Kalasto 180l

[kristiinav]

Tiedän, näitä on vaikka kuinka paljon, mutta silti uskalsin aloittaa uuden...

Minulla on 180l seura-akva, jossa on pari isoa partamonnia, mustamolleja (8), keltabarbeja (4), seeprakaloja (5), rusokiilakylkiä (20) - kaipaisin ehdotusta jostain sopivasta ja mukavannäköisestä uudesta kalalajista. Montako ja mitä olisi sinun ehdotuksesi?

Vai onko akva jo tarpeeksi täynnä?

[7330]

Lajeja on kyllä ainakin avovedessä vähintäänkin riittävästi, mutta parvikoot ovat turhan pieniä kaikilla muilla paitsi rusokiilakyljillä. Lisäksi kalastoa ei oikein hyvällä tahdollakaan voi sanoa yhteensopivaksi. Suurin ongelma ovat mustamollit, jotka vaativat melko kovaa ja emäksistä vettä, ja toisinaan jopa suolaa. Yleensä ne normaalissa suomalaisessa hanavedessä pidettyinä ennemmin tai myöhemmin alkavat sairastella, poikaskuolleisuus on suurta ja epämuodostumat yleisiä. Rusokiilakyljet sen sijaan viihtyvät aivan päinvastaisissa vesioloissa: niin hapanta ja pehmeää kuin suinkin mahdollista.

Tiedätkö altaasi vesiarvoja? pH ja kokonaiskovuus olisivat ainakin mollien ja kiilakylkien viihtymisen kannalta olennaisia.

Seeprakalat ja keltabarbit ovat vähemmän niuhoja vesiarvoistaan, mutta nekin kallistuvat mieluummin tuonne pehmeän ja happaman suuntaan. Niiden kohdalla ongelma on, että ne viihtyvät mieluummin melko viileässä vedessä, kun taas mollit ja kiilakyljet ovat hyvinkin lämpimien vesien asukkeja. Tässä suhteessa jonkinlainen kompromissi löytynee kyllä, sillä seeprakalat ja barbit ovat sopeutuvaista väkeä, ja lämpötilasuosituksissa on hieman päällekkäisyyttä.

Keltabarbeille soisin itse hieman enemmän tilaa kuin tuon 180 litraa, mutta se lienee pelkkä makuasia: kirjasuositusten perusteella sopivat kyllä.

Ehdottaisin siis (mikäli akvaarion vesi on pehmeää) mustamolleista luopumista ennen kuin ne alkavat kuolla käsiin, ja keltabarbi- ja seeprakalaparvien kasvattamista. Seeprakaloja voisi olla hyvinkin 15 kalan verran, ja keltabarbeja 6-8. Kolmella parvella avovesi tuleekin jo aika täyteen, eikä tällä porukalla ainakaan vauhtia puutu. Pohjalle jää vielä vähän tilaa, joten riippuen pohjamateriaalista voisi esimerkiksi monnisparvi sopia, tai ehkäpä pariskunta jotakin pientä kirjoahventa.

[kristiinav]

Liuskatestillä pH n. 7 ja KH 6d

Ja kaloista unohdin kääpiörihmakalapariskunnan. Mustamollit ovat olleet noin vuoden ja ovat reippaita ja lisääntyvät. Vain kaksi niistä on kuollut tänä aikana. Keltabarbeja oli 6, mutta kaksi tappeli niin, että menehtyivät vammoihinsa. Ajattelin jotain monnisia - olisiko ehdotuksia? Seeproja voisi olla lisääkin, mutta voisiko ne olla vaikka eri lajia, vaikka hohtoja?

[Butterflies]

Mollit vaativat juurikin huomattavan kovaa ja emäksistä vettä, ja ne sopivat usein seura-akvaarioon vielä huonommin kuin esim. platyt.
Olen kuullut, että synnyttävät kalat kuten molli lisääntyvät usein silloin, jos olot ovat huonot, koska ne toivovat että jonain päivänä olosuhteet paranisivat ja että edes joku poikaisista selviäisi hengissä. Itse en ole asiasta varma, mutta selitys tuntuu ihan järkeenkäyvältä, ja siksi minusta niiden lisääntyvyys ei ole osoitus siitä, että ne viihtyisivät.

Keltabarbi ja seeprakala ovat lajeja, jotka viihtyisivät parhaiten viileässä, ehkä 24-asteisessa vedessä. Toisaalta taas mustamollit vaativat yli 26-asteista vettä. Keltabarbeille soisin minäkin hiukan isomman tilan. Sinuna luopuisin molleista ja keltabarbeista, ja ostaisin lisää seeprakaloja ja sitten ehkä niitä monnisia, esim helo- tai rusomonnisia.

[Mika Sandell]

Tiedätkö altaasi vesiarvoja? pH ja kokonaiskovuus olisivat ainakin mollien ja kiilakylkien viihtymisen kannalta olennaisia.

KH 6d

KH on karbonaattikovuus, kokonaiskovuus on GH, joten tuosta tiedosta ei ollut vielä apua.

Ajattelin jotain monnisia - olisiko ehdotuksia?

esim helo- tai rusomonnisia.

Muuten kivoja, mutta ovat kaikista happamimmista oloista, noiden kotiseuduilta joissain mittauksissa pH on alkanut kolmosella. Lämpötilan kun kerrot, niin olisi helpompi suositella lajia.

[Butterflies]

Ai, on vai No sitten ei kannata niitä harkitakaan. Elääkö noi monniset oikeesti pH 3 vedessä? Lähinnä ajattelin lämpötilaa ja kokoa nuo monniset mainitessani.

[Mika Sandell]

Ei se pH ihan 3 ollut, vaan jotain 3 ja 4 välillä, voi olla lähempänä neljää. Ja on siinä eroja eri mittausten välillä. Mutta hapanta kuitenkin.

http://www.corydorasforum.de/Datenbank/ ... olfoi.html
Tuollaisen nyt pikaisesti löysin, niistä punaisista nuolista tulee esiin vesiarvot. pH:t 3,9 ja 4,42 ja tosi pehmeää vettä.

[kristiinav]

GH on liuskatestin perusteella > 7d (ja siis alle 14d).

Tuntuu muuten vaikealta uskoa tuo teoria, että kalat lisääntyvät juuri siksi, että olot ovat huonot... kalat ainakin näyttävät terveiltä ja "reippailta" - onko jollakulla tuosta jotain ihan faktatietoa...

[7330]

GH on liuskatestin perusteella > 7d (ja siis alle 14d).

Tuntuu muuten vaikealta uskoa tuo teoria, että kalat lisääntyvät juuri siksi, että olot ovat huonot... kalat ainakin näyttävät terveiltä ja "reippailta" - onko jollakulla tuosta jotain ihan faktatietoa...

Kovuus on itse asiassa molleille ihan kohdallaan, joten taitavat oikeasti viihtyä. Pahoittelut - vetesi on suomalaisittain poikkeuksellisen kovaa, ja oletus näissä keskusteluissa tuppaa lähtemään aina tavallisesta vesijohtovedestä.

Pidin itse lapsuusvuosinani platyja, miekkapyrstöjä ja miljoonakaloja sikäläisessä käsittelemättömässä vesijohtovedessä, ja kaverilla oli samoissa vesissä mustamolleja. Ne kaikki lisääntyivät kyllä täydellä teholla koko ajan, mutta sekä aikuisten että poikasten kuolleisuus oli niin suuri, että kalakanta pääsi vain harvoin kasvamaan. Oli selkärangan käyristymistä, pieniä poikueita, eväruttoa ja vesipöhöä. Monella muulla kalaryhmällä huonot vesiolot vähentävät ensimmäisenä lisääntymisintoa, mutta nämä synnyttävät poikivat vielä haudallaankin minkä kykenevät.

Monnisista kuparimonninen lienee sopivin vaihtoehto mollien vesiin. Se on siinä määrin kestävä laji, että soveltuu niin pehmeisiin kuin koviin vesiin, viileään ja lämpimään. Täplämonninen on yhtä huoleton vesiarvojen suhteen, mutta ei pidä kovin lämpimästä vedestä.

Minusta mollit, seeprakalat ja kuparimonniset eivät ole ollenkaan mahdoton yhdistelmä nykyisillä vesiarvoillasi, vaikka niiden vaatimusten välillä joutuukin tekemään vähän kompromisseja. Kannattaa kuitenkin katsella, mitä pidät muista kovan veden kaloista. Platyt ja miekkapyrstöt ovat tietenkin vaihtoehtoja, mutta muutakin jännittävää on saatavilla, kuten vaikkapa kaakkoisaasialaiset sädekalat ja kultasinisilmät. Tai koukkunokkakalat.

[kristiinav]

Juu, meillä on oman kaivon vesi (enkä käytä mitään vedenparannusaineita), joten on varmaan erilaista kuin vesijohtovesi.

Monnisista olisi näissä lähikaupoissa tarjolla kupari-, täplä-, panda- ja vihermonnisia sekä paikallinen faunatar kertoi Ruotsista tulleen corydon cerquatos-monnisia (- tuolla nimellä en löydä mitään netistä, mikäköhän olisi?). Mikäs noista olisi suositeltavin?

Minulla on toinen akva, jossa on vain platyjä. Miekkapyrstöjä on 5-6, mutta olen niitä aktiivisesti pyydystänyt ja lahjoittanut pojalleni.

[Mika Sandell]

paikallinen faunatar kertoi Ruotsista tulleen corydon cerquatos-monnisia

Jossain vaiheessa, todennäköisesti jo Etelä-Amerikassa, on pitänyt kaloille saada joku nimi paperibyrokratian tai muun syyn vuoksi. Voi olla että nimi kertoo jotain paikallisille alkuasukkaille, tai sitten on tempaistu hatusta jokin kivalta kuulostava. Ei ainakaan minulle kerro mistä lajista on kyse. Voi olla myös useampaa lajia sisältävä lähetys.

[Butterflies]

No hyvä, kovuus on kyllä molleille ihan hyvä. Mutta eikös se ole sitten niille muille kaloille huono?

Minä en siis ole keksinyt tai edes itse havainnut tuota teoriaa lisääntymisestä huonoissa oloissa. Mutta joltakulta kuulin niin. Tiedä sitten, yleensä tosiaan se on toisinpäin. Ja onhan nioitä pehmeän veden mollikantojakin, mutta itse pitäiosi mollit silti poissa seura-akvaariosta.

[7330]

No hyvä, kovuus on kyllä molleille ihan hyvä. Mutta eikös se ole sitten niille muille kaloille huono?

Vähän yläkanttiinhan se kovuus ja pH pehmeän veden lajeille on, mutta kaikki pehmeän vedenkään lajit eivät ole samanlaisista vesistä, ja niiden sopeutuvaisuus vaihtelee. Mustanveden lajit ovat kotoisin melkein tislattua muistuttavista vesistä, joissa pH tosiaan saattaa olla alle neljän. Esimerkiksi juuri nuo aiemmin esiin tulleet monniset, neon- ja kardinaalitetrat, osa rasboroista ja rihmakaloista ja niin edelleen. Niitä en yhdistäisi mollien kanssa. Sen sijaan siltä väliltä olevista vesistä tulevat ja etenkin sopeutuvaisina jokapaikanlajeina tunnetut kalat, kuten intiaaninsulka ja seeprakala, menevät kyllä keskikovassa vedessä aivan ongelmitta. Samoin yleisesti hammaskarppien kanssa pidettäväksi ehdotetaan partamonneja ja täplä- tai kuparimonnisia. Ja vastauksena Kristiinav:lle, näitä kahta lajia suosittelisin molliakvaarioon itsekin.

Minä en siis ole keksinyt tai edes itse havainnut tuota teoriaa lisääntymisestä huonoissa oloissa. Mutta joltakulta kuulin niin. Tiedä sitten, yleensä tosiaan se on toisinpäin.

Kalojen kohdalla en ole tästä kuullut, mutta sekä eläin- että kasvikunnassa on kyllä yleistä, että lisääntymiseen panostetaan kaikki jäljellä olevat voimat siinä kohtaa, kun oma hengissä selviäminen on epävarmaa. Mihinpä sitä voimia säästämään, jos joka tapauksessa tekee kuolemaa? Parhaassa tapauksessa jälkeläisistä edes muutama on riittävän sitkeä selviämään huonoista ajoista. Orkideaharrastajat kertovat kasveillaan olevan tapana "kukkia haudallaan", jolloin kasvin kukkiminen voi olla merkki joko siitä, että se viihtyy hyvin, tai siitä että se kuolee pikapuoliin. Vesieläimistä esimerkiksi lampipolyypit ja vesikirput alkavat tehtailla jälkikasvua olojen huonontuessa, eli joko syksyllä tai lammen kuivuessa.

En tiedä, panostavatko mollit ja muut synnyttävät kalat lisääntymiseen enemmän huonoissa oloissa, mutta ainakaan ne eivät oman kokemukseni perusteella tunnu panostavan siihen yhtään vähempää.