Kertun viesti tulikin sopivasti, kun just oli tarkoitus kirjoittaa tarinaan jatkoa.
Tilaongelman ratkaisin sitten niin, että möin tänään suurimman osan poikasista tuttavalle, jolla oli vähän isompi akvaario tyhjänä. Niitä olikin yllättävän paljon. Edellinen arvioni "ainakin melkein 40" oli sekin alakanttiin. No, olihan siinä tuo "ainakin". Elikkä 44 poikasta sai uuden kodin ja minulle jäi vielä noin 15, joten niitä olikin noin 60.
Isoimmat ovat jo noin 3-senttisiä ja sukupuolierot alkavat näkyä isommissa. Tässä tyttö:
Ja tässä poika, jolla juovat näyttäisivät olevan sen verran epäsäännöllisiä, että tästä ei ainakaan tule uutta siitossonnia:
Vammaisia ei ole selvinnyt tänne saakka. Aivan alussa oli joitain heikkoja, jotka kuolivat pian. Sitten jäi se yksi heikko epämuodostunut, joka selvisi ehkä senttiseksi tai vähän yli mutta kuoli sitten sekin. Aiemmin on ollut joissain poikueissa rihmavammaisia, joilta puuttuu yksi tai molemmat rihmat tai toinen rihma on kaksihaarainen, mutta nyt näyttäisivät rihmatkin olevan kaikilla kunnossa. Ja kaikki ovat luonnonvärisiä, neonväriä ei ole periytynyt kenellekään. (Joku esi-isä/-äiti on ollut neonvärinen, koska Siriuksen sisarusparvessa oli muutama neonvärinen.) Ainoa epätoivottu ominaisuus on, että kokoerot ovat suuria ja pienimmät saattavat jäädäkin kääpiökasvuisiksi. Pienimmät annoin kuitenkin pois
Lämpötilaa nostin taas asteella. Nyt päivällä täydet 30 ja yöllä 28. Tästä en enää nosta, vaan pidän näissä lämmöissä kunnes ovat jokseenkin täysikasvuisia, jolloin voi tiputtaa muutamalla asteella. Vesisaniaiset ovat valloittaneet akvaarion. Ilmeisesti imevät ravinteita niin paljon, että pistia ja konnanputki kasvavat huonosti.
Kurmut päät ovat pistäneet minunkin silmään kaupoissa. En ymmärrä, mistä ne johtuvat.
