattajan kannalta näyttää paljon paremmalta, jos kasvateilla on niitä titteleitä, kuin että niitä ei olisi, vähän niinkuin käyttissakemannilla halutaan olevan tuloksia iposta. Mun koirani eivät myöskään stressaa tms näyttelyistä, pöydällä seisomisesta tms, vaan näyttävät suorastaan nauttivan saadessaan olla huomion keskipisteenä. Näyttelyreissut ovat sen lisäksi sellaista hauskaa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten ja koirien kanssa, koirat pääsevät riehumaan leijonaporukassa jne. En kierrä koirineni näyttelyitä jatkuvalla syötöllä, vanhempi on ollut tänä vuonna kaksissa virallisissa näyttelyissä, ja kerran rodun omassa epävirallisessa katselmuksessa. Nuorempi on käynyt kahden vuoden aikana neljä kertaa virallisessa näyttelyssä, kaksi kertaa mätsärissä, ja kerran tuolla epävirallisessa tilaisuudessa.

Jos koirani vaikuttaisivat yhtään ahdistuneilta näyttelyhommasta, niitä ei sinne vietäisi, ei sillä, että niitä nyt kovin aktiivisesti nytkään ilmoiteltaisiin.

Sitä paitsi näyttelyissä ja mätsäreissä käyminen on myös hyvää harjoitusta meille jotka emme asu ns ruuhka-suomessa tai muualla ihmisvilinässä. Koirat saavat hyvää muistutusta siitä miten käyttäydytään vaikka ympärillä onkin hirveä hälinä. Meillä myös vanhempi on lopettanut vieraille uhittelemisen lähes kokonaan tämän kesän mätsäri kiertueen avulla. Todella vartioviettinen seropi joka ennen yritti purra kotiin tulevia vieraita ei ole enää edes uhitellut kenellekään kun tuomarit ovat käsitelleet (ja kyllä, varoitin tuomareita ennen kuin alkoivat kopeloimaan koiraa jotta tiesivät mitä tekivät).

Ennen ollut kultsu x 2. Nyt yksinasuvana hiukka hankala, kun työkin vaatii veronsa. Kunhan miehen löydän, niin eiköhän taas tule koirakin taloon. Tai jos muutan vanhempiani lähemmäksi, niin sitten isän kanssa yhteinen.

Meillä asustaa reilu kolmevuotias clumberinspanieli Kessu. Kessu on meillä sijoituksessa.

Elviira-pleko kirjoitti:

rybka kirjoitti:Joo, tuo kotikoira-käsite on vähän hassu, kun sitä käytetään erottamaan "tavallisia" lenkkikavereita koirista, joiden kanssa harrastetaan aktiivisesti jotain lajia . Kotikoirahan on jokainen koira, joka asuu ihmisten kotona. Mutta mitenpä saman asian yhdellä sanalla ilmaisisi...?

Heh, ainakin itselläni kotikoira-sanan käyttöön liittyy vielä sellainen epämääräinen syyllisyys ja huono omatunto: kyllähän nuorten ja aktiivisten koirien kanssa olisi hyvä harrastaa muutakin kuin peruslenkkeilyä ja ulkoilua - tai ainakin ne siitä tykkäisivät - mutta projektit jäävät aina aikomuksen asteelle, tai sitten sopivia kursseja tms. ei löydy järkevän matkan päästä...

Se on jännä kyllä, miten sitä tulee usein ikään kuin seliteltyä, miksei harrasta koiriensa kanssa jotain "virallista" harrastusta - varsinkin sellaisten koiranomistajien kanssa puhuessa, jotka harrastavat. Niin kuin tosiaan jotenkin huono omatunto olis.
Oikeasti kyllä uskon, että perheensä puuhiin osallistuva ja runsaasti liikuntaa ja "aivojen aktivointia kotioloissa" saava koira elää ihan yhtä virikkeellistä elämää kuin jotakin lajia aktiivisesti harrastava.

Hmm, riippunee myös niistä perheen puuhista. Jos perhe esim. harrastaa lähinnä lukemista ja ehkä käsitöitä, se lienee koiran kannalta vähemmän virikkeellistä seuraa kuin esim. perheenä ulkoilevat tai vaikka leikki-ikäiset lapset.

Eipä meilläkään kyllä harrasteta koirien kanssa mitään..

Siitä huolimatta ne ovat maailman ihanimpia ja kaikessa menossa mukana....ajelulla käydään usein ja se tarkoittaa sitä että ne pääsee jonnekkin superkivaan paikkaan...yleensä metsään juoksemaan vapaana ja kesällä uimaan jonnekkin tai kylään jollekkin....etenkin vanhin koirista on ihan totaalisen pöhkö mitä autoon tulee...

