Mielipiteitä kalastosta?

[Tuikku78]

Hei, olen perustamassa 160-litraista seura-akvaariota.

Alustavasti olin ajatellut seuraavanlaista kalastoa:

1 kpl maatiaispartamonni
5 kpl täplämonninen
3 kpl leväbarbi
3 kpl helmirihmakala (1U+2N)
10 kpl kardinaalitetra

Mitä mieltä kokeneet akvaarioharrastajat olette tästä kalasopasta?
Voiko leväbarbi aiheuttaa ongelmia helmirihmakaloille?
Tulevatko partis ja monniset toimeen keskenään?
Millaisia vesiarvoja/lämpötilaa suosittelette, jotta kaikilla em. kaloilla olisi hyvä olla?
Onko jotain erityistä, mitä kasvillisuudessa, sisustuksessa tai vedessä olisi otettava huomioon?

KIITOS paljon vastauksista etukäteen!

[Rockhill]

Muuten ok mutta tuo 160 l jää leväbarbeille pian pieneksi.

Kardinaalitetroja menee useampi kymmentä helposti ja on näyttävämpi.

Monniset ja partis pärjännevät ok kunhan monnisille on hiekkapohja ja partikselle kanto/luola

Kannattaa hommata Varjon kirja Akvaariokalat, saat siitä vastauksen moniin kysymyksiisi. Muistathan kypsyttää altaan oikein

[Tuikku78]

Kiitos Rockhill vastauksestasi.

Osaatko suositella jotain pienempää (mutta yhtä tehokasta) levänsyöjäkalaa, jos tuo altaani on leväbarbille liian pieni..?

Kardinaalitetroja ottaisin mielelläni enemmänkin, mutta minulle on hiukan epäselvää, kuinka paljon kaloja tuon kokoiseen akvaarioon on järkevää laittaa. Laskutapoja ja suosituksia kun tuntuu olevan paljon erilaisia, monet aivan ristiriidassa keskenään. Mieluummin kai kuitenkin liian vähän kuin liian paljon..?

Tarvitsevatko monniset välttämättä hiekkapohjan? Olin ajatellut pohjaksi JBL Manadoa, eikös sen pitäisi olla sopivaa sekä partikselle että monnisille?

Toki aion kypsyttää akvaarion niin hyvin kuin suinkin osaan. Ihan vielä ei ole sen aika, mutta varmaankin luen ja kyselen ohjeita, kunhan asia on ajankohtainen.

Kiitos vielä tulevistakin vastauksista etukäteen!

[joutsen]

En ole ekspertti kalastosuunnittelussa, mutta monnisten parven minimikoko on 6 kpl. Enemmän on parempi, mutta vähintään tuo kuusi. Tuon kokoiseen altaaseen menisi heittämällä kyllä enemmänkin, ja oikeasti ovat parhaimmillaan isossa parvessa. Rohkeampia ja vilkkaampia ja se parvikäyttäytyminen pääsee paremmin esille.

Jbl:n manadosta ei ole kokemusta ollenkaan. Hiekkapohja on kyllä monnisille aivan paras, kun luontaisesti seulovat ruokaa sieltä ja tonkivat pohjaa. Omat monniseni kyntävät pohjaa nokka silmiä myöten hiekassa, mikä on aika hauskaa seurattavaa. Kaikkein tärkeintä kuotenkin on monnisten kanssa, että pohjamateriaali on pyöreäsärmäistä. Terävä sora vahingoittaa monnisten viiksiä ja altistaa tulehduksille.

Levänsyöjiä tulee mieleen heti pienet otot (Otoncinclus-lajit) tai esim. Otothyropsis piribebuy, jotka ovat sitten ihan pieniä ja tykkäävät virtasvasta ja hapekkaasta vedestä. Niitä voisi olla kanssa olla isompi porukka. Rihmakalat (joista ei itsellä kokemusta) eivät ilmeisesti taas ole niin virtauksen perään. Katinkultamonnejakin tuonne menisi hyvä parvi ainakin tilan puolesta. Myös leväsukarapu on tehokas, monipuolinen ja hauska levänsyöjä, joka ei ole niin nirso lämpötilojen suhteen. Niitäkin uppoisi tuonne aika monta. Joku kokeneempi voi heitellä lisää ehdotuksia levänsyöjäksi, mutta tässä nyt pari.

Jos korvaat nuo leväbarbit pienemmillä levänsyöjillä, niin keskiveteen tosiaan jää tilaa isommalle kardinaalitetraparvelle. Suosittelen. Toki senkin parven voi hankkia osissa, eli hommata ensin vaikka 15 ja katsoa, miltä näyttää. Jos, ja luultavasti kun, parvi näyttää pieneltä tuon kokoisessa altaassa, niin hommaa sitten vain lisää.

