Hölmö siis siksi, että tuli luettua paljon akvaariopäiväkirjoja höystettyinä ihan samanlaisilla ongelmilla, ja silti lähti itse seuraavalla asenteella matkaan:
- "Olipas tolla paljon ongelmia. No se ei vaan ole lukenu/kyselly/toiminu oikein. Onneksi minä olen paremmin perehtyny asiaan..."
- "Jaksaapa ihmiset jankuttaa tippatestien käytöstä ja vesiarvoista. Kyllä liuskat minulle riittää..."
- "Minä kyllä hoidan akvaani niin hyvin, että ei varmasti tule mitään ongelmia sen kanssa..."
- "No ei niitä lääkkeitä tarvitse ennakkoon hommata, kun ei ne taudit niin nopeasti leviä..."
- "No ei tätä varmaan tarvia karanteenata, kun ei ole mitään näkyviä merkkejä..."
- "No onhan tossa fisussa jotain omituisia jälkiä, mutta ei se varmaan ole vakavaa/lähtee itsekseen pois..."
- "Tää moniteholääke on varmaan ihan tarpeeksi hoitamaan joka ikisen mahdollisen vaivan fisuista..."
- "Minulla ei varmasti tule kuolemaan noin paljon kaloja kuin tuolla..."
- "Kaikki ongelmat ratkeaa, kun syytää tarpeeksi paljon rahaa niihin..."
- "Tollasta käy vain toisille... Niillä oli vaan huono tuuri... Ei päde minun akvaan... jne"
Tietenkin osa asioista oli pääosin hallussa jo ihan alusta asti, kuten altaan kypsytys, kalavalikoima ja niiden vaatimukset, sekä kasviston valinta ja ruokinta. Valitettavasti kuvitelma oli, että kyllä kaikki menee hyvin kun vain tarpeeksi vettä vaihtaa.
Jos voisi mennä ajassa taaksepäin, niin seuraavan tekisin toisin: hommaisin karanteenialtaan ennakkoon ja pistäisin sen kypsymään ennen varsinaista akvaariota ja karanteenaisin kaikki fisut kolme viikkoa, hommaisin lääkkeet ennakkoon ja madottaisin kalat karanteenissa, ja varmistaisin akvaarion kypsymisen ja suodattimen tilan ennen kalojen lisäystä.
Nyt sitten toivotaan, että lääkekimara ehtii ajoissa pelastamaan ainakin osan akvan kaloista. Eiköhän ne ole kaikki tartutettu jo...