Tunnustusten luola

[Tankero]

Mokia olisi varmaan vaikka koko palstan verran, mutta on tullut ostettua kaloja ja tutustuttua vasta sen jälkeen millaisia oloja vaatisivat....

[mc82]

Tällä hetkellä akvaarioharrastus menee säästöliekillä, joten kaikki mitä teen tällä hetkellä, on kalojen ruokinta, veden vaihto ja ajoittainen kasvien karsinta

Tuotahan se harrastaminen juuri onkin. Miksi pitäisi koko ajan laittaakaan uutta? Nyt on sitäpaitsi kesä; voi hakea ulkoa pari uutta kiveä piristykseksi ja lukea Markku Varjon uuden kasvikirjan.

OK, kiitos Maisu, kun vapautat mut tunnontuskista Tuntuu vain siltä, että kaikilla on projektia jos toista ja intoa peuhata altaiden kanssa, suunnitella ja järjestellä koko ajan uutta jne. Kun itse tosiaan vain hoidan tällä hetkellä pakolliset. Toisaalta uutta nostetta on nyt tulossa, kun altaassa uusia asukkeja ja Etelä-Amerikan projekti on uudelleen suunnitteilla, tosin pienemmässä mittakaavassa, mitä alunperin oli suunniteltu (jatketaan projektia tuossa 180-litraisessa, ei vielä tule sitä 300-litraista)

[Mari Kurki]

Mulla on ollu harrastuksen alkutaipaleella kaksi haimonnia 140 litraisessa (siellä oli kaikenlaista muutakin, mutta nää oli ne pahimmat). Onneksi ne kuoli siinä ekassa pilkkutautiepisodissa.

[Maisu]

Tällä hetkellä akvaarioharrastus menee säästöliekillä, joten kaikki mitä teen tällä hetkellä, on kalojen ruokinta, veden vaihto ja ajoittainen kasvien karsinta

Tuotahan se harrastaminen juuri onkin. Miksi pitäisi koko ajan laittaakaan uutta? Nyt on sitäpaitsi kesä; voi hakea ulkoa pari uutta kiveä piristykseksi ja lukea Markku Varjon uuden kasvikirjan.

OK, kiitos Maisu, kun vapautat mut tunnontuskista Tuntuu vain siltä, että kaikilla on projektia jos toista ja intoa peuhata altaiden kanssa, suunnitella ja järjestellä koko ajan uutta jne. Kun itse tosiaan vain hoidan tällä hetkellä pakolliset. Toisaalta uutta nostetta on nyt tulossa, kun altaassa uusia asukkeja ja Etelä-Amerikan projekti on uudelleen suunnitteilla, tosin pienemmässä mittakaavassa, mitä alunperin oli suunniteltu (jatketaan projektia tuossa 180-litraisessa, ei vielä tule sitä 300-litraista)

Joo, ei se harrastaminen todellakaan vaadi koko ajan uuden altaan laittamista ja ostamista. Niitäkin pitää osata harrastaa mitä jo on; hakekaa lisää tietoa kaloista mitä jo omistatte vaikka ihan selkäruotojen lukumäärän tarkkuudella. Se osoittaa minusta enemmän harrastuneisuutta kuin aina uuden kalan hankkiminen tai uusien akvaarioiden pystyttäminen.

[Angel86]

Mulla on mustamolleja kirjoahventen seurana. Kovasti lisääntyvät ja tarkoitus olisi kasvattaa poikue joka kestää pehmeässä vedessä. Mustamollit tuli hankittua akvaharrastuksen alussa viime vuotena, mutta eivät oikein menestyneet ja kuolivat pikku hiljaa pois. Muutama aikuinen on vielä jäljellä ja näyttävät viihtyvän.

[Riveriana]

Joo, ei se harrastaminen todellakaan vaadi koko ajan uuden altaan laittamista ja ostamista. Niitäkin pitää osata harrastaa mitä jo on; hakekaa lisää tietoa kaloista mitä jo omistatte vaikka ihan selkäruotojen lukumäärän tarkkuudella. Se osoittaa minusta enemmän harrastuneisuutta kuin aina uuden kalan hankkiminen tai uusien akvaarioiden pystyttäminen.

Täysin samaa mieltä tästä! Pitää osata istua katselemaan ja antaa asioiden olla. Sillälailla niiden käyttäytymisestä oppii, oli sitten kasvit, kalat tai muut ötökät kyseessä.

Ihmettelen, kuinka vaikeaa nykyään joillekin on istua paikallaan ja vain katsella. Pitäisikö koko ajan muka tehdä jotain, että olemisensa voisi hyväksyä? Elämiseen kuuluu se, että ollaan joskus paikallaankin. Jos katseleminen ei riitä itselle kerrottavaksi, niin aina sille siipalle tai kavereille voi sanoa tekevänsä eri lajien välistä käyttäytymistä koskevaa tutkimusta ja siihen liittyvää tarkkailuosuutta

[pikku_kalaset]

Jälleen samaa mieltä Riverianan kanssa. Maisu sanoi juuri hyvin. Akvaarioharrastus on juurikin sitä, että hoitaa hyvin sen, mitä jo omistaa. Ei koko ajan tarvitse saada uutta. Vähän huolestuttaa tämä nykyinen eläinten hordaus ja keräily trendi, joka johtaa siihen, että vanhemmista eläimistä on jo pakko luopua, jotta saa uusia tilalle. Se on hyvin väärin eläimiä kohtaan, koska ne joutuvat kiertoon vain siksi että ihminen on halunnut mahdollisimman monta suloista lemmikkiä. Kukaan ei pysty huolehtimaan monta kymmentä vuotta elävistä eläimistä koko niiden elinkaarta, jos niitä on liian monta. Ihmettelen siis ihmisiä, joilla on esim. useita kissoja tai koiria pienessä kerrostaloasunnossa (esim viisi). Kaksi riittää vallan hyvin! Tyytykää siihen, mitä teillä on ja rakastakaa se puhki <3 Jos elämä käy tylsäksi kuluttakaa aikanne luomalla vielä syvällisempi suhde nykyiseen lemmikkiinni. Ja ne kiittävät! Uuden eläimen hankinta tulisi aina lähteä myös nykyisen lemmikin tarpeista. Jos lemmikkisi on luonteeltaan erakko, ei sille kannata hankkia kaveria tai on aika itsekäs..

[Pullahiiri]

Tällä hetkellä akvaarioharrastus menee säästöliekillä, joten kaikki mitä teen tällä hetkellä, on kalojen ruokinta, veden vaihto ja ajoittainen kasvien karsinta

Tuotahan se harrastaminen juuri onkin. Miksi pitäisi koko ajan laittaakaan uutta? Nyt on sitäpaitsi kesä; voi hakea ulkoa pari uutta kiveä piristykseksi ja lukea Markku Varjon uuden kasvikirjan.

Tätä mäkin jäin kummastelemaan, et höh, toi on just mun harrastusta, pitäsikö sen olla jotain muutakin? Kiva seurata kalojen käyttäytymistä ruokinnan aikana ja muulloinkin, helmiäisrasboraukkojen pörhistelyä toisilleen ym., plekovauvoja myös kiva seurata kuinka ne kasvaa ym. Mitään hinkua ei ole uusille kaloille tai altaille, tai no yhdelle taistolle haluaisin uuden altaan, mutta that's it.

[ParusMajor]

Niinpä. Joku potee syyllisyyttä, kun "vain" hoitaa akvaariotaan. Toisia syyllistetään jos ollaan laittamassa uutta ja laajennetaan. Eiköhän kaikenlaisesta harrastamisesta löydy erilaisia tasoja? Toiselle riittää se yksi akvaario ja siinä riittää iloa ja ihmetyksen aihetta. Toiset innostuvat enemmän ja haalivat monenmoista projektia. Minusta kumpikin on yhtä hyvä tapa, jos vain huolehtii hyvin siitä mitä on. Jos intoa riittää, niin mikä estää laittamasta niin monta kuin vain rahkeet antaa myöden? Ja jos kokee yhdessä olevan juuri sopivasti puuhaa, niin ei kannata pohtia onko hyvä harrastaja kun on vain yksi akvaario. Jokainen joka on halukas takaamaan elävien eliöiden hyvinvoinnin ja suoriutuu siitä parhaansa tehden, on tarpeeksi hyvä.

Kaloja ei voi verrata koiriin ihan suoraan ja mielestäni kaloja voi tavallaan keräillä, jos sellaisesta on kiinnostunut. Mistä me muuten saisimme näitä asiantuntijoita, jotka tietävät jostakin kalalahkosta kaiken mahdollisen? Olettaisin heidän saavan tietonsa juuri kokemuksen kautta ja heillä kenties on ainakin jossakin elämänvaiheessa ollut altaita runsaasti ja ovat metsästäneet erikoisuuksia kuin postimerkkeilijät konsanaan. Täällä saattaa olla pyörimässä tulevaisuuden toivot, jotka antautuvat kiinnostuksensa aiheelle niin perusteellisesti, että tekevät siitä itselleen ammatin tai ainakin ilahduttavat muita harrastajia vaikka luennoimalla tai kirjoittamalla kirjan. Ei teilata heitä, minä ainakin tahdon että näitä asiantuntijoita löytyy vielä tulevaisuudessakin keskuudestamme. Kenen puoleen muuten voin kääntyä?

[Tia-Teresia]

Mä olen kadottanut tosi ison omppusen Mä en ymmärrä minne se on voinut joutua. Jos olis koittanut karata kansilasien välistä, niin väkisinkin olis kuori jäänyt altaan puolelle... Ei kai mikään kalakaan syö sellaisia isoja kuorineen päivineen

[Kiksu]

Minua kiehtoo ajatus että nykyiset kultakalani saattavat olla luonani yli 20 vuotta jos kaikki menee hyvin. Minulla on viinimäkikotiloita, joista juuri sain tietää että voivat elää jopa 30 vuotta. Ylimääräiset poikaset voin viedä luontoon sinne mistä olen omani hakenut. Juu, harrastustaan voi aina syventää, itse testailen nykyään kovasti vettä ja haen tietoa kaikenlaisesta akvaarioveden ominaisuuksiin ja reaktioihin liittyvästä. Tunnustan että harrastuksen alkuvuodet menivät ilman yhtäkään vesitestiä ja akvaarioita sen kummemmin kypsyttämättä ja myöhemminkin pelasin erilaisten kalasoppien parissa pelkkien pH-ja nitraattitestien kanssa ja ensimmäiset kalani olivat kaksi mustaa mollia ja kuparimonni isossa lasipurkissa

[Malys]

Mulla taas altaassa asustelee joulukuussa 1998 ostettu korumonninen, on parvensa viimeinen. Pitkään elelivät kolmistaan (kuparimonnisten kanssa), vanhemmat ja niiden poikanen. Toinen vanhemmista kuoli jo viime vai toissavuonna ja jälkeläinenkin viime kuussa. Sitkeä sissi on kokenut kaikenlaista, harvat vedenvaihdot, korkeat nitraatit, valtaisan piileväinvaasion ja veden kupariongelman. Siltikin se siellä porskuttelee, saavuttanut koiran eliniän. Altaassa on toki ollut muitakin pitkäikäisiä, leväbarbit elivät 9-vuotiaiksi ja viimeinen kardinaalitetra samoihin ikäluokkiin, edellisen kiilakylkiparven viimeinen sissi taisi olla 8-vuotias.

[Felikez]

Käynnistin akvaarion kanankakalla. Tättärää, sydän kevenee! Hyvin lähti pyörimään, valmiin altaan lietettä uuden pohjan sekaan ja pari kikkaretta kanankakkaa pumppuun. Piikki tuli, piikki meni, allas kypsy kalavalmiiksi kolmessa päivässä :O

Mulla toimi, en silti kehota kokeileen jos haluaa varman päälle pelata.

