Tämän altaan kokeilu on onnistunut oikein hyvin.
Olen viettänyt pitkän aikaa hiljaiseloa täällä, ja oli mukavaa huomata, että olin saanut vielä vastauksia tähän viestiketjuun. Ja hei, hienoa että on muitakin eteläpohjalaisia!
Akvaarioni on ollut nyt käynnissä about puoli vuotta. Kalasto on muotoutunut oikein hyvin, ja NO2-arvot (ja muutkin arvot) ovat vakiintuneet. Altaassa ei ole nitriittiä lainkaan, ja nitraatti huitelee jossain kymmenen hujakoilla. pH neutraali ja vesi pehmeää. Lämpötila on vakiintunut 25 asteeseen.
Kalastona löytyy isohko parvi timanttitetroja, pariskunta avainkirjoahvenia (jotka luultavasti ovat äijiä molemmat... Aika näyttää

) sekä seitsemän kuparimonnia.
Kalat voivat hyvin, eikä akvaarion kanssa ole ollut suurempia ongelmia. Kasvistona minulla on aika paljon melalehtisiä kasveja, jotka viihtyvät ja kasvavat hyvin. Piilopaikkojakin riittää. Kuparimonnit kutevat säännöllisesti, mutta timanttitetrat aka piraijat pitävät huolta siitä, ettei kudusta tule koskaan poikasia. Ja kyllä ne ahvenetkin käyvät apajilla. Muuta fisut eivät ole vielä kutuintoa näyttäneet, mutta ehkä ajan kanssa sitten. Ja noista ahvenista nyt ei vielä edes tiedä, ovatko edes pariskunta. Kovin ovat sävyisiä kuitenkin keskenään, eivät nahistele tai mitään. Toivotaan parasta!
Alkuvaiheessa kuoli yksi timanttitetra, ja noin pari kk sitten kuoli huntueväinen partis. Timanttitetra oli jo alkujaan heikko, eikä kestänyt stressiä uudesta altaasta. Huntueväisen kuolema oli mysteeri. Ulkonäkö muuttui jokseenkin "sameaksi" loppuvaiheessa, eikä se tehnyt muuta kuin viihtyi yhdessä paikassa ja oli liikkumatta. Muut kalat kuitenkin pysyivät koko ajan terveinä. Taannoin yhdellä timantilla oli vatsa epätavallisen pullea, mutta normalisoitui kun pidettiin vähän paastoa. Ja nyt huolenaiheena on avaimen ulkonäkö, josta jo kirjoittelin tuonne toiselle alueelle. Olen siis säästynyt onneksi suuremmilta ongelmilta.
Harrastus on ollut juuri niin ihana, kuin olen haaveillutkin! Nyt kutkuttelee aloittaa 63l allas, joka mulla on varastossa. Juurikin se sama allas, mikä meillä oli kotona kun olin pieni. Ehkä kuitenkin maltan vielä. Ensiksi pitää orientoitua pikku koiranpentuun, joka muuttaa meille kesäkuun puolessavälissä.

193 litran vetoinen tankki olohuoneessa täynnä vettä, hiekkaa, kasveja, kiviä, kantoja, luolia sekä tietenkin fisuja.