Surkeimmat olot kaloilla

[Teemu Salonen]

Myyjää ei kannatakkaan haukkua. Sellaista akvaarioliikettä ei olekkaan missä ei kuolleita kaloja olisi. Eri asia on sitten, jollei niistä välitetä.
Myyjää ei kannata haukkua, mutta keskustella voi asiallisesti. Joskus kaloja putoaa hyvinkin nopeasti. Muistan miten meillä kerran kävi kun kotiutettiin parvi jotain corydoraksia seeprakalojen joukkoon. Seeprakalat, jotka siis olivat altaassa ennestään, kuolivat kaikki vartissa. Syynä oli corydorasten erittämä myrkky.
Jos jokaisessa altaassa kuolleita kaloja on runsaasti, syy luultavasti on joku muu. Henkilökunnan kanssa kannattaa aina keskustella, jos on epämääräinen tilanne meneillään.

[Jaz]

Etsiskelin tuolta tietoa seepraplekoista ja tuli vastaan tälläinen kirjoitus eräällä foorumilla.

Mitäs aw:n käyttäjät ois tuumannu jos joku ois ajatellu laittavansa nämä kalat 90 litran tankkiin?

1. Seeprapleko 7cm, kiilakylkiä 5 kipaletta 4,5 cm, lehtikala 15cm, miljoonakala 3 kpl 3-6cm, täplämonni (pituus ei tiedossa, ehkä kymmenen senttiä), taistelukala 6cm, tiikeribarbi 4kpl 7cm

[Noookku-]

Kävin kerran Italiassa ja mentiin sitten johonkin pizzeeriaan...ruokaa odotellessa menin katsoman akvaariota ruokasalin reunalla.
Se näytti oikeen hienolta: allas oli tosi kirkas ja siisti ja piilopaikkoja oli paljon, kasvitkin tuntuivat menestyvän...Kalasto olikin sitten toinen juttu...
Akvaario oli varmaan noin 90- litranen. Ekana huomasin siellä yhden neontetran, joka piileskeli vaan yksin puskassa(no joo on itsellänikin ollut vain 1 neontetra...) sitten siellä oli muistaakseni 2 platya. Sitten suodattimen takana piileskeli yksi tiikerinuoliainen, joka oli noin 7 cm...akvaarion koko 90-litraa, ei lajitovereita...Ja sitten huomasin vielä kannolla TOSI suuren monnin. En tarkkaan tiedä mikä monni oli, mutta melko samalta näytti, kun partis kotialtaassa, kys monnilla kokoa oli noin 15 cm. Se olis ehkä just mahtunu muutaman kerran pyrstöään heilauttamaan siinä akvaariossa. Kumma kyllä monni ei ollut ollenkaan säikky, vaan paistatteli siinä kaikkien nähtävillä, eikä näyttänyt mitenkään kurjalta...säälitti silti.

[KalaH]

Kaverilla 50 litrananen jossa kalastona 2 lehtikalaa, keltarihmakala,5neontetraa,2mustatetraa,5partista,1keltabarbi
Olen huomauttanut hänelle monesti akvaariosta,mutta hän vain sanoo että kyllä ne viihtyvät siellä.

[PinkSircus]

En edes viitsi kertoa, millaisissa oloissa mulla oli kaloja lapsena. Silloin oli trendikästä pitää kauniita kaloja kauniissa purkeissa. Tietenkään sinne ei mitään rumia suodattimia tms. laitettu. Eikä paljoa mietitty, minkälaiset kalat viihtyvät missäkin oloissa. Mahdollisimman värikäs kalasoppa vaan rakennettiin. Eikä ne kyllä akvaarioliikkeessä mitään kyselleet tai neuvoneet. Kiltisti vaan laittoivat kaloja pussiin, kun pikkutytöt tulivat viikkorahoillaan ostamaan parit neontetrat ja keltabarbit.

Onneksi ajat ovat muuttuneet.

[mc82]

No, itse ei muksuna niinkään noudattanut periaatetta "mielummin laatu kuin määrä", voin tunnustaa

Meillä oli aikanaan 40-litraisessa yhtä aikaa sekaisin neontetroja (muistaakseni n. 6 kpl), albiinomonnisia (n. 3 kpl), seeprakaloja (6 kpl), piikkisilmiä (2 kpl). Kyllä tuo määrä tuntuu tosi hurjalta jälkikäteen ajateltuna tuollaisessa pikkutankissa ja voin sanoa, että kyllä hävettää oma tietämättömyys Olin tuolloin n. 7-8 -vuotias pikkuakvaristi.

No, muita hurjia kokemuksia:

Eräällä lapsuudenkaverilla oli taistouros n. 20-30-litraisessa kalamaljassa. Vetenä ihan kraanavesi, pohjalla soraa muutaman nokareen verran ja joku muovikasvi. Ja ihan vakituisesti tässä asumuksessa. Ei, ei näin...

Eräs toinen kauhuakvaario oli tosi pieni, olisko sekin ollut vain 40-litrainen, jossa kultakala, lehtikala sekä parvi seeprakaloja (ainakin 5 kpl) sekä jokunen monni, lajeja en muista. Voi hyvää päivää

Yksi hirmuakvaario oli eräässä eläinkaupassa, missä oli sijoitettu levänuoliaisia ja piikkisilmiä samaan altaaseen. Altaasta löytyi useampi piikkisilmän raato, epäilen, että levänuoliaiset oli raadelleet ne... Eli en katsoisi kovinkaan hyvällä, jos reviiritietoisia ja äkäisiä levänuoliaisia on sijoitettu samaan altaaseen muiden pohjakalojen tai hidasliikkeisten kalojen kanssa - levänuoliaiset ovat mun kokemuksen mukaan täysiä petoja, jotka pitäisi sijoittaa ihan omaan altaaseen!

[peltolaka]

Gert Aurellin, Akvaario ja Erkki Siltamaan, Akvaariokalat värikuvina: on muuten hyvä opus. Jos jaksaa noudattaa sen ohjeita, pääsee jo pitkälle. Sain iskältä enakkoperintönä, faija on syntynyt muuten -38

[_paletti_]

200 litran akvassa oli monta kymmentä suurta (n. 5cm) platyä, kolme suurta lehtikalaa, partamonneja n. 10, taistelukala(naaras), rubiinitetroja 7. Akvaario siivotaan kerran vuodessa(ovat itse niin sanoneet, ja sen kyllä huomaa...), ja valot ovat yölläkin päällä, suodattimen sopivuus on 40 litraiseen, maksimissaan 60 litraiseen. Levää ei juurikaan ole (varmaankin johtuu monneista).

Sitä ennen samoilla ihmisillä oli 80 litrainen allas, jonka hoito oli samanlaista, tosin kalasto oli erilainen: 2 kultakalaa, jotka kuolivat vuodessa(olivat kuitenkin jääneet kitukasvuisiksi), monneja 2

[Anastasia]

Mä alan olemaan kurkkuani myöten täynnä tätä jeesustelua! Natista jaksetaan, mutta asioiden eteen ei tehdä mitään. Ja sitte jos tehdään, se tehdään erittäin asiattomasti, päällekäyvästi ja syyttävästi.

Kymmenvuotiaana ensimmäisen kerran puutuin erään elektroniikkaliikkeen akvaarion pitoon. Vaikka olikin pelottavaa mennä sanomaan aikuiselle sedälle, jota ei voinut vähempää kiinnostaa, mitä mieltä minä olen siitä, että niiden liian pienessä akvaariossa lehtikalat tappaa toisiaan parhaillaan, olin silti iloinen että edes sanoin.

Heh... Minun uusin akvaario on peräisin paikallisesta pizzeriasta, akvassa oli yksi partis, yksi kasvi, yksi tetra, sorapohja ja ikivanhat tekniikat. Se ehti olla siellä kuulemma kaksi päivää, kun sanoin paikan omistajalle, että sie et tajua selkeesti yhtään mitään koko akvaarion hoidosta. Saat satasen, jos mie saan viedä ton purkin kotiin Pizzan lisäksi kotiin lähti akvaario.

Sit törmäsin tuttavapariskuntaan akvakaupassa. Olivat sopivasti hankkimassa ensimmäisiä kaloja uuteen akvaansa. Seurasin varmaan rasittavuuteen asti perässä ja luettelin joka akvan kohdalla kaiken mitä kyseisistä kaloista tiesin, aina kun osoittivat kiinnostusta jotakin lajia kohtaan.

En minä mikään kaikkiviisas ole, mutta teen sen verran kun osaan. Koskee se sitten akvaarioita tai mitä tahansa muuta. Menen kaupungilla tappeluun väliin, soitan poliisin kun naapuri hakkaa vaimoaan jne. Avaan oven toisille ihmisille... Se ei vaadi liikaa. Että prkl! Minä olen ainakin ansainnut oikeuteni valittaa ja jeesustella!

[Ruma mies]

... Akvaariota hoidettiin vanhaan kunnon 80-luku -tyyliin (kaikki vedet pois, kalat ämpäriin, kippo pestiin kloriitilla ja hiekat keitettiin), joka yllättäen oli niin työläs, ettei omistaja viitsinyt sitä kovin usein tehdä. ...

Minulla on ollut akvaarioita 1950-, 1960-, 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla enkä ole koskaan kuullut mokomasta. Voisiko kirjoittaja antaa viitteen siitä, mistä tiedot "vanhasta kunnon 80-luvun tyylistä" ovat peräisin?

------------------------------

Kirjoittaja Ruma mies » 14:25, 23.02.2010

Jaha, huomasin vasta nyt katsoa päiväyksiä, sellaista tämä dementia teettää. Moitteeni olivat jälkijättöisiä.

[Teemu Salonen]

Vastaan kirjoittajan puolesta.

Akvaarioliikkeistä, aikakauslehdistä ja monesta muustakin paikasta. Itsekin aloitin akvaarionhoidon juuri tuollaisilla ohjeilla. Kun -80 luvun loppupuolella raumalle avattiin ensimmäinen kunnon akvaarioliike, niin hoitokäytännöt muuttuivat heti. Huomattavasti paljon lähemmäksi tämän päivän hoitosuosituksia.

[Ruma mies]

Kyllä minun nyt täytyy vielä varmistaa, oletko ihan vakavissasi. Siis siinä, että 1980-luvulla jossain on ohjattu pesemään akvaario kloriitilla ja keittämään hiekka?

Itse aloitin akvaarioharrastuksen 1950-luvulla Mikkelissä. Siellä ei ollut akvaarioliikettä lainkaan. Ohjeet sain kelloliikkeen omistajalta, jonka näyteikkunassa oli akvaariossa (kalojen lisäksi) oleva vedenpitävä kello. Mutta todellakaan akvaarion desinfioinnista ja hiekan keittämisestä ei puhuttu mitään. Ja sain tiukan ohjeen välttää täydellisiä vedenvaihtoja.

Siltamaan akvaariokirja ilmestyi muistaakseni jo 1950-luvun lopulla tai 1960-luvun alussa ja sen ohjeilla pystyisi akvaariota kyllä pitämään nykypäivänäkin.

[Teemu Salonen]

Kloriitin jätin mainitsematta. Sitä ei omalla kohdallani ole kehoitettu käyttämään koskaan. Tosin pohjamateriaalia suositeltiin siivouksen yhteydessä joko keitettävän tai paistettavan uunissa.
Olen kyllä kuullu juttuja kaupungin muiden liikkeiden (niitä oli siihen aikaan kaksi) suositelleen kloriitin käyttöä akvaarion puhdistuksessa.

[aquamarina]

Eilen lueskelin akvaariokirjaa 80-luvun alusta, siinä suositeltiin vaihtaamaan vettä 1/4 osaa viikon- parin välein, suodattimen pesu kannatti tehdä eriaikaan vedenvaihdon kanssa. Että minäkin ihmettelen, mistä osa on saanut ohjeita, että akvaario tyhjennetään ja kaikki pestään ?

[RvaHuu]

Olen itse aloittanut akvaarioharrastukseni 80-luvulla, ja kun ensimmäisen 50-litraiseni sain käytettynä kaloineen, sen edellinen omistaja neuvoi nimenomaan tuon kerran vuodessa tapahtuvan suursiivouksen. Olin tosin niin laiska, etten sitä varmaan kertaakaan tehnyt, ainakaan muistaakseni. Lainasin kyllä sitten kirjastosta kirjoja, enkä muista niistä lukeneeni kehotuksia suursiivouksiin. Lienee ollut kyseessä joku kansanperinne, suusta suuhun kulkeva neuvo? Ainakin naapurin iäkkäähkö setä tiesi edelleen, että akvaarion vesi vaihdetaan kerran vuodessa.

Otsikon kysymykseen vastaisin edelleen tuon oman 50-litraiseni; siinä tuli tosiaan mukana edelliseltä omistajalta kultakala (jalostamaton 20-senttinen mölli), pusukala (reippaan kokoinen sekin), punakirjoahvenpariskunta sekä sinirihmakala. Joku kauhun tasapaino siellä sitten vallitsi ja kalat olivat ihan sovussa ja terveitä, kunnes lopulta iski joku pilkkutauti ja vei koko konkkaronkan kerralla. Sitten tulikin platyja ja miljoonakaloja tilalle, tosin veden kovuudesta en tajunnut hölkäsen pölähtävää... Ai niin, ja akvaarioharrastus alkoi alunperin perinteiseen lasipurkki ja miljoonakala -tyyliin.

Siitä vaiheesta kun harrastus sillä erää loppui, olisi myös lannistavia tarinoita kerrottavana, kun teini-iässä siivousinto ja vedenvaihto harvenivat... Ei tahdo muistella.

[Jykke]

Kyllä itsellänikin oli 90 luvun alkupuolella, kun akvaarion sain ohjeena, että kun vedet vaihdetaan niin kaikki vesi pois ja pohjahiekka pestään (keittämisestä tai paistamisesta ei ollut puhetta), pesuaineita kiellettiin käyttämästä vaan pelkällä vedellä pestä hiekka ja kerran kuussa piti tehdä veden vaihto. No ekalla kerralla tuli noin tehtyäkin, ennen toista kertaa akvaariossa olleet partamonnin poikaset olivat sen verran isoja, että liike otti ne vastaan ja 30 kilsan bussimatkan jälkeen olin liikkeessä ja jossain vaiheessa mainitsin vedenvaihdosta ja sain uudet ohjeet ja sen jälkeen ei ole suursiivousta tehty kuin muuttojen yhteydessä, kun on kalat ja kasvit ensiksi poistettu akvaariosta ja sitten myllätty hiekka täydellisesti ja sitten poistettu likainen vesi ja sitten tietysti, kun vaihdoin soran hienoon hiekkaan.

[Malys]

Joku suullinen kansanperimä tuo varmaan on (keitetään hiekat, hinkataan ja puunataan allas kunnolla jne.), kerta omat sukulaisetkin ja muut asiaan vihkiytymättömät ovat tuosta "tienneet", vaikka heillä ei ole koskaan ollut akvaarioita. Tämä siis kun olen tässä harrastuksen aikana (16 vuotta tuli täyteen) kuullut useampaankin kertaan siunailut siitä, että eikö se ole raskasta ja aikaavievää tuo akvaarioiden hoito, kun pitää aina niin perusteellisesti pestä kaikki.

[iomeron]

Sain jonku akvaarion mukana tällaisen kirjan Erkki Siltamaa/Akvaario 1972. Tässä on seuraavanlaisia hoito-ohjeita:


"Ainoastaan kerran pari vuodessa on syytä vaihtaa vesi kokonaan ja samalla puhdistaa pohjahiekka jätteistä, joita ajan mittaan kerääntyy hiekkajyvästen väliin hämmästyttäviä määriä" s. 24

"Normaaliakvaarion pohjahiekka olisi pestävä ainakin kerran vuodessa, ehkä mieluimmin syyskesällä" s.26

"Niinpä onkin yleensä suositeltu osittaista (1/4-1/5) vedenvaihtoa joka toinen kuukausi." s.34

"Vesijohtovettä lienee nykyään useimpien harrastajien saatavissa. On kuitenkin huomattava, että vesijohtolaitokset käyttävät veden desinfioimiseen klooria, jonka hajun tuntee toisinaan selvästi vettä laskettaessa. Kun tällaiseen veteen on kovassa paineessa liennut myös ylimäärin muita kaasuja, mm. happea, joka liiallisena aiheuttaa kaloille myrkytyksen ja saa ne sairastumaan vakavasti, on ensin annettava veden "tasaantua". Jos tällaista vettä seisotetaan muutamia tunteja huoneen lämmössä, kloori ja muut liialliset kaasut haihtuvat. Melko usein puhdistetaan vettä liiallisista kaasuista ja mahdollisista loisista kuumentamalla tai keittämällä sitä." s.36

[-Mandell-]

Pistänpä minäkin lusikan tähän soppaan, kävin Kyproksella Pafos-nimisessä kaupungissa toukokuussa. Siellä oli eräs krääsäkauppa jonka kassalla oli sellainen muovinen suorakaiteen muotoinen kippo, tilavuutta max 5 litraa, jossa oli -tietysti- kultakala. Ei suodatinta, ei mitään. Muutama kivi pohjalla, vettä noin puoleen väliin kippoa. Siellä kaveri haukkoi henkeään. Samaisessa kaupungissä käytiin paikallisessa Pafos Aquariumissa jossa oli yhteensä varmaan 50kpl samankokoisia altaita upotettuna seiniin. Kokoa altailla oli noin 200-litraa. Näissä altaissa oli minun silmääni hirveästi levää, eikä oikein mitään piilopaikkoja kaloille. Lisäksi yhdessä altaassa uiskenteli yksinään julmetun iso littana kala (ulkomuoto muistutti kiekkokalaa, en tiedä mikä oli laji) jonka halkaisija oli noin 30cm. Kaveri näytti vähän tylsistyneeltä pyöriessään yksin tyhjässä kipossa. Kuvaaminen oli paikassa tietty kielletty. Uloskäynnin vieressä sisätiloista löytyi vielä kaksi krokotiilia/alligaattoria (sellaisia parimetrisiä vähintään) jotka makasivat apaattisena omissa pienenpienissä kopeissaan. Ennen näitä oli vielä yksi noin 20 neliön tila jossa oli pieni vesilammikko, ja tässä tilassa arviolta 50kpl punakorvakilpikonnia. En tiedä kilppareiden hoidosta mitään, mutta
näytti ahtaalta.

Jos joku kyseisessä kaupungissa vierailee, suosittelen jättämään tuon paikan väliin.

Vähän jäljessä minä mutta samassa paikassa käväisin viime kesänä ja samat olot oli edelleen..Punakorvakilppareista huomautimme ja sanoivat että ne on laumaeläimiä ja asuvat luonnossakin tuolla tavalla ja sitten häipyi tyyppi jolle olimme asiasta huomauttaneet. Karppeja löytyi paikasta myöskin ja kokoa altaalla n.200l ja karppeja n.30kpl.. Samoin oli siellä n.100l altassa (oli pienempi kuin muut altaat) joku valkoinen suokilpikonna joka kuopi koko ajan laseja saadakseen kuononsa pinnalle. Raukalla ei ollut tasoa jolle nousta. Ja tuolla krokotiililla ja alligaattorilla ei ollut vettä kuin sen verran että jalat kastuivat varpaista. Naamaansa raukat upottivat veteen ja yrittivät edes vähän vettä saada. Teki kyllä mieli mennä vähän huomauttelemaan jollekkin enemmänkin mutta meillä oli silloin hirveä kiire ja emme löytäneet ketään kelle enää asiasta huomauttaa..

[Miss_Molton]

Joks Kypros kuuluu EU:hun? Vaikka suhtautuminen eläimiin ja niiden tarpeisiin poikkeaa maasta maahan maan tavalla, niin kyllä jokin järkevä osviitta pitäisi saada, jotta eläimillä täyttyisi edes jotkin perustarpeet (kuten riittävä vesi, lämpö ja kuten suokilppareilla mahdollisuus kuivatteluun). Ja Sirkka-Liisa Anttila on tehnyt mielestään enemmän eläinten hyväksi kuin kukaan, mutta se nyt ei liity tähän mitenkään... (suututtaa vaan se eukko).

[KalaKissa]

Oon nähny joskus serkulla ko sil oli akva(kasvo levää iha tuskassa ja muutenkin hoito vippas pahasti mut onneks tajus lopettaa koko akva homma)
Ja sitte meille tuli iso akva sillee ko mieheni ex-vaimo ei jaksanu hoitaa akvaa oli laittanu lasten hoitoo koko höskän(eikä noin 7-9vlapset pysty hoitaa tollasta 200l akvaa iha vaaditulla tavalla) Me si otettiin se ja laitettiin kuntoon ja nyt mieheni lapset on ollu ilosii ko kaloista välitetään iha oikeesti ja kalat voi hyvin. ja pahin mitä näin ko oltiin mieheni kanssa asuntoesittelyssä niin oli laitettu kultakalle se niin sanottu kultakalamalja (litroja ehkä joku 5l)

[Ruma mies]

Sain jonku akvaarion mukana tällaisen kirjan Erkki Siltamaa/Akvaario 1972. Tässä on seuraavanlaisia hoito-ohjeita:
"...

Nuori Iomeron lainasi ilmeisesti hassuina pitämiään otteita Erkki Siltamaan akvaariokirjasta ymmärtämättä olosuhteita, joissa 1970-luvulla vielä toimittiin. Tilanne on saman tapainen kuin pilkkaisi infektionhoito-ohjeita, jotka on kirjoitettu ennen antibioottien keksimistä tai valaistusohjeita, jotka on laadittu ennen sähkön keksimistä. En muista, oliko 1970-luvun alussa jo olemassa moottorisuodattimia, mutta ainakaan Siltamaan ensimmäisen akvaariokirjan kirjoittamisen aikoina niitä ei ollut. Kokeilepa Iomeron joskus hoitaa hienoja altaitasi ilman suodatusta pari vuotta.

Toinen huomiotta jäänyt asia oli vesijohtoveden laatu. Iomeron ilmeisesti kuvittelee, että 1970-luvulla kraanasta tuli samanlaista kiitettävää ja erinomaista vettä kuin nykyisin. Näin ei suinkaan ollut, vaan hanavesi oli usein niin kloorattua, että veden lisääminen akvaarioon ilman pitkää seisotusta olisi tappanut kalat. Ensimmäisessä (1958) akvaariokirjassaan Siltamaa suosittelee käyttämään akvaariossa suodatettua järvivettä, mutta myöntää sen liian hankalaksi useimmille harrastajille.

Erkki Siltamaa on Suomen nykyaikaisen akvaarioharrastuksen isä ja on muun muassa kehittänyt useimmat suomenkieliset kalannimet. Siltamaan pilkkaaminen ymmärtämättä, että jokainen hänen neuvoistaan on sidoksissa oman aikansa mahdollisuuksiin, on murkkuikäisen arroganssia.

[iomeron]

Ei vaan nimenomaan ihmeteltiin aikoinaan annettuja ohjeita ja niitä tähän laitoin, että jostain ne ovat tulleet, eivät vain suusta suuhun tietona. Tarkoitukseni ei ollut pilkata ketään/mitään vaan kuvata 70-luvun akvaarionhoitoa. En tarkoittanut viestiäni pilkkaavaksi! Jokaisella alalla on kehitytty ja vanhat toiminnat ovat mielestäni mielenkiintoisia ja tykkäänkin lukea vanhoja opuksia mielenkiinnon vuoksi. Nyt esim. menossa sielullisesti sairaan hoito-kirja, jossa kuvataan mielenterveyspotilaiden hoitoa 20-luvun Suomessa.

Kauheeta, että otit noin nokkiisi. Ei ollut kyllä yhtään tarkoitukseni!

[AkvaarioTyttö]

No en ole kyllä hirveän montaa harrastajan allasta nähnyt, mutta kamalin allas on omasta mielestäni Kauppakeskus Elossa(Ylöjärvellä), Rols-pikaruokaravintolassa.Siellä on about 170-190 litrainen allas. Akvaariossa ei ole edes valoja päällä.

Kalastona:

Isopurjepleko (reilusti yli 25 cm)
n.20 kultakalaa (erimuotoja)
Albiinomonninen(kuparimonnisen muunnos luutavasti(pohjalla terävä kulmaista soraa))
4 ?? kellertävää kalaa

Kasveina yksi vallisneria. Isopurjeelle ei puuta ollenkaan.
Siellä se apaattisena ui ympyrää. Somisteena kamalia eriväriä tekokiviä(sellaisiä "läpinäkyviä") ja "no fishing" - kyltti.

Tuollainen se oli viimeksi. En ole Elossa käynyt pitkään aikaan, mutta eivät kai ole tehneet parannusta.Kerran näin ämpärin ja letkun lattialla, eli oli vedenvaihto kesken.Myyjä oli palvelemassa kassalla. 45 min päästä kuljin uudestaan Rolsin ohi ja ämpäri ja letku eivä olleet siirtyneet mihinkään ja myyjä nojaili vain tiskiin ja tutkaili kynsiään. Oli kiire treeneihin, joten en kerinnyt pitämään saarnaani.

Mulle tulee ihan käsittämättömän paha olo kun näen sen.
Mutta kerran kun menin sanomaan että ei kaloja voi miten vaan pitää, niin myyjä katsoi minua halveksien ilmeellä
"pidä ipana turpasi tukossa, et tiedä akvaariosta yhtään mitään. toisin kuin minä." Eivät he kuitenkaan mitään usko,mutta lauantaina menen sinne ja silloin huudan kuin hinaaja.

Käykää kattomassa jos asutte lähellä.

[Marijohanna]

En suosittele kenellekään että menee huutamaan jollekin asiakaspalvelijalle siksi että tämän työpaikalla sattuu olemaan huonosti hoidettu akvaario. Tuskin se minimipalkalla burgereita vääntävä työntekijä on kiinnostunut työpaikkansa akvaarionhoidosta, ellei sitten satu itse olemaan harrastaja. Kohteliaasti voi kysyä tietysti että tietääkö kuka allasta hoitaa, ja että kaivataanko apua, mutta väkisin ei kannata ruveta neuvomaan ihmistä jolla ei todennäköisesti ole altaan hoidon kanssa mitään tekemistä.