[KaOl]

Tunnustan, että olen kontrollinhaluinen ja se vaikeuttaa akvan hoitoa...

Kirjoitin jo tonne ajatuksiin, ja pistänpä nyt tännekin "rippiketjuun", että meinaa stressi tulla kun ei jättiläisvallisnerian lehdet uiskentele niinkuin mä haluaisin... ...tai kun etanat menee itsetehdyn "jaavansammal-ommeltu-hyttysverkkoon-kiinni -taustan" ja lasin välissä, vaikkei se mitään haittaakaan... ja kun pistiat eivät pysy oikeassa päädyssä akvaa...

huh, helpottipa kovasti kun sain purkaa!

[Tia-Teresia]

Jälleen kerran laistoin tänään vedenvaihdosta lykäten sen huomiselle Periaatteellisella tasolla mun on aina lauantai (siivouspäivä kun on muutoinkin) niin määrä suorittaa vesienvaihto akvoihin. Käytännössä onnistun aina jollain kummallisella verukkeella sen ujuttaan sunnuntaille

Mites muitten menee moisten kanssa? Saattekos pidettyä ittenne ruodussa?

[-Tuulikki-]

Vedet jaksaa hyvin vaihtaa!, jopa väliin vaihtaisin liiankin usein. Ämpäreiden kanssa alkuun lotrasin ja ihan ok niilläkin meni vaikka tuppasi vaihto olemaan se 50% kahdesti viikossa, vaikka silloin oli kansoitustakin vähän, muutama taisto per purkki ja rivarilassakaan ei ole kuin neljä ukkoa maksimissaan, 115l. Nykyisen letkun kanssa on niin helppoa, vaihtoihin menee puolituntia kaikkine säätämisineen ja olen saanut itseni pidettyä niin, että vaihdan vain kerran viikossa 50% jos ei mitään suurempia _likaajia_ ole pakastesurvarit, uudet kannot yms.


Tuli monta pyyntöä, joten OT-kama siirretty tänne. - Lisa -

[TaikaHuussi]

Mulla 2 partistyttöä 54l altaassa.. Oli 2 leväbarbia 96l akvassa mutta yks ehti jo taivaaseen ja toiselle on jo uus koti löydetty

[NorQ]

Minulla on vain yksi albiinomonninen (tutulta pelastettu yksilö). Mutta onnekseni kuparimonniset ovat nähtävästi huolineet tämän yksinäisen albiinomonnisen joukkoonsa.

[KaOl]

Minua kiehtoo ajatus että nykyiset kultakalani saattavat olla luonani yli 20 vuotta jos kaikki menee hyvin. Minulla on viinimäkikotiloita, joista juuri sain tietää että voivat elää jopa 30 vuotta. Ylimääräiset poikaset voin viedä luontoon sinne mistä olen omani hakenut. Juu, harrastustaan voi aina syventää, itse testailen nykyään kovasti vettä ja haen tietoa kaikenlaisesta akvaarioveden ominaisuuksiin ja reaktioihin liittyvästä. Tunnustan että harrastuksen alkuvuodet menivät ilman yhtäkään vesitestiä ja akvaarioita sen kummemmin kypsyttämättä ja myöhemminkin pelasin erilaisten kalasoppien parissa pelkkien pH-ja nitraattitestien kanssa ja ensimmäiset kalani olivat kaksi mustaa mollia ja kuparimonni isossa lasipurkissa

Suosittelen luettavaksi Diana Walstadin "Ecology of the planted aquarium". Paljon tietoo vedestä, kasvien alleeleista ym. Kirja löytyy ainakin enkuksi ja saksaksi, mut ei valitettavasti suomeksi...

[TauluLiitu]

Mulla on toisessa 54l yksi ja toisessa kaksi partista, sekä poikasaltaassa 9 kpl. Lisäksi mulla on platyjä ja molleja 54l, ja olen harkinnut vakavasti ostavani perhoskirjoahvenparin 54l. Saatan ruokkia kalojani viisikin kertaa päivässä, kun kalat tulevat kerjäämään lasille


Korjattu rivitys. -ylläpito

[Milsku]

Mulla on joku pakonomainen tarve saada harvanaisempia kaloja. Millikset platyt ynnämuut on kivoja, mutta mun alitajunnan mielestä liian tavallisia. Tällähetkellä on etsintä päällä useammassa akvaarioliikkeessä, että saisin mun tulimakkara uroksille morsiammet. Aloitin harrastamaan kiekkoja ja jo nyt tuntuu että suomesta saatavat värit ovat tylsiä ja tavanomaisia.
Olen kuluttanut useita tunteja tutkien kalojen mahdollista tilausta jenkeistä, miten saisin ne selviämään suomen vesissä yms yms yms. Mielessä on jopa käynyt käydä jenkeissä vain ja ainoastaan tämän takia. Olen opiskelija ja rahaa ei ole liikaa, mutta silti en vain pysty ajattelemaan hintaa järkevästi. Mulle on oikeestaan ihan sama mitä maksaa kiekkojen lentomatka jenkeistä mun altaaseen, kunhan ne vaan on kauniita ja erikoisempia.
Mulla on myös L-330 pleko joka käsittääkseni on suomessa melko harvinainen. Ja olen häpeissäni miten paljon tunnen ylpeyttä että juuri minulla uiskentelee se altaassani.

Huh helpotus

[Mauiwee]

Mua ahdistaa rapualtaiden siivouksen yhteydessä viemäriin joutuvat sukarapulapset. Oon monta kertaa vedenvaihtoämpäristä kaivellut niitä pipetillä ja siirtänyt takaisin altaaseen. En viitsisi niitä aina yksitellen metsästää ja joskus tulee kaadettua koko puhdistusvesi viemäriin sinne sen enempää katsomatta. Sitten taas jälkeenpäin miettii, että mitä tuli tehtyä.

[LKA]

Mua ahdistaa rapualtaiden siivouksen yhteydessä viemäriin joutuvat sukarapulapset. Oon monta kertaa vedenvaihtoämpäristä kaivellut niitä pipetillä ja siirtänyt takaisin altaaseen. En viitsisi niitä aina yksitellen metsästää ja joskus tulee kaadettua koko puhdistusvesi viemäriin sinne sen enempää katsomatta. Sitten taas jälkeenpäin miettii, että mitä tuli tehtyä.

Voi vaan kuvitella noita tunnontuskia... täällä vähän samanlaisia traumoja kun lapsena vaihdoin vettä akvaarioon jossa oli miljoonakaloja. Tottahan toki niitä poikasia meni sinne ämpäriin ja kaadoin vaan vessasta alas, mitäs moisia säästämään kun varmaan lähemmäs sata fisua muutenkin siinä 100-litraisessa purkissa eleli Nyt aikuisiällä on niin heltynyt kaikkiin eläimiin että tuomitsee ne menneet "lapsimurhat" eläinrääkkäyksenä. Ehkä noiden lapsuuden kokemusten takia en ole voinut kuvitellakaan hankkivani enää miljoonakaloja, ainakaan eri sukupuolia.

[MrAFCMagic]

täytyy tunnustaa että kiusasin kalojani taskulampulla, kun halusin nähdä timanttipuikkokalani, se oli kyllä upeaa, kun en uskonut akvaariossani olevan noin komeita kaloja. Vaikkei niitä päivällä juuri näekkään, niin tämä oli jotain niin hienoa, etten osaa kuvailla, mutta se petomainen - lempeä käytös. Toivottavasti kalat ei ota kuonoihinsa taskulampun siirtyilyä.

[Xam]

Aloitin akvaarioharrastuksen jo ennen kouluikää vanhempien avustuksella laittamalla kaksi mutua ja kivennuoliaisen 70l akvaan Puolustuksekseni täytyy sanoa, että pysyivät aktiivisina ja terveinä ne kaksi vuotta jotka siellä olivat ennen takaisinpäästöä...