Hei, et säikäyttänyt minua! Tuli vain tosi pitkä tauko täällä käynnissä. Ja lämmittimestä sen verran, että yritin etsiä juurikin vanhoja kunnon miljoonakaloja joille sopisi se lämpötila 18- mitä monissa lähteissä suositellaan. No eihän niitä löydy.
Lueskelin juttusi ja samaistun tosi paljon tuohon, että kirjoitit olevasi ikuisesti noobie harrastuksessa. Mulla on aivan sama! Kerran olen erehtynyt luulemaan, että kun harrastusta on takana kymmeniä vuosia niin voisin yrittää jotakin haastavampaa ja hankin erikoisempia, herkkiä kaloja. Oli vaikea pitää yllä motivaatiota niiden kanssa, vuosi ehkä meni ihan hyvin mutta sitten ei enää tuntunut mielekkäältä tehdä niin tarkkoja säätelyjä. Se oli huono kokeilu. Olen sen jälkeen tajunnut että palaan helppoihin peruskaloihin, niitäkin riittää mistä valita. Esim kuparimonniset on ihania touhuajia!
Tuo on muuten tosi kiva tuo valaisinsysteemi missä on kaksi spottia ja malja + akvaario. Mistähän saisi tilattua kivat spotit seinäkiinnityksellä? Voisi sopia tuohon mun pieneen altaaseen.
105 l kasviakvaario asukkeineen
-
Vastapallo
- Starting Member
- Viestit: 3
- Liittynyt: 14:06, 01.04.2024
- Sukupuoli: Nainen
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
Huh sentään, luin koko ketjun ja pari tuntiahan siinä meni. Muutamia huomioita näin renessanssiakvaristina. Olet nähnyt mittaamattoman paljon vaivaa harrastuksen eteen ja kaikesta huomaa, ettet päästä itseäsi ainakaan liian helpolla. Ehkä sellainen välimuoto tuon täysin luonnonmukaisen ja toisaalta vahvojen parannusaineiden ja lääkinnän välille olisi hyvä löytää.
Olen oppinut paljon ja hämmästynyt siitä, miten harrastukseen liittyvä tietämys mutta toisaalta myös turhien (ehkä?) tarpeiden luominen alalle on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Hyvä esimerkki oli tämä poikasruokintajuttu, jonka yhteydessä mainittiin, että kauppiaat tyrkyttävät "monipuolista" ruokaa myymällä kymmenen eri purkkia, vaikka yksi laadukas ruoka sisältää kaikki samat ainesosat.
Aion tässä kevään ja kesän aikana perustaa pitkästä aikaa jälleen akvaarion, mutta luotan kärsivällisyyteen. Odottelen rauhassa, että suodatin toimii ja teen hankintoja pikkuhiljaa. Mittailen toki tarvittaessa, mutta en päivittäin. En myöskään vaihda vettä kuin tarvittaessa. Pyrin tasaiseen vedenlaatuun, sekä lämpö- ja virtausolosuhteisiin ja annan ns luonnon hoitaa myös itsensä. Tällaisella filosofialla olen kasvattanut myös lapseni (no, ymmärrätte pointin) sekä viherkasvini; mitä vähemmän puuttuu, sitä enemmän niillä on tilaa kukoistaa. Suurin yksittäinen syy viherkasvien kuolemiseen on liikakastelu. Ja uskon, että myös akvaarion ylihoitaminen voi aikaansaada uusia ongelmia ja ainakin sen, että diagnoosia on hyvin vaikeaa tehdä: Johtuuko joku ongelma esim kalataudista vai ylihoitamisesta, joka on stressannut ja järkyttänyt tankin tasapainon? Ja sitten akvaristi tulee hädissään hoitaneeksi tankkiaan entistä kiivaammin ja järkyttäneeksi tasapainoa entisestään yrittäessään hoitaa ongelmaa.
Ihana juttu, että olet kirjoittanut niin kattavasti matkastasi ja siihen kuuluneista iloista, suruista ja oivalluksista. Minulla ei ole yhtään mitään neuvoa sinulle, koska en ole niin kokenut akvaarioiden kanssa. Mutta yhden asian haluan sanoa: Isoimmassa akvaariossasi oleva kaunis patsas ei ole suinkaan buddha. Kyseessä on hindujen Shiva-patsas. On tärkeää, että kalat tietävät tämän!
Toivottavasti kirjoitat kuulumisia jatkossakin.
Olen oppinut paljon ja hämmästynyt siitä, miten harrastukseen liittyvä tietämys mutta toisaalta myös turhien (ehkä?) tarpeiden luominen alalle on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Hyvä esimerkki oli tämä poikasruokintajuttu, jonka yhteydessä mainittiin, että kauppiaat tyrkyttävät "monipuolista" ruokaa myymällä kymmenen eri purkkia, vaikka yksi laadukas ruoka sisältää kaikki samat ainesosat.
Aion tässä kevään ja kesän aikana perustaa pitkästä aikaa jälleen akvaarion, mutta luotan kärsivällisyyteen. Odottelen rauhassa, että suodatin toimii ja teen hankintoja pikkuhiljaa. Mittailen toki tarvittaessa, mutta en päivittäin. En myöskään vaihda vettä kuin tarvittaessa. Pyrin tasaiseen vedenlaatuun, sekä lämpö- ja virtausolosuhteisiin ja annan ns luonnon hoitaa myös itsensä. Tällaisella filosofialla olen kasvattanut myös lapseni (no, ymmärrätte pointin) sekä viherkasvini; mitä vähemmän puuttuu, sitä enemmän niillä on tilaa kukoistaa. Suurin yksittäinen syy viherkasvien kuolemiseen on liikakastelu. Ja uskon, että myös akvaarion ylihoitaminen voi aikaansaada uusia ongelmia ja ainakin sen, että diagnoosia on hyvin vaikeaa tehdä: Johtuuko joku ongelma esim kalataudista vai ylihoitamisesta, joka on stressannut ja järkyttänyt tankin tasapainon? Ja sitten akvaristi tulee hädissään hoitaneeksi tankkiaan entistä kiivaammin ja järkyttäneeksi tasapainoa entisestään yrittäessään hoitaa ongelmaa.
Ihana juttu, että olet kirjoittanut niin kattavasti matkastasi ja siihen kuuluneista iloista, suruista ja oivalluksista. Minulla ei ole yhtään mitään neuvoa sinulle, koska en ole niin kokenut akvaarioiden kanssa. Mutta yhden asian haluan sanoa: Isoimmassa akvaariossasi oleva kaunis patsas ei ole suinkaan buddha. Kyseessä on hindujen Shiva-patsas. On tärkeää, että kalat tietävät tämän!
Toivottavasti kirjoitat kuulumisia jatkossakin.
Viimeksi muokannut Vastapallo, 01:00, 02.04.2024. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
Fiksuja ajatuksia. Ehkä perustat oman ketjun projektillesi kunhan saat sen alkuun.
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
No ei ihme että mun kalat alkoi sit kuolla.. Shiva on kuoleman jumala..Vastapallo kirjoitti: ↑17:49, 01.04.2024 Huh sentään, luin koko ketjun ja pari tuntiahan siinä meni. Muutamia huomioita näin renessanssiakvaristina. Olet nähnyt mittaamattoman paljon vaivaa harrastuksen eteen ja kaikesta huomaa, ettet päästä itseäsi ainakaan liian helpolla. Ehkä sellainen välimuoto tuon täysin luonnonmukaisen ja toisaalta vahvojen parannusaineiden ja lääkinnän välille olisi hyvä löytää.
Olen oppinut paljon ja hämmästynyt siitä, miten harrastukseen liittyvä tietämys mutta toisaalta myös turhien (ehkä?) tarpeiden luominen alalle on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Hyvä esimerkki oli tämä poikasruokintajuttu, jonka yhteydessä mainittiin, että kauppiaat tyrkyttävät "monipuolista" ruokaa myymällä kymmenen eri purkkia, vaikka yksi laadukas ruoka sisältää kaikki samat ainesosat.
Aion tässä kevään ja kesän aikana perustaa pitkästä aikaa jälleen akvaarion, mutta luotan kärsivällisyyteen. Odottelen rauhassa, että suodatin toimii ja teen hankintoja pikkuhiljaa. Mittailen toki tarvittaessa, mutta en päivittäin. En myöskään vaihda vettä kuin tarvittaessa. Pyrin tasaiseen vedenlaatuun, sekä lämpö- ja virtausolosuhteisiin ja annan ns luonnon hoitaa myös itsensä. Tällaisella filosofialla olen kasvattanut myös lapseni (no, ymmärrätte pointin) sekä viherkasvini; mitä vähemmän puuttuu, sitä enemmän niillä on tilaa kukoistaa. Suurin yksittäinen syy viherkasvien kuolemiseen on liikakastelu. Ja uskon, että myös akvaarion ylihoitaminen voi aikaansaada uusia ongelmia ja ainakin sen, että diagnoosia on hyvin vaikeaa tehdä: Johtuuko joku ongelma esim kalataudista vai ylihoitamisesta, joka on stressannut ja järkyttänyt tankin tasapainon? Ja sitten akvaristi tulee hädissään hoitaneeksi tankkiaan entistä kiivaammin ja järkyttäneeksi tasapainoa entisestään yrittäessään hoitaa ongelmaa.
Ihana juttu, että olet kirjoittanut niin kattavasti matkastasi ja siihen kuuluneista iloista, suruista ja oivalluksista. Minulla ei ole yhtään mitään neuvoa sinulle, koska en ole niin kokenut akvaarioiden kanssa. Mutta yhden asian haluan sanoa: Isoimmassa akvaariossasi oleva kaunis patsas ei ole suinkaan buddha. Kyseessä on hindujen Shiva-patsas. On tärkeää, että kalat tietävät tämän!
Toivottavasti kirjoitat kuulumisia jatkossakin.
Kalojen massakuolema
Olen kirjoittanut ja purkanut turhautumistani ja raivoani kalaharrastuksestani englanniksi päiväkirjaan, kunnes ihmiset väsyi lukemaan sitä, kun kalani sairastui vakavasti lomalla ja kuoli massoittain. Alan olla sitä mieltä, että olen surkea tässä ja haluan lopettaa harrastukseni kokonaan. Pahoista tavoista on vaikeaa päästä kuten purkaa turhia ajatuksiaan. En odota enää että kukaan ottaisi mitään vinkkiä tai esimerkkiä minusta ja kr70 saa nauraa partaansa jos hänellä sellainen on, että tiesihän hän, ihan katastrofihan minä olen, kuten hän aiemmin on sanonut ja ihmisten pitäisi ottaa esimerkkiä vain hänestä ja muista kokeneista "veteraaneista". Ihan sama, ihmiset on mitä on, eikä muutu. Olen lähinnä ikävystynyt koko ihmiskuntaan. Kalat ovat mielenkiintoisempia, ikävä kyllä.
Minä uskoin turhaan vesitestejä, joiden mukaan akvaariossani ei ole vikaa, enää. Nyt kun olen korjannut Gh:nkin, KH on yhä pilalla, se on vain 1 koska hanaveteni on 1. Gh on yleensä 5. Ph 7.5. Nitraatit on käyneet varmaan useammankin kerran kesällä 40. Ehkä se oli liikaa, ehkä se meni ylikin.
NImittäin Monniset viime aikoina olivat väsyneinä lepäilleet lehdillä ja yhdellä oli raitoja tai valkoisia viiruja kuin "suomujen" välissä. Lähdin silti lomalle ja laitoin lomaruokaa yhden kakun, leväbarbit söi sen parissa päivässä. Ajattelin että ei hätää ja kutsuin veljenikin laittamaan lomaruokaa tankkiin neuvomani määrän. Tulin takaisin lomalta. Yksi urosmonninen oli kuollut. Löytyi vain viikset pohjamullasta. Ei hätää, ajattelin, se oli ehkä vähän sairas ja heikko. Viikko pari kului ja lähdin uudelle pitemmälle lomalle, ajattelin olla poissa puolitoista viikkoa, onhan ne ennenkin viikon pärjänneet. Laitoin 2 kakkua, annostusohjeen mukaan. Leväbarbit söi sen parissa päivässä. Ajattelin että ei hätää. Olin jo niin väsynyt kalaharrastukseeni etten paljoa edes tsekannut turvakameroita. Toisen viikon alussa näin turvakamerasta monnisen makaavan kuolleena pohjalla. Toinen kala kirsikkabarbi kellui seuraavana aamuna pinnalla kun olin jo lähdössä takaisin kesken loman. Palattuani poistin kuolleet. Mittasin vesiarvot taas, ei vikaa. Vähän ehkä fosfaatit koholla. Edes nitraatit eivät olleet kuin vähän koholla. Vaihdoin runsaasti vettä, putsasin tankin. Pesin suodattimen. Vesi kyllä haisi aika pahalle. Se oli järkyttävän levääntynyt. Mutta tankki näytti ok taas. Parin päivän päästä näin jälleen kuolleen monnisen jota petokotilot oli jo syömässä. Otin sen pois.
Viikko kului. En uskaltanut lähteä enää uudelle lomalle. Yhtäkkiä näin monnisen kouristelevan pohjalla kuin tuskissaan. Se sai kuin kohtauksia mutta muuten oli ihan hyvässä kunnossa ja aktiivinen. Kohtaukset lisääntyi. Yhtenä aamuna se pelkästään kouristeli pohjalla jotenka poimin sen ja lopetin heti hakkaaamalla vasaralla päähän. Se meni niin littiin, että vain läntti jäi sanomalehden väliin. Se oli kummallisesti juuri monnisen muotoinen, siitä jäi "kaunis" läntti. Ajattelin, että ei hätää, ei tauti leviä. Koska nyt taas hoidan akvaariota. Mutta viikon kuluttua taas näin 2 monnista kelluvan pinnalla uimarakkotaudin kourissa. Annoin niillle epsomkylvyt. Toinen jäi henkiin. Toinen kuoli päivän päästä. Se joka kuoli ei reagoinut mihinkään, vain makasi pohjalla. Se ei enää kellunut. Se joka kellui kitui vielä monta viikkoa järjestämässäni hospitaalitankissa. Nyt jaksoin reagoida ja tajusin, että saatan menettää koko kalaston tähän tautiin. Googletin ja googletin ja kyselin foorumeilta, ei vastausta mikä kaloillani on. Kunnes sitten vasta toisella viikolla tajusin taikasanan: Dropsy. Eli vesipöhö. Se voidaan parantaa vain laajakirjoisilla antibiooteilla joita minulla vielä oli ja yritin (mutta ei tehoa) ja vain 20% jää henkiin. Sen voi aiheuttaa todennäköisimmin aeromonas bakteeri, joka elää likaisessa vedessä. Kalan stressi laukaisee epidemian ja se on tarttuvaa. Eilen lopetin rakkaimman monniseni ja se on ollut minulle niin kova pala, että harkitsen vakavissani lopettaa harrastukseni. Hankin akvaariot siinä vaiheessa kun minulla oli parempi kunto ja valoisampi tulevaisuus. Nyt elämäntilanteeni on pahentunut eikä minulla ole enää energiaa hoitaa akvaarioita. En voi luottaa itseeni enää.
Minulle jäi kuudesta monnisesta vain 1 henkiin. Minä päätin tehdä radikaaleja muutoksia ja siirtää toisesta pienemmästä akvaariosta monniset kärsimästä isompaan. Koska yksinäinen jäljelle jäänyt monni oli liian masentunut että sairastuu sekin stressiin ja kuolee. Ja pienessä monniset eivät ole koskaan viihtyneet. Jospas isossa tankissa ei enää tuo pöpö elä. Onhan se toki riski ja minun tuurilla nekin sairastuvat nyt lie vesipöhöön. Minä olen vaihtanut uudet mullat ja vedet siihen ja tämä muutos aiheutti kirsikkabarbeissa valtavan kutemismanian. Niistä yksi uros on oikea kiusanhenki ja mietin sen palauttamista kauppaan. Se ei anna monnisten enää olla rauhassa ja nämä sairastuvat stressin takia uudestaan. Palautin myös leväbarbit takaisin kauppaan ja ne kuulemma pääsevät paikalliseen uimahallin isoon akvaarioon elämään muiden isojen kalojen kanssa. Minun pitää vielä palauttaa kirsikkabarbiuros kauppaan, tai ostaa 2 kuolleiden kirsikkabarbien tilalle koska jostain luin että laumakoko hillitsee agressiota. Jos lauma on liian pieni, urokset tuntevat olonsa turvattomaksi ja hyökkäilevät muiden kalojen kimppuun.
Sukaraputankissa kuoleilee aina jokunen sukarapu. Ne teki kerran poikasia ja niiltä jäljiltä niitä on vielä. Niillä on jotain tautia, valkoista höytyvää. En tiedä mitä se on. Se näyttää hiekalta luulen että se on hiekkaa koska minulla on hiekkapohja. En tiedä miten lääkitsisin niitä, enkä jaksa. En osa uusia rapuja tilalle. Sukaravuto 0n hävinneet pienemmästä riparium tankista jo kokonaan. Minulla nousee jostain syystä PH kohdeksaan siinä tankissa, enkä tiedä miksi. Minä vaihdan aina vettä että se alenisi. Mutta en kovin usein enkä paljon koska sekin kuulemma tappaa niitä. Muut vesiarvot on kunnossa, paitsi se KH on aina 1.
Minä uskoin turhaan vesitestejä, joiden mukaan akvaariossani ei ole vikaa, enää. Nyt kun olen korjannut Gh:nkin, KH on yhä pilalla, se on vain 1 koska hanaveteni on 1. Gh on yleensä 5. Ph 7.5. Nitraatit on käyneet varmaan useammankin kerran kesällä 40. Ehkä se oli liikaa, ehkä se meni ylikin.
NImittäin Monniset viime aikoina olivat väsyneinä lepäilleet lehdillä ja yhdellä oli raitoja tai valkoisia viiruja kuin "suomujen" välissä. Lähdin silti lomalle ja laitoin lomaruokaa yhden kakun, leväbarbit söi sen parissa päivässä. Ajattelin että ei hätää ja kutsuin veljenikin laittamaan lomaruokaa tankkiin neuvomani määrän. Tulin takaisin lomalta. Yksi urosmonninen oli kuollut. Löytyi vain viikset pohjamullasta. Ei hätää, ajattelin, se oli ehkä vähän sairas ja heikko. Viikko pari kului ja lähdin uudelle pitemmälle lomalle, ajattelin olla poissa puolitoista viikkoa, onhan ne ennenkin viikon pärjänneet. Laitoin 2 kakkua, annostusohjeen mukaan. Leväbarbit söi sen parissa päivässä. Ajattelin että ei hätää. Olin jo niin väsynyt kalaharrastukseeni etten paljoa edes tsekannut turvakameroita. Toisen viikon alussa näin turvakamerasta monnisen makaavan kuolleena pohjalla. Toinen kala kirsikkabarbi kellui seuraavana aamuna pinnalla kun olin jo lähdössä takaisin kesken loman. Palattuani poistin kuolleet. Mittasin vesiarvot taas, ei vikaa. Vähän ehkä fosfaatit koholla. Edes nitraatit eivät olleet kuin vähän koholla. Vaihdoin runsaasti vettä, putsasin tankin. Pesin suodattimen. Vesi kyllä haisi aika pahalle. Se oli järkyttävän levääntynyt. Mutta tankki näytti ok taas. Parin päivän päästä näin jälleen kuolleen monnisen jota petokotilot oli jo syömässä. Otin sen pois.
Viikko kului. En uskaltanut lähteä enää uudelle lomalle. Yhtäkkiä näin monnisen kouristelevan pohjalla kuin tuskissaan. Se sai kuin kohtauksia mutta muuten oli ihan hyvässä kunnossa ja aktiivinen. Kohtaukset lisääntyi. Yhtenä aamuna se pelkästään kouristeli pohjalla jotenka poimin sen ja lopetin heti hakkaaamalla vasaralla päähän. Se meni niin littiin, että vain läntti jäi sanomalehden väliin. Se oli kummallisesti juuri monnisen muotoinen, siitä jäi "kaunis" läntti. Ajattelin, että ei hätää, ei tauti leviä. Koska nyt taas hoidan akvaariota. Mutta viikon kuluttua taas näin 2 monnista kelluvan pinnalla uimarakkotaudin kourissa. Annoin niillle epsomkylvyt. Toinen jäi henkiin. Toinen kuoli päivän päästä. Se joka kuoli ei reagoinut mihinkään, vain makasi pohjalla. Se ei enää kellunut. Se joka kellui kitui vielä monta viikkoa järjestämässäni hospitaalitankissa. Nyt jaksoin reagoida ja tajusin, että saatan menettää koko kalaston tähän tautiin. Googletin ja googletin ja kyselin foorumeilta, ei vastausta mikä kaloillani on. Kunnes sitten vasta toisella viikolla tajusin taikasanan: Dropsy. Eli vesipöhö. Se voidaan parantaa vain laajakirjoisilla antibiooteilla joita minulla vielä oli ja yritin (mutta ei tehoa) ja vain 20% jää henkiin. Sen voi aiheuttaa todennäköisimmin aeromonas bakteeri, joka elää likaisessa vedessä. Kalan stressi laukaisee epidemian ja se on tarttuvaa. Eilen lopetin rakkaimman monniseni ja se on ollut minulle niin kova pala, että harkitsen vakavissani lopettaa harrastukseni. Hankin akvaariot siinä vaiheessa kun minulla oli parempi kunto ja valoisampi tulevaisuus. Nyt elämäntilanteeni on pahentunut eikä minulla ole enää energiaa hoitaa akvaarioita. En voi luottaa itseeni enää.
Minulle jäi kuudesta monnisesta vain 1 henkiin. Minä päätin tehdä radikaaleja muutoksia ja siirtää toisesta pienemmästä akvaariosta monniset kärsimästä isompaan. Koska yksinäinen jäljelle jäänyt monni oli liian masentunut että sairastuu sekin stressiin ja kuolee. Ja pienessä monniset eivät ole koskaan viihtyneet. Jospas isossa tankissa ei enää tuo pöpö elä. Onhan se toki riski ja minun tuurilla nekin sairastuvat nyt lie vesipöhöön. Minä olen vaihtanut uudet mullat ja vedet siihen ja tämä muutos aiheutti kirsikkabarbeissa valtavan kutemismanian. Niistä yksi uros on oikea kiusanhenki ja mietin sen palauttamista kauppaan. Se ei anna monnisten enää olla rauhassa ja nämä sairastuvat stressin takia uudestaan. Palautin myös leväbarbit takaisin kauppaan ja ne kuulemma pääsevät paikalliseen uimahallin isoon akvaarioon elämään muiden isojen kalojen kanssa. Minun pitää vielä palauttaa kirsikkabarbiuros kauppaan, tai ostaa 2 kuolleiden kirsikkabarbien tilalle koska jostain luin että laumakoko hillitsee agressiota. Jos lauma on liian pieni, urokset tuntevat olonsa turvattomaksi ja hyökkäilevät muiden kalojen kimppuun.
Sukaraputankissa kuoleilee aina jokunen sukarapu. Ne teki kerran poikasia ja niiltä jäljiltä niitä on vielä. Niillä on jotain tautia, valkoista höytyvää. En tiedä mitä se on. Se näyttää hiekalta luulen että se on hiekkaa koska minulla on hiekkapohja. En tiedä miten lääkitsisin niitä, enkä jaksa. En osa uusia rapuja tilalle. Sukaravuto 0n hävinneet pienemmästä riparium tankista jo kokonaan. Minulla nousee jostain syystä PH kohdeksaan siinä tankissa, enkä tiedä miksi. Minä vaihdan aina vettä että se alenisi. Mutta en kovin usein enkä paljon koska sekin kuulemma tappaa niitä. Muut vesiarvot on kunnossa, paitsi se KH on aina 1.
Akvaarioharrastus "remonttiin"
Olin suunniltani ja järjiltäni surusta yrittäessäni lopettaa harrastuksen ja päätin jatkaa (ihan mielijohteesta) pahaa tapaani pitää akvaariokaloja. En alunperinkään aikonut heti luopua siitä, vaan asteittain. Jatkaminen on toki itsekästä. Olin jo tilannut akvaariolampun ja lasin, sekä kiinnikkeet että voisin käyttää akvaariossani ruokinta-automaattia lomien ajaksi. Fluvalin kaunis valo tuli. Akvaario näyttää taasen paremmalta. Kirsikkabarbien kiusaaminen jatkui yhtä monnista vastaan ja päätin pikaisesti ostaa 2 kirsikkabarbia kuolleiden tilalle. Nämä uudet kirsikkabarbit tuli syömään kädestäni, ne olivat täysin kesyjä! Ne olivat niin innokkaita ja nälkäisiä. Koin jotain taasen emotionaalista, vaikka inhosin koko ajatusta aloittaa harrastusta uudelta pohjalta kun entiset monniset on melkein kaikki kuolleet. Nämä uudet "vauvelit" kuin tulivat sanomaan että kyllä tämä tästä, elämä jatkuu.
Laskin oitis myös tilavuuden kuinka paljon "kalaa" saisin lisätä leväbarbien tilalle ja tulos oli että mukaan mahtuisi vielä toinen monnislauma. Olen pitkään haaveillut, että haluaisin keskittyä nimenomaan monnisiin, koska tämä on lempilajini akvaariokaloja, ja ainoa mahdollisuus pitää niitä inhimillisyyden rajoissa on nimellisesti n.100 litran akvaarioni. Muihin tankkeihin niitä en enää yritä lisätä. Mielessäni siinsi kaupan lajit joita olen nähnyt kaupan, ei niitä kovin monta ole. Pandamonniset olisi toki kivoja, mutta ne on tosi kalliita ja niitä näkyy harvoin. Seuraavaksi tuli mieleen albinomonniset, joita olen nähnyt useita kertoja. Kun näin altaassa 6:n albinomonnisen lauman, olin myyty. Ostin samantien 6 albinomonnista sekä vielä yhden täplämonnisen. Näin minulla on 2 kuuden hengen laumaa, täplämmoniset ja albiinot.
Pienempäänkin ripariumiin mahtuisi kalaa, mutta siinä on yhä alusta asti sairas tetralauma joka on itsekseen huomaamattakin harvennut. NIitä on enää 11 ostetusta jäljellä 6. Pari siis on kuollut tauteihin itsekseen, elleivät sitten piileksi kasviston seassa syönninkin aikaan. Miljoonakaloja voisi hankkia, joko pelkästään naaraita tai uroksia ehkä vain n. 3-4 kappaletta. Ph:ni pysyttelee vähintään 7 joka tankissa nykyisin. Haaveilin niistä jo alussa mutta tuolloin ph:ni oli liian matala. Taistelukalaa en hanki, vaikka kuin söpö olisi koska ne on niin stressaantunteita jo valmiiksi etteivät elä pitkään. Ja ne syö kaiken mikä liikkuu.
Toki jotain muitakin minikaloja voisi harkita, koska riparium on kyllä aika tyhjä. Toisaalta se on aika vaivatonkin, ehkä pitäisi käyttää järkeä ja odottaa että tetrat kuolee vanhuuteen tai tauteihin, tartuttamasta muita. Ei noista kovin hyvin muihin ole tarttunut mutta ei sitä tiedä. Oli myöskin riski näin pian ottaa lisää monnisia isoon akvaarioon, joka on taasen näemmä kypsymisvaiheessa. Suodattimet on kypsät, mutta mullanvaihto teki siitä taas kuin uuden akvaarion. Siellä on tuttua ruskolevää, mikä on uusien akvaarioiden ongelma. Nykyisin huuhdon suodattimet vanhassa akvaariovedessä. Olen sen veran uskonut vanhoja harrastajia lähinnä youtubessa vaikka ammoniakki ja nitriitti ei olekaan yleensä ongelma.
Olen melkoisen varma, että vesipöhö oli seuraus huonoista vesistä pitkän loman aikana, ja enää sen ei pitäisi tarttua uusiin, jos vältän kalojen liikaa stressiä. Oma ajatukseni monnisten lisäämiseen oli, että monniset viihtyvät mitä enemmän niitä on eivätkä säikkyisi kirsikkabarbeja. Mutta toisaalta tilanpuutos saattaa vaivata herkemmin, eli ei se ehkä niin hyvä asia ollutkaan. Kirsikkabarbit on rauhoittuneet, ne näyttää ehkä tyytyväisemmiltä, kun niitä on nyt lisää vaikka uudet yksilöt ovatkin melkein vasta poikasia. Se ei estänyt vahvinta urosta jahtaamasta nuorta naaarasta silloin tällöin. En pidä siitä uroksesta erityisemmin, mutta se on kyllä akvaarion komein kala, hehkuvan punainen ja iso. En minä sille pahaa halua, olkoon toistaiseksi oma rasittava yksilönsä ihan rauhassa.
Suhtautumiseni harrastukseen on ainakin toistaiseksi muuttunut. Lähinnä häpeä, jos tapan uudetkin kalat huolimattomuuttani. En koe enää niitä yksilönä varsinkin kun on noin paljon kaloja taas akvaariossa. Se on kaunis kokonaisuus. Mutta siitä jäi silti jäljet. Automaattisesti tulee tarkkailtua heti jos uudet albiinot makaa oudossa asennossa, että onko vesipöhön merkkejä. 2 oli ristikkäin nurkassa, mihin tiputan ruoan lasiin leikatusta kulmasta ja se näytti että siinä makaa iso monninen kyljellään.
Yhden ainoan yksilön joukosta tunnistan, kaunein vanha monnisnaaras jäi yksinään henkiin. Se oli tosi vahva kun kesti surkeat olot. Sillä on komea pitkä selkäevä, komeampi kuin mitä kellään olen nähnyt. Se on iso ja paksu. Se on valpas ja virkeä. Se on kaunis kuin maalaus ja virkein ja rohkein kaikista. Minusta monniset kaunistuu mitä isommaksi kasvavat, niistä erottaa piirteitä paremmin. Albiinot on aika rumia läheltä koska niillä on pinkit silmät jotka pullottavat. Ne vaan erottaa paremmin uiskennellessa, ne on aika hauskan näköisiä. En odotakaan enää kaikkien elävän kauan, kunhan suurin osa eläisi edes yli 2 vuotta, se olisi jo saavutus. On ihme, että 1 vanhoista jäi henkiin.
RUOKINTA:
Ruokin enää kaloja kerran päivässä ja silloinkin minimin. Kun alkaa näkyä nälkiintymisen merkkejä, pitänee annosta lisätä. Toistaiseksi näyttää kalat tyytyväisiltä, mutta eivät enää kerjää kun en ole koko ajan antamassa ruokaa. Opin että liikaruokinta tappaa nopeitin kalat. Se on toiminut pikkuakvaarion kohdalla, kun puolitin annokset mitä sinne syötän, siellä ei ole olltu tauteja, paitsi tetroissa joissa on aina jotain tautia. Ehkäpä tetrat kuuluu vain akvaarioihin, joissa on ph 6 tai alempi. Lisäksi kaupasta sain neuvon että pitäisi pitää paastopäivä kerran viikossa. Siihen en vielä oikein pysty koska monniset tuntuu olevan aina niin nälkäisiä (muiden kalojen kohdalla ei ole vaikeuksia). Toivottavasti unohtuu edelleen jokunen päivä ruokkimatta, sitäkin on tapahtunut, sitenhän kalat saa paastoa. Lisäksi haluaisin antaa niille joskus herkkupäivän, jolloin annan illallakin ruokaa, jotain vaihteluksi. Mutta nyt kun akvaario on taas uusi, vältän ruokkimista liikaa.
VEDENVAIHTO:
Lisäksi pyrin vesiarvoista riippumatta vaihtamaan isoon akvaarioon ainakin kerran kahdessa viikossa vettä. Edes vähän. Kun jaksaisi pikkuakvaarionkin hoitaa useammin kuin kerran kuussa. Vaikka melkein hurahdin Father Fish vedenvaihdottomaan metodiin. Mutta se vaatisi sitä, että akvaario on itsenäinen "ecosphere", jossa on mikroeläimiä syötäväksi, ettei tarvitse ruokkia. Jos ruokkii yhtään, akvaario saastuu liikaa. Se alkaa levättyä ja haista kun olen ollut näin kesällä laiskempi. En tainnut jaksaa vaihtaa vettä edes ennen lomalle lähtöä, koska vesiarvot on olleet vakaat vaikka ei kuukauteen vaihtaisi ollenkaan vettä. Kasvit kyllä syövät ammoniakin ja nitriitit, mutteivat ilmeisesti haitallisia bakteereja, joita pääsee likaisessa vedessä syntymään. En tiedä. En ole biologi, enkä kemisti. Jotakin kuitenkin hyvin tappavaa.
LAITTEET:
UV valo on aivan "must"- hankinta. Kalat kuolivat kun en ollut vaihtanut aikoihin rikkinäistä uv valoa. Sitä ennen ei ollut niin paljon ongelmia. 2:lla monnisella oli ennen kuolemaa myös jotain outoja valkoisia raitoja, toiselta ne hävisi. Mutta suurimmalle osalle kuolinsyy oli vesipöhö loman jälkeen. Niiden pitäisi estää loistartunnat, myöskin yksisoluisia loisia, paitsi ehkä samettitauti (jostain luin).
KEMIKAALIT:
Vedenhoitoaine on "must". Tetra Aquasafe kuulemma poistaa vedessä olevan kuparin tehokkaasti. (minulla on talossani kupariset vanhat putket).
Muita aineita käytän vain tarpeen mukaan. Enimmäkseen lisään vain catappan lehtiä, koska kalat niistä tykkää. Ne tykkää niistä piiloina ja patjoina joilla loikoilla, lisäksi catappa on terveellistä sekä lannoittaa hajotessaan kasveja. Jos ne hajoaa liikaa poistan ne ennenkuin ne roskaa liikaa vettä, koska se on ärsyttävää.
Vettä kovetan edelleen ruyoh-kivillä, tarpeen mukaan lisään myös GH plussaa. Jos lisäisin KH:ta vettä pitäisi myös hapottaa koska Ph nousee liikaa. KH minulla yhä on liian matala, vain 2, GH vain 0. Siksi tarvitsee vettä mineralisoida, mikä tekee tästä hankalaa. Kalat tarvitsee mineraaleja ettei sairastu. Sen olen vahvistanut muista lähteistä. Lisäksi ulkomaisella foorumilla joku kanssa tarttui siihen, että KH noin matalana on vaarallista koska ph voi heitellä liikaa, varsinkin kasviakvaariossa.
Nyt käytän Sera Fishtaminia kaloille, koska kaloilla on ollut paljon stressiä viimeaikoina. Pitää muistaa kastella ruokapelletit siinä.
SAIRAAT KALAT:
Sairaat kalat eristän hospitaalitankkiin, en tuhoa lääkkeillä alkuperäistä akvaariota. Sera Baktopur eväruttoon on poikkeus ja hyvin vaaraton käyttää.
Luin jostain myös ettei monniset siedä akvaariosuolaa pitkäaikaisessa käytössä. En ole käyttänyt sitä pitkiin aikoihin mutta lomalle lisäsin "ehkäisemään" tauteja. Monnisista 5 kuoli. Siksi oli vaikeaa keksiä kuolinsyytä, koska alussa syytin pelkkää akvaariosuolaa ja sen pitkäaikaista käyttöä kun olin vielä uusi harrastuksessa. Koska alussa loman jälkeen monnisilla ei ollut mitään muita oireita kuin äkkikuolemat. Sitten ilmeni uimarakkotautia ja vesipöhöä.
Laskin oitis myös tilavuuden kuinka paljon "kalaa" saisin lisätä leväbarbien tilalle ja tulos oli että mukaan mahtuisi vielä toinen monnislauma. Olen pitkään haaveillut, että haluaisin keskittyä nimenomaan monnisiin, koska tämä on lempilajini akvaariokaloja, ja ainoa mahdollisuus pitää niitä inhimillisyyden rajoissa on nimellisesti n.100 litran akvaarioni. Muihin tankkeihin niitä en enää yritä lisätä. Mielessäni siinsi kaupan lajit joita olen nähnyt kaupan, ei niitä kovin monta ole. Pandamonniset olisi toki kivoja, mutta ne on tosi kalliita ja niitä näkyy harvoin. Seuraavaksi tuli mieleen albinomonniset, joita olen nähnyt useita kertoja. Kun näin altaassa 6:n albinomonnisen lauman, olin myyty. Ostin samantien 6 albinomonnista sekä vielä yhden täplämonnisen. Näin minulla on 2 kuuden hengen laumaa, täplämmoniset ja albiinot.
Pienempäänkin ripariumiin mahtuisi kalaa, mutta siinä on yhä alusta asti sairas tetralauma joka on itsekseen huomaamattakin harvennut. NIitä on enää 11 ostetusta jäljellä 6. Pari siis on kuollut tauteihin itsekseen, elleivät sitten piileksi kasviston seassa syönninkin aikaan. Miljoonakaloja voisi hankkia, joko pelkästään naaraita tai uroksia ehkä vain n. 3-4 kappaletta. Ph:ni pysyttelee vähintään 7 joka tankissa nykyisin. Haaveilin niistä jo alussa mutta tuolloin ph:ni oli liian matala. Taistelukalaa en hanki, vaikka kuin söpö olisi koska ne on niin stressaantunteita jo valmiiksi etteivät elä pitkään. Ja ne syö kaiken mikä liikkuu.
Toki jotain muitakin minikaloja voisi harkita, koska riparium on kyllä aika tyhjä. Toisaalta se on aika vaivatonkin, ehkä pitäisi käyttää järkeä ja odottaa että tetrat kuolee vanhuuteen tai tauteihin, tartuttamasta muita. Ei noista kovin hyvin muihin ole tarttunut mutta ei sitä tiedä. Oli myöskin riski näin pian ottaa lisää monnisia isoon akvaarioon, joka on taasen näemmä kypsymisvaiheessa. Suodattimet on kypsät, mutta mullanvaihto teki siitä taas kuin uuden akvaarion. Siellä on tuttua ruskolevää, mikä on uusien akvaarioiden ongelma. Nykyisin huuhdon suodattimet vanhassa akvaariovedessä. Olen sen veran uskonut vanhoja harrastajia lähinnä youtubessa vaikka ammoniakki ja nitriitti ei olekaan yleensä ongelma.
Olen melkoisen varma, että vesipöhö oli seuraus huonoista vesistä pitkän loman aikana, ja enää sen ei pitäisi tarttua uusiin, jos vältän kalojen liikaa stressiä. Oma ajatukseni monnisten lisäämiseen oli, että monniset viihtyvät mitä enemmän niitä on eivätkä säikkyisi kirsikkabarbeja. Mutta toisaalta tilanpuutos saattaa vaivata herkemmin, eli ei se ehkä niin hyvä asia ollutkaan. Kirsikkabarbit on rauhoittuneet, ne näyttää ehkä tyytyväisemmiltä, kun niitä on nyt lisää vaikka uudet yksilöt ovatkin melkein vasta poikasia. Se ei estänyt vahvinta urosta jahtaamasta nuorta naaarasta silloin tällöin. En pidä siitä uroksesta erityisemmin, mutta se on kyllä akvaarion komein kala, hehkuvan punainen ja iso. En minä sille pahaa halua, olkoon toistaiseksi oma rasittava yksilönsä ihan rauhassa.
Suhtautumiseni harrastukseen on ainakin toistaiseksi muuttunut. Lähinnä häpeä, jos tapan uudetkin kalat huolimattomuuttani. En koe enää niitä yksilönä varsinkin kun on noin paljon kaloja taas akvaariossa. Se on kaunis kokonaisuus. Mutta siitä jäi silti jäljet. Automaattisesti tulee tarkkailtua heti jos uudet albiinot makaa oudossa asennossa, että onko vesipöhön merkkejä. 2 oli ristikkäin nurkassa, mihin tiputan ruoan lasiin leikatusta kulmasta ja se näytti että siinä makaa iso monninen kyljellään.
Yhden ainoan yksilön joukosta tunnistan, kaunein vanha monnisnaaras jäi yksinään henkiin. Se oli tosi vahva kun kesti surkeat olot. Sillä on komea pitkä selkäevä, komeampi kuin mitä kellään olen nähnyt. Se on iso ja paksu. Se on valpas ja virkeä. Se on kaunis kuin maalaus ja virkein ja rohkein kaikista. Minusta monniset kaunistuu mitä isommaksi kasvavat, niistä erottaa piirteitä paremmin. Albiinot on aika rumia läheltä koska niillä on pinkit silmät jotka pullottavat. Ne vaan erottaa paremmin uiskennellessa, ne on aika hauskan näköisiä. En odotakaan enää kaikkien elävän kauan, kunhan suurin osa eläisi edes yli 2 vuotta, se olisi jo saavutus. On ihme, että 1 vanhoista jäi henkiin.
RUOKINTA:
Ruokin enää kaloja kerran päivässä ja silloinkin minimin. Kun alkaa näkyä nälkiintymisen merkkejä, pitänee annosta lisätä. Toistaiseksi näyttää kalat tyytyväisiltä, mutta eivät enää kerjää kun en ole koko ajan antamassa ruokaa. Opin että liikaruokinta tappaa nopeitin kalat. Se on toiminut pikkuakvaarion kohdalla, kun puolitin annokset mitä sinne syötän, siellä ei ole olltu tauteja, paitsi tetroissa joissa on aina jotain tautia. Ehkäpä tetrat kuuluu vain akvaarioihin, joissa on ph 6 tai alempi. Lisäksi kaupasta sain neuvon että pitäisi pitää paastopäivä kerran viikossa. Siihen en vielä oikein pysty koska monniset tuntuu olevan aina niin nälkäisiä (muiden kalojen kohdalla ei ole vaikeuksia). Toivottavasti unohtuu edelleen jokunen päivä ruokkimatta, sitäkin on tapahtunut, sitenhän kalat saa paastoa. Lisäksi haluaisin antaa niille joskus herkkupäivän, jolloin annan illallakin ruokaa, jotain vaihteluksi. Mutta nyt kun akvaario on taas uusi, vältän ruokkimista liikaa.
VEDENVAIHTO:
Lisäksi pyrin vesiarvoista riippumatta vaihtamaan isoon akvaarioon ainakin kerran kahdessa viikossa vettä. Edes vähän. Kun jaksaisi pikkuakvaarionkin hoitaa useammin kuin kerran kuussa. Vaikka melkein hurahdin Father Fish vedenvaihdottomaan metodiin. Mutta se vaatisi sitä, että akvaario on itsenäinen "ecosphere", jossa on mikroeläimiä syötäväksi, ettei tarvitse ruokkia. Jos ruokkii yhtään, akvaario saastuu liikaa. Se alkaa levättyä ja haista kun olen ollut näin kesällä laiskempi. En tainnut jaksaa vaihtaa vettä edes ennen lomalle lähtöä, koska vesiarvot on olleet vakaat vaikka ei kuukauteen vaihtaisi ollenkaan vettä. Kasvit kyllä syövät ammoniakin ja nitriitit, mutteivat ilmeisesti haitallisia bakteereja, joita pääsee likaisessa vedessä syntymään. En tiedä. En ole biologi, enkä kemisti. Jotakin kuitenkin hyvin tappavaa.
LAITTEET:
UV valo on aivan "must"- hankinta. Kalat kuolivat kun en ollut vaihtanut aikoihin rikkinäistä uv valoa. Sitä ennen ei ollut niin paljon ongelmia. 2:lla monnisella oli ennen kuolemaa myös jotain outoja valkoisia raitoja, toiselta ne hävisi. Mutta suurimmalle osalle kuolinsyy oli vesipöhö loman jälkeen. Niiden pitäisi estää loistartunnat, myöskin yksisoluisia loisia, paitsi ehkä samettitauti (jostain luin).
KEMIKAALIT:
Vedenhoitoaine on "must". Tetra Aquasafe kuulemma poistaa vedessä olevan kuparin tehokkaasti. (minulla on talossani kupariset vanhat putket).
Muita aineita käytän vain tarpeen mukaan. Enimmäkseen lisään vain catappan lehtiä, koska kalat niistä tykkää. Ne tykkää niistä piiloina ja patjoina joilla loikoilla, lisäksi catappa on terveellistä sekä lannoittaa hajotessaan kasveja. Jos ne hajoaa liikaa poistan ne ennenkuin ne roskaa liikaa vettä, koska se on ärsyttävää.
Vettä kovetan edelleen ruyoh-kivillä, tarpeen mukaan lisään myös GH plussaa. Jos lisäisin KH:ta vettä pitäisi myös hapottaa koska Ph nousee liikaa. KH minulla yhä on liian matala, vain 2, GH vain 0. Siksi tarvitsee vettä mineralisoida, mikä tekee tästä hankalaa. Kalat tarvitsee mineraaleja ettei sairastu. Sen olen vahvistanut muista lähteistä. Lisäksi ulkomaisella foorumilla joku kanssa tarttui siihen, että KH noin matalana on vaarallista koska ph voi heitellä liikaa, varsinkin kasviakvaariossa.
Nyt käytän Sera Fishtaminia kaloille, koska kaloilla on ollut paljon stressiä viimeaikoina. Pitää muistaa kastella ruokapelletit siinä.
SAIRAAT KALAT:
Sairaat kalat eristän hospitaalitankkiin, en tuhoa lääkkeillä alkuperäistä akvaariota. Sera Baktopur eväruttoon on poikkeus ja hyvin vaaraton käyttää.
Luin jostain myös ettei monniset siedä akvaariosuolaa pitkäaikaisessa käytössä. En ole käyttänyt sitä pitkiin aikoihin mutta lomalle lisäsin "ehkäisemään" tauteja. Monnisista 5 kuoli. Siksi oli vaikeaa keksiä kuolinsyytä, koska alussa syytin pelkkää akvaariosuolaa ja sen pitkäaikaista käyttöä kun olin vielä uusi harrastuksessa. Koska alussa loman jälkeen monnisilla ei ollut mitään muita oireita kuin äkkikuolemat. Sitten ilmeni uimarakkotautia ja vesipöhöä.
- Liitteet
-
-
-
Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen
Kuulostaa hyvältä nämä listaamasi suuntaviivat! Veden vaihtoon panostaminen on eduksi, kun bakteerienkaan määrä ei sitten nouse niin paljon. Korkea bakteeripitoisuushan myös heikentää kalojen immuunijärjestelmää. Niukempi ruokinta parantaa myös kalojen terveyttä. Itsellä kyllä käy melkein aina niin, että kun tulee uusia kaloja, niin annan niille alussa liikaa ruokaa ja sitten täytyy kysyä taas akvaariokaupasta tarkempia ohjeita. Kerran oli tilanne, että yksi avainkirjoahven ei välillä oikein tullut syömään. No, kaupassa epäiltiin, että siellä on niin paljon ruokaa tarjolla, että niillä on varaa valita, mitä ne syövät. Vähensin epäilevänä ja huolestuneena ruokamäärää. Lopputulos oli kuitenkin, että kyseiselle kalalle alkoivat kaikki ruoat maistua!