Lajina on kuvankaunis Parosphromenus linkei Borneon saarelta, jossa lakritsiguramilajeja (lukemattomien muiden eläin- ja kasvilajien ohella) uhkaa tulevien vuosikymmenien aikana sukupuutto laajojen metsähakkuiden myötä. Monet lajeista esiintyvät verrattain pienillä alueilla, ja niinpä yksittäinenkin metsähakkuu saattaa johtaa paikallisen populaation tuhoutumiseen.
Lakritsiguramien asiaa ajaa yllä linkitetty Parospromenus Project, joka on yksi harvoista kansainvälisistä uhanalaisten kalalajien säilyttämiseen pyrkivistä järjestetyneistä yhteistyöprojekteista. Pitkälti tämä suojelunäkökulma – yhdistettynä lajien mielenkiintoisuuteen ja kätevän pieneen kokoon – riitti nyt sitten vihdoin käännyttämään paatuneen Etelä-Amerikka-harrastajan ensi kertaa ihan väärän maanosan kalojen pariin.
Tästä lähdetään liikkeelle:
![Kuva](https://farm8.staticflickr.com/7497/15376806484_0bdc09afc6.jpg)
Nyt illan aikana altaaseen on jo päätynyt ensimmäiset 10 litraa vettä ja läjä lehtiä likoamaan. Bilteman pussinpohjat samensivat veden aika tavalla, saa nähdä että laskeutuuko pöly yön aikana vai tarvitseeko tässä vielä puljata huuhteluvesien kanssa.
Huomisen ohjelmassa on altaan täyttö loppuun, turpeen hankkiminen, ja sopivan valaisimen paikantaminen. Jälkimmäinen on vielä vähän kysymysmerkki: tavan loisteputkivalaisin ei houkuta, 11 W saattaa olla turhankin himmeä tummavetiseen altaaseen, ja halvat kohdeledit ovat väriltään vähän ikäviä... No, sitä ehtii tässä miettiä.