Monet kuolettavasti sairastuneet ihmiset ovat kiitollisia hoidosta ja jokaisesta sen mukanaan tuomasta lisäpäivästä. Mielestäni ei ole syytä tehdä niin selvää eroa ihmisen ja eläimen välillä kuin perinteisesti tehdään.
No tässäpä sitä tullaan juuri niihin ihmisten ja eläinten eroihin. Voin kuvitella, että joku kuolemansairas henkilö nauttii viimeisistä päivistään syystä taikka toisesta, mutta varmasti myös vähintään yhtä suuri osa toivoo kuolemaa. Aika olennaista tässä lienee sekin, miten paljon fyysistä kipua sairaus aiheuttaa ja miten merkitykselliseksi toisaalta kokee oman elämänsä. Oma käsitykseni on, että akvaariokalat eivät sanottavasti pohdiskele oman elämänsä merkityksellisyyttä ja toisaalta en myöskään ole kuullut, että kuolemansairasta kalaa hoidettaisiin kipulääkkeillä fyysisten tuskien poistamiseksi. Joten tästä olen tullut siihen johtopäätökseen, että on armeliaampaa lopettaa kärsimykset kuin pitkittää niitä, jotta kalapolo saisi vielä kerran nähdä loistelampun syttyvän ja viettää yhden päivän kituen.
Tietystikään elävän eläimen lopettaminen ei ole helppo homma, mutta ei vastuutaan saisi pakoilla ainakaan sellaisen tekosyyn taakse, että kala haluaa kitua loppuun asti.