Normaalistikkin kun ulkoillaan , vaihdan lenkkejä jotta koirat saavat erilaisia hajuelämyksiä...se riittää näille karvaturreille..
Kotipihalla saavat riekkua mielin määrin ja keppiä heitellään jne jne..

Ja hyvänä esimerkkinä on Helsingin Rajasaari, muut karjuu päät sinisenä omia koiriaan niin meidän ei tarvitse kun lähteä kävelemään niin koirulit tulee ihan karjumatta perään...lue: lauman jäsenet...

Eli meidän vapaan kasvatuksen tuloksena jokainen on oma persoonansa ja jokainen tuntee kuuluvansa laumaan....

Rintamamiestalon vahtikaksikko:

Täällä näytti pahimmilla pakkasilla tältä

2 kpl seropi-narttua joissa yli puolet huskya ja dogo argentino poika vahtimassa pihaa.
Virtaa riittä vaikka siskoksilla ikää melkein 11vee ja dogolla melkein 9vee, yhdessä huolehtivat ettei kukaan tiellä ulkoilemassa oleva koiruliini tule alle 2 metriä lähemmäksi tontinrajaa, silloin mennään meinaan niin että aidat kaatuu ja "joku saa mitä on tilannut"...välillä tuntuu ettei kenenkään muunkaan tarvitsisi tulla sen lähemmäksi.
Ei ole muuten yli 10 vuoteen käynyt Jehovantodistajat tai kukaan muukaan "kaupustelija" soittelemassa ovikelloa.
Uusi pizzapoikakin joka ei koirista tiennyt, yritti portilta ovelle saakka ja kun totesi pihassa että nyt voi joutua "suden suuhun", pizzat ja kokis jäi pihalle (kolmikko juoksi takapihalta etupihalle) poika hyppäsi aidan yli takaisin autoon ja ajoi pois... soittelin myöhemmin tutulle pizzerianomistajallle joka kertoi että oli pitänyt hiukka opettaa siskonpoikaa kun tiesi mitä meillä odottaaa... ...poika oli kuulemma sanonut Ilmestyskirjan petojen juosseen hänen perässä pihassa, 2kpl sudennäköistä ulvoi ja valkoinen aavekoira haukkui luita vavisuttavalla bassolla...


P.s.Pizzapoika sai kyllä myöhemmin rahansa kun käytiin koirulien kanssa hakemassaä paikanpäältä purtavaa.

Lähes koko elämän olllut koiria ja agility sekä toko aina lempilajeina. Tällä hetkellä belggari malinoisnarttu ja resquepoitsu Virosta. Sheltti suunnitelmissa jossain vaiheessa.

Noista meidän nykyisistä kun aika jättää niin seuraavat on 2 kpl Dogo argentino, 2 kpl Rotweiler ja 2kpl Kaukasiankoira. Ja jos noiden ohi suojelukoulutuksen jälkeen pääsee Jehovan todistajat yms. kaupustelijat niin muutan Kreikkaan pienelle saaarelle syömään kynsiäni yksinäni. Koirat pääsevät sinne mihin halusivatkin.

Siis pääsevät? Vai pääsivät mihin halusivatkin? Eli pizzalaatikolle?

Täältä löytyy belgikaksikko. Tervuja ovat molemmat agilityssä ja tokossa rampataan aktiivisesti ja kisataan myös. Paimennus haaveissa.... ehkä ensi kesänä jos ehtis kokeilemaan!

Meiltä löytyy 2 amerikanstaffordshirenterrieriä. 3-vuotias narttu ja 4-vuotias uros. Melko energisiä pakkauksia ja joka asiassa 100% mukana

Meilläkin ollaan koiraihmisiä, tällä hetkellä on yksi koira kun viime lokakuulla lähti vanhus sateenkaarisillalle.
Laitan tähän kuvan Nallesta joka on kesällä 3-vuotta täyttävä akitan ja pyreneittenkoiran sekoitus.

Täällä ollaan innokkaita akvaarioharrastajia, mutta ehdottomasti myös koiraharrastajia!
Kotoa löytyy kolme karvakuonoa. Kaikki sekarotuisia. Kierrellään mätsäreitä uudellamaalla ja nuorimman kanssa (reilun vuoden ikäinen) TOKOillaan

Kuvassa vanhin & nuorin eli meitin pojjaat!

Riveriana kirjoitti:Siis pääsevät? Vai pääsivät mihin halusivatkin? Eli pizzalaatikolle?

