Kalastoehdotusta ~200-litraiseen

[helzy]

Heips,

"vanha" akvaristi palaamassa rakkaan harrastuksen pariin pienten elämänmyllerrysten jälkeen. Kypsymässä on otsikon kokoinen allas. Kasveja tulee olemaan suht runsaasti, pohjana perus pilteemahiekka. Valaistuksena 2x30w putket. Allas on karkeasti 100x55x37 cm. Lämpötila tulee olemaan ~25, vesi pehmeää ja pH noin 6,5. Nuo on tietty tarvittaessa muokattavissa. Haluaisin jonkun nätin parven mahdollisesti jotain tetroja/rasboroita + haaremin jotakin ja pohjalle vipeltäjiä. Avoimia siis ollaan.

Omia "ideoita":

- pohjalle monnisia (joita on mahdollisesti suht. helppo kudettaa). Kokemuksia on kupareista ja täplistä.
- ei lehti- tai rihmakaloja
- ei kardinaalitetroja (niitä on ollut minulla aina, tahdon vaihtelua, vaikka ovatkin omaa silmää miellyttäviä)
- tykkään perhoskirjoahvenista
- mahdollisesti voisin harkita kiilakylkiä, niitä on minulla ollut
- kalojen värit tulisi ikäänkuin täydentää toisiaan, ei sekalaista kalasoppaa
- olen hieman katsellut kerri-, kirsikka- ja sitruunatetroja...?
- budjettini ei ole ihan hirmuinen, joten en mitään yli 5e/kpl maksavia parvikaloja kykene hommaamaan 20-30 kappaleen parvea.

Kiitoksia ehdotuksista jo etukäteen.

[7330]

Ovat tosiaan kalojen hinnat kiivenneet ylöspäin sellaista tahtia, ettei ole minullakaan enää juuri parvikaloihin varaa. Mutta eiköhän niistä edullisemmistakin kaloista nätti kalasto suunnitella.

Miten olisi parviksi kiilakylki ja joko keisaritetra tai kirsikka/pikkukirsikka/ruusutetra? Siinä olisi melko mustavalkoinen, yksinkertaisen tyylikäs särkiparvi ja toinen, jossa on väriä ja koristusta sitä tasapainottamassa. Kerritetraa olisin muuten ehdottanut, mutta oman kokemukseni mukaan se on häijy näykkijä, joten päädyin hieman isompaan (6 cm) mutta samantyyliseen keisaritetraan. Omassa altaassani oli niitä pieni parvi aikoinaan, ja pidin kovasti.

Parvikoko voisi olla vaikka 15 kiilakylkeä ja 10 tetraa: enemmänkin sopii, mutta näillä näyttää jo hyvältä.

Pohjakerroksessa voisi sitten asua perhoskirjoahvenpari tai jokin kääpiöahvenpari. Omaa silmääni miellyttävät vähän hillitymmät pikkuahvenet, kuten timanttikirjoahven, kääpiöakara ja ruostekirjoahven, mutta eihän siitä minun allastani tulekaan.

Ja sitten ne monniset. Perhoskirjoahventen suosimassa lämpöisessä vedessä (niille saisi käsittääkseni mieluusti olla 26-28 astetta) menevät monnisista ainakin kupari, safiiri, helmi ja täpläpyrstö. Ja taisi leopardillekin kelvata. Monniset taitavat pääosin olla aika helppoja kudetettavia, ellei ihan hankalimpia harvinaisuuksia osta. Harmi vain kaikki kuparimonnista erikoisemmat ovat melkoisen suolaisissa hinnoissa, mutta voithan aloittaa pienellä parvella ja kasvattaa itse lisää. Helmi- ja safiirimonniset istuvat ainakin omaan silmääni kivasti muiden lajien värimaailmaan.

Ehkä porukkaan voisi vielä tulla mukaan jokin levänsyöjä: nuolimonneja, noitamonneja, katinkultamonneja tai partamonni.

[helzy]

Iso kiitos vastauksestasi!

Hyvältä vaikuttaa. Perhosia minulla on joskus aikanaan ollut ja jäivät eritoten mieleeni upeina väriläiskinä. Pitää käydä ihailemassa noita listaamiasi erilaisia tetravaihtoehtoja. Selatessani hieman Kerreistä, huomasin myös tuon näykkijäpiirteen toistuvan muutamissa topiceissa. Kiilakyljet olisi mahdollisesti kiva sisällyttää tuonne altaaseen, ovat kivan kokoisiakin. Tosin mielessäni oli alkuun sellainen visio, että yksi isompi parvi, mutta pitää käydä katselemassa.

Noista monnisista varmaan "joudun" budjettisyistä tyytymään kupareihin, ne tosin ovat mielestäni nättejä myös. Ehkäpä pitäis alkaa lottoamaