105 l kasviakvaario asukkeineen

Pidä päiväkirjaa akvaariostasi, tai dokumentoi akvaarioprojektisi etenemistä täällä
Lode
Junior Member
Junior Member
Viestit: 88
Liittynyt: 23:03, 14.09.2020
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja Lode »

Itse olen taas vähän sillä kannalla, että välttelisin antibiootteja viimeiseen asti ja satsaisin vesiolojen vakiinnuttamiseen. Suurella todennäköisyydellä (omakohtainen kokemus) bakteeritulehduslääkkeet eivät enää oikein auta, jos kala on menettänyt jo ruokahalunsakin. Älä siis heitä kirvestä kaivoon, jos otto nyykähtää lääkitsemisestä huolimatta. Neontetrojen pyrstöihin lääke saattaisi auttaa, en oikein osaa sanoa. Uskon, että juuri kotiutuneelle taistelukalalle lääkkestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, koska vesiarvot alkavat heitellä, kun käytetään lääkettä ja sitten tehdään suuria vedenvaihtoja pienellä aikavälillä. Taistot ovat kokemukseni mukaan aika herkkiksiä jos vesiarvot eivät pysy tasaisina, kuten ototkin.

Jos kuitenkin päätät lääkitä, pidä kuuri loppuun asti ohjeiden mukaan (antibioottiresistenssin vaara!), lisää kuurin jälkeen hyötybakteereita ja tarkkaile millaisilta vesiarvot näyttää, pysyvätkö samassa kuin ennen lääkitystä. Ja sitten pitäisin vähintäänkin pari kuukautta altaan niin, että en toisi sinne yhtään mitään uutta (ei kaloja, kasveja, muutoksia sisustukseen tms.), pitäytyisin viikottaisessa vedenvaihdossa ja normaalisti käytössä olevissa aineissa (vedenparannusaine ja kasviravinne, ehkä bakteerit). Katsoisin asettuuko sillä. Lääkekuuri toisensa perään ei tee hyvää ihmisillekään, en usko että myöskään kaloille.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Oto yhä hyvin sairas

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Vs: Mulla on monta viikkoa kyllä edellisestä lääkekuurista, mielellään olisin kyllä odottanut monta kuukautta niiden välissä.

Päiväkirjaa:
Tänä aamuna löysin taas oton takaseinästä hädin tuskin roikkumasta, eikä se tule syömään. Sillä on yhä n. puolen sentin kokoinen homeinen pilkku selässä jonka keskusta on selkäevän kohdalla. Se on valtavan kokoinen kalan kokoon nähden. Kala lisäksi on turvonnut. Kumpa olisin aloittanut lääkekuurin aikaisemmin, vaikuttaa pahalta selviääkö oto. En ole noin selvästi sairasta kalaa tähän mennessä vielä nähnytkään. Lääke ei ole tepsinyt vielä ainakaan, kääk. Pistin vooglea erittäin sairaan kalan annostuksella, mutta pelkään että sekin menee myöhään. Se homeinen pilkku kasvoi vuorokaudessa 2 mm puoleen senttiin kooltaan kun en lääkinnyt kalaa. Muut otot on virkeitä onneksi. Luin että otot ei kestä vedenvaihtoja kovin hyvin, ne ovat tosi huonoja kestämään vaihtuvia vesiarvoja. Niitä ei suositella heikon stressinsietokyvyn takia karanteeniin edes, vaan mieluummin että muut kalat siirtäisi karanteeniin jos on mahdollista. Laskin myös lämpötilaa 24 asteeseen, ehkäpä pitäisi vielä laskea. Se on ollut taistelukalan takia kompromississa eli 25 astetta.

Onneksi en ole ehtinyt kiintyä otoihin, niitä ei edes juuri huomaa kun ovat niin arkoja ja pieniä. Jos tuo oto kuolee, ehkäpä kun vakiintuu tankin olosuhteet ostan uuden oton jos niitä vielä siellä kaupassa on.. Mutta en kyllä haluaisi joutua etsimään ruumista, koska se saastuttaa pian veden jos se on jäänyt jonnekin piiloon kuolemaan.. Olempahan tehnyt kaikkeni mitä voin. Mieleeni olen saanut tasapainon siten, etten syytä itseäni liikaa, että hyväksyn että voin tarjota hyvät olosuhteet vain normaalivointisille kaloille, heikkovointisille ei riitä mulla, ehkäpä ei kellään rahkeet.

Nuo vesiarvot ei oikein minusta heittele minun tankeissa, testasin vettä ankarasti kun harrastus oli minulle vielä täysin uusi. Täällä on hyvä hanavesi myös ja käytän aina vedenparannusaineita. Epäilen noita riparium -kasveja, onko niistä tullut jokin bakteeri, sillä kaikkia multia ei mitenkään saa niistä pois. Sama tapahtui poikasaltaassakin ensin kun lisäsin kasveja, 4 sairastui samantien uimarakkotautiin ja kuoli. Ehkäpä jokin muuttuu sittenkin vesiarvoissa, liekö nuo juuret ensin happamoittaa veden ennenkuin bakteerikanta tasoittuu tankissa. Lisäksi näyttää olevan n. 2 viikkoa kriittinen aika kun uusi kala saattaa kuolla uudessa akvaariossa. Minä kyllä suosisin mieluiten helpoimpia kaloja ja kasveja, ne ei kuole niin herkästi. Kaikkein helpoimpia tuntuu olevan monniset, leväbarbit ja kirsikkabarbit, ne kestää aika hyvin kaikkea. Otot on aika herkkiä sekä taistelukala. Neontetroilla taas on aika usein tauteja, vaikkeivat ole niin herkkiä. Kasveista punaiset kasvit ovat aika vaikeita paitsi papukaijalehti. Kohta tyydyn vain vallisneriaan ja monnisiin, ne ei ainakaan näytä kuolevan missään olosuhteissa, kunhan vain vaihtaa silloin tällöin veden ja ruokkii runsaasti, heh.

Ajattelin kohta ruveta myös käyttämään melko surkeaa patteri-imuriani, jota en ole oppinut oikein vieläkään käyttämään, ettei tarvi vaihtaa vettä niin useasti. Koska pohjalla voi olla jotain mönjää, joka on likaista. Lisäksi kun minulla meni tuon tankin kanssa sählätessä alussa, en muistanut 3:n tuuman sääntöä, että pohjamateriaalia pitäisi pistää sen verran bakteerikannan ja hajottamisen takia. Siellä on ohuimillaan vain 3 senttiä hiekkaa joka on varmaan liian vähän hyvien bakteerien kannalta.

EDIT:
Iltapäivä:

Nyt iltapäivällä homekasvusto oton selässä näyttää pienentyneen, sitä on enää selkäevässä. Turvotuskin sillä on laskenut. Jos se on evärutto, sillä on hyvä ennuste yleensä. Se ei lähtenytkään vedestä yhdellä lääkekuurilla joita oli alunperin neontetroissa. Oto näyttää lepäilevän nyt näkösällä kasvin lehdellä varjossa. Sillä on varmaan aika kipeä olo, toivon että lääke tehoaa, eikä liikaa rasita sitä..

Sillä välin oli taas kypsynyt pieni määrä artemioita artemiakasvattamossa ja pistin niitä akvaarioon. Harmittavan vähän niitä tulee kerralla päivällä. Ehkäpä sekoitus on huono tai väärä. Olen käyttänyt JBL Artemio mixiä, koska ostin sitä. Siinä on suolat ja ravinteet mukana. Käytän ensin sen loppuun, siinä ohjeessa sanotaan että pitää ilmastaa reippaasti. Niimpä ilmastan koska muutoin alkaa sekoitus haista mädänneelle tosi äkkiä. Ilmastuksen kanssa sekoitus alkaa haista silti n. 4:n päivän kuluttua, viidentenä yleensä jo pitää heittää pois jos ei ole lisää kuoriutunut.

Neontetrat ainakin innostuu heti niistä, ne on aina ensimmäisenä muutenkin ruoan kimpussa. Taistelukalaa olen hemmotellut pistämällä ruoan sen nokan eteen kellumaan. Se osaa ilmaista hyvin milloin se haluaa ruokaa ja haluaako lisää. Taistelukalakin onneksi innostui jahtaamaan vähäisiä artemian toukkia tänään. Toivotaan että kaloille on edes vähän viihdettä. Tuskin sellainen määrä edes kenenkään mahaa täyttää.. Mitä nyt on välipala.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Kuvia+tilannepäivitystä

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Näin eilen illalla sairaan oton nuolevan levää kivestä, en ole koko aikana nähnyt sen liikkuvan missään, saati syövän mitään. Se antoi pienesti toiveita paranemisesta. Se on yhä enimmäkseen piilossa tai makaa lehdellä. Sillä on nyt lähtenyt lähes kokonaan selkäevä ja alue on omituisen valkoinen, kuin vahingoittuneen näköinen. En silti tiedä jääkö se henkiin, näyttää pahalta. Hometta se ei lie ole, vaan siitä puuttuu jotain, en tajua miksi siltä puuttuu kokonainen evä. Huomenna pitää vaihtaa vettä kun antibioottikuuri loppuu. Vooglea on huolettavan vähän ja on tuskallista odotella lisää nettikaupasta, en tiedä milloin tulee ja tuleeko ollenkaan.

Harmittaa kun en saa monnisista tuosta tankista mitään kuvia ikinä. Parillakin monnisella on tosi naurettavan pitkä selkäevä, se on 2 kertaa niiden ruumiin koko. Se liehuu niiden uidessa kuin antenni selässä. Ne on jotain ihania mutantteja, kun yksi vanhemmistakin on pitkäselkäeväinen. Mutta ei sen evä ole läheskään noin pitkä. Jätin tahallaan pari pitkäeväistä poikasta itselle kun ne on niin hassun näköisiä.

KUVIA:

Sairas otocinclus:
sairas oto2.jpg
Leväbarbit vain lihovat:
lihava5.jpg
lihava4.jpg
lihava3.jpg
Suurin on jo jättipaksu:
lihava leväbarbi2.jpg
lihava leväbarbi.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Taistelukalalle viihdykkeitä

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Olen nyt kasvattanut artemioita kaloille ja siitä riittää jonkun verran lyhyttä hupia kaloille. Silti taistelukala vaikuttaa tylsistyneeltä, jotenka kaivoin tilaamani taistelukalan "harjoituspeilin" ja ripustin sen narulla akvaarioon. Se tehosi ja se alkoi heti pöyhistellä sille mutta samalla kummallisesti haukkoi ilmaa pinnassa useaan kertaan jotka kulki välittömästi ilmakuplina sen kiduksista takaisin läpi. Neuvo netissä on että korkeintaan pitää 15 minuuttia päivässä ettei kala stressaannu. En tiedä onko se kalalle oikein hauskaa, koska kala kokee peilistä näkyvän kalan uhkana. Pidin peiliä muutaman minuutin ja minua alkoi huolettaa kun se alkoi mäikyttämään vartalollaan sivusuunnassa peiliä, hah. Se oli hassun näköistä. Otin peilin pois ja kokeilen ehkä huomenna lisää. Pitäisi vielä keksiä jotain leikkejä sille, pingispallot on liian isoja. Ehkäpä tilaan netistä puuhelmiä joita ei ole käsitelty mitenkään, ne varmaankin kelluvat vedessä.

Kuvia:
peili1.jpg
peili2.jpg
peili6.jpg
peili5.jpg
peili4.jpg
Sairas otocinclus:
sairas oto päivällä.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Taistelukalalle uusi lelu

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Yritin etsiä netistä eilen yöllä kalan temppusettiä mutta se on ollut loppu jo amazon.comista aikoja sitten. Luin artikkelin https://www.wikihow.com/Train-Your-Betta-Fish ja siinä oli hyviä vinkkejä. Keksin tehdä sille temppurenkaan vihreästä ilmaletkusta, että se näkyy hyvin johon pistin jatkoliittimen kiinnikkeeksi että siitä tulee ympyrä.

Tänä aamuna olin jo ylhäällä ennenkuin valotkaan on päällä. Akvaarioon näkee silti ihan hyvin päivänvalossa. Samantien kun sitä kokeilin kala meni ihan vapaaehtoisesti renkaasta läpi useita kertoja. Jätin temppurenkaan akvaarioon roikkumaan. Tämä kala ei ole edes ruokamotivoitunut enää koska syötän sitä aivan liikaa, se on vain tylsistynyt ja etsii jatkuvasti uusia virikkeitä. Tämä on tosi aktiivinen luonnekin ja ui non stop, eikä juuri milloinkaan lepää. Se seurailee sormeakin ja tulee tutkimaan mitä tahansa uutta esinettä mitä pistän akvaarioon. Tuo kala hoksaa tosi äkkiä kaiken, eikä vaikuta yhtään tyhmältä, sopisi "sirkuskalaksi". Sillä kestää yleensä vain sekunteja tajuta joku juttu kun joillakin voi lie kestää päiviäkin, jos on tosi tyhmä kala. Mietin että luonnossa taistelukalat elää todella paljon jännittävämmässä ympäristössä, riisipellot voivat olla hyvinkin laajoja vaikkakin matalia ja ne voivat vaeltaa pitkiäkin matkoja ja tapaavat lajitovereitaan. Akvaariossa se ei onnistu ja tämä taistelukala kokee olevansa ainakin osittain vanki. Ekoina päivinä se tuntui tutkivan tarkasti akvaarion saumoja, pääsisikö niistä livahtamaan läpi.

Olen taas motivoitunut tekemään hyvän kodin kaloille tuosta 60 litraisesta tankista. Jospas viidakko motivoi sitä enemmän. Kelitkin sallinee tilata paremmin kasveja netistä. Haluan ihan eri kasvit akvaarioon mitä toisessa on. Pitänee luopua vetyperoksidin käytöstä jos sitä ei saa kätevästi litroina netistä. Käytän sitä etananmunien desinfiointiin, en halua uusia lajeja akvaarioon enää.

Tänään ajattelin käydä ostamassa toisen juurakon ja ei haittaa jos se värjää vettä, koska siinä on terveellisiä tanniineja. Haluaisin myös tilata catappan lehtiä akvaarioon. Vähän on paineita saada viihtymään kala yksinäänkin, koska ei kannata noin pieneen täyteen akvaarioon tunkea lisää kaloja. Jos tunkee, tulee ainakin ongelmia. Ja ennenkaikkea toivottavasti kala pysyy terveenä. Olen koko ajan kamalan hermostunut että jos tällekin käy huonosti. Toisella kalalla oli joku sisäelinongelma ja se luultavasti uuvahti vain kesken uinnin pohjalle, eikä jaksanut nousta enää pintaan hengittämään ja tukehtui. Ehkäpä sillä oli synnynnäinen sydänvika, tai sitten jokin tauti oli tuhonnut sen sisäelimiä. Levottomuuskin voi olla taudin merkki, mutta ehkäpä tämä kala on vain tylsistynyt ja erilainen luonne. Jotkut ihmisetkin kaipaa enemmän virikkeitä kuin toiset introvertimmat ihmiset.

Tilasin eilen myös sille "lepoputken" jonka peruin edelliselle kalalle, vaikka toimitus etsystä voi vierähtää monta viikkoa tullien takia. https://www.etsy.com/fi-en/listing/1197 ... _purchases
Yllättävän kauan löytyy aina uutta hauskaa tästä harrastuksesta mitä ei ole kokeillut ennen mutta kaikki vaatii tietenkin rahaa, jota ei tule kyllä paljon muuhun käytettyäkään.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Siivouspäivä

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Tänään siivosin akvaariota ja samalla yritin tehdä siitä taas nätimpää.. Yritin poistaa multaa hiekkakerroksen päältä, jonne se oli levinnyt ja se onnistui osittain vain lusikalla kaivamalla. Multa oli levinnyt peittäen lähes kokonaan hiekan alleen tehden sen rumaksi. Lisäsin rutkan kerroksen lisää hiekkaa entisen päälle, pitää pitää huoli ettei alle jää mitään haisevia kerroksia ja ehkäpä pöyhiä sitä silloin tällöin hieman. Taistelukala seurasi leikkisänä hommaa eikä älynnyt väistää hiekkasadettakaan jota lisäilin toki varovaisesti lusikalla. Lisäsin myös ostamani juurakon, joka onneksi huuhtoessa jo värjäsi vettä tummaksi, eli siitä pitäisi irrota terveellisiä tanniineja kaloille. Olipa työ yrittää kaivaa petokotiloita kaivamani mullan seasta ja löysinkin 2 sankosta, joka oli menossa jo pyttyyn. Ne kun kaivautuvat syvälle pohjamultaan. Toivottavasti huomasin kaikki, yritin tarkkaan kaivella multasankon.

Taistelukala ja ennenkaikkea minä kyllästyn samoihin temppuihin tosi äkkiä. Rengastrikki toimii silloin tällöin ja taistelukala menee siitä läpi. Se on halkaisijaltaan n. 5 cm eli aika iso. Kokeilin myös päivällä helmiä kiinnostuisiko kala niistä, pistin helmen naruun ja uitin sitä vedessä, mutta se tuntui olevan kiinnostuneempi itse narusta. Siimaa pitäisi käyttää. Kala näytti etsiskelevän siivouksen jälkeen muovioksaa joka on kiinnitetty imukupilla seinään sille "sohvaksi", jonka poistin väliaikaisesti pesuun, pistin varalta sen takaisin. En ole nähnyt sen kyllä käyttävän sitä juurikaan kuin korkeintaan piilona, se ei makoile siinä. Se tutki jonkun aikaa uutta juurakkoa ja alkoi sitten uiskennella levottomasti, ehkäpä vedenvaihto stressaa sitä. Otot sen sijaan näyttivät virkistyneen ja ne näytti hyvältä hiekkaa vasten. Multaa vasten mikään ruskea kala ei oikein erotu. Jopa sairas oto oli virkistynyt ja tuli nyt syömään muiden mukana, hienoa. Onneksi antibiootti tepsi tällä kertaa, ellei tule sitten jotain jälkitauteja. Sillä on yhä kammottava valkoinen läikkä selässä, mutta se on sentään virkistynyt pikkuhiljaa päivä päivältä lisää.

Lisäsin siivouksen jälkeen Easy life Filter Mediumia joka ensin värjää veden aina valkoiseksi sekä lisää Vooglea. Huomenna lie pesen suodattimen, ja yritän laittaa siihen jonkin verran aktiivihiiltä, että lääkejämät lähtisi vedestä, saa nähdä. Enkä minä aina käytä Filter mediumia, vain kun epäilen bakteeriston kärsineen kuten esim. lääkekuurin jälkeen. Vaikka monissa lääkkeissä nykyään luvataankin että on turvallisia filtterin bakteereille.

Pistin uuden satsin artemioita kasvamaan Hobby artemiakasvattamoon ja kokeilen nyt uutta hommaa, jaoin ilmaletkun kahteen pieneen ilmastimeen astian sisälle, että vesi väreilisi joka puolella, koska sillä puolella missä vesi seisoo ei artemian munat kuoriudu ja vesi alkaa pian haista. Lisäsin myös pelkkiä artemian munia teelusikallisen seokseen lisää, jospa suurempi osa niistä kuorituisi. Artemia-astia ilmastimen kanssa alkoi resonoida kuin soitin ja pistin siihen lautasen painoksi päälle. Todella ärsyttävän kovaääninen.

Masentavaa katsoa aikaisempia akvaarion kuvia, ainakin 105 litrainen näytti tosi upealta alussa, mutta kasvit on ruvenneet nopeasti kuolemaan siinä, vain sitkeimmät jää, eikä nekään kasva. En tiedä miksi.. Reikäiset lehdet ovat tosi rumia. Ehkäpä multa on vanhannut tai myrkytin ne loismyrkyillä. Kasvit on paljon herkempiä kaikenlaisille lääkkeille kuin kalat, useimpia loislääkkeitä ne ei näemmä siedä, mutta yleensä toipuu kuurista. Ei viimeisimmästä, joka oli kaiken lisäksi lie turha. Vain pintakasvit on kasvaneet peittäen pinnan kokonaan. Ne kasvaa niin nopeasti, että niitä pitäisi karsia kahdesti viikossa. Ehkäpä kasveilla on siksi liian pimeää. Harmittaa että trimmasin kasveja viimeksi liian kovalla kädellä kun väsyin jatkuvaan trimmaamiseen eikä nopeakasvuiset kasvit enää näemmä kasvakaan.