"Somewhere over the rainbow..." ...voipi olla joidenkin ihmisten uskomuksien mukaan että siellä on pizzapoikia juoksemassa karkuun kinkkuananaspizzan kanssa...suojelukoulutetun koiran antaminen osaamattomiin käsiin johtaa iltapäivälehtien lööppeihin ennemmin tai myöhemmin. Vastuuntunto tässäkin asiassa on pidettävä mielessä jos tulee pitovaikeuksia niin pahalta kun se saattaa eron hetkellä tuntuakkin.

Ihania kuvia Olispa aikaa useammalle lemmikille

Mun rakkaat, kuva viime kesältä. Oikeella puhdas malinois ja tuosta vasemman puoleisesta ei tietoa ku on tosiaan resquekoira Virosta. Voipi vaikka olla puhdas belgi, ei noista tiedä. Ainakin edelleen ihan tervun näköinen ja oloinen.

Mullakin löytyy kaksi trimmattavaa karvatonta kiinanharjakoiraa, ihan perheenjäseniä ovat.

Meillä asuu 8-vuotias saksanpaimenkoira narttu, jonka kanssa harrastetiin pk-lajeja ja näyttelyitä kunnes 1,5 vuotiaana todettiin lonkkien c/d arvot, rimaa himoen d, melkein e Eläinlääkäri ei antanut kovin ruusuista tulevaisuutta, mutta kotikoirana tuo on jo pärjänny hyvin ilman kipulääkitystä jo 8-vuotiaaksi.
Toisena koirana on 5 ja puoli vuotias belgianpaimenkoira malinois uros. Tämäkin otettiin harrastuskäyttöön mutta jo pentukoulussa alkoi huolestuttavia piirteitä, murinaa ohjaajille, ja takapäähän ei saanut yhtään koskea yms.. Altistus ei auttanut ja kun näyttelyharjoituksissa näykkäisi leikkituomaria käteen, päätin että tämäkin koira jää kotikoiraksi. Molemmilla tehdään PK-liikkeitä, hakua yms. mutta vain hupimielessä kotioloissa Malikan kasvattaja yritti kovasti syyllistää minua, koiran ongelmista, vaikkakin myöhemmin paljastui että koirani isän luonnetestin tulos oli aivan karmea. Ja lisäksi sakemanni on täysin erillainen luonteeltaan ja kasvatus on molemmilla pääpiirteittäin samanlainen. Pistin kasvattajalle vastaan tässä luonneasiassa, ja nykyään ei sitten olla enää tekemisissä

Missy80: Onko sinulla ollut maleillasi mitään luonnejuttuja vai oletko säästynyt siltä ongelmalta? Itseä harmittaa eniten se, että koira on fyysisesti superterve mutta luonne puolella nuo erillaiset arkuudet ja esi. paukkupelko vaikeuttavat koiran itsensä ja koko muun perheen elämää.

Tuli murmelipennun koirasta mieleen reilu vuosi sitten enkeliksi päästetty Husky Mix.
Nyt kulmakunnan kauhuna wannabe porokoira 2v 10,5kk ja 9kk whippet.

Meillä on Jackrussel/chihuahua ja lakeland/patterdale

Löytyy lähes kaksivuotias huskytyttö, juhlii aprillinpäivänä synttäreitään. Näyttelylinjasesta suvusta sekä emän että isän puolelta, rakenne ei ole rekikoiran rakenne, ja kasvattajan mukaan turhaa olisi edes yrittää rekeä kiskomaan opettaa. Muutenkin sellainen epätavallinen husky: jo pentueessa vältteli sisaruksiaan ja tuli ennemmin ihmisten luo. Huskyjenhan pitäisi olla sataprosenttisia laumakoiria.

Huskyja sanovat vaikeiksi koulutettaviksi. Tämä oli sekä minulle että miehelleni ensimmäinen koira, jonka koulutus oli meidän vastuullamme: kummallakin kokemusta koirista, mutta koirien koulutus on ollut meidän vanhempiemme ja sisarustemme vastuulla. Ihan hyvin ollaan onnistuttu kuitenkin: tyttö ei kisko narussa, ei ärhentele toisille koirille, tulee luokse kun kutsutaan, istuu kun pyydetään ja antaa tassun, kun sanotaan "Päivää". Mitään sen ihmeempiä temppuja ei ole edes yritetty opettaa. Lainasin joskus kirjastosta kirjan, jossa neuvottiin, kuinka koiran saa opetettua mm. jakamaan keksejä vieraille. Todettiin miehen kanssa, että tuollaiset temput ei ole tarpeen.

Näyttelyihinkään tuota ei voi viedä, on mokoma sentin liian korkea.