Olet oikeassa siinä, että mieluummin väljemmin kansoitettu allas kuin ylikansoitus. Siinä on sekin hyvä puoli, että kun sitten myöhemmin ihastut johonkin lajiin, niin jos se vesiarvojen ym. puolesta soveltuu jo olemassaolevaan altaaseesi, niin voit väljempään altaaseen vielä ottaa jotain.

[Verna]

Minä ottaisin helmirihmojen tilalle hunaja- tai kääpiörihmakaloja. 160l on helmereille ahdas. Minulla oli 250-litraisessa kaksi naarasta. (piti ostaa pariskunta, mutta kävikin noin) En ehtinyt lisätä soppaan edes sitä koirasta, kun piti antaa toinen naaras pois. Likat eivät tulleet keskenään toimeen ja siinä jäi 250l:n allas auttamatta pieneksi. Nyt mietin tarkkaan, otanko tuohon edes sitä koirasta tuon pahattaren seuraksi vaiko en.

Noista pienemmistä rihmoista hunajarihma on säyseämpi, molemmista lajeista on nättejä värimuunnoksia tarjolla.

[Tuikku78]

Hei taas,
ja kiitos Verna ja joutsen vastauksistanne.

Googlettelin tuossa hiukan noita "ottoja" ja vaikuttavat kyllä tosi sympaattisilta otuksilta. Varteenotettava vaihtoehto levänsyöjäksi. Tosin jos olen oikein ymmärtänyt, se leväbarbi on ainoa, joka syö ihan kaikenlaista levää, nämä otot eivät ilmeisesti syö kuin tiettyjä leviä..?

No, täytyy ne leväbarbit joka tapauksessa unohtaa. Tulevatko nuo otot toimeen monnisten ja partiksen kanssa, kun kuitenkin vähän samoilla pohja-apajilla liikkuvat?

Vernalle kiitos rihmakaloihin liittyvistä neuvoista. Nuo helmirihmakalat eivät ole mikään aivan ehdoton "pakko saada" -juttu, mutta jokin rihmakalalaji joka tapauksessa olisi tarkoitus hankkia akvaarioon pääkalaksi. Ehkä eniten miellyttäisi juovarihmakala, mutta pikaisen kyselykierroksen perusteella niitä ei ole meillä päin saatavilla missään.

Itsekin mietin vähän tuota, että kun rihmakalat eivät pidä kovasta virtauksesta, ja sitten taas monniset pitävät, niin onkohan kellään kokemuksia akvaarion jakamisesta esim. jollain pengerryksillä, sisustuselementeillä ja kasvillisuudella siten, että osassa allasta olisi enemmän virtausta ja toisella puolen tyynempää..?

Tässä kun miettii, niin ainakin suodattimen suuttimen voisi kääntää siten, ettei koko veden pinta liiku rajusti, ja sitten ehkä jollain pintakasveilla ja siimavirityksillä vielä rajata tyynempää aluetta rihmakalojen käyttöön.
Tuosta akvan rajaamisesta/ pengertämisestä olisi tietysti sekin hyöty, että voisi monnisille laittaa leikkeihinsä oman "hiekkalaatikon", eli käyttää kahta erilaista pohja-ainesta.. Onko ihan typerä idea, keksin sen juuri..?

Jalostakaa ajatustani, kokeneemmat harrastajat! Kaikki vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita.

[Verna]

Otot pistelevät ainakin hyvällä halulla piilevää. Minulla on noita Otothyropsis piribebuy:ta jokunen vielä tuolla altaassa. Niiden kanssa ei mikään kala ole ikinä haastanut riitaa. Sama koskee monnisia, ne ovat tosi kilttejä kaloja. Partikset voivat nahistella keskenään, mutta aioit ottaa vain yhden, joten sekään tuskin löytää kiistakumppania, tai edes mitään tarvetta isotella kenellekään. Toki se pitää puolensa ruoka-aikaan, mutta ruokanapin voi vaikka puolittaa, niin se saa itselleen yhden palasen ja muut jakavat toisen puolen keskenään, jos samalle napille ei mahdu. En usko, että tuossa kaavailemassasi pohja-asukkien porukassa voisi mitään mennä pieleen.

Minä hommasin juuri reilunkokoisen sisäsuodattimen altaaseeni. Ihan sellaisenaan se olisi ollut ihan kauhistus rihmikselle, ja se ehti aluksi puhkua ja puhaltaa kasvillisuuttakin irti pohjasta, mutta kun lisäsin siihen suihkuputken, niin johan tyyntyi. Akvan toisessa päässä, eli mahdollisimman loitolla suodattimesta on pintaan asti yltävää kasvillisuutta ja pintavesi kiertää varsin laiskasti. Helmeri viihtyy. Suihkuputken käänsin takaseinää vasten aavistuksen alaviistoon. Vesisuihku törmää siis takaseinään, osa siitä nousee ylöspäin ja kierrättää pintavettä, ja isompi osa virtaa lasia pitkin alas ja huolehtii virtauksesta pohjalla. Monniset uivat rusokiilakylkien kanssa virrassa rallia ja noitamonnikin siinä on nähty "tuulettumassa".

Aikaisemmin minulla oli tuolla kaksi suodatinta. Eheimin Aquaball (jossa veden ulostuloa voi säätää melkein mihin suuntaan vain) pyöritti pintavettä altaan kulmasta kulmaan (ja helmerille jäi silloinkin tyyni nurkkaus) ja altaan toisessa päässä Fluvalin U-sarjalainen oli asetettu kierrättämään vettä pohjan tuntumassa. Tuo kombo voisi sopia sinullekin, minulle se oli kumminkin hiukan liian vähän tuohon allaskokoon nähden.

Periaatteessa kunnon rajauksella voi käyttää kahtakin pohjamateriaalia. Ilman rajausta ainekset sekoittuvat ja huolto käy hankalaksi. Minulla on rapulassa yhden koristeen alle kätketty hiekkaa petokotiloiden mahdollisille poikasille, ja siinä on sitten harmina se, että rajaus näkyy herkästi, jos soraa vähänkään pöyhii.

[Tuikku78]

Ok, nyt alkaa tuleva kalasto ja akvaarion sisustus hahmottua toden teolla. Kiitos Verna vastauksistasi, ilmeisesti sinulla on vähän samanlaiset olosuhteet akvaariossasi, kuin mitä minä tässä yritän luoda.

Kerroit, että rihmakala-tyttösi olivat kovin aggressiivisia toisiaan kohtaan, onkohan tuo kovinkin tavallista käytöstä rihmiksille? Ihastuin rihmakaloihin nimittäin juuri niiden hillityn ja rauhallisen olemuksen perusteella, en osannut ajatellakaan niiden olevan tappelupukareita. Varmasti yksilöissäkin on eroja, mutta kuitenkin..

Minulle tuleva allas on kulma-mallinen, eli sen jakaminen puoliksi enemmän ja vähemmän virtaaviin vesialueisiin on hiukan haastavampaa, kuin suorakaiteen muotoisen altaan jakaminen olisi. Altaaseen on tulossa sisäsuodattimeksi Eheimin Biopower 240 yhdellä lisämodulilla ja esisuodattimella, mikä varmaankin suodatustehon puolesta on riittävä..?
Suodattimen mukana tulee suihkuputki, ja Vernan kuvauksen perusteella se on varmaan viisainta ottaa käyttöön saman tien.

Jos suuntaan suihkuputken seinän kautta, niin liikkuuko pintavesi tarpeeksi, jotta veteen liukenee kylliksi happea, vai olisiko syytä hankkia erillinen hapetin..? Tai sitten pohjalle joku pikkusuodatin ilmadiffuusorilla vettä kierrättämään ja lisähappea antamaan?

Eikös nuo rihmakalat liiku pääasiassa pintavesissä ja keskiosissa, eivät niinkään pohjan tuntumassa? Altaani on 50 cm korkea, joten luulisi olevan mahdollista järjestää monnisille kunnon virtaus pohjalle ilman, että rihmakalat siitä häiriintyvät. Mutta mistä sen maallikko-aloittelija sitten tietää, milloin virtaus on sopiva millekin kalalajille, kun eivät reppanat osaa sitä kertoakaan..?

Muutenkin tuntuu nyt, kun olen aika lailla lukenut ja ottanut selvää akvaarion perustamisesta, että on niin miljoona ja yksi asiaa, mitä pitäisi ymmärtää ottaa huomioon, että ihan hirvittää. Välillä tulee ihan epätoivoinen olo, kun lukee esim. keskustelupalstoja, kun mielipiteitä tuntuu olevan yhtä monta kuin niiden esittäjiäkin, ja monet ovat näkemyksissään suorastaan fanaattisia..!

No, onneksi minulla ei ole mikään kiire, ehdin rauhassa ottaa asioista selvää. Kantapään kautta oppiminen on varmasti tehokkain tapa oppia, mutta kalaparkojen kannalta on varmaan viisainta yrittää välttää kaikki sudenkuopat ennakkoon.

Mitä kaikkia kaloja sinulla Verna on tankissasi noiden jo kertomiesi lisäksi? Oletko kauan harrastanut akvaarioita?
Kokeneiden harrastajien vinkit ovat usein käytännönläheisempiä kuin kirjoista luetut, olen havainnut.

[Verna]

Minulla oli eka oma akva 90-luvulla. Mutta pidemmän tauon jälkeen vasta löysin tänne ja opin oikeita tapoja akvaarion hoitamiseksi, siis kun vajaat kymmenisen vuotta sitten etsin tietoa silloisen uuden altaan perustamista varten. Aloittelijana pidän itseäni silti ja kyselen täällä edelleen hölmöjä. Nykyinen altaani on pyörinyt nyt pari vuotta, sen koko vain on kasvanut jo tuossakin ajassa.

Helmereiden pitäisi olla rauhallisia, minulle vain sattui se poikkeus, eli yksi pirullinen yksilö. Toinen ei saanut siltä hetken rauhaa, joten päästin sen uuteen kotiin. Yleensähän noiden yhteiselo onnistuu ihan hyvin. Koiraat yleensä antavat toisilleen kyytiä ja niitä suositellaankin vain yhtä per allas. Rihmakaloissa on säyseämpiä ja äkäisempiä lajeja. Tyypillisin tappelupukari taitaa olla sinirihmakala. Yleensä rihmikset kurmoottavat vain omanlajisiaan kaloja, muut ne jättävät rauhaan, mutta tuon helmerini ulottuville en aio laittaa muitakaan rihmakaloja, sillä se selvästi katselee muunkin lajisia kaloja sillä silmällä, että löytäisikö kumminkin jotain päähän potkittavaa...

Jos laitat suodattimen akvan takanurkkaan jommankumman sivun myötäisesti, niin eiköhän sinnekin tyynempi paikka jää. Ja sitten vain tuuheaa kasvipuskaa sille toiselle seinälle, vedenkiertoa hillitsemään.

Akvassani on pintakalana tällä hetkellä vain se kiukkuinen helmirihmakala. Parvina on kardinaalitetroja ja rusokiilakylkiä keskivedessä. Pohjalla vihermonnisia, kaksi noitamonnia aina esillä, kaksi orinoconseepraplekoa kannonkoloissa piilossa ja vielä perhoskirjoahvenhaaremi, jota ikä alkaa pian painaa. Kun ne joskus tulevat tiensä päähän, en ota niitä lisää, vaan selkeytän pohjaa ja otan tilalle muutaman monnisen lisää.

Jossain piileksii muutamia, luultavasti kolme, piikkisilmääkin vielä (edellisen akvani alkuperäisasukkaita, joita tapaa joskus ja jouluna yhden pyrstönvilauksen verran, joten niiden olemassaoloa ei meinaa edes muistaa) ja muutama otto näemmä säilyi jossakin jemmassa haavinnalta, kun laitoin niitä ja niiden jälkikasvua maailmalle, sillä näin niitä muutama aamu sitten taas etulasilla. Otot ovat menossa toiseen akvaan, kun saan ne jollakin keinolla haavituksi. Nämä kaksi lajia + perhoset ovat siis poistuvia, ajan myötä. Piikkareissa saattaa henki kyllä pihistä vielä vuosia, mutta eipä niistä siellä jemmapaikoissaan kenellekään mitään haittaakaan ole.

[Rockhill]

Nuo leväbarbit ovat yllättävän laiskoja syömään levää, etenkin vanhetessaan. Pitänee katsella ottoja myös omaan purkkiin

[Verna]

Otot ovat ihmeotuksia. Ostin niitä 6 kpl silloiseen 180-litraiseeni, ihan pikkuruisia, keskenkasvuisia sinttejä. Ne putsasivat kaikki lasit piilevästä reilusti alle kahdessa vuorokaudessa. Aivan täysin käsittämätöntä, en olisi uskonut, ellen olisi nähnyt. Piilevää oli silloin paljon. Sen jälkeen sitä ei sitten ole oikeastaan näkynytkään. Millä lie nuo nykyään elävät? Ruokanapilla niitä ei näy, oli nappi mitä laatua tahansa ja kurkun/kurpitsasiivun kimpussa niitä näkyy hyvin harvoin. Pulskia ovat silti. Ja poikasiakin pukkasi yhteen aikaan tiuhaan tahtiin.

[Tuikku78]

Toden totta, ottoja tahdon altaaseeni ehdottomasti: olen lukenut niistä tämän päivän aikana niin paljon hyvää, eikä pahaa sanaa ole kukaan vielä sanonut.