Kuvia:
Oto hieman parempi, vaikka valkoinen läikkä selässä:
oto hieman parempi.jpg
Akvaario siivouksen jälkeen:
akvaario siivouksen jälkeen1.jpg
akvaario siivouksen jälkeen2.jpg
akvaario siivouksen jälkeen3.jpg
Vesi on aina ensin sumea Easy Life filter Mediumin jälkeen mutta pian kirkastuu:
siistimpi akvaario.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

...
Viimeksi muokannut TaijaT, 19:06, 20.04.2023. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Taidampa pitää taukoa tästä kunnes näen kunnolla miten akvaarioni käy. Raskasta on kun on sairas kala.

Isompi akvaario nyt:
iso akvaario11.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Tilanne nyt..

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Tuntuu että "jinxaan" eli tuo huonoa onnea jos kerron liian yksityiskohtaisesti akvaarioni moninaisista ongelmista, silloin käy huonosti. Lisäksi pelkään että kaikki ihmiset eivät halua hyvää kaikkien akvaarioille, vaan ovat iloisia kun jollain menee huonosti niin ei tunnu omat mahdolliset mokat tai epäonni elämässä niin pahalta. Suurin osa tietenkään ei. Silloin kun raportoi niin yksityiskohtaisesti kalat pysyy ihan terveenä. Kun kasuaalisti teen mitä teen pikkuongelmille ennenkuin ne kasvaa liian isoiksi.

En voi uskoa huonoa tuuriani että näin lyhyen ajan sisällä jo 3 kalaa on kuollut. Oto kuoli eilen aamuna kun näin sen etulasissa pinnalla haukkomassa henkeä. Viimeisenä keinona vaikka tiesin ettei se suolakylpyjä kestä, ajattelin kokeilla koska suola sulattaa homeen välittömästi yleensä. Sen selkä nimittäin oli taas paksun homekerroksen peitossa. Sain sen nyt helposti kuppiin pyydystettyä. Kala kuoli välittömästi kun pikkuhiljaa aloin lisäillä suolaliuosta sankkoon tällä kertaa varovaisesti. Ennenkin suolan se jo makaili kyljellään välillä pohjalla. Pistin varulta lopuksi neilikkatippoja nukuttaakseni sen kuppiin johon sen pyydystin, tässä vaiheessa se oli jo täysin liikkumaton. Tiesin kyllä jo aamulla sen nähdessäni että tauti on edennyt kiduksiin, ei mitään ole tehtävissä. Toinen lääkekuurikin oli ihan turha tankissa ja pitänee vaihtaa se pois vedestä kun on enää terveitä kaloja. VIELÄ. Hermoja raastavaa on kun en tiedä sairastuuko muutkin "myrkytettyäni" nyt veden vielä monta kertaa. Tällä kertaa pitäisi vain purkaa koko hylly ja kasvit ja koristeet, ja pyydystää suoraan sairaat otot lopetettaviksi, ei ne lääkkeitä näemmä kestä. Ainakaan kahta erilaista kuuria peräkkäin. Jälkiviisaana olen oppinut että ainakin antibioottia pitäisi suoraan pistää 2 putkeen jos KAIKKI oireet eivät ole kuurin viimeisenä päivänä poissa. Valkoinen läikkä selässä oli lie bakteerikasvustoa yhä, eikä vain vahingoittumia. Samantien kun lääke loppui, tauti palasi pahempana jo heikentyneeseen kalaan ja sen selkä alkoi taas kasvaa hometta.

Eilinen oli masentava päivä, on masentavaa epäonnistua ja tietää että olisi voinut toimia paremminkin. Ei se silti välttämättä kalaa olisi pelastanut, olisi pitkittänyt vain sen kärsimystä. Nyt omilla mokillani nopeutin sitä. Uusi taistelukala sen sijaan tuotti iloa. Olen oppinut ymmärtämään sen liikkeitä. Pää ylöspäin tarkoittaa että se on iloinen ja pää alaspäin että se on pettynyt tai masentunut. Iloisena se heiluttaa myös päätään. Ei se reagoi leikkeihinkään oikein, en osaa leikittää sitä, ei se oikein enää välitä leluista. Olen huomannut että ajatus on tärkein, se haluaa vain että huomaan sen. Se on kuin yksinäinen ja haluaa että istunkin katsomassa sitä päivittäin. Se tulee tanssimaan etulasiin ja joskus seuraa sormea, mutta ei uskalla vielä nyppäistä sitä.

Annoin sille nimen Bao, koska se on vietnamilainen nimi tarkoittaen aarretta, minusta tuntui että siitä nimestä se pitää enemmän ja se on kyllin lyhytkin. Epäilen sitä tosin tappajaksi, koska oton selkä näytti vammautuneen. Kala on voinut nyppäistä sitä, koska otoilla on tapana roikkua etulasissa korkeallakin, eikä ne aina väistä jos siihen tulee, vaan jähmettyy. Mutta en mitenkään voi olla yhtään vihainen sille, sehän on syntynyt tappajaksi. Se on sen luonnollinen vaisto olla reviiritietoinen kala ja kun tämä on ekstrovertti luonne, niin varjopuolena on että se voi olla joskus aggressiivinen. Näin sen nimittäin eilen pullistelemassa neontetroille. Pistin peilin roikkumaan sille vähäksi aikaa taas viihdykkeksi ja lähes joka päivä olen tarjonnut eläviä artemioita. Se silti tulee kerjäämään bettan omia herkkupalloja, kun on niin hemmoteltu. Mutta tykkää myös jahdata artemioitakin jotka on kyllä aika pienikokoisia sen suuhun. En aio hankkia varmaan puuttuvaa otoa entisen tilalle, jos tankki on jo nyt niin täysi. Menee lie taas viikkoja, ennenkuin vesi on puhdas. Ja kasvien hankinta kyllä viivästyy kanssa, kun on taas tili melkein tyhjä.

Löysin vidoen taistelukalojen historiasta, että vietnamilaiset maanviljelijät on jalostaneet niitä jo tuhansia vuosia aggressiivisiksi koska ovat lyöneet vetoa niistä ja pistäneet 2 koirasta tappelemaan keskenään kuolemaan asti. Nämä ovat sitten lisääntyneet luonnossa ja tämä geenistö on yhä jäljellä. Alunperin ne eivät siis ehkä ole tapelleet kuolemaan asti, ja onhan niissä erojakin. Jotkut tyytyy uhkailemaan ja väistelemään.
Neomarica
Junior Member
Junior Member
Viestit: 128
Liittynyt: 07:51, 18.05.2022
Akvaarioseurat: Tampereen Akvaarioseura

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja Neomarica »

Pahoittelut ettei otto selvinnyt. Toisaalta en ole yllättynyt, ne eivät ole turhaan herkän kalan maineessa. Jo pelkkä kaupasta kotiakvaarioon kotiuttaminen saattaa olla niille liikaa vesiarvojen muuttuessa. Nekin ovat mielestäni luonnosta pyydystettyjä (saatan olla väärässä, mutta ainakin osa tulee luonnosta kun joidenkin tukkujen listoilla on merkintä wild), eikä akvaario-olosuhteet vastaa ikinä luonnon olosuhteita. Joka tapauksessa alkuperästä riippumatta niillä on paljon muutoksia kasvupaikan, tukun, myyntialtaan, kotialtaan ja kuljetuksien kanssa.

Lueskelin jostain, että EU on kieltänyt kaikkien akvaarioissa käytettyjen antibioottia sisältävien aineiden myynnin mm Baktobur Direktin kokonaan. Ihmeen pitkään niitä onkin saanut, kun ajattelee yleensä antibioottien myyntiä, joka on EU alueella ainoastaan lääkärien kautta tapahtuvaa. Vähän kaksi piippuinen juttu, kun toisaalta on hyvä ettei antibioottiresistenssiriskiä kasvateta, toisaalta tää vaikeuttaa ihan hirveesti akvaariokalojen hoitoa, kun käytännössä niitä ei viedä eläinlääkäriin (eikä eläinlääkäreille ilmeisesti edes opeteta kalojen hoitoa), eikä näin ollen kaloille saa mistään kunnon hoitoja jos sitä oikeasti tarvitsevat.
Lode
Junior Member
Junior Member
Viestit: 88
Liittynyt: 23:03, 14.09.2020
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja Lode »

Olen samaa mieltä Neomarican kanssa siitä, ettei kannata masentua, vaikka otolle kävi huonosti. Minullakin on se käsitys, että niistä suurin osa tulee luonnosta, ja siksi eri lajitkin sekoittuvat myyntialtaassa keskenään. Samassa altaassa voi siten olla lajeja, joista toiset sietävät lämmintä vettä ja toiset taas sairastuvat pitemmän päälle normaaleissa akvaariolämmöissä. Onhan se aina ikävää, kun kaloja kuolee, ja vielä ikävämpää, jos niitä sairastuu vuorotellen ja tuntuu siltä, että jatkuvasti jokin on pielessä. Uskon kuitenkin, että kierre jossain kohtaa katkeaa, eli ei vielä kannata heittää hanskoja tiskiin.

