Kiva pieni purkki

[Uuswanha]

No hitsin hitsi, uuswanha rohkenee liittyä mukaan keskusteluun viimeinkin.

Sananen taustaa: Akvaarioita oli 1985-2005 on-off, viimeinen 150 l allas lähti siis 2005. Markku Varjon kirjat tuli tänä aikana luettua puhki, monneista ja mutakaloista tykkäsin ja oli sammakkoa ja kaikenlaista kotiloakin matkan varrella... Pitkän kuivan kauden jälkeen viime joulukuussa tuli sitten upouusi 98-litrainen, jonka kohdalla tavoitteena on ihan vaan saada nätti perusseura-akvaario. Kypsytin perinteiseen tapaan ilman "kemikaaleja" eli vain odotellen kasvien kanssa ja hankkien kaloja hitaasti - tätä asiantuntevaa palstaa luettuani kyllä hirvitti, mutta siinä tuo allas on nyt pyörinyt. "Kypsytyskemian" muutosten lisäksi kalojen tilavaatimukset näyttävät muuttuneen radikaalisti - ja hyvä niin, kauhulla muistelen, miten 1980-luvulla minullakin mutakala mötkötti aluksi 63-litraisessa purkissa, kääk...

HOITOASIAT NYT:
Suodatin iso sisäsuodatin, valaistus päällä klo 9-13 + 15-22. Vesiarvoja (huom! pelkät liuskatestit): nitriitti 0, nitraatti 10-25, GH 8-10, KH 4, ph 6,5-6,8. Veden vaihto + huolellinen lappoaminen noin 1,5 viikon välein 20-30 litraa, perusvedenparannusaine käytössä. Suodattimen huuhtominen kuukausittain. Ruokintana Tetra Color -hiutale ja survari, pohjakaloille leväkiekot, kurkku, herneet. Ainakin pari paastopäivää viikoittain! Kasvillisuutta on erittäin runsaasti (lannoitustabletit niillä), lisäksi yksi iso mangrove- tms. kanto, pohjalla old school -akvaariosora. Lämpö +22 C.

Oma kalasto on puoliksi ex tempore, puoliksi mietitty eli "sekasalaatti" Pohjalla on maalaispartisherra ja 3 albiinomonnista, ne klassikot! En ole ollut parvikalaihminen, joten "uivien kalojen" hankinta taisi mennä aikalailla kalaliikkeen vinkkien mukaan - tuli 6 mustatetraa ja kiilakylkiä. Kiiloja oli ensin samainen 6 kpl, mutta niitä tipahteli keväällä erilaisiin oireisiin 3 kpl, mikä on ollut akvaarion tähänastinen iso vastoinkäyminen. Eka kala käyristyi ja joutui lopetettavaksi, ja tietysti ajattelin saaneeni nyt sitten heti kättelyssä lottovoittona tubin (kumihanskat tuli heti käyttöön!). Meni aikaa, sitten toinen kiila sai isohkon valkoisen "tupsupatin" kylkeen ja meni lopetukseen - tätä edelsi veden lämpötilan lasku vahingossa, ihan minun moka . Kolmas kuoli viikonloppureissun aikana itsekseen äskettäin. Nyt siis kiiloja 3.

Minun silmääni nykyinen kalasto porskuttaa hyvin, isoin tetra on jo kuin minilehtikala. En ole ollut kauhean järkyttynyt kiilojen edesmenosta, koska arvelen kyseessä olevan aikalailla massatuotettujen reppanoiden, mutta tietysti se mietityttää. Haluaisin tehdä asiat oikein kalojen kannalta ja olla aiheuttamatta tuhoa. Kaikenlaisia kommentteja otan siis mielelläni vastaan - mitä Uuswanha harrastaja voisi tehdä paremmin? Lämpötila vähän ylös? Veden vaihto useammin? Kiitos kovasti, jos joku ehtii pohtia kanssani.

[Siltsu]

Tervetuloa sekalaiseen joukkoomme

Sulla vaikuttaa homma olevan oikein hyvin hallussa, jatka vain samaan malliin! Kalakuolemilta ei yksikään akvaristi voi välttyä, mutta jos perusasiat hoitaa tunnollisesti, ei ole syytä itseään soimata. Jos hakemalla täytyy parannusehdotuksia kaivaa, niin se itsekin ehdottamasi lämpötila voisi olla jonkun asteen korkeampi. Vedenvaihtoväli kuulostaa oikein järkevältä, eteenkin jos olet nuo testit tehnyt siitä vedestä joka on juuri menossa vaihtoon (korkein mitattu nitraatti).

Ei muuta kuin sekaan vaan, keskustelemaan ja kantaa ottamaan, kuvia ja muuta kivaa!

[Uuswanha]

Mukavaa, ettei kuvaukseni aiheuta kauhunhuutoja Saisinkohan siitä vielä vinkkejä, että mikä olisi "pienen akvaarion leväbarbi"?

Kultaisella 1980-luvulla, jos vielä nostalgisointi sallitaan, leviksiäkin myytiin ihan pieniin altaisiin. Mutta nyt ajat ovat toiset ja allas siis vain tuon 98 l, joten leväbarbi ei tule kysymykseen.

Jokin ahkera levänsyöjä pitäisi kuitenkin olla, jo ihan periaatteesta mielestäni. Akvaariokaupassa vinkattiin tohtorikaloja, mutta minulle se on ihan uusi tuttavuus..?

[Siltsu]

Noihin sun matalampiin lämpötiloihin sopisi otot todella hyvin
http://www.faunatar.fi/sites/default/fi ... nni-12.pdf

[Uuswanha]

Ok, kiitos vinkistä. Otot eivät siis ole sama asia kuin ne jotkin-nuoliaiset, joita ennen wanhaan pidettiin kovin ärhäkkäinä yksineläjinä? Pitää tsekata.

Kalaston määrä vähän mietityttää. Nyt on 3 monnista, partis, 6 mustatetraa, 3 kiilaa. Olen kai sitten tottunut aika vähäiseen kalamäärään, kun tämä tuntuu jo tosi kovalta vilskeeltä ja vilinältä pikkupurkissa (Hassua, miten aikanaan se 150-litrainen tuntui NIIN paljon isommalta.)

Mutta muutama otto varmaan sopii vielä, ilman että menee liikakansoituksen puolelle?

[Uuswanha]

Hi hi, vallisneria teki ihan kuten ennen wanhaan - mietti muutaman kuukauden ja pusikoitui sitten hetkessä. ...Ja taisinpa yli-innokkaana ostaa jättiversion eli kalat uivat nyt ruohomeressä...

[Ginger]

Todella hyvältä näyttää vallisneriat! Olisi kiva nähdä myös kuvaa koko altaasta Ja otot on tosiaan pieniä ja harmittomia otuksia, eivät häiriköi ketään.

[Uuswanha]

Koko allas. Kamera ei ole ihan huono mutta kuvaaja sitäkin enemmän. Mutta kasvit ainakin näkyvät

Jotenkin hirveän tylsältä näyttää, ollakseni rehellinen. Ei pitäisi katsella kuvia kaikista upeista isoista itämaishenkisistä altaista... Toista juurakkoa tekisi mieli, mutta tämäkin jo värjää vettä. Pohdin juuri, viritänkö omppupuun oksan tuonne jonnekin vai riittääkö kantti kuitenkaan. Oksa on kuorittu ja liotettu, mutta silti.

Lämpötilaa nostin hitaasti pikkuisen.

[Siltsu]

Kyllä se on nyt niin, että tylsyys on vain omistajan oma mielikuva! Ihanan hämyinen tunnelma vaikka altaassa on tilaa ja kasvit syvän vihreitä. Tuo miten allas on sisustettu ja tausta häipyy niin, että allas näyttää jatkuvan kauemmas, tuo on tosi kiva! Osasinkohan selittää ymmärrettävästi

[mirauria]

Minustakin näyttää ihan tosi upealta. Ei ole tylsä ollenkaan

[Ginger]

Hyvältähän se näyttää! Ihanan metsäinen tunnelma, se omenapuun oksa sopisi tuonne varmasti myös hyvin Mie eksyin muutama päivä sitten lukemaan tällaista sivustoa: http://www.barrreport.com/ ja etenkin tuolta tuota Aquascaping-osastoa.. kauhea alemmuuden tunne tuli taas oman akvaarion kanssa ja miks-en-miekin-osaa -fiilis Nyt oon sit istuskellut oman altaan edessä ja tuijottanut miten kasvit kasvaa.. jos ne vaikka kasvais ihan itsekseen samanlaisiksi kuin noissa hienoissa kasviakvaarioissa.

[Uuswanha]

Kiitos kannustuksesta Ja tuo linkki on innostava - hienoja ! Eka reaktio mulla oli, kun tässä taannoin näin noita itämaisia juttuja ja "Taru Sormusten Herrasta" -maisemia ehkä FB:ssä tai jossain, että ei ole totta, tällaista ei ole olemassakaan.

Vaikka itsellä on nyt vain tuo yksi pikku allas, onneksi ideoita voi poimia ja hiljalleen miettiä. Ja voi yrittää lohduttautua sillä, että ehkä niitä kaikkein hienoimpia altaita ovat rakentamassa ammattilaiset

[Uuswanha]

Kasvipohdintaa: Oli kyllä aika pönttöä ostaa jättiläisvallisneriaa 98-litraiseen akvaarioon. On toki hyvä homma, että kasvi on mietinnän jälkeen lähtenyt hyvään kasvuun ja allas näyttää rehevältä, mutta kyllähän kasvi valtaa vedenpintaa ja blokkaa veden kiertoa suodattimeen. Ja kun sitä ei meinaa hennoa karsia kuitenkaan! Juuri napsin pois jotain, ja osa oli pakko istuttaa toiseen paikkaan, kun ei raaskinut laittaa roskiin. Ehkä pitäisi kerätä siitä hyviä palasia ja tarjota täällä uuteen kotiin.

Ongelma on, että olen aika arka kasvien elämään puuttumaan - tuntuu, että parhaiten ne pärjäilevät, kun saavat olla omissa oloissan ilman turhaa tökkimistä.

Kun perustin altaan, ostin tarkoituksella niin paljon kasveja, kun lompakko kesti, jotta homma käynnistyisi kunnolla. Oli paljon vesiruton varsia, ja ne lähtivät kovaan kasvuun heti. Vesirutto on kuitenkin taantunut samaa vauhtia kun vallisneria on lähtenyt kunnolla kasvuun. Se oli aika jännä juttu, eikä sinänsä harmita, koska vallisneria on mun suosikki kuitenkin.

Pikkaisen on kasveissa, erit. jaavansaniaisissa, sellainen vaaleahko sävy. Pitänee rautaa kokeilla, kunhan pääsee käymään akvaarioliikkeessä ostoksilla. Muuten valtakunnassa tuntuu olevan kaikki ok tällä hetkellä.

[Uuswanha]

Rakas julkinen päiväkirja

Nyt sen tein! Nostin ison osan vallisneriaviidakosta ylös, nypin huonot lehdet, irrotin taimia toisistaan, lyhensin vähän juuria, imuroin pohjaa ja istutin uudelleen. Jonkin nakkasin roskikseenkin... Alkoi olla ns. pakko - puska oli liian tiheänä juuri sisäsuodattamien imuaukkojen edessä ja koko akvaarion pintakin oli täynnä lehtiä. Toivottavasti vallisneria ei tästä liikaa närkästy vaan kasvu jatkuu. Rautapitoista liuoslannoitetta ostin ja lisäilen välillä.

Sitä tässä koko ajan ihmettelee, miten hauskoja ja mielenkiintoisia tällaiset ihan tavalliset peruskalat voivat ollakaan. Albiinomonniset touhuavat ilmeikkäästi, partamonni leijuu pohjalla ja järsii hernettä. Mustatetrojakin olisin pitänyt teininä ihan supertylsinä kaloina, mutta nehän ovat aika makeita minilehtikaloja. Ja ahneita kuin mitkä!

Omanapuun oksa on ollut likoamassa mutta värjää vettä niin paljon, että ei riitä kantti laittaa sitä kalojen luo.

Note to self: Pitäisi alkaa etsiä ruokinta-automaattia ensi vuoden lomakautta varten.

[sisu65]

Mukava lukea uuswanhan akvaristin päiväkirjaa.

Hienolta akvasi näyttää .

[Uuswanha]

Myöhästynyt kiitos, sisu65.

Pieni purkki elelee täällä rauhallista hiljaiseloaan. Arkisena ilonaiheena on kukkiva vallisneria. Tai no, kukkaa ei ehkä voi näyttävyydestä kiittää, mutta kiemuraiset kukkavarret ovat hauskoja ja pääasia on, että kasvi viihtyy siis. Itselleni annan täydet pisteet siitä, miten säntillisesti jaksan nyt kaamosaikaankin lapota ja vaihtaa vettä.

Etusivulta bongasin uutisen Markku Varjon teoksen uudistetusta painoksesta. Super! Tuoreita kotimaisia kalakirjoja onkin tullut kaivattua, koska kirjaston kaikki yhtään alakoululaista vanhemmille suunnatut opukset on tullut tässä vuoden aikana luettua jo kerran pari. Kirjasto sentään myi vanhoja Akvaariomaailma-lehtiä poistomyynnissä, niitä hamstrasin pinon. Uusia englanninkielisiä harrastelehtiä taas etsin Stockan sinänsä hyvinvarustellulta lehtiosastolta, mutta huonolla menestyksellä. Joko en vaan nähnyt niitä - tai sitten printtimedialla tosiaan menee erittäin huonosti...?

Niitä painotuotteita vaan tulee aina kaivanneeksi, kun on

a) (varhais)keski-ikäinen ja
b) luonteeltaan lukutoukka.

Eli kun jokin asia kiinnostaa tai jokin kysymys alkaa vaivata, mieleen ei välttämättä tule ekaksi Google vaan kirjan lukeminen Seepra(kala) ei pääse raidoistaan.

[Aurum]

Joo, ei siellä Stockan lehtiosastolla mitään akvaariolehtiä ole, eikä myöskään Akateemisenkirjakaupan lehtihyllyssä. Tuli tämä itse todettua joskus vuos-puoltoista takaperin, kun olisin jotain akvaarioaiheista luettavaa halunnut ostaa.
Painettu lehti tai kirja on mukavaa vaihtelua, kun tabletin/tietokoneen/kännykän ruudun tuijjottelua tulee ihan tarpeeksi muutenkin töissä/vapaa-ajalla.

[Uuswanha]

Hmmm, haluankohan mä kirjoittaa tätä ollenkaan... No, menköön. On nimittäin harmitus maximus, voihan kirosana sentään. Partamonni on hävinnyt. Kun litroja on altaassa vain se satakunta, tilanne on aika mystinen.

Miten kaikki tapahtui? No, putsailin viikonloppuna allasta, siirsin kantoakin, jotta pääsen imuroimaan sen alta. Tätä teen silloin tällöin siis joka tapauksessa, en mellasta hullun lailla vaan yritän olla sivistynyt ja varovainen. En nosta edes kantoa altaasta pois, siirrän vaan. Suodattimen putsasin toisena päivänä. Yleensä partis ottaa kannonsiirto-operaatiosta sen verran itseensä, että tulee esiin vasta seuraavana päivänä. Nyt sitä ei ole näkyvynyt kolmeen päivään. Kantoon alkaa jo kertyä sellaista hilpettä, joka kertoo, että kaveri ei ole siinä liikuskellut normaaliin tapaan.

Otin äsken itseäni niskasta kiinni ja tongin altaassa vähän, kurkin kunnolla kannon alle, pöyhin pohjaa, katsoin suodattimien taakse jne. Ei se partis enää ole siellä. Konttasin lattiatkin, eikä ole sinnekään tipahtanut raukka. Ufokohan sen on siepannut?

Käsittämätöntä ja harmittavaa. Talonmies toki akvaarioon tarvitaan. Mutta nyt jos hankin uuden (ehkä punaisen?), niin jospa tämä sitten yhtäkkiä palautuukin sieltä jostain planeetalta x?

[pirjoh]

Kivan näköinen akvahan tämä on!
Kumma juttu tuon vallisnerian kanssa, minä en ole sitä saanut koskaan menestymään. eri sorttisia on ollut: tavallista, kierteis ja viimeksi tuollaista jättiversiota. Edellinen akvan omistajakin sanoi että se kasvaa ihan mahdottomasti ja saa karsia kokoajan mutta kun muutti meille ei mennyt varmaan paria kuukautta niin ei näkynyt enää missään . Tosin meidän partikset tais olla osasyy sen häviämiseen, ne kun iskee heti jonkin kasvin kimppuun jos en muista/ viitsi heille kiehautella kurkkua tai lehtisalaattia.

Pakkohan sen sinun partiksen on jossain olla, eihän siinä kannossa ole sellaista koloa/ reikää mihin se saisi itsensä tungettua? Jos on jäänyt jumiin johonkin sellaiseen..ja ne on kyllä sitkeitä roikkumaan kannoissaan kiinni vaikka niitä nostelee ja liikuttelee. Yleensä irroittaa vasta kun uhkaa nousta pinnan yläpuolelle. Tarkkana saa olla etteivät sitten litisty kun laskee kantoja takaisin akvaan.

[Uuswanha]

Pirjoh, se partis on nyt henkensä sinulle velkaa. Olin tarkastanut sen kannon huolellisesti ja vahvan lampunkin avulla, mutta kun luin viestisi, otin vielä uusintaoton. Ja siellä se kala oli yhdessä alanurkassa piilossa päästään kiinni tarttuneena. Puolipaniikki iski, mutta onneksi se tarvitsi vain hieman apua vipuvarrella. Huh, toivottavasti toipuu ilman vaurioita.

Kiitos.

Ei siis vieläkään saatu todistettua, että ufoja on olemassa...

[pirjoh]

No hyvä että löytyi, aika sitkeitähän nämä on, toivotaan että siitä selviää! Kannattaa ehkä se kyseinen kolo kairata niin isoksi ettei enää jää kiinni jos uudelleen sinne tunkeaa itsensä. Tuli vaan tuo mieleeni kun meille tuli joskus vuosi takaperin käytetty akva kantoineen. Se oli tyhjennetty
pari kuukautta aiemmin ja kanto laitettu sitten vain sinne tyhjään akvaan odottamaan uuteen kotiin lähtöä. Ja sitten kun haettiin se tänne meille
ja aloin kantoa kääntelemään ja katselemaan niin eikös sen jostain kolosesta tipahtanut keskenkasvuinen, kuollut partis.
Samoin tosiaan omasta partiksesta huomasin kun nostin sitä samaa kantoa ylös akvasta sitoakseni siihen sammalta kiinni niin vasta kun partiksen pää oli jo pinnan tasalla niin lähti vain kantoa pitkin pudottautumaan alaspäin ja irrotti vasta kun ei ollut enää missä roikkua.
Kyllä meilläkin on välillä tapahtunut mystisiä kalakatoamisia. Mm, yksi kultapyrstösattari, (jonka olin kyllä huomannut uivan hieman erikoisesti),
hävisi jälkeä jättämättä. Mutta luulen että senkin lopulliseen katoamiseen oli syypäinä kyseinen maatiais ja ehkä sokkelopartiskin..
Ufoihin en usko, vieläkään

[mirauria]

Ei ne partikset välttämättä suostu lempparikantoaan jättämään, vaikka sitten kuivumiskuolema uhkaisi. Itse kun siirtelin vähitellen kaloja aiemmasta altaasta uudempaan isoon altaaseen, yritin saada partista kannosta irti. Lopulta nostin kalan kantoineen päivineen ämpäriin. Mokoma otus ei vieläkään suostunut päästämään irti, vaikka jäi kuiville. Ämpärissä oli toki vettä, eli olisi sinne tippunut sitten, jos olisi irti laskenut. Lopulta oli pakko luovuttaa ja täyttää ämpäriä niin paljon, että partis sai pitää kannostaan kiinni ja matkustaa sen kanssa. Irti se päästi vasta, kun olin siirtänyt sen kantoineen päivineen uuteen altaaseen ja se oli sielläkin hetken aikaa kököttänyt. Lopulta lähti siis tutkiskelemaan uutta kotiaan. Itsepäinen otus. Mutta tuolla se nyt kuitenkin tyytyväisenä porskuttaa menemään ja hyvä niin

[Uuswanha]

Juu, tuo partaveikkojen kannoissa roikkuminen on tuttua aikaisemmista akvaarioista, ote irtoaa vasta vedenpinnan yläpuolella. Hupaisia eläimiä, eivät taida ihan ymmärtää omaa parastaan. No, emmehän me ihmisetkään aina.

Siellä se partis jo illalla järsi hernettä. Toivottavasti ei tule jälkiseuraamuksia. Oli se perhanan hyvin piiloutunut, kun vasta eilen sen huomasin - kun se veti pyrstönsä nippuun, se näytti ihan kannonsuirolta. Mutta onneksi tuli se kolmas kerta vielä katsottua, kiitos tosiaankin tämän palstan. Onneksi lopulta pilkut osuivat silmään ja paljastivat kiipeliin joutuneen.

...Vielä noista vallisnerioista. Tiedän hyvin tunteen, kun jokin kasvi ei vaan menesty, vaikka mitä tekisi. Mulla sellainen on konnanputki, josta kyllä pitäisin kovasti ja jota kai ihan aloittelijankin helppona kasvina pidetään - ja yleensä kaikki hentolehtiset kasvit. Ehkä se johtuu mun viehtymyksestä isoihin juurakoihin, ehkä altaan happamuus ei tuollaisille kasveille sovi? Ihan samalla tavalla muinoin 1980-luvulla ja nyt minun on turha hankkia tuollaisia kasveja - ne sulavat pois. Vallisneria ja jaavansaniainen porskuttavat sen sijaan.

Vallisneria kyllä aina ensin miettii tosi pitkään, ennen kuin lähtee kasvuun. Sitten taas ne omassa altaassa kehittyneet uudet yksilöt kestävät paljon paremmin sen, että ne irrottaa siitä suirostaan, lyhentää vähän juuria ja istuttaa eri kohtaan.

Toki olisi kiva, jos olisi altaan kasveissa vähän vaihtelua verrattuna siihen 1980-lukuun. No, kasvaahan tuolla sentään pihalta otettu suikeroalpin rääpäle

[Uuswanha]

Nythän tämä meni mielenkiintoiseksi. Pelastin partamonnin kiipelistä kannonkolosta kaksi uuttakin kertaa, toisella kerralla pidemmän kaavan kautta, ja siinä vaiheessa alkoi jo kovasti ihmetyttää, että mistä on kysymys, kun eläin sinne niin määrätietoisesti hakeutuu. Pohdin, että ehkä se on vahingoittunut niin pahoin, että tunkee itsensä siksi sinne luolaan. Jotenkin olen tullut siihen käsitykseen, että jos eläinten käytös muuttuu, niillä on siihen jokin syy.

Ei kun kanto ylös ja ihmettelemään. Olin kiinnittänyt huomiota jonkin aikaa myös siihen, että akvaariossa oli pieniä puunpalasia kannosta, ja nythän se selvisi. Kanto on alkanut pehmentyä alhaalta, ja sinne partamonni on jyystänyt onkaloitaan. Herkuttelumatkalla se on sitten aina jumiutunut - tai ehkä jokin näistä pelastusoperaatioista on ollut sellainen, että kala ei oikeasti ollutkaan kiinni, kunhan vaan oli jäytämässä puuta... Siksi se ei ole tullut tableteillekaan.

Siinä sitten taltta ja saha lauloivat ja puunpalaset lentelivät, kun yritin saada kaiken pehmeän puusta pois ja suurentaa onkalot niin, ettei ole vaaranpaikkoja. Tätähän fiksut kirjoittajat yllä suosittelivatkin jo - minä vaan mietin, että antaisin tilanteen rauhoittua ensin. Eipä olisi kannattanut jahkailla

Suureksi osaksi puuaines on napakkaa, mutta selvästi yksi ontelo on pehmentynyt. Onkohan se nyt siis pilaantumassa koko kanto? Kyseessä on kookas, akvaarioliikkeestä hankittu palanen.

Mutta siis: Kyllä, jos eläinten käytös muuttuu, niillä todennäköisesti on siihen syy.

Tällaiseen ei ole tullut törmättyä, ei silloin 1980-luvullakaan

[Uuswanha]

Rakas julkinen päiväkirja... Markku Varjon Akvaariokalat 2.0 saapui täkäläiseen kirjastoon ja ulottuvilleni hurjaan 0,80 euron hintaan. Eläköön suomalainen kirjastojärjestelmä! Tässä sitä on sitten ahmittu kuvia ja tekstejä, toinen opuskin olisi mennyt samalla innolla.

Ajatuksia herättivät kirjassa jälleen kalojen tilavaatimukset/-suositukset. Varjohan kirjoittaa asiasta fiksun rauhallisesti eli tuo esille, että näkemyksiä kalojen vaatimuksista tosiaankin on monia, kuten esim. oman ikisuosikkini leväbarbin kohdalla. Sillähän suositukset vaihtelevat maailmalla 128 litrasta moneen sataan litraan ja Varjo laittaa lukemia 160 litraa. Yllätys kirjassa oli "tohtorikalojen" litrasuositus eli pitkälle yli 300 litraa - ko. kaloja nimittäin tarjottiin viime keväänä jossain liikkeessä leväbarbien sijalle putsaushommia hoitamaan pikkualtaaseeni, joka siis on vain sen satakunta litraa. Onneksi innostuin tohtorikaloista vain hetkellisesti eli oli sen verran jäitä hatussa, että en niitä heti ostanut.

Asiaan taisi vaikuttaa, että luin (ehkä täältä), että kaloilla on taipumusta kiipeillä altaasta ulos.

Mutta koska en ole ketjun alussa keskusteluun nousseita ottojakaan vielä hankkinut, kysymys levänputsauspartiosta on edelleen auki.