Kääpiörihmakalan viljelyprojekti

[kr70]

Poikasia näyttäisi olevan arviolta noin 30. Varmaan osa tippuu vielä matkalla. Muutama pv sitten huomasin yhden, jolla oli ilmeisesti uimarakon säätelyvika: se nousi koko ajan pintaan ja joutui ponnistelemaan pysyäkseen alempana. Seuraavana päivänä se makasi lehden alla hiljaa, mutta lähti karkuun, kun häiritsin. Sitten en ole enää sitä näkynyt, joten on luultavasti kuollut. Tällaisia pudokkaita varmasti tulee vielä. Jos nuo n. 30 jäisivät henkiin, niin ahdasta tulee muutaman kuukauden kuluttua.

Isommat poikaset ovat noin senttisiä ja saavat jo hiukan aikuisten muotoa. Niillä on jo pienet rihmat, näkyy vähän alimman kuvan vasemmanpuoleisella kalalla.

Ruoaksi olen antanut jo vähän eläviä grindal-matoja ja pakastettuja hankajalkaisia. Grindal menee hyvin, joskin pidemmät madot tekevät tiukkaa niellä. Hankajalkaiset ovat vasta totutteluvaiheessa. Osa syö, osa ei. Pääruokana edelleen artemia. Lisäksi myös mikromatoja. Juuri nostin lämpöjä jälleen yhdellä asteella. Nyt päivällä 28, yöllä 26 astetta.

Lisään säännöllisesti kasviravinnetta tarpeen mukaan sekä turveuutetta puolikkaan annoksen. Olen vaihtanut turveuutteen Tetran ToruMinista JBL:n Tropoliin. Jälkimmäinen tuottaa selvästi vähemmän ruskeaa sakkaa kasvien lehdille ja pohjalle.

[kr70]

Edellinen arvioni oli n. 30 poikasta. Se oli alakanttiin. Niitä on ainakin melkein 40. Lisään vedenvaihtomääriä. Olen alkanut vaihtamaan n. 25% joka toinen päivä.

[kr70]

Nyt alkaa jo näkyä merkkejä aggressiivisuudesta: satunnaisesti joku poikanen ajaa toista muutaman sentin takaa. Mutta en ole vieläkään nähnyt, että joku menisi pinnalle hengittämään.

[kr70]

Isoimmat ovat melkein 2 cm ja niillä on jo himmeitä pystyraitoja:

Keskimitta jotain 1,5 cm. Yksi on jäänyt hyvin pieneksi, sillä on kyömy selkä ja on hidas. Muut näyttäisivät olevan terveitä.

Lopetan mikromadot. Ruoaksi saavat artemiaa, grindal-matoja ja pakastettuja hankajalkaisia, suunnilleen yhtä suurilla osuuksilla. Artemian osuus on vähentynyt ihan siksi, että minun vaatimattomat viljelmät eivät tuota niin paljon, mitä lauma ahneita kasvavia rihmakaloja syö.

Vedenvaihtoja entisestään lisätty. Nyt melkein puolet vedestä joka toinen päivä. Olen myös alkanut imuroida pohjaa - ovat jo sen verran isoja, että näkee, jos joku on vaaravyöhykkeessä tulla imetyksi.

[kr70]

Nyt ainakin osa poikasista käy pinnalla hengittämässä.

[kr70]

Kaksi grindalmatoviljelmääni ovat hiukan tyrehtyneet, kun olen ottanut niistä liikaa matoja poikasruoaksi. Ei pitäisi käyttää pääomaa vaan pelkkää korkoa. Kestää muutaman päivän, että lisääntyvät. Niinpä kokeilin ensin JBL Insect Stick hienoksi jauhettuna. Söivät ongelmitta. Sitten myöhemmin kokeilin vielä JBL Novo Bel -hiutaleita. Niitäkin söivät ongelmitta. Eli ovat jo kaikkiruokaisia kuten aikuiset, ja ruokaongelmat on selvitetty. Pakastettuja hankajalkaisia menee yhdellä ruokintakerralla puoli kuutiota.

Pientä takaa-ajoa käynnissä melkein jatkuvasti. Akvaario tulee käymään pian liian pieneksi. Olen tilaamassa uuden akvaarion, johon laittaisin ensin osan näistä ja myöhemmin toisen projektin, mutta siitä myöhemmin lisää.

[kr70]

Vaihdoin suodattimen. Vaikkei nitriittiä ollutkaan mitattavissa (ehkä osittain suurten vedenvaihtojen vuoksi), Dennerlen minisuodatin alkoi tuntua liian vaatimattomalta tuohon kuormitukseen. Laitoin Eheim Biopoweriksi muutetun Aquaballin. Eli Aquaball 130, jonka väliosan vaihdoin Biopowerin vastaavaan. Eronahan on se, että Aquaballissa molemmat suodatinkorit ovat avoimia eli vesi menee korin sivusta ritilän kautta sisään. Biopowerissa taas vain alin kori on avoin ja ylempi kori on suljettu, eli vesi menee sinne vaan alhaalta alakorista. Siten alakori toimii esisuodattimena ja ylempi pysyy kauan puhtaana, koska sinne menevästä vedestä on jo suodatettu roskat pois. Alakoriin laitoin vanua, ylempään sisäänajetut vaahtomuovipatruunat toisesta toimivasta suodattimesta. Sittenhän pumpun alapuolella on vielä yksi patruuna lisää. En ole koskaan oikein tykännyt Aquaballista, koska molempia vaahtomuovipatruunoita pitää pestä silloin tällöin, koska niihin menee roskaa, eikä niihin ehdi pesiytyä kunnon bakteerikasvustoja. Ei ole esisuodatusmahdollisuutta. Juwelin BioFlow-sarja on varmaan vielä parempi kuin Eheim Biopower mutta noita Eheimejä sattuu nyt olemaan taloudessa. Suuntasin vesisuihkun vinosti alas kohti sivulasia matalimmalla virtausteholla, mutta silti tulee aikamoinen myrsky verrattuna Dennerlen onnettomaan minisuodattimeen. Onneksi on kunnolla kasveja, että kauempana suodattimesta virtaus on hyvin kohtuullinen.

Pääruokana tällä hetkellä pakastetut hankajalkaiset ja JBL Novo Bel -hiutaleet. Lisäksi eläviä grindalmatoja ja artemiantoukkia mutta elävä ruoka on jäänyt vähemmälle ihan siksi, etteivät minun viljelmät tuota tarpeeksi noin isolle poikaslaumalle. Edelliset rihmakalapoikueet ovat olleet pienempiä, koska olen ottanut vain osan munista kasvatettavaksi tai osa munista on ollut hedelmöittymättömiä.

[kr70]

Isoimmat poikaset ovat ehkä kaks ja puol senttiä. Keskimitta jotain kaks senttiä. Isoimmilla alkaa tulla vähän punaista selkä- ja peräevän reunoihin. Seuraavista kuvista näkyy kuitenkin, miten valtavia ovat kokoerot. Nuo kääpiökasvuiset saattavat jäädäkin pienemmiksi.

Yhden poikasen olen löytänyt kuolleena. Se oli tod.näk. se epämuodostunut heikko, josta mainitsin ylempänä. Muuten ei ole kuolleita näkynyt ja kaikki näyttäisivät olevan terveitä lukuunottamatta sitä, että osa kasvaa paljon hitaammin (mikä on normaalia rihmakaloilla).

Lämpötilaa olen nostanut taas yhdellä asteella. Nyt 29 päivällä ja 27 yöllä.

[kr70]

Yksi kääpiökasvuinen kuoli.

Artemian olen lopettanut kokonaan. Grindal-viljelmät olen saanut toimimaan tehokkaammin. Nyt ruokana JBL NovoBel -hiutaleet, pakastehankajalkaiset ja elävät grindalmadot noin yhtä suurilla osuuksilla.

[kerttu]

Apua mikä mielenkiintoinen jännitysnäytelmä täällä oli kun en aikoihin oo lukenut näitä! Onnea poikasista!

Koiraan muotokin on muuten sievä: ne nykykäppänät on niin kurmupäisiä että jotenkin vieroksun. Tällä näytti olevan ihan kunnon perusrihmakalan pää.

Mulla ei ole ollut näitä, joten yllätyin tuosta luonnollisesta lämpötilavaihtelusta. Pitääkin lukea näistä vielä lisää, aina olen vaan ohittanu kääpiörihmakalan koska ne tosiaan on liikkeistä ostettuna niin hankalia. Tai no, on mulla suklaarihmojakin ollut mutta niiden hankaluus tulee olosuhteiden luomisesta, ei itse kalasta.

Kerro ehdottomasti lisää poikueen kuulumisia! Onko epätoivottuja selvinnyt tuolla sisarusporukassa?

[kr70]

Kertun viesti tulikin sopivasti, kun just oli tarkoitus kirjoittaa tarinaan jatkoa.

Tilaongelman ratkaisin sitten niin, että möin tänään suurimman osan poikasista tuttavalle, jolla oli vähän isompi akvaario tyhjänä. Niitä olikin yllättävän paljon. Edellinen arvioni "ainakin melkein 40" oli sekin alakanttiin. No, olihan siinä tuo "ainakin". Elikkä 44 poikasta sai uuden kodin ja minulle jäi vielä noin 15, joten niitä olikin noin 60.

Isoimmat ovat jo noin 3-senttisiä ja sukupuolierot alkavat näkyä isommissa. Tässä tyttö:

Ja tässä poika, jolla juovat näyttäisivät olevan sen verran epäsäännöllisiä, että tästä ei ainakaan tule uutta siitossonnia:

Vammaisia ei ole selvinnyt tänne saakka. Aivan alussa oli joitain heikkoja, jotka kuolivat pian. Sitten jäi se yksi heikko epämuodostunut, joka selvisi ehkä senttiseksi tai vähän yli mutta kuoli sitten sekin. Aiemmin on ollut joissain poikueissa rihmavammaisia, joilta puuttuu yksi tai molemmat rihmat tai toinen rihma on kaksihaarainen, mutta nyt näyttäisivät rihmatkin olevan kaikilla kunnossa. Ja kaikki ovat luonnonvärisiä, neonväriä ei ole periytynyt kenellekään. (Joku esi-isä/-äiti on ollut neonvärinen, koska Siriuksen sisarusparvessa oli muutama neonvärinen.) Ainoa epätoivottu ominaisuus on, että kokoerot ovat suuria ja pienimmät saattavat jäädäkin kääpiökasvuisiksi. Pienimmät annoin kuitenkin pois

Lämpötilaa nostin taas asteella. Nyt päivällä täydet 30 ja yöllä 28. Tästä en enää nosta, vaan pidän näissä lämmöissä kunnes ovat jokseenkin täysikasvuisia, jolloin voi tiputtaa muutamalla asteella. Vesisaniaiset ovat valloittaneet akvaarion. Ilmeisesti imevät ravinteita niin paljon, että pistia ja konnanputki kasvavat huonosti.

Kurmut päät ovat pistäneet minunkin silmään kaupoissa. En ymmärrä, mistä ne johtuvat.

[kr70]

Poikia näyttäisi olevan enemmistö. Useammalla niistä on jo komeat värit ja ne värittyneet yksilöt rakentavat jo pesää. Siten on aikamoinen takaa-ajo käynnissä. Vähän saisivat vielä kasvaa. Ruokana samat kuin edellä: JBL NovoBel, pakaste-hankajalkaiset ja elävät grindalmadot. Lisäksi annan silloin tällöin eläviä vesikirppuja, joitan syötän itse viljellyllä Chlorella vulgaris -keijulevällä (ks. viestit ketjun alkupuoliskolla). Kun kaloja on enää n. 15 eikä n. 60, niin vaihdan puolet vedestä vain joka kolmas päivä.

[kr70]

Ruokavalioon muutos: Kokelin, joko pakastetut hyttystoukat sopivat suuhun ja hyvin näyttävät sopivan. Siten päätin korvata pakastehankajalkaiset pakasteitikantoukilla, kun em. on jo turhan pientä hitua aikuisuutta läheneville käppänärihmoille. Nyt toistaiseksi siis pääruokana itikantoukat ja JBL NovoBel, vähän vähemmän eläviä grindalmatoja ja silloin tällöin eläviä vesikirppuja.

[kr70]

Vaihdan tämän akvaarion vettä yleensä imemällä puolet lapolla pohjalta ja puolet koukkimalla kupilla pinnalta. Tänään kun aloin koukkimaan niin mitäs tuli kuppiin - juuri kuoriutumassa olevia munia! Eli nämä reilun 3kk ikäiset "poikaset" ovat jo kuteneet ja seuraava sukupolvi olisi aluillaan. No, tiedossahan oli että pesiä oli tehty ja niitä puolustettiin ankarasti. Uusia poikasia en ala kuitenkaan hoitamaan, jo sen takia että vanhemmat ovat täyssisaruksia.

[kr70]

Taas oli munia ja juuri kuoriutuneita poikasia. Ennen vedenvaihtoa oli mielenkiintoista seurata reviirikäyttäytymistä. Useammalla aikuistuneella pojalla oli pieni n. 15 x 15 cm kokoinen reviiri. Nämä kaikki olivat akvaarion siinä päädyssä, missä ei ole suodatinta. Pojat pysyttelivät pääosin reviirillään lukuunottamatta ruoka-aikaa. Toiset pojat ajettiin pois vain jos tulivat reviirin sisälle ja taka-ajo kesti vain rajalle, johon homma pysähtyi ja alkoi usein molemminpuoleinen elvistely rajalla. Tytöt sitävastoin ajettiin pois kauempaakin, jos tulivat näköetäisyydelle. Samoin pojat, joilla ei vielä ole reviiriä eikä täysiä värejä. Nämä sekä tytöt pysyttelivät pääosin suodatinpäädyssä ja pohjan lähettyvillä.

Munista ja toukista tuli sitten elävää ruokaa pesän/pesien hajottua.

[kr70]

Tämä tarina loppuu tähän. Lukuunottamatta yhtä kaikki on myyty. Etukäteen päätin, että pidän suvunjatkajana sitä sukupuolta, mitä on enemmän. Tytär teki tukkimiehenkirjanpitoa kun minä haaviessani huutelin TYTTÖ, TYTTÖ, POIKA, ... Niitä oli 19 kpl, joista poikia oli 9 ja tyttöjä 10, joten pidin itselläni isoimman tytön. Tyttöjä haavin pienemmästä päin, joten se isoin jäi. Pojista olin etukäteen valinnut sen, jolla oli parhaat raidat ja laittanut sen syrjään mutta sitä ei sitten tarvittu. Pojista ei valitettavasti tullut kuvaa; komeita poikia olivat, mutta yhdelläkään ei ehkä ollut yhtä säännölliset raidat kuin isällään.

Kasvatusakvaario tulee toiseen käyttöön ja tyttö pääsi isompaan akvaarioon (135 l, mutta ei täynnä pinnan yläpuolelle kasvavien kasvien takia), missä jo asustavat tytön isä Sirius, äiti Lea, Siriuksen veli Kolmijalka ja Siriuksen siskot Lumi ja Siiri. Kolmijalka on saanut nimensä siitä, että sillä toinen rihma on kaksihaarainen, joten näyttää siltä kuin sillä olisi kolme rihmaa. Uudella tytöllä ei ole vielä nimeä. Tässä se on uudessa kodissaan:

Kiitos kaikille lukijoille ja etenkin kommentoijille. Toivottavasti tästä oli hyötyä tai edes iloa jollekin.

[kr70]

Vaikka edellisessä viestissä sanoin, että tarina loppuu tähän, tulee tähän nyt jälkikirjoitus, kun vähän aikaa sitten oli toisessa ketjussa puhetta hunajarihmakalan elinajan odotteesta. Kääpiörihmahan on hunajan lähisukulainen ja samankokoinen.

Elikkä tarinassa seuratun poikueen äiti Lea meni tänään edes. Koska sen kasvattaja sanoi sen syntyneen kesäkuussa 2023, saavutti se vain vuoden ja 3 kk iän. Mitään tauteja tai muita ongelmia ei akvaariossa ole ollut. Jo pari kuukautta Lea näytti heikolta, heikkeni jatkuvasti, kunnes eilen makasi suurimmaksi osaksi pohjalla ja tänään kuoli. Niinkun rihmikset nyt yleensä tekevät heiketessään. Luulen, että lyhyt elinikä johtui huonoista olosuhteista kasvatusakvaariossa. Ostaessani sen se oli yli kymmenen rihmakalan kanssa pienessä ehkä 30-40 l kasvittomassa akvaariossa, jonka pohja oli täynnä paskaa ja kasvattaja piti valoja vain 2h päivässä virtaa säästääkseen. Sääliksi kävivät kalat. Huonoista kasvatusolosuhteista johtunee myös se, että Lea jäi varsin pieneksi. Ilmeisesti geeneissä ei kuitenkaan mitään vikaa, koska Lean poikueesta itselläni pitämäni tyttö, jolle tyttäreni antoi nimeksi Lori, on selvästi isompi kuin Lea. Myös Lorin isä Sirius on yhä loistokunnossa, vaikka on jo vuosi ja 10 kk. Lori pääsee joskus joulun jälkeen jatkamaan sukua.

[Neomarica]

Olisipa kiva taas saada seurata seuraavan poikueen kehitystä

[kr70]

Katsotaan... Kirjoittelemista voisi innostaa se, että muutkin kirjoittaisivat projekteistaan. No kyllähän täällä pari projektia pyörii, mutta aika hiljaista on. Sullahan Neomarica on kiekkoja - kudetatko niitä myös? Siitähän saisi kiinnostavan tarinan.

[Neomarica]

Tällä hetkellä meillä ei ole ollenkaan kiekkoja, vaan huilataan niistä ja otin nuo pari lehtikalaa tilalle. Niiden kanssa musta-aavetetroja ja leväbarbeja. Lehtaritkaan eivät näytä haluavan lisääntyä. Ehkä meillä on kaksi naarasta sitten kun ovat sovussa kuitenkin keskenään. Kiekoilla on ollut joskus poikasia, mutta niiden kasvatus kunnollisiksi on niin työlästä ja olisi vaatinut monta allasta, ettei ollut minun juttuni ollenkaan

[MyllyviitaT]

Kateellisena olen näitäkin kuvia katsellut ja miettinyt miksei minun viljelyprojekteista tule kuin harmaita hiuksia. Vähän kutkuttaisi yrittää vielä jotain lajia viljellä ja rihmakalat on kuitenkin ne mitkä eniten kiinnostaa.

Sitä mietin olisikohan mahdollista hommata ihan eläinkaupasta noita koboltteja kääpiörihmakaloja, kudettaa niitä ja poistaa emot heti kun munia ilmestyy. Voisikohan silloin olettaa että kuoriutuvan poikasilla ei ole tuota virusta vai jääköhän se tuonne altaaseen sitten kuitenkin. Olisikohan sekään turvallista jos ottaisi munat pois kutualtaasa ja kasvattaisi ne jossain toisessa altaassa?

MInulla muutama vuosi sitten oli näitä koboltinvärisiä kääpiörihmakaloja kun silloin en tajunnut että virus on tosi yleinen. Siihen sitten kuoli paitsi kääpiöt myös helmirihmakalat ja sinirihmakalat. Olen kuullut sanottavan että hunajarihmakala on tälle virukselle immuuni, mitä vähän ihmettelen miksi tämä laji olisi niin erilainen kuin muut rihmakalat. Toisaalta olen jossain netin syövereissä törmännyt keskusteluihin joissa on epäilys että virus tappaisi myös taistelukalat. Hirveä virus on kyllä. Itse kylä edelleen haaveilen näistä kobolteista kääpiörihmakaloista mutta enpä uskalla hommata. Toisessa altaasa minulla on hunajarihmakala ja toisessa ikäloppu kuutamorihmakala eikä mitään hajua onko virus myös tälle lajille tappava.

[kr70]

Mikä siinä viljelyssä mättää? Olikos sulla se ongelma, ettet näe pieniä poikasia etkä niiden ruokaeliöitä?

En tiedä, säilyykö virus elinkelpoisena ilman isäntää, mutta suunnitelmasi on kyllä kokeilemisen arvoinen (poistaa emokalat munavaiheessa). Ei kaikilla kaupankaan kaloilla sitä virusta ole mutta riski on aina olemassa.

Kaiken tiedon perusteella, mitä olen lukenut ja kuullut, virus on lajispesifinen eli sairastuttaa vain kääpiörihmat. Sitä en tiedä, voisivatko muut rihmakalat levittää virusta vaikkeivat itse sairastu, veikkaan että ei. Luulen, että sini- ja helmirihmasi kuolivat johonkin muuhun, mahdollisesti myös kääpiörihmat, jos kuolemiset sattuivat samoihin aikoihin. Jos virukseen sairastuisivat myös muut rihmat, näkisimme kaupoissa paljon sairaalloisia sini- ja helmirihmoja, mutta näen vain sairaalloisia kääpiörihmoja.

Netin syövereissä sanotaan myös esim. että Saksa sai maailmansodassa apua alieneilta maan ulkopuolelta ja että silloinen kansleri on yhä elossa ja asuu Etelämantereella jään alla. Yllättävän monet myös uskovat siihen.