Kuulinkin tuosta antibioottikiellosta. Toisaalta se on tosiaan hyvä, koska uskon että monella (varsinkin ei niin perehtyneellä) harrastajalla saattaa jäädä kuurit kesken, mikä ruokkii antibioottiresistenssiä. Valitettavan usein silloin, kun kala näyttää oikeasti sairaalta, on jo liian myöhäistä hoitaa antibiooteilla, koska vaikka lääke tappaisi kalasta bakteerit, on sisäelinten tuho jo niin edennyt että se johtaa siltikin kalan kuolemaan. Tällöinkin on jo lääkitty tavallaan turhaan, mitä pitäisi antibioottien kanssa välttää. Huono puoli valmistuskiellossa on se, että jos bakteeritulehduksia ei pysty ennaltaehkäisemään (usein hyvällä hoidolla tämä on mahdollista, mutta siltikin varmaan kaikilta on joskus kaloja kuollut tulehduksiin), ei niihin sitten ole enää mitään hoitoa kun tulehdus puhkeaa, ja se tarkoittaa kalan menehtymistä. Erityisen hankalaksi kokisin asian niiden harrastajien kannalta, joilla on oikeasti suuria ja kalliitakin kaloja altaat täynnä, joita "kannattaa" hoitaa kun tulehdus iskee. Hieman jännittää myös omalta kannalta, kun pistän muutaman viikon päästä uuden pikkualtaan pystyyn, että löytääkö se tasapainonsa ja pysyvätkö kalat terveinä.
kr70
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1922
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Olen ymmärtänyt, että tuo ottojen herkkyys johtuu siitä, että kun kyseessä ovat pienet kasvin-/levänsyöjäkalat, ne tarvitsisivat jatkuvasti ruokaa. Ennen pitkää kuljetusta Etelä-Amerikasta Eurooppaan kaloja ei kuitenkaan ruokita, koska kuljetuspussien vesi menisi muuten huonoksi kuljetuksen aikana. Siten otot ovat Eurooppaan saavuttuaan nälkiintyneitä ja tästä syystä monesti herkkiä aluksi, jos niitä ei ole kuntoutettu kunnolla tukussa. Tuleehan luonnosta moni muukin laji, kuten nyt vaikka kardinaalitetra, joka ei kuitenkaan ole erityisen herkkä, eli ei se herkkyys pelkästään wild-alkuperästä voi johtua.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Kiitos vastauksista! Joo en minä harrastuksesta ole hanskoja tiskiin heittämässä kokonaan, hoidan entiset kalani minkä pystyn, en vain hanki enää mitään uutta ja muutenkin rauhoitan harrastusta.
En ole kyllä kuullutkaan että kaikkia antibiootteja oltaisiin kieltämässä. Niitä saa kyllä ihan joka nettikaupasta ja eri merkkisinä. Minun käsittääkseni niitä ollaan pikemminkin kehittämässä vähemmän rasittaviksi sekä kaloille että tankin hyötybakteeristolle enkä ole huomannut juuri mitään haittaa ainakaan Sera Baktopurin käytöstä. Lääketeollisuuskin kehittyy. Eri asia voi olla yleiskuurien käytössä joissa on kaikkiin tauteihin jotain jotka selkeästi rasittaa ainakin kasveja ja jos tankissa ei ole enää eläviä kasvavia kasveja, ollaan pulassa. Kasvit nimittäin auttaa älyttömän paljon puhdistaa tankkia. Nitriiteistä on ihan kamala hössötys joka on ihan absurdia kun taudit tappaa vielä nopeammin. Kun tankista lähtee hyötybakteerit niin nitriittien pitäisi nousta. Olen testannut nitriitit ja nitraatit säännöllisesti eikä kerran viikossa vedenvaihdolla ne ole päässeet ikinä nousemaan edes antibioottikuurin jälkeen jotenka luulisin asian olevan siltä osin kunnossa. En ole uskaltanutkaan testata jättää tankkia oman onnen nojaan jos se ei nousisi. Bakteeristo sitäpaitsi tasaantuu ajan kanssa. Se että tulee kaloihin antibioottiresistenttejä bakteereja on minusta aika outo, jos ei siirrä omia kaloja minnekään, ei ne minnekään sieltä kotitankeista leviä muihin kaloihin tai tartu ihmisiin. Eri asia on kasvattajilla jotka voi tehdä jo valmiiksi kaloista resistenttejä.

Olen jaksanut vaihtaa n. kerran viikossa vedet molempiin vaikka olo itsellä olisi kuinka sairas. Eri asia jaksaako keskittyä enemmän kaloista hössötykseen on sitten eri asia. Lääketeollisuuskin on kehittyvä ala tieteen mukana. Itse ainakin luotan niihin, varsinkin jos käyttää kuurit loppuun. Minua kyllä harmittaa että odotin vuorokauden, oto olisi saattanut selvitä pitemmällä ja aikaisemmalla kuurilla. Mutta hyvin pienellä mahdollisuudella siltikin. Nyt vain turhaan lääkitsin tankkia liian myöhään.

Päiväkirjaa:
Taistelukala vaikuttaa minuun suuttuneelta, kun pelasin kaverin kanssa netissä aika paljon monta päivää enkä huomioinut kalaa. En tiennyt että nekin osaa suuttua! Se ensin käänsi selkänsä tylysti, eikä tule enää tervehtimään minua. Yhtenä päivänä se pullisteli jopa minulle, höh. Ehkäpä se yhdistää minut peiliin jota olen laittanut sille useana päivänä yrittäen "treenata" kalaa. Epäilen että se vihaa sitä ja yritän välttää nyt sitä. Se tajuaa että minä kiusaan sitä peilillä. Taistelukaloilla ei ole huumorintajua. Yritän lepyttää sitä ruoalla, ainoa tapa millä oikeasti osoittaa välittävänsä kalasta. Se on aika kova syömään, ehkäpä sille kerkisi tulla nälkä parin päivän aikana, vaikka ruokinkin vaikka ruoka joskus saattoi venyä tunteja. Ruoka on vaikea juttu kun kaikilla kaloilla on ruokahalu vain kasvanut. Ekassakin tankissa leväbarbit kerjää nyt ruokaa monta kertaa päivässä. Ruoka tulee syödyksi minuuteissa, kaipa niillä siis on oikeasti kova nälkä. Niille pitäisi antaa joko kolmesti päivässä ruoka tai sitten lisätä annoksia. Olen laittanut isoon akvaarioon yhteensä 3 pohjatablettia päivässä, määrä on noussut ainakin neljään. Monnisetkaan pienemmässä altaassa ei vaikuta kamalan energisiltä paitsi kun tulee syömään, jopa laihoilta. Luulin että pelkät artemiat riittäisi niille mutta määrä on aivan liian vähäinen. Joskus korvasin ateriat artemioilla. Monniset ei ehkä saa niitä edes kiinni. Olen ruokkinut pohjakaloja puoli tahblettia kerrallaan kahdesti päivässä. Taistelukala syö pieniä rakeita monta kertaa päivässä, sillä oikeasti on aika nälkä.

Minulla on ollut aktiivihiili nyt suodatuksessa molemmissa tankeissa parin viikon ajan että kaikki mahdolliset myrkkyjämät lähtee niistä. Kasvisto silti sinnittelee, kunhan on rahaa ja intoa saatanpa ostaa pari kasvia. En tällä kertaa mene överiksi.

Ei minulla innostus tähän luultavasti kokonaan lopu, vaikka inspis onkin aina loppu kun kaloja kuolee. Minulla oli grandiose haave, että tekisin täydelliset olot, oikean paratiisin kaloille hankittuani pari kuukautta niistä niin paljon tietoa netistä non stop. Ajattelin että pelkkä tieto riittäisi. Mutta kalaharrastus on minusta mätä sinänsä, kun kaloja tosiaan kohdellaan jo kasvatuksessa väärin. Ainoa tapa on olla välittämättä siitä jos nauttii harrastuksesta ja tämä masentaa minua. Tulevaisuudessa toivottavasti kalatkin saa paremmat eläinten oikeudet ja kalankasvatuksesta tulee inhimillisepää, ehkäpä joidenkin lajien pito altaissa kielletään kokonaan ja kaloille määrätään isommat lain mukaiset minimiallaskoot. Taistelukalakin tarvitsee liikuntaa ja olen sitä mieltä, että sille pitäisi olla siksi iso akvaario. Ei ole normaalia että kala elää vain pari kolme vuotta akvaariossa, luonnossa se elää paljon pitempään. Luin jutun jostain että joku oli saanut sen elämään peräti 9 vuotta treenaamalla sitä päivittäin.

Se on älykäs kala joka vaatii jatkuvia virikkeitä. Lisäksi niiden jalostus tekee niiden evistä liian pitkiä, että ne ei pysty liikkumaan. Onneksi minun kalan evät ei tunnu haittaavan sen menoa, ne on pitkähköt mutta ei liian pitkät. Se on kompromissi ihmisen turhuuden ja kalan hyvinvoinnin kannalta. Kun vertaa niitä luonnonoloihin, saa vinkkejä mitä kala tarvitsisi. Riisipellot ovat valtavia missä taistelukalakin saa etsiä oman reviirinsä sekä oman kumppanin sekä metsästää ruoan itse, se tarjoaa virikkeitä ja on haasteellista. Osa lajeista näyttää nauttivan elämästään kyllä akvaarioissakin kuten monniset. Mutta pienemmässä altaassa nillä on vaan kohtalaiset olot. Ehkäpä laajennan joskus akvaariota jos jaksan isompaan, enkä hanki enempää kaloja. MInä pidän minimalistisesta koosta pienessä kämpässä, vaikka tähän mahtuisi isompikin. Muutossa iso akvaario olisi kammottava siirtää.
Lode
Junior Member
Junior Member
Viestit: 88
Liittynyt: 23:03, 14.09.2020
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja Lode »

Akvaarioharrastuksen eettisyys onkin mielenkiintoinen aihe, jota olen itsekin pohdiskellut. Harva saa tarjottua kaloille täysin luonnonmukaiset olot akvaariossa, mutta onko sille toisaalta tarvettakaan, koska täysin luonnollinen sisältää myös saaliiksi joutumisen uhan ja mahdolliset konfliktit lajikumppaneiden kanssa (tosin luonnossa konflikteja vältetään poistumalla paikalta, mikä ei akvaariossa ole mahdollista). Kuten sanoit, joidenkin kalalajien tulevaisuus akvaarioissa saattaa olla vaakalaudalla, mielestäni on hieman harmaalla rajalla esim. tuoda kaloja luonnosta suurissa erissä, tai lisäännyttää niitä viljelylaitoksilla hormonien avulla. Mielenkiintoista ja mielestäni totta on myös mielipiteesi siitä, että "on pakko" olla välittämättä näistä seikoista, jos haluaa harrastusta jatkaa itselleen mieluisilla lajeilla. Olen vähän painiskellut omatuntoni kanssa siitä, että otin merkkileväkotilon, vaikka ne tuodaan luonnosta, ja aion hankkia taistelukalan ja piikkisilmiä, joista molempien kasvatuksessa/pyydystämisessä on omat eettiset pulmansa. Toisaalta saatan hankkia taistelukalan suomalaiselta kasvattajalta, tämä on vielä harkinnassa.

Olen myös siitä samaa mieltä, että esim. monniset vaikuttavat oikeasti viihtyvän akvaario-olosuhteissa vallan mainiosti, mikäli olosuhteet on järjestetty niille mukaviksi. Mielestäni voisi olettaa, että ne ovat iloisia, jos innokkaasti tutkivat akvaariota, möyhivät pohjaa ja lisääntyvätkin. Niille on ehkä myös aika helppoa järjestää luontoa tarpeeksi hyvin jäljittelevät olosuhteet. Tiedostan akvaarioiden pitoon liittyvät eettiset pulmat, mutta toisaalta ajattelen, että akvaariokaloille on helpompaa järjestää lajityypilliset olosuhteet kuin esimerkiksi lemmikkilinnuille. Itse aion todennäköisesti jatkaa akvaarioharrastusta eettisistä ongelmista huolimatta sillä perusteella, että minun luonani kalat saavat vakaat olosuhteet loppuiäkseen, ja olen oikeasti yrittänyt panostaa kalojen viihtyvyyteen sisustuksellisesti ja vesiarvojen suhteen. Myös laadukkaan ruuan saanti säännöllisesti on taattu akvaariossa. Täytyy kylläkin myöntää, että leväkotilo elää itselleen epätyypillisissä vesiolosuhteissa, mutta kuori on kasvanut hyvin eikä näytä merkkejä syöpymisestä, ja levän loppumisesta ei ole minun luonani pelkoa :mrgreen: Kotiloon suhtaudun myös hieman ehkä kyseenalaisella asenteella sinänsä, että kun "kaikki muutkin" pitävät niitä pehmeässä vedessä talkkareina, niin miksen minäkin. Tästäkin saataisiin tuntien mittainen keskustelu aikaan eriävillä mielipiteillä siitä, että tiedostaako kotilo elävänsä 3 vai 5 vuotta, ja tuoko sen elämään merkittävää lisäarvoa se, jos se elääkin mahdollisesti pari vuotta pidempään sille optimaalisissa olosuhteissa (jos se lyhyempikin aika oli leväntäyteinen ja vapaa näykkivistä kaloista puhtaassa vesiympäristössä). Tämä meni nyt taas ehkä offtopiciksi, mutta päiväkirjaasi on mukava seurata, tulee mielenkiintoisia aiheita mieleen! Mielestäni huolehdit kaloistasi hyvin ja ajatus taustalla on oikein hyvä, vaikkakin olet nyt harmittavan paljon vastoinkäymisiä joutunut kokemaan.
kr70
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1922
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Eläintenpidon eettiset ongelmat olivat yksi syy, miksi lopetin akvaarioharrastuksen pitkäksi ajaksi. Päätös oli, ettei ikinä enää akvaarioita, mutta ei pitäisi koskaan sanoa "ei ikinä"... Kalojen pitoon on tosiaankin tulossa hyvin todennäköisesti enemmän rajoituksia. Akvaarioharrastuksen suurvallassa Saksassa on tällä hetkellä jopa maan hallituksessa voimia, jotka haluaisivat lopettaa kaikkien eksoottisten eläinten pidon tavallisten kansalaisten kodeissa. Perusteiksi laitetaan eläintautien ja vieraslajien leviämisen estäminen ja luonnonkantojen suojelu, ja kyllähän näissä osittain perääkin on. Moni kalalaji on uhanalaistunut akvaariopyynnin seurauksena ja maailmanlaajuisesti moni maailmankolkka on saanut estoitta leviävän vieraslajin, kun akvaristit ovat heittäneet ylijäämäkalat järveen/jokeen/mereen.

Koska akvaristien pitää tulevaisuudessa enenevässä määrin perustella harrastuksensa oikeutus, yksi tämän päivän juttu ovat lajinsuojeluohjelmat. Yritetään pitää ja lisätä uhanalaisia lajeja akvaarioissa, tietenkin sellaisia, jotka ovat uhanalaistuneet elinympäristön häviämisen takia, ei akvaariopyynnin. Itsekin olen lähtenyt tähän mukaan ja kahdessa akvaariossa tuolla ui yksi erittäin uhanalainen sinisilmälaji (Pseudomugil reticulatus), parhaillaan yritän saada niitä kutemaan. Toki näissä ohjelmissa on monta ongelmaa, kuten että laji muuttuu vähitellen akvaariossa, joten se ei pitkän ajan kuluttua enää vastaa luonnonkantoja, tai että jos luonnonhabitaatti häviää, minne se voitaisiin palauttaa. Yksi käytännön ongelma on, että monella harrastajalla innostus loppuu kolmen sukupolven jälkeen, jonka jälkeen vaihdetaan toiseen lajiin.

Monesti akvaristit väittävät, että pyynti luonnosta auttaa säilyttämään habitaatin, sillä pyynti tuo tuloja paikallisille eikä sitten olisi niin kova houkutus pistää sademetsää pölkyiksi ja öljypalmu-/maissipelloksi. Tästä on jotain tieteellistäkin näyttöä, mutta pyynnin pitäisi olla säänneltyä, ettei se kurittaisi liikaa kalakantoja. Kardinaalitetra on yksi laji, jonka massapyynti ilmeisesti ei vaikuta kantoihin, koska se lisääntyy tehokkaasti ja niitä kuolee joka tapauksessa massoittain kuivan kauden aikana.

Hormonipiikeillä viljely on minustakin eettisesti arveluttavaa, mutta toisaalta voisi sanoa, että joissain tapauksissa hormonipiikkiviljely auttaa lajin suojelussa. Tällainen tapaus saattaisi olla tulipyrstö. Se on erittäin uhanalainen, luultavasti pääsyy on elinympäristön muutokset, esim. sinne on tehty paljon patoja, ja laji tekisi ilmeisesti kutuvaelluksia. Luin yhden kuvauksen, jossa se oli saatu kutemaan hormonipiikillä; ne olivat menneet aivan suodattimen ulostulon viereen kaikkein kovimpaan puhuriin kutemaan, mistä voisi päätellä, että luonnossa ne haluavat mennä ylävirtaan pikkujokien voimakkaaseen virtaan kutemaan, vähän kuten lohet meillä. Normaalimenetelmillä sitä ei saa akvaariossa kutemaan. Se on kuitenkin suosittu akvaariokala ja sitä viljellään Kaakkois-Aasiassa massoittain hormonipiikeillä, joten voisi sanoa, että akvaarioharrastus auttaa säilyttämään lajin, vaikka se häviäisi luonnosta.

Mikä laji on onnellinen akvaariossa, on tietysti mahdotonta varmasti sanoa, mutta yhtenä kriteerinä voisi pitää sitä, lisääntyvätkö ne. Näin esim. tuo tulipyrstö ei olisi onnellinen, mutta silti sen pitoa voisi perustella lajin säilyttämisellä. Jos sen pito kiellettäisiin maailmanlaajuisesti, loppuisi sen hormonipiikkiviljely ja se saattaisi kuolla sukupuuttoon. Tietenkin ylivoimaisesti paras ratkaisu olisi kunnostaa luonnonhabitaatit siten, että se voisi lisääntyä siellä.
Neomarica
Junior Member
Junior Member
Viestit: 128
Liittynyt: 07:51, 18.05.2022
Akvaarioseurat: Tampereen Akvaarioseura

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja Neomarica »

Antibioottiresistenssiä kasvattaa se ettei läheskään kaikki käytä lääkehoidon jälkeen aktiivihiiltä, vaan lääkejäämät päätyvät viemäriin, ja loppujen lopuksi vesistöihin kun ei vedenpuhdistuslaitoksellakaan saada kaikkea pois. Vaikkakin loppujen lopuksi akvaarioharrastuksessa käytettävät antibiootit ja niiden jäämät ovat ihan minimalistinen määrä, kun vertaa antibioottien käyttöä yleisesti.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Kiitos hienoista vastauksista! Eettisyys on mielenkiintoinen ongelma ja aina nakuttamassa mielen taustalla. Onhan lemmikit tärkeitä ihmisen hyvinvoinnin kannalta, koska ne lisää mielenterveyttä, varsinkin oiva apu mielenterveyspotilaille ja yksinäisille. Siksi minusta harrastukselle on hyvä oikeutus, mutta kohtuudella, että pitäisi olla niitä rajoituksia jotka turvaa joidenkin herkimpien lajien hyvinvoinnin sekä luonnon säilymisen alkuperäisalueilla. Kalojen jalostus sairaammaksi myös pitäisi lopettaa, esim jotkut kultakalalajit ei edes näe, koska niistä on tehty niin paksusuomuisia että ne olisi hassumman näköisiä, että suomut kasvaa joskus silmien päälle, lisäksi ne eivät hyvin ui, koska ovat jalostettu niin paksuiksi. Ylipäänsä eläinten liika jalostus on aika peestä koiralajeja myöten joilla on paljon geneettisiä sairauksia.

Kalaharrastus on ikävä kyllä niin harvinainen harrastus että kuluttajalle ei ole paljon vaihtoehtoja. Ehkäpä isommilla paikkakunnilla olisi. Olisi esim. kiva saada kaloja vain suomalaisilta kasvattajilta ja esim. taistelukaloissa suosia luonnollisemman näköisiä, ehkä myös terveempiä yksilöitä. Onneksi löysin Bao -kalan, joka näytti suhteellisen terveeltä ja virkeältä, eikä evät haitanneet uimista vaikka onkin jalostettu komean näköiseksi. Olen yllättynyt miten kaloilla on ihan samallalailla luonne kuin maaeläimilläkin, tämä fakta on vähän tunnettu ja kaloista tiedetään hyvin vähän. Jos kaloista tiedettäisiin enemmän niitä haluttaisiin myös suojella enemmän, mutta vesielementti on ihmiselle vieras. Akvaarioharrastus voisi auttaa tässä, kalojen tuntemisessa ja ihmisen luontoon lähentymisessä, mikä kaupungissa ei ole mahdollista muutoin. Siksi olen mielenkiinnolla seurannut kalojeni elämää, joista oppii joka päivä uutta, joskus seikkoja, joita ei löydy edes netissä. Monniset on kyllä ihana laji, ne viihtyy hyvin myös akvaariossa ja on kivaa katsella niiden iloista touhua ja onnea. Kun niitä on tosiaan 6 laumassa ne ei ole arkoja edes. Ikävä kyllä pienempään akvaariooni sain mahdutettua turvallisesti vain 4 ja ne ovat vähän arempia. Mutta ne on tosi aktiivisia sentään öisin, jolloin ne ei ole yhtään arkoja.

Kyllä kotiloita itse en pidä lemmikkinä, alussa minua arvelutti pistää niitä pyttyyn, niiden jokapäiväinen siivoaminen alkoi väsyttää niin, etten jaksanut enää sihdata jokaista erillistä kotiloa sankosta ja nitistää. Toki isommat kotilot on vähän eri asia, jotka on hankittu akvaarioon. Tein eettisen valinnan tuhokotiloidenkin kärsimyksen kannalta kun hankin petokotiloita, jotka pitää kotilokannan kurissa jotenka niitä ei tarvitse hävittää enää niin monta. Ne on olleet niin tehokkaita että ne on hävittäneet kokonaan kotilot isommasta akvaariosta. Hankin niitä kerralla vähän överisti, koska olin niin kyllästynyt tuhokotiloihin. Petokotilot tulevat nopeasti nyt syömään pohjatabletteja kalojen mukana ja se pitäisi ottaa nyt huomioon kaloja ruokkiessa, että siellä on syöviä yksilöitä enemmän. Pistin yhden petokotilon lisää toiseen akvaarioon missä on vielä tuholaiskotiloita. Ne kun valtaa akvaarion, levä loppuu levänsyöjäkaloilta ja ne alkaa syödä kasveja, ne lisäksi paskoo myös. Kotilot ovat varmasti yksinkertaisimpia kaikista lajeista, niillä ei varsinaisesti ole edes aivoja, vaan hermo. Tosin en tiedä kuinka paljon ne tajuaa mistään. Ravut tajuavat jo ehkä vähän paremmin. Mutta kalat näyttää olevan tyystin eri asia, niistä näkee tunnetiloja jopa kun tarkkailee, niiden liikkumisesta.

Noista antibiooteista on ollut kamala kohu sen jälkeen kun karjalle syötettiin rehuja jossa on antibioottia, välillä niiden käyttö meni ihan liian pitkälle. Sen jälkeen niistä on tehty kirosana. Mutta nykyisin tuskin antibiootin väärinkäyttöä esiintyy niin paljon. Minusta kaikessa pitäisi olla kohtuus, että kun kalat on sairaat ne pitää lääkitä. Yleisesti kaikissa youtubekalavideoissa kaloja neuvotaan myös ennaltaehkäisevästi lääkitsemään kun ostetaan kaupasta, lääkkeiden käyttöä ei arastella ollenkaan. Minä en ole tehnyt kertaakaan niin kun ei ole karanteeniallasta. Kalat tuntuvat kovasti kärsivän karanteenissa, enkä vain pysty katsomaan sitä sivusta vaikka se olisi pitkällä tähtäimellä varmaankin turvallisempaa. Sairastumisissa on raskainta minulle katsella kalan kärsimystä sivusta ja miettiä yrittääkö lääkitä se vai lopettaa. Ja joka kerta jälkikäteen jos kala kuolee niin tulee mietittyä että olisi pitänyt sittenkin vaan lopettaa.. Joihin pikkuvaivoihin nuo lääkkeet on onneksi auttaneet. Toivon että kun sopeutuvat akvaarioihin kalat ei enää sairastele. Onhan nämä akvaariot vielä uusia ja kalat tulleet vasta kaupasta. Ne useimmiten on sairastuneet viikkojen kuluttua ostamisesta. Silti tuntuu että tyypilliseen tapaan kuten elämässäni muutenkin minulla on ollut myös huonoa tuuria. Kun jotain tapahtuu missä itse joudun avuttomana katsomaan sivusta, se laukaisee minulla taas traumaperäisen stressihäiriön missä myös olin avuton. Kuvittelin että paraneminen siitä olisi todella helppoa kun akvaario on antanut niin paljon iloa ja voimaa, mutta se on antanut paljon myös surua. Siksi olen aika pettynyt harrastukseen mutta en minä sitä lopeta, pitää vaan vaihtaa paljon pienemmälle vaihteelle eikä rasittaa itseään liikaa..

Uusimpia huomioita:
Tein kyllä hassun löydön 60 litraisesta akvaariosta että alkoi naurattaa. Ihmettelin mikä hyönteinen tai eläin oli tarttunut lasiin, joka oli n. 3-4 mm pitkä. Tarkemmin tarkasteltuna se nuoli lasia ja näytti aivan kalanpoikaselta. Sillä oli pienenpienet evät ja se oli ruskean pilkullinen. Arvelin että se on joku pohjakalan poikanen ja minulla monniset ei ole kuteneet viime aikoina. Pienestä koosta päätellen arvelin sen olevan oto ja olen lie oikeassa! Googletin otocinclusin poikasen kuvia netistä ja ne näytti aivan samalta! Voi tätä elämän kiertokulkua! Yksi kuoli ja yksi tuli tilalle. Mutta se on taas liikaa romantisointia, on erittäin heikot mahdollisuudet että se selviää aikuiseksi akvaariossa. En aio tehdä asialle mitään, jos kasvaa niin hyvä, tuskin niin kuitenkaan käy.

Otocinclusin poikanen:
oto fry.jpg
Lode
Junior Member
Junior Member
Viestit: 88
Liittynyt: 23:03, 14.09.2020
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja Lode »

Kyllä se minustakin oton poikaselta näyttää, onnittelut! :D Jos sitä ei kukaan käy syömässä, ja se löytää tarpeeksi levää ja muuta putua syödäkseen, niin voi olla että se selviytyy. Toivotaan parasta!
Neomarica
Junior Member
Junior Member
Viestit: 128
Liittynyt: 07:51, 18.05.2022
Akvaarioseurat: Tampereen Akvaarioseura

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja Neomarica »

OMG poikanenhan siellä :D Nyt peukut pystyyn, ettei katoa minnekään ja kasvaa aikuiseksi. Uskon, että se löytää kyllä ruokaa altaasta tarpeeksi jos vain onnistuu suojautumaan isoilta kaloilta. Nuo otot on eriskummallisia kun monesti lukee, että ovat lisääntyneet vahingossa, mutta kun alat niitä kudettamaan, ei olekaan helppoa.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Kuvia ja päiväkirjaa

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Ei pitäs olla liian kriittinen. Tankit näyttää taas ihan kohtalaisen hyvältä vaikka osa kasveista isosta akvaariosta on kuollut. Saattaa säästää kasviostoissa kun ei osta toistaiseksi yhtään. Kasviharrastusta ei jaksa niin enää kuten alussa. Minulla on sama lannoitusaikataulu ja annostus kerran viikossa ja sillä levät pysyneet kurissa. 10 ml Easy life Profito ja 10ml Fosfoa kerran viikossa. Välillä pistän mineraaleja nostaakseni GH:ta edes viiteen kaloille, kun GH -testin mukaan mineraalit on taas kadonneet tyystin vedestä. Hanaveden GH näin talvella muuttui yllättäen alle 4. Toista pienempää en lannoita yhtään paitsi mineraalit. 2 tautiepidemiaa tähän asti on ollut kaloilla juuri silloin kun niillä vedessä oli lähes nolla mineraalia, hmm... Hyvin on onneksi alkanut rehevöitymään 60 litran akvaario, vaikka etanat on vallanneet sen tosi pahasti. En pysy edes laskuissa kuinka monta petokotiloa pistin isompaan, olen myöhemmint siirtänyt 2 petokotiloa lisää pienempään kun etanat tuntuu siellä vain lisääntyvän.

Siivosin eilen isomman akvaarion kun se oli päässyt jo tosi rumaksi. En ollut puoleentoistaviikkoon vaihtanut vettä ja mittasin nitriitit, yleistestin väri oli aavistuksen verran haalea, että niitä on jo jonkun verran ehkäpä. Seinämille oli kasvanut levää paikoin umpeenkin kun ei ollut etanoita sitä syömässä. Siistinähän se näyttää hyvältä pari päivää, sitten vesi alkaa hitaasti sameutua. Harrastuksesta ei ole paljoa enää kerrottavaa ja oppimistakaan lukuunottamatta kalojen käytöstä. Bao- taistelukala tuntuu vieläkin ettei luota minuun mutta on jo lakannut pullistelemasta, paitsi joskus vieraille isoille esineille. Päättelin että se aggro käytös on vain että se pelkää, eikä tunne oloaan vieläkään tarpeeksi turvalliseksi tankissa. En kyllä kiusaa sitä enää peilillä, vaikka sanottaisi mitä sen "terveellisyydestä". Bao inhoaa sitä. Maks olisi ollut minuutti, minä pidin sitä kerralla 5 minuuttia ja se jo tuntui traumatisoivan kalaa. Kaipa sillä aika myös kuluu, se tykkää eristyisesti noista ripariumkasvien juurista, joiden juurien läpi se voi uida mahdollisimman ahtaista paikoista. Se ei kerjää nyt huomiotani kuin vain ruoka-aikoina ja välipaloja varten. Lahjon sitä välipaloilla, että se tykkäisi minusta yhä. Ei se tunnu siitä lihovan, se on aika nälkäinen kala. En ole nähnyt oton poikasia mistään, enkä elättele mitään toiveita että siellä joku kasvaisi. Yritän toki katsella imuroidessa sankkoon onko sinne mennyt poikasia, en ole nähnyt yhtään. Petokotiloita pidän tavallaan "lemmikkeinä", vaikken niihin kiinny kuten kaloihin. Onhan ne kivan näköisiä ja hyödyllisiä. Jos niitä lisääntyy joskus liikaa, palauttanen niitä takaisin kauppaan.. Ne on kyllä mukavan helppoja, tarvii vain mineraaleja silloin tällöin kuoren kasvattamiseen. Kaloillekin pienet mineraalilisät tekee hyvää.

20230508_112533.jpg
20230508_112559.jpg
20230508_112559.jpg
8.5.2023.jpg
Liitteet
20230508_112543.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Lähtövalmisteluja kalojen kanssa

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Lähden päiväksi muualle ja hieman jännittää jättää kalat oman onnensa nojaan, no lähinnä taistelukala. Se kun on nirso syömään, sille tuntuu kelpaavan vain ostamani taistelukalan herkkuruokapallot. Joskus se nälkäisenä myös näykkäisee Tetra Pleco tabseja. Pistin Eheim ruoka-automaatin akvaarion reunaan ja olen testaillut sen toimintaa, tosi hyvä automaatti. En kyllä haluaisi käyttää muunlaisia kuin sellaisia joissa on pyörivä rumpu, paljon tarkempi annostelu. Automaatissa pitäisi olla myös tuuletin ruoan kostumisen estämiseksi ja lisäksi siihen voi ohjelmoida monta pyöräytystä, sekä oviaukkoa säätämällä myös annostusta. Pistin asetukseksi 1 pyöräytys aamulla ja 1 pyöräytys illalla pienimmällä oviaukolla, kun en ole varma miten nuo rakeet kelpaa kaloille. Luin että taistelukala ei pärjää ilman ruokaa viikkoakaan ilman että sille tulee "starvation mode" eli se alkaa kärsiä stressistä, se kun on pelkästään lihansyöjä. Noista levänsyöjistä en ole huolissani ollenkaan. Toisessa akvaariossa kalat on niin lihavia, että en viitsi asettaa näin lyhyeksi ajaksi mitään automaattia, paasto tekee niille vain hyvää. Ostamani toinen valvontakamerakin yhä istuu paketissaan. Olen lykännyt käymistä muualla koska on niin työläs ajatus miettiä pärjääkö ne tarjoamallani ruoalla ja tuohon toiseen JBL:n korkkiruuvi-automaattiin en luota ollenkaan. Haluaisin ostaa toisenkin Eheimin automaatin, mutta ne on aika kalliita.

Huomasin tänä aamuna otocinclusien käyttäytyvän omituisesti, ne säntäili pitkin tankkia. Mutta sitten huomasin paremmassa valaistuksessa, että 2 koirasta on isomman naaraan kimpussa non stop. Kaipa ne on innostuneet kun laitan eläviä artemian toukkia akvaarioon aina kun pystyn. Pitäisi ostaa toinen Hobby artemia-astia, että olisi myös välipäiville ruokaa. Ja kyllähän isommankin akvaarion kalat arvostaisi välillä elävää ruokaa. Hemmottelen taistelukalaa, koska pelkään koko ajan että sillä on tylsää. Etsystä tilaamani taistelukalan lepokolo myös tuli postissa viimein, ja kuten arvasin ei se ole kelvannut kalalle. Taistelukalat näyttää olevan kuin kissoja, arvaamattomia ja itsenäisiä. Se uiskenteli kylläkin sen päältä muutaman kerran kun se oli vielä ylempänä niin ahtaasti, että pelkäsin että se juuttuu siihen. Tuo kala kun tykkää ahtaista paikoista. Mutta sisälle se ei jää. Ajattelin että sinne sisälle pehmikkeeksi voisi pistää jotain sammalia kasvamaan. Sammaleet on yhä keittiössä vesipurkissa, kun en tiedä mitä niille tekisin. Minä en pidä sammalten ulkonäöstä, ne sopisi täysin erilaiseen akvaarioon minun mielestäni. Tänään näin sen pullistelemassa isolle petokotilolle, joka oli asettunut ripariumkasvien juurakkoon tankin yläosaan. Kala on pitkään myös ihmetellyt Eheim -automaattia ja ollut kuin varuillaan mikä hirviö siellä nyt on.

Artemian kasvatuksessa on toiminut letkuasetelma kahden pienen ilmakiven kanssa tasaisesti "pörisemään" kahdelle sivulle. Toinen ongelma siinä on ollut huono JBL artemiomix, jossa pitäisi olla suolan ja ruoan lisäksi munat mukana. Munista kuoriutuu vain pieni murto-osa, varsinkin jos ei ilmasta hyvin. Minulla on lisäksi pieni purkki Hobby artemian munia jotka on kuoriutuneet paremmin. PIstän JBL:n suolaseoksen sekaan myös 1/2- 1 tl Hobby artemiamunia, niin keskellä olevaan sihtiin tulee niin paljon artemiantoukkia, että se menee melkein tukkoon niistä. Munia menee silti hirvittävästi hukkaan, vain osa kuoriutuu mutta onneksi ne on aika halpoja. Joskus erä ei silti onnistu hyvin, jos ei ole levittänyt tasaisesti munia, tai ilmastus on jäänyt liian heikolle teholle tai epätasaiseksi. Munia säilytän pakastimessa. Pistän varalta haalean lämmintä vettä astiaan että ne kuoriutuisivat nopeammin. Kuoriutumisprosenttiin sillä en ole huomannut vaikutusta. Jos pystyisi jotenkin lämmittämään astiaa, ei kestäisi lähes kolmea päivää odotella niitä eikä erästä ehtisi niin suuri osa jo pilaantuakin.

matkasetup.jpg
Artemiakasvattamo:
artemiakasvattamo.jpg
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Akvaariokuulumisia

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Taistelukala on käyttäytynyt viime aikoina taas oudosti ja siitä heräsi hirvittävä huoli ja jopa paniikki kun edelliselle kalalle kävi köpelösti. En uskaltanut kirjoittaa koska pelkäsin taikauskoisesti "jinxaavani" taas tuuriani tai lisäämällä paniikkiani turhaan vielä lisää. Huolestuin kamalasti kun eräänä päivänä ilmakupla oli takertunut sen evään ja googletin mitä se on, niin ilmeisesti kaloilla voi olla gas bubble disease, joka on hengenvaarallinen, kaasukuplia voi kertyä jopa kiduksiin ja pitäisi selvittää syy esim viallinen suodatin. Niimpä pesin suodattimet ja katsoin että ne on kunnossa, en minä mitään huomannut. Mietin hoitorutiinejani ja huomasin kalenterista, etten ole vaihtanut kahteen viikkoon vettä, olen vain täytellyt vettä kun se haihtuu. Lisäksi en ole viitsinyt pistää niin vähäiseen määrään vedenpuhdistusainetta, mutta en luota tuohon hanaveteen, siihenhän voi kertyä kaasuja myös ja siinä voi olla vanhoista jämäputkista kuparia, koska juomavesi maistuu ainakin omaan suuhun pahalle.

Ennen vedenvaihdon muistaminen oli helppoa muistaa kun vesi meni sameaksi ja ruman näköiseksi viikon päästä kummassakin. Nyt vesi on kirkas vaikka olisi kuinka kauan vaihtamatta vettä, mikä on hyvä merkki, bakteeristo on kai alkanut tasaantua. Olen kuitenkin aina mitannut yleistestillä nitriittejä ja puuttunut asiaan aika pian jos ne on nousseet. Mittasin tällä kertaa myös ph:n kun väri näytti oudolta mittatikussa ja se olikin laskenut hurjan alas, se oli vain 5.5. Juurakot tanniineineen on lie happamoittaneet veden sekä ruoantähteet. Vesi haisi minusta oudolle, omaan nokkaan suorastaan emäksiselle. Vaihdoin oitis vettä ja odottelin muutaman päivän, taistelukala on hitaasti alkanut syömään vähän enemmän. Vaihdoin myös tuoretta kalanruokoaa pakkasesta, siksikö lie nirsoilee. Se nimittäin pykelsi ulos maistettuaan moista "paskaa", mikä suorastaan loukkasi tunteitani, hah. Artemioita se sentään suostui laiskasti pyydystelemään. Lisäksi sillä oli tapana haukkoa usein ilmaa pinnalla ja puhaltaa kuplia pinnalle. Mitään pesää kuitenkaan en ole löytänyt. Se lepäili myös normaalia enemmän.

Ilmakupla joka oli juuttunut sen evään onneksi lähti muutaman minuutin päästä pois itsekseen. Myöskään etsystä ostamani kalankolo ei ole sille kelvannut, ei se mitään. Pidän sitä varalta hieman sivummalla, jossa se ei rumenna tankkia. Se osaa levätä mitä ohuimman ripariumkasvin juuren varassa menettämättä tasapainoaan. Se on kyllä lisäksi kasvanut hieman, mikä on kiva. Se ei enää ole niin innostunut kuin alussa mikä johtuu varmaan kyllästymisestä. Harkitsen yhä naarasta, mikä voisi kyllä olla liian ahdas pysyväksi asunnoksi. Naaras pitäisi ensin pitää isommassa tankissa ja ehkä pistää vierailuille kalan luo. Sekin voisi olla stressaavaa naarasparalle, en tiedä. Olo on ristiriitainen enkä aio kiirehtiä asian kanssa.

Kala on myös viimein päässyt obsessiostaan tarkkailla kohtaa mihin ripustin yleensä peilin. Se oli liikkumatta päivittäin tuntikausia vahtimassa kohdassa, jossa peili on nähty evät levällään näyttääkseen isommalta. Minusta peilin käyttö aiheutti vain kalalle paranoiaa ja sitä, että kala yli hypervigilanttina pelkäämässä milloin se tuli takaisin.

Kävin myös liikkeessä katsomassa kaloja pitkästä aikaa, omia monnisia yhä oli paljon tankissa myymättä, toivottavasti joku ostaa loputkin. Siellä ne paikoillaan mollotti ja ihmetteli. Taistelukalakoiraita oli tullut upean värisiä uusia, yksi näytti ihan amerikanlipun väriseltä rikkinäisen näköisine röyhyevineen, se on lie ihan joku muunnos, muillakin oli oudon repaleiset evät, on makuasia onko ne hyvännäköiset. Toinen kala oli upean turkoosin kirjava, vähän metallisen näköinen. Harvinaisen upeita kaloja. Mutta yksi kala näytti ihan masentuneelta ja makoili kasvin päällä ja näytti täysin värittömältä, valkoiselta ja lyhyteväiseltä. Mahtaako semmoinen kala mennä edes kaupaksi. Taistelukalanaaraat oli kaikki yhä samoja, joita näin kuukausia sitten, ei ne oikein menekään kaupaksi parat. Säälistä haluaisin ostaa pari asumaan vähän parempiin oloihin runsaan kasviston sekaan.

Ostin impulssiostona kaupasta pintakasveja rasiassa jotka ovat vähän isompia kuin "duckweedit" (suomenkielistä nimeä en tiedä), joita minulla on. Viimeksi postissa tilaamani samat kasvit pian kuoli kun on liian tehokas suodatin ja pintavirtaus tankissa. Niimpä pistin ne veteen likoon siksi aikaa että keksin miten ne saisi elämään tankeissani. Ne on lie jotain salvinoita. Pintavirtaus vähenee aina kun siivouksesta on kulunut jonkun aikaa ja "duckweedit" on vallanneet täysin taas koko pinnan. Silloin voisi yrittää lisätä toisiakin herkempiä pintakasveja, tosin saakohan ne sitten ravinteita tarpeeksi. Duckweedit on tympeitä kun ne vie valon sitten kaikilta muilta kasveilta mutta niitä pitää aina vain sitten vähentää vedenvaihdon yhteydessä.

Ostin myös melko typerän ruokintarenkaan, johon voin pistää ostamiani kuivattuja bloodwormeja jotka jää käyttämättä kun ne ei uppoa monnisiakin varten. Ruokintarengas irtosi ja löytyi tankin pohjalta. Ahneet leväbarbit kuitenkin saivat syödäkseen matoja jotka kelpasi niille hyvin. Isoin on jatkanut vain lihomistaan ja se on muodoltaan enemmän soikio kuin pitkulainen. Pidän enemmän tubifex kuutioista, jotka saa kiinnitettyä lasiin matalalle, että monnisetkin saa syödäkseen.
TaijaT
Junior Member
Junior Member
Viestit: 207
Liittynyt: 14:02, 17.11.2022
Sukupuoli: Nainen

Päiväkirjaa ja kuvia

Viesti Kirjoittaja TaijaT »

Tällainen määrä minulla on säännöllisessä käytössä akvaariossa ja näitä ilman en haluaisi olla:
(pahoittelen karmeaa Broadway fonttia)
tökötit2.jpg
Toinen mokoma tuotteita on ollut kokeilussa, mutta en tilaa uusiksi kun ei ole tarpeen. Kyllähän se helposti satanen menee vaikka tilaan halvimmasta kaupasta joka on Aquaristikshop.com. Tällä foorumilla on ollut puhetta vesitesteistä paljon että ne pitäisi olla pullotestejä, eikä liuskatestejä, innostuin ostamaan kalliilla nitraatti ja nitriittitestit, sekä hävittämäni fosfaattitestin uusiksi. Vaikka akvaarioharrastus ei tällä hetkellä oikein innosta, yritän saada täytettyä hyvän varaston pikkuhiljaa hyviä tuotteita. Tilasin myös nitraatteja lannoitteksi kun ne on kanssa melkein aina nolla, jos kasvit tarvii niitä. Tilasin myös uuden Tetra 60 l -ilmapumpun aiemmin hankittua varasuodatinta varten jossa ei tullut pumppua mukana.

Mukaan tarttui nettikaupasta Dennerle nanoakvaarion imuri, jossa lapon virtausta voi kesken helposti säätää, ettei ole niin kiire, se myös mahtuu erittäin pieniin paikkoihin. Entinen lappo pumppuineen meni hieman pilalle kun yritin desinfioida sitä kiehuvalla vedellä, suutin hieman vääntyi. Tuo pikkuinen akvaario vaikuttaa tosi likaiselta, suursiivous lie on tarpeen. Se on täynnä pieniä etanoita, eikä petokotilot ole onnistuneet pitämään niitä kurissa. Etanat ei kokonaan olekaan hävinnyt isostakaan akvaariosta, niitä ei vain onneksi näe siellä koskaan. Löysin viimeisiä etanoita asumasta suodattimessa. Ilokseni näin myös eräänä aamuna taistelukalan nukkumassa Etsystä ostamassani bettakolossa. Alkuinnostusta lie ettei se alussa lepäillyt, nykyisin se lepäilee enemmän. Siksi olen hieman huolissani veden laadusta. Minun pitäisi varmaan pistää kännykkään muistutus että vaihdan viikoittain vettä.

Iso akvaario on jäänyt vähimmälle huomiolle, kun kalat on olleet siellä non stop virkeitä ja terveitä, oikeita ahmatteja, se on varma merkki että kala voi hyvin. Nyt sinne on kamalasti kertynyt taas nopeasti levää, ehkäpä kun se saa aamuauringosta paljon suoraa auringonpaistetta. Kokeilen lisäillä lannoitusaikatauluja, ne on hillinneet leviä. Ehkäpä pitäisi jo toistakin pienempää akvaariota pikkuhiljaa alkaa lannoittamaan, sielläkin on samaa sitkeää viherpilkkulevää, joka johtuu fosfaatttiepätasapainosta.

KUVIA:
Aika levättynyt tankki:
leväinen tankki.jpg
Lihava möhkäle nököttämässä:
Isö möhkäle.jpg
60l akvaario:
60 litran tankki.jpg
Pohjakaloja:
pohjakaloja.jpg
Bao-kala:
taistelukala.jpg
taistelukala2.jpg
HellBoy
Starting Member
Starting Member
Viestit: 7
Liittynyt: 13:19, 03.06.2023

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja HellBoy »

Moikka. Heti ekaksi kerron, että tämä on ensimmäinen viestini tänne ikinä. Olen aika uusi akvaarion omistaja ja tykkään lukea eri foorumeilta aiheeseen liittyvää tietoutta. Sinä olet harrastanut jo pidempään ja olen lukenut päiväkirjaasi, mitä on ollut mukava lueskella!!

Tuntuu vähän hassulta antaa neuvoja kun en itse ole ollut harrastuksen parissa kovin pitkään, mutta yksi asia pisti silmään, enkä ainakaan huomannut että kukaan muu olisi asiaa ottanut aikaisemmin puheeksi.

Minä olen ymmärtänyt lukemistani lähteistä, ettei kaupasta ostetun kalan vettä pitäisi koskaan laskea omaan akvaarioon. Siis kun ostaa uuden kalan ja akklimoi veden, niin kala tulisi nostaa haavilla pussista omaan akvaarioon. Kalataudithan kulkevat veden mukana, eikä niinkään kalojen lähikosketuksessa. Olen huomannut, että olet painiskellut kalatautien kanssa menneinä kuukausina.

Ajattelin vain jakaa saamani neuvon kanssasi. Jos eläinkaupan vedessä on jokin sairaus, niin sen leviäminen omaan akvaarioon on aika varmaa jos päästää sen pussissa olevan veden omaan tankkiin.

Voin olla aivan hakoteilläkin asian suhteen, koska olen aloitteleva akvaristi. Olen itse kokenut kalojen haavittamisen pussista hankalaksi, joten olen akklimoinnin jälkeen kaatanut pussista veden kaloineen haavin läpi toiseen astiaan, jolloin kala(t) on jääneet haaviin ja siitä olen sitten vapauttanut omaan akvaarioon.

Sinulla on melkoinen kokoelma tuotteita käytössäsi. Alan jo epäilemään itseäni kun minulla ei ole mitään muuta kuin vedenparannusaine ja nestemäinen kasvi lannoite. Jääkaapissa on myös sitä bakteeristarttia,mutta en ole sitä enää laittanut kun näyttää siltä että nitraatti kierto on jo tasapainossa. Onko tuo voogle sellainen mitä pitäisi kaikilla akvaristeilla olla?? Muutenkin tuntuu että olen ehkä alivarustautunut kaikkeen. Ostin akvaarion missä tuli valmiina kaikki
Eli suodatin, lämmitin ja valaisin.
kr70
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1922
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: 105 l kasviakvaario asukkeineen

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Minä tuon kalat kotiin samoin kuin sinä, eli kaadan veden haavin läpi ja kippaan kalat haavista akvaarioon. Tuleehan kaupan vettä silti tippoina ja kalan pinnassa ja näihin tippoihin sopii potentiaalisesti jo tarpeeksi taudinaiheuttajia. Luulen kuitenkin, että taudit tulevat ensisijassa sairaan kalan elimistössä joten karanteeniakvaario on parempi suoja. Käytän haavimenetelmää ennemminkin leväitiöiden minimointiin, vaikka kyllähän niitäkin mahtuu tippoihin.

Et tarvitse muuta kuin vedenparannusaineen ja lannoitetta, mikäli kalat sopivat vesijohtoveteesi enemmän käsittelemättä. Joitain testejä voi kyllä tarvita, nimenomaan tippatestejä. NO2 käynnistysvaiheessa. On hyvä tietää, mihin pH asettuu. Kovuuskin, mutta sen saa myös vesilaitokselta. Jos haluaa panostaa kasvien kasvuun, on hyvä tietää ravinnetasoja, jotta voi lannoittaa optimaalisesti. Minusta Voogle sijoittuu luokkaan uskomushoidot. Jos lukee forumeita, löytää kyllä kommentteja "pysyi tarveenä Vooglella", mutta ehkäpä olisi pysynyt ilmankin. Bakteerituotteet ovat kypsässä akvaariossa yhtä turhia. Akvaariossa ja varsinkin suodattimessa on bakteerikantansa, eikä se tarvitse "täydennystä". Jos tarvitsee, on jossain vika. Jos ostaa kaiken, mitä valmistajat ja kauppias tarjoaa, niin kyllä rahansa saa menemään.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Akvaariopäiväkirjat ja projektit”