Vernan ohjeiden innoittamana olen piirrellyt akvan pohjapiirustusta nyt siten, että jaan altaan Juwelin Cliff -sarjan terassimoduuleilla kahteen erilliseen alueeseen. Pengerrysten väliin jäävän matalamman pohja-alueen laitan monnisille hiekkalaatikoksi, eli laitan pohjaksi hienoa hiekkaa. Monniset saavat oman pienen suodattimen vettä kierrättämään pohjan tuntumassa.

Pengerrysten yläosaan, joka siis on n. 15 cm korkeammalla, laitan pohjaksi tuota Manadoa, jota aiemminkin suunnittelin. (Kuullut siitä pelkkää hyvää.) Toisen puolen akvaariosta rajaan kivillä, juurakoilla ja korkealla kasvustolla siten, ettei sinne juurikaan synny virtausta, ja toisella puolella sitten saa tuo Biopower suihkuputkineen myllyttää vettä ihan huolella. Tyynelle puolelle laitan ehkä vielä pari kellukasvia, jos rihmikset vaikka innostuisivat sen kuuluisan kuplapesänsä rakennuspuuhiin.

Partikselle laitan juurakko-luolan sinne pengerryksen päälle, katsotaan sitten, kuinka partis ja monniset lopulta päättävät asettua oleilemaan altaassani, noudattavatko suurta suunnitelmaani, vai elelevätkö ihan missä lystäävät..

Onpas kyllä Vernalle sattunut omanlaatuinen helmirihma-yksilö, varsinainen Justiina. Tavallaan on tosi kiehtovaa, että kaloillakin voi olla noin suuria luonne- ja temperamenttieroja saman lajin sisällä. No, toivon kuitenkin, että omat rihmikseni -mitä lajia ne sitten lopulta tulevat olemaankaan- olisivat vähän säyseämpiä tapauksia.


On kyllä tosi mielenkiintoista ja koukuttavaa tämä akvaarioharrastuksen aloittaminen, kiehtova maailma kaiken kaikkiaan.
Minulla kyllä oli joskus lapsena jonkinlainen 40 litran purkki, mutta en silloin noin kymmenvuotiaana ymmärtänyt tuon taivaallista vesikemiasta, biologisesta tasapainosta, bakteerien toiminnasta, lajityypillisestä käyttäytymisestä, vesiarvoista tai yhtään mistään muustakaan. Perustin akvaarioni suunnilleen niin, että hain taloyhtiön hiekoituslaatikosta soraa, laskin vettä altaaseen, lisäsin kaksi tai kolme kasvia ja heitin kerralla kaikki kalat soppaan sekaan.

Vieläkin hävettää ihan hirveästi, kun ajattelen, kuinka kaltoin silloin lapsena kalaparkojani kohtelin -en toki ilkeyttäni vaan silkkaa tietämättömyyttäni.
Tällä kertaa -melkein 30 vuotta myöhemmin- yritän tehdä kaiken oikein. Ja ihan vain kunnioittaakseni lapsena kaltoin kohtelemieni kalavainaiden muistoa yritän nyt luoda kaloilleni niin ihanteelliset olosuhteet kuin suinkin vain kykenen.

Kommentteja ja parannusehdotuksia suunnitelmaani otetaan vastaan.

[JukkaV]

Itse ehdottaisin noin 8 monnista alkuun. Lisäksi kardinaalitetroja voit ottaa tuplamäärän. Partamonnin sijasta voit harkita esim. täplänuolimonneja. Helmirihmat voivat hyvinkin pärjätä altaassasi. Itse ehkä kuitenkin suosittelen huulirihmakalaa. Vaihtoehtoisesti voisit harkita ruostekirjoahventa.

[Pirinne]

Onkos kalasto jo selvillä?
Itse olisin ehdottanut:

ainakin 20 kpl kardinaalitetroja
8 kpl täplämonnisia
3-4 ottoa
rihmakalojen sijaan kallistun ahveniin ja avainkirjo voisi olla vaihtoehto tai sitten esim kääpiöakara (niitä itse pitkään kasvattelin ja todella mielenkiintoinen ja kiva laji. Ei kiusaa muita kaloja, mutta on kyllä reviiritietoinen)
Jos välttämättä rihmakala niin hunajarihmistä ehdottaisin.
Partis sopii varmasti jengiin, mutta itse en ole pitänyt aikoihin... aina pistivät miekkakasvit poskeensa vaikka kuinka tarjosit rehuja. Ja haluan pitää miekkakasveja