Tässähän on kaksi puolta: oma, itsekäs kiintymys kaloihin, joka tekee niistä luopumisesta vaikeaa, ja kalojen paras. Kalahan ei sinänsä (todennäköisesti) kiinny omistajaansa, mutta se osaa kyllä vallan mainiosti kolhiintua siirroissa, stressata uusista olosuhteista ja kärsiä, jos joutuu akvaarioliikkeessä tai ostajalla huonoihin oloihin. Ehkä se osaa myös kiintyä paikkoihin tutussa akvaariossaan. Ne on kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan.
Marilla oli hyvä puolustuspuhe akvaariokauppojen puolesta: liikkeissä tila on rajattu, kaloja valtavasti, vaihtuvuus suurta ja kalat usein valmiiksi huonossa kunnossa, joten olisi sula ihme, jos huonokuntoisia tai kuolleita kaloja ei koskaan olisi. Mutta on myös oikeasti huonoja liikkeitä, joissa joko asiantuntemus ja kiinnostus ei riitä kalojen olosuhteista huolehtimiseen - tai ainakin oli. Kaksi tuntemaani tällaista putiikkia on viimeisten viiden vuoden aikana lopetettu, enkä ole sen jälkeen nähnyt yhtäkään. Oletettavasti, koska suomalaiset harrastajat alkavat olla riittävän valistuneita osatakseen välttää näitä liikkeitä - ja ehkä myös suuremman kalahävikin vuoksi. Samaan aikaan ovat liikkeistä pitkälti kadonneet myös kotiakvaarioon sopimattomat kalat: en ole vuosiin nähnyt enää haimonneja kaupan.
Oikeasti huonon liikkeen kyllä tunnistaa. Siellä kauppias on valmis myymään mitä vain mihin vain ("ai oskareita 90-litraiseen? Totta kai! Osta vielä haimonni mukaan levänsyöjäksi." "Joo, kiekkokala sopii hyvin 20-litraiseen lasten akvaarioon."), sairaudet saavat jyllätä ilman että niihin näytetään suuremmin puuttuvan ja kuolleet kalat katsotaan käteväksi tavaksi ruokkia eläviä. Tai joskus elävätkin ("hihii, me laitettiin kynsisammakoita piikkisilmien kanssa ja sammakot söivät niitä kuin spagettia. Näyttipä hassulta!" ja "huonosti kaupaksi menevät tetrat laitetaan tänne sukkanauhakäärmeen vesikuppiin, josta se saa ne metsästää. Se näyttää tykkäävän.").
P.S. kaikki esimerkit ovat oikeassa elämässä kuultuja, kolmesta eri liikkeestä.
Amos kirjoitti:
Eiköhän tuo ääri-innokas eläinsuojelu, eläinlajeista riippumatta, perustukin vähäiseen tietoon asioista. Iän mukana ja -hyviltä foorumeilta- saadun tiedon mukana asiat suhtaantuvat yleensä kohdilleen.
Riippuu varmaan siitä, mitä ääri-innokkaalla tarkoitetaan. Toki yletön inhimillistäminen tyyliin "altaan seinissä on levää, kalalla on varmaan ikävä olla noin sotkuisen näköisissä oloissa" perustuu usein vähäiseen tietoon ja omien tuntemusten heijastamiseen suoraan eläimeen, ymmärtämättä ettei se ole ihminen.
Toinen puoli kolikkoa on kuitenkin inhimillistämisen välttäminen viimeiseen saakka - siitä huolimatta, että uusi tutkimustietokin sanoo toista. Se usein kuulostaa uskottavalta, hötkyilemättömältä ja vankan kokemuksen tuomalta tiedolta, ja on juuri siksi niin harhaanjohtavaa. Esimerkiksi kalojen kohdalla se satoja kertoja kuultu toisto: "se on vain kala, kalat ovat alkeellisia. Eivät ne tarvitse vaihtelua eivätkä virikkeitä, eivät tunnista lajitovereitaan eivätkä muista aiempia kokemuksiaan." On jo hyvän aikaa ollut olemassa tutkimustietoa, ettei moinen suinkaan pidä paikkaansa, mutta koska toisin väittäminen
kuulostaa inhimillistämiseltä, sitä ei tahdota uskoa.