Aqua-Web

Mulla on mustavalkea saksanseisoja uros,mahtava koira
Flint on tosi energinen ja välillä rasittava.

Parin viikon päästä kotiutuu Lagotto Romagnolo poika Veeti. Onkin ollut niin tyhjää ilman koiraa, kun on tottunut, että aina siinä joku pyörii.
Kun malttaisi olla ostelematta kauheasti uusia tavaroita sille, kun käyhän nuo vanhatkin ihan hyvin. Ainut, että uusi flexi pitää ostaa sitten, kun on vähän aikuistunut. Eihän poika nyt voi vaaleanpunaista käyttää

Koiriin kyllä tottuu niin että aika vaikea on tottua ilman olemaan jos niitä on kauan ollut.

Itsellä aina ollut vain sekarotuisia piskejä - ensin pystykorva sekoitus joka näytti muuten suomenpystikseltä,mutta oli valkoinen läikkä kaulassa.

Sitten tuli puoliksi cockerspanieli, joka oli täysin bordercollien näköinen, musta valkealla kaulurilla ja häntätupsulla - oli korvien mallia ja karvan laatua myöten ilmetty border.
Tämä eli peräti 16 vuotiaaksi papparaiseksi.

Nykyinen koirani on äidin puolelta saksanpaimenkoira/belgianpaimenkoira, isänpuolelta hirvikoira/susi risteytys .

Mutta näyttää hyvin paljon saksanpaimenkoiralta, jopa niin paljon että eläinlääkäri luuli tätä pentuna sakemannipennuksi.
Nyt aikuisena ( on jo 7 v ), minusta koiria tuntevan helppo huomata että eroaa sakkemanniin löytyy.
Vähemmän koiria tuntevat sen sijaan usein erehtyvät.

Susimaisuutta tässä on jonkinverran arka luonne. Ja taipumus ulvoa susimaisesti silloin tällöin. Viimeksi kun tämä kuuli valaiden laulua telkkarista, alkoi ulvoa niille vastaukseksi.

Tätä huushollia vahtii kaksi saksanpaimenninta; elokuussa 5 täyttävä Jade-näyttis ja 2,5-vuotias Rikki-käyttis. Jade on perus mustaruskea, Rikki puolestaan rekisteröity mustaksi, vaikkakin varpaiden väleistä löytyy ruskeaa. Molemmat narttuja. Rikki astutettiin toukokuussa, mutta tyhjäksi jäi... Olisi kasvattajan nimiin tehnyt pennut - mutta tuleehan noita juoksuja.

Olen nyt tässä 2,5 vuotta jaksanut ihmetellä sitä, miten kaksi narttua voi tulla noin hyvin juttuun keskenään! Enkä herkiä ihmettelemästä vieläkään. Koirat nukkuvat yöt vierekkäin meidän makuuhuoneessa ja yksin (siis keskenään) ollessaan (esim. kauppareissun ajan, eivät koskaan ole työpäivän mittaa, koska olen päivät kotona) pystyvät jakamaan mainiosti ison näyttelyhäkin. Ihme porukkaa...

Meille sanottiin silloin, kun aikoinaan toista glenniä harkittiin, ettei missään nimessä voi ottaa toista tyttöä, eivät varmasti tule toimeen ja saa olla kokoajan repimässä niitä eroon toisistaan! No me sitten kuitenkin otettiin se toinen tyttö perheeseen, kun kasvattajallakin eli sovussa pari glennityttöä. Sitten meillä yhtäkkiä olikin jo kolme samanrotuista narttua eikä koskaan yhtään tappelua tai kärhämää, tulivat aina toimeen keskenään.
Helmi (neljäs glenni, tässä vaiheessa yksi tytöistä kuollut) oli ainut meidän glenneistä, joka aiheutti konflikteja, toki aiheutti niitä ihan rodusta ja sukupuolesta riippumatta. Helmi kyllä todennäköisesti oli koko elämänsä jollakin tapaa sairas, ainakin oireet (hyökkäily ilman syytä, kakan syönti, vatsavaivat) antoivat niin ymmärtää. Viimeiset kaksi vuotta elämästään Helmi oli kuitenkin kiltti eikä enää juurikaan hyökkäillyt muiden kimppuun.
Helmi lopetettiin kolme viikkoa sitten alta viisi vuotiaana epäilynä autoimmuunisairaus. Helmi oli mun ensimmäinen oma koira, mutta ei ehditty asua kahdestaan kuin muutaman kuuakuden.

Nyt sitten tulossa perheeseen kolmas uros
Meidän lauma tällähetkellä (eivät asu samassa taloudessa, mutta laumaa silti):
talous 1. 2 Cavalieria, 5v ja 11vko, uroksia
talous 2. Welsh corgi cardigan 3v ja seropi 6v, molemmat narttuja
talous 3. Glenni 8v, narttu
talous 4. Lagotto uros, tulee kahden viikon päästä ja silloin 7vko

Onneksi meillä on kaikki koirat tottuneet elämään laumassa ja pentu on siihen helppo tuoda.

Täällä ilmoittautuu yksi!

4v karjalankarhukoiran ja labbiksen risteytysneito Ronja, näin tuttujen kesken Tuituksikin kutsutaan.
Koiraneitosen pelastin muutama vuosi takaperin huonoista oloista, joissa tämä raukka joutunut kokemaan hirveitä asioita
(hakkaamista, potkimista, nälkää...). Olihan alku vaikeaa, mutta vahva luottamusside kehkeytyi aikanaan meidän molempien
välille ja luottaa jo perheenjäseniimme. Vieraita kohtaan edelleen hieman arka ja ujo.

Päivitystä tähän meidän laumaan eli kotona 3 suomenlapinkoiraa.
2 narttua (äiti ja tyttö) ja yksi uros. Kaikkien kanssa harrastetaan tokoa ja näyttelyissä käyntiä ja kahden vanhimman kanssa hakua. Tulevaisuudessa tarkoitus myös kasvattaa näitä .
Kuvia: pentu http://aijaa.com/0044510157322 sen emä: http://aijaa.com/007539321495
uros: http://aijaa.com/0095310577330

Poppeli kirjoitti: Kuvia: pentu http://aijaa.com/0044510157322

Sehän hymyilee!

^ sitä se kyllä tekee ja isänsä hymyilee samalla tavalla.

Meiltä löytyy jaloista pyörimästä lk chihuahua-uros. Näyttelyitä, agilityä ja tokoa harrastetaan. Ei se pieni koko haittaa kun koiralla riittää välillä liikaakin intoa juosta agikentällä

Meillä on sekarotuinen (kääpiösnautseria enimmäkseen) 11 viikkoinen. Mieletön riehuja ja odottelenkin jo, että aikuistuis. Väliin on todella rankkaa kun seuraa koko ajan, mattoja ei ole ja sitten tietenkin puree ja riehuu jne. Mutta sanokaa mun sanoneen, en muista muutaman vuoden päästä todellista pentuaikaa, vaan kehun kuinka se oli niin kiltti ja helppo eikä koskaan tehnyt mitään... olen huomannut, että monelle on käynyt noin, koiran ollessa pentu kerrotaan sen kaikki vinkeet (ja se kuinka mahdoton se on) ja sitten jonkin ajan päästä, kehutaan että ei se mitään koskaan tehnyt, söi ja nukkui.

Tässä meidän reilu 4v Englanninlaiskimus

Meillä oli aikoinaan kun kun kimpsut ja kamsput yhteen pakattiin niin 2 Tankandoggia ja keskikokoinen villakoira jotka olivat mieheni ja itselläni oli sekarotuinen (sakemanni, belggari, suomen pystykorva ja afgaani sekoitus)..siis totaalinen Monteri ja samalla myös MonSteri...rakas ihan riiviö joka oli totaalisen heppahullu...

Valitettavasti sain myöhemmin tietää ostaneeni pennun pentutehtailijalta ja koira joudttiinkin lopettamaan 7 vuotiaana (kaikki veriarvot päin seiniä, maska ja munuais, haima, sokeri ja tulehdus-arvot).Koiralla ei pysnyt mikään sisällä ja oksensi vaan vettä...
Tanskandogit sitävastoin taas elivat molemmat reilusti yli 10-vuotiaiksi, narttu nukkui itse pois ja uros jouduttiin nukuttamaan takapään pettämisen ja pidätysvaikeuksien takia.
Villakoira eli taas muistaakseni noin 15 vuotiaaksi..
Nyt talouttamme hallitsee 3 ihanaa sekarotuista, 2 on samojedi-lapinkoira sekoitusta ja vanhin on sakemanni-belggari.

Ja tästä rotuasiasta voidaan olla todella montaa mieltä mutta itse olen ehdottomasti sitä mieltä että sekarotuiset on the BEST...luonteensa puolesta ainakin, fiksuja ja kilttejä.

Näistäkin kolmesta huomaa että kaikilla on omat hyvät ja huonot rotuominaisuutensa...sakemanni-belggari on kova vahtimaan mutta todella nuhjuke kun ollaan sisällä, keskimmäinen samojedi-lapinkoira on siis niin tyypillinen lapinkoira luonteeltaan että rauhallisempaa ja hiljaisempaa halinallea saa hakea ja nuorin on taas niin samojedi jääräpää räksy riiviö että joskus meinaa hermot mennä..samaan aikaa utelias ja arka...lutta lasse joka hakee hyväksyntää kaikilta, mitään ei usko ja komentaa takaisin kun sitä yrittää ojentaa...

Mutta itse ainakin olen kallistunut sekarotuisiin juuri niiden luonteen takia, meillä ovat kaikki "vapaan kasvatuksen" tuloksia ja jokainen on saanut muokata luonteensa sellaiseksi kun haluaa...ovat sosiaalisia ja aivan superihania mollukoita. Päivääkään en vaihtaisi pois...



Banjo eli meidän keskimmäinen pallero (31.10 täyttää 4v.)




Tässä koko koirakopla...harmaa on Kola -nuorin riivö...



Cindy meidän keppi- ja pallohöperö vanhin koiruus (7v.)



Kola täyttää 1.3.2012 2-v



Velipuolet (sama äitee eri isukki)

Söpösiä hauvoja Quu007:lla.

Tässä on oma hauvani, yli 9 vuotias Suomenpystykorva uros Viksu, ja on ylpeä nimestään vaikkakin pikkulapsen keksimältä se kuulostaa.
Mahtava kaveri, ainoastaan vähän jääräpäinen ja villi, mutta se taitaa ollakin ominaista suomenpystykorvilla...


Tässä kuvassa sillä on rento ilme, hylkeenkö mä olen ostanutkin.


Lempi puuhissaan, pissalla...

007 olen edelleen sitä mieltä, että suomen pystykorva on maailman kaunein koira, ei voi mitään. Vahinko vaan, että ovat niin jästejä, yhden ihmisen koiria ja se haukkuminen...Ihailen vain aina muiden pystykorvia. Miten ovat lie noin kauniin, väriä myöten, onnistuneet luomaan.

ps. Viksulle terkkuja meitin pennulta (tosin uros sekin on).

aquamarina kirjoitti:007 olen edelleen sitä mieltä, että suomen pystykorva on maailman kaunein koira, ei voi mitään. Vahinko vaan, että ovat niin jästejä, yhden ihmisen koiria ja se haukkuminen...Ihailen vain aina muiden pystykorvia. Miten ovat lie noin kauniin, väriä myöten, onnistuneet luomaan.

ps. Viksulle terkkuja meitin pennulta (tosin uros sekin on).

Kiitos, terkkuja vaan sinne teidänkin pennulle toivottaa Viksu.

Tässä on oma norwichinterrieri pentuni Rilla. Ikään vähän yli puolivuotta.

007 kirjoitti:Söpösiä hauvoja Quu007:lla.

Kiitos paljon ja ne on ihania...ei voi mitään...rakastan kaikkia kolmea samalla tavalla vaikka niilläkin on omat hyvät ja huonot päivänsä paitsi Banjolla joka on aina iloinen ja tyytyväinen vähäänkin..enimmäkseen nukustelee ja pihalla ei viihdy ilman omaa ihmistä..
Vaikka sanotaan että molemmat rodut on pihakoiria niin meidän kohdalla ei todellakaan pidä paikaansa...

Oli kesä taikka talvi ja satoi tai paistoi niin sisälle ja ulos mennään samaan tahtiin kun minäkin ja muut ihmiset...

Täältäkin löytyy koiruuksia kaksin kappalein. 9-vuotias partacollie ja 8-vuotias irlanninsusikoira.

Ja kiva kun laitoit nää korit tähän ihan meitä varten...Meri ja Töpö...



Töpötiina ja Kola riiviö tutustumassa "siivousvälineisiin"...mukamas...



Meidän perheen "Rinsessa"...hienohelma ja kranttu...



Vihreä Piru alias Yoyo ja Kola...Yoyo on meidän perheen "Äijä" se antaa kyllä kyytiä niin koirille kun kissoillekkin ja mulle...



Banjo meijän pikkunen leluhauva...sillon joskus kauan aikaa sitten...

Muutamia kuvai meijä "rauhallisesta" perheidyllistä...

Täältä löytyy 12-vuotias Norfolkin terrieri. Vanha ukko ja terveyden kanssa haasteita, pari vuotta sitten todettiin diabetes, mutta virtaa ja elämäniloa löytyy vaikka muille jakaa..

Meidän taloudessa asustaa noutajamix Kisse 5,5 v ja gordoninsetteri Saaga pian 4v. Molempien kanssa tokoillaan (tavoitteena joskus saada tokoliikkeet koekuntoon) ja agilityssä liidellään molempien kanssa 2-luokassa. Lisäksi metsällä käydään molempien kanssa, Kisse saa olla matkassa lähinnä sorsanpyynnin aikaan, kanalintumetsälle pääsee seisoja yksin Perheenlisäystä myös odotellaan, kun setterin pään menoksi on astutussuunnitelmia

Lisään kuvan, jahka pääsen kotiin omalle koneelle

Siinäpäs kaverukset viime kesänä


Noutaja on myös reipas kalakaveri, kovasti vahtii kalojen touhuja akvaarion lasin takaa. Vaan tiedä sitten, mikä siinä eniten kiinnostaa, kun pilkkireissuja muistelee!



Ja vielä kuva setterin näytelmöinnistä viime kesältä.

Täältä löytyy sakumaanikkoneiti Tara, 3,5v.

Koiran kanssa on tullut harrasteltua vähän kaikennäköistä. Kesällä jälkeä, vepeä ja hupilajina flyballia. Talvisin käydään vetoreeneissä. Tokoa ympäri vuoden aina kun huvittaa Kokeisiin en ole vielä uskaltanut vaikka koirasta niihin olisikin. Jos nyt vaikka ens kesän tavoitteena BH? En ole ottanut mitään stressiä kokeista (vaikka rotu onkin sellainen että olisi melkein "pakko" ravata kokeissa), menen niihin sitten kun uskallan

Tara on esimmäinen koirani ja olen ollut tooodella tyytyväinen, tytsy on kuin ihmisen mieli Kasvattaja osasi valita mulle oikean pentueen (ja pennun)!

(Klikkaamalla isommaksi!)

En muistaakseni oo vastannut tähän vielä, eli koiria löytyy. Virallisesti 0,83 löwcheniä, kotona asuu kaksi tuon rotuista, ja yksi näitten lisäksi kasvattajan kanssa yhteisomistuksessa (niinkuin kotona asuvatkin), joka on sijoituskoira asuen kaverillani. Näitten lisäksi mulla majailee yleensä yksi keskikokoinen villakoiranarttu, vähän tilanteesta riippuen vanhempi tai nuormepi siskoni riitelevistä nartuista. Ja vuodenvaihteessa pitäisi tolle vanhemmalle koiralleni syntyä pentuja.

Nuoremman koiran kanssa harrastan tokoa, kummatkin käyvät näyttelyissä harvakseltaan. Vanhemman täytyisi metsästää pari ulkomaan cacibia vielä, ja nuoremman tavoitteena on kaksi kotimaan sertiä, yksi sillä jo on. Kunhan saan ton nuoremman suomen valioksi, saa siltä lahteä turkki, ja loppua näyttelyhommat.