Kaloja

[Matte]

Tällä hetkellä 375 l ( 150 x 50 x 50 ) altaassa kalastona

1 nuori lehtikalapariskunta
12 ruusutetraa
19 punapäätetraa
7 helmimonnista
1 kolumbian perhospleko
1 helmipallopleko

Miltä vaikuttaa? Sopisiko tuonne vielä jotain. Tuntuu, että tetrat viihtyvät altaan alaosassa ja ainoastaan lehtikset uiskentelevat pinnan lähettyvillä eli tuonne ylös olisi kiva saada vielä jotain elämää. Toisaalta myös lisää pohjakaloja tekisi mieli. Ehdotuksia?
Vesi arvot: 26 C, pH 6,5 ja pehmeä vesi.

[Kana +-yksipantteri]

Helmimonnisia voisit ottaa muutaman lisää. Sittenhän siinä on komea kalasto valmiina.

[Rliisa]

Hei, enpä osaa kommentoida kovin asiantuntevasti mutta kalastosi kuulostaa tosi upealta! mulla taitaa olla aika samanlainen kalamaku . Syökö teillä noista mitkään kalat levää? Toodella lyhyen akvaariourani perusteella olen huomannut nuorte partamonnit ja ehkäpä myös nuo uudet katinkultamonnit tosi tehokkaiksi altaan putsaajiksi. Musta noi partikset ( meidän on ehkä jotain helmiversioita, pilkullisia..?) on vielä niin söpöjäkin, että ehdotan kyllä jokaiseen akvaarioon yhtä partamonnia. Menisikö muuten taistelukalauros tuossa porukassa? Mielestäni ne ovat hienoja ja käsittääkseni pinnan tuntumassa uivat.

[Pullahiiri]

Lisää monnisia ja vaikka lisää plekojakin jos haluat, ainakin mun silmään tuntuu kovin autiolta tuo pohja. Tetroja voit hommata lisää myös, ehkä ennemmin punpäitä kun ruusut ovat aika isoja möllejä, toki kyllä niitäkin muutama mahtunee.

[KalaH]

Helmimonnisia voisi olla yhteensä noin 20 tai sitten voit hankkia niiden lisäksi jotain muuta lämpimästä tykkäävää monnislajia, joihin kuuluu suurin osa monnisista, poikkeuksena ainakin täplä- ja pandamonniset. Jos halutaan pysyä Etelä-Amerikassa voisit ottaa tuohon vielä toisen kirjoahven pariskunnan toiseksi pääkalaksi, kuten lippu, ruoste, viiva, perhos tai rusokirjohven pariskunta sekä jokin kääpiöahvenkin on hyvä vaihtoehto. Molemmille plekolajeillekkin mahtuisi toinen kaveri akvaarioon.

[Matte]

Helmimonnisia voisi tosiaan olla muutama lisää. Toista monnislajia olen harkinnut, mutta en tiedä mikä olisi mukava noiden helmisten seuraksi. Pandoja olisin ottanut, jos ne sopisivat noin lämpimään.

Tetroja sen sijaan en kaipaa enää lisää. Ruusutetrat ovat vielä ihan pieniä, joten odottelen ensin että vähän kasvavat ja katson sitten noita parvikokoja uudestaan.

Nuo ahvenet kiinnostaisi kovasti. Ne on vaan minulle hiukan oudompia. Täytynee hiukan tutustua ensin eri lajeihin, jos löytyisi joku pienehkö pinnassa viihtyvä pari lehtisten kaveriksi.

Perhospleko syö hyvin levää ja niitä voisikin ottaa vielä toisen. Partikset taitavat viihtyä vähän viileämmässä. Salamanterit sen sijaan kiinnostaisi, kunhan tulisi sopivan hintainen Tampereen seudulla vastaan.

Vaikea vaan hahmottaa paljonko tuonne voi mitäkin ottaa. Ihan mukavalta tuo tosin nytkin jo näyttää.

[7330]

Nuo ahvenet kiinnostaisi kovasti. Ne on vaan minulle hiukan oudompia. Täytynee hiukan tutustua ensin eri lajeihin, jos löytyisi joku pienehkö pinnassa viihtyvä pari lehtisten kaveriksi.

Tavallisista kirjoahvenista lehtikalat ja kiekkokalat ovat aika lailla ainoita pinnassa viihtyviä. Käytännöllisesti katsoen kaikki muut elävät pohjan tuntumassa tai alemmassa keskivedessä, myös kaikki KalaH:n mainitsemat.

Hienoa Etelä-Amerikka -teemaa ei viitsisi millään rikkoa aasialaisilla pintakaloilla (joita labyrinttikalojen joukosta löytyisi reilusti). Onko altaassa tiiviit kansilasit? Useimmat pintakalat kun ovat myös hyppiviä kaloja. Roiskuttajatetra voisi olla mielenkiintoinen ja nimenomaan pinnalla liikkuva laji. Useimmista tetroista poiketen se viihtyy myös pareittain tai pienessä porukassa. Sitten ovat tietenkin tapparakalat, jotka elävät aivan pintakalvon tuntumassa, mutta ne ovat vielä ahkerampia hyppijöitä kuin roiskuttajat. Kynäkala voisi myös olla vaihtoehto.

[shays]

Minun ääni menee myös perhoskirjoille, ovat mielenkiintoisia ja hyvin nättejä, silti riittävän pieniä ettei tule sitten kahta isompaa "pääkalaa" altaaseen.

[Kana +-yksipantteri]

Tapparakaloja jos otat niin ei mielellään marmori- tai kääpiötapparaa, koska tapparat viihtyvät parhaiten itsensä kokoisessa seurassa niin jos ottaa pieniä tapparoita isojen kalojen kanssa niin saattavat olla tapparat koko ajan stressi päällä.

[päivänvarjo]

jos toista monnilajia mitit, ja kun se panda ei oikein käy niin toinen vaihtoehto voisi olla albiino kuparimonniset. tummalla hiekalla nähyvät tosi hyvin ja pitäisi noiden muidenkin kalojen kanssa mennä, ainakin vesiarvoden mukaan.

[7330]

jos toista monnilajia mitit, ja kun se panda ei oikein käy niin toinen vaihtoehto voisi olla albiino kuparimonniset. tummalla hiekalla nähyvät tosi hyvin ja pitäisi noiden muidenkin kalojen kanssa mennä, ainakin vesiarvoden mukaan.

Jättäisin värivammaiset ressukat kuitenkin mieluummin kauppaan, mutta sopivia monnislajejahan on paljon. Safiirimonnisia, kenties? Tai jos pandamonnisen kuviointi viehättää, niin onhan noita eri tavoin mustakuvioisia monnisiakin monta lämpimään sopivaa lajia: rusomonninen, helomonninen, matkijamonninen, kulmajuovamonninen, mustaselkämonninen ja jousimonninen nyt ainakin.

[päivänvarjo]

värivammaiset? eihän niiden sen parempi siellä kaupassa ole

[7330]

värivammaiset? eihän niiden sen parempi siellä kaupassa ole

Ei, ei toki ole. Mutta jaloillaan voi äänestää: jos albiinoja eläimiä ostetaan vähemmän, niitä myös tuotetaan vähemmän, ja niiden sijaan markkinoille ehkä tulee terveempiä ja mielenkiintoisempia luonnonmuotoja eri lajeista.

Huntueväiseen taistelukalaan sorruin äskettäin, mutta muutoin olen vältellyt kaikenlaisia jalostusmuotoja, koska niiden tuottaminen on epäeettistä. Metodeihin ilmeisesti kuuluvat olennaisesti säteilytys mutaatioiden aikaansaamiseksi ja voimakas sisäsiitos, jotta saadaan "puhtaita" linjoja. Paitsi, että itse tarkoituksella suositut ominaisuudet, kuten huntueväisyys, albiinous tai pallomainen ruumiinmuoto voivat heikentää kalojen hyvinvointia, säteilytyksen ja sisäsiitoksen sivutuotteena saadaan koko joukko näkymättömämpiä ongelmia.

"Värivammainen" oli ehkä ikävä sana, mutta ei albiinojen pigmentittömyys täysin ilman ongelmia tule, niin söpön pinkkejä kuin ne ovatkin. Ihon pigmentti suojaa eläimiä ultraviolettisäteilyltä, joten albiinojen iho palaa herkemmin ja niillä esiintyy enemmän ihosyöpiä. Akvaariossa tämä ei onneksi ole ongelma, koska harva akvaario saa suoraa aurinkoa, eivätkä akvaariovalaisimet erityisemmin tuota uv-aallonpituuksia. Myös silmät vaativat pigmenttiä toimiakseen kunnolla, ja albiinojen eläinten näkö onkin selvästi huonompi kuin normaalien lajitoveriensa, silmät ovat herkemmät kirkkaalle valolle ja herkemmin vaurioituvat. Esimerkiksi Wikipedia-artikkeli albinismista listaa likimain jokaisen tuntemani ihmisen silmäsairauden albinismin sivutuotteina. En äkkiseltään keksi syytä olettaa, että monniset tai tetrat pääsisivät juuri helpommalla.

[päivänvarjo]

niin totta on, mutte esimerkiksi taistelukalojen kohdalla jos haluaa enemmän luonnonmukaisen ja vähemmän jalostetun joutuu siitä maksamaan enemmän ja niitä on vaikeampi saada, kun kaikki kalakaupat kaluaa värikkäitä ja huntueväisiä yksilöitä.

[Mika Sandell]

Ja kalakaupoissa löytyy niitä "jalostettuja", koska ne menee kaupaksi. Jättämällä ne ostamatta ja suosimalla luonnollisia kaloja (ostamalla ja tuomalla julki kiinnostuksensa), ainakin antaa oman panoksensa kysynnän ja tarjonnan tasapainoiluun.

Yllämainituista monnislajeista jättäisin Rio Negron lajit happamampiin vesiin. Mustaselkämonninen sopisi hyvin, ja ainakin tukkulistoilta löytyy, jos ei liikkeiden akvaarioissa ole tarjolla.

[päivänvarjo]

no mut harmi ku ittekki oon miettinu akvaariota ja sinne olisin halunnu albiino partiksen ja almiinokuparimonnisii mut en mä sit taas ruokkii sitä jalostamista. ittelläni olis mustaa soraa sinne nii mitkä muut ku pandat näkyis hyvin? se akvaario olis joku 96l

[naatti]

Albiino nyt ei ole mikään vuosisadan jalostuskatastrofi, albinismia tosiaan tavataan ihan luonnossakin ja liki kaikilla lajeilla; myös ihmisillä. Luonnossa albiinot tosin eivät usein selviä, sillä ilman suojaväriä selviytyminen on hankalaa. Mutta pigmentin puute ei ole ongelma esimerkiksi luolissa ja syvänteissä, joissa albiinoita eläimiä esiintyy (esim. useat ravut, sokkoluolakala). Albiino ei turvallisissa oloissa kärsi albinismistaan millään lailla, eikä albinismia ole tuotettu epäeettisin keinoin, joten miksei tällaista jalostusta voi vähän suosiakin? Eri asia sitten jotkin leijonanpääkultakalat, joiden elämä on lähinnä hankalaa.

Albiinohan on periaatteessa sama kuin mikä tahansa värimuoto. Eipä kovin moni ala kiljumaan, että jollakulla on esimerkiksi lehtikalasta, platystä tai pususta jokin normaalista poikkeava värimuunnos. Onko sillä väliä, että kaupoissa on värikkäämpiä muunnoksia, jos kalat eivät kärsi? Tilaamalla saa sitten esimerkiksi luonnonmuotoiset pusukalat. Miksi nämä albiinot ovat niin punainen vaate?

Päivänvarjo, olen ehkä nipo, mutta tuon kokoiseen en laittaisi näitä isompia monnisia. Partis menee myöskin juuri ja juuri.

[rybka]

ittelläni olis mustaa soraa sinne nii mitkä muut ku pandat näkyis hyvin

Monnisille olisi kyllä syytä olla hiekkapohja, sora on niille liian karkeaa ja usein teräväsärmäistä. Varsinkin mustan basalttisoran (?) kanssa on monilla ollut ongelmia. En tiedä, onko markkinoilla "turvallistakin" mustaa soraa, mutta jos pohjakaloja haluaa, on hiekka joka tapauksessa paljon parempi vaihtoehto.

[miljoonakala84]

Tuosta mustasta "hiekasta" sen verran, että itellä oli kerran Roda sand merkkistä mustaa semmosta mursketta, ja tuo oli semmosta että siinä oli seassa semmosia neulanteräviä piikkejä, joita uppos käteen kun sitä hiekkaa käsin kosketteli.

[päivänvarjo]

hiekka on kuulemma vähän yliarvostettua, joo se on hienon ja siistin näköistä ja hyvää monneille. mutta vesi ei kierrä hiekan jyvien völissä ollenkaan ja jos esimerkiksi liika kalanruoka ja muut kuona-aineet sekoittuvat hiekkaan ne menevät sen joukossa pahaksi ja voi syntyä nitraattia ja nitriittiä. eli tämä pohjamateriaali asiakin vähän jakaa mielipiteitä. ja sen mustan soran kyllä tarkistan sitä pestessä onko terävää, koska en kaloja halua vahingoittaa.

ja tuohon jalostusasiaan vielä hiukan palaten. jotkut lajit ovat kyllä jalostuksen kautta myös kestävempiä esimerkiksi neontetrat ovat vahvempia kaloja kuin kardinaalitetrat jotka taas ovat luonnonkaloja. eli jalostaakkin voi moneen suuntaan.

[Mika Sandell]

voi syntyä nitraattia ja nitriittiä.

Nitriitti ja nitraatti ovat osa luonnollista, toimivaa akvaarion "jätehuoltoa". Ne eivät liity mitenkään pohjamateriaaliin, päinvastoin, noihin liittyy happi. Jos pohja tukkeutuu, eikä vesi kierrä pohjassa, ei siellä kierrä myöskään happi, jolloin muodostuu hapettomissa oloissa pahempia myrkkyjä. Niiltä välttyy huolehtimalla pohjan kuohkeudesta, esimerkiksi kierteisillä tai tökkimällä pohjaa.

ja tuohon jalostusasiaan vielä hiukan palaten. jotkut lajit ovat kyllä jalostuksen kautta myös kestävempiä esimerkiksi neontetrat ovat vahvempia kaloja kuin kardinaalitetrat jotka taas ovat luonnonkaloja. eli jalostaakkin voi moneen suuntaan.

Paitsi että viljelylaitoksilta tulevat neontetrat on niin sairaita, että tukkuportaassa pitää huomioida laji erityisen tarkkaan. Kun yksi tukkuerä myydään loppuun, ja seuraava tulee tilalle, ei välissä normaalipuhdistus riitä, vaan seurauksena olisi joukkokato parvessa.

Mitä tulee noihin ihmisen mieltymysten mukaan "jalostettuihin" kaloihin, niin usein tavoitteena on kehittää jotain luonnollisesta poikkeavaa, ja silloin käytetään niitä vähemmän kivoja keinoja, mm. sisäsiitosta ja säteilytyksiä. Vaikka esimerkiksi albiinoja on myös luonnossa, ei bisnestä tekevät suinkaan odota, jos sellaisia sattuu putkahtamaan normaalilla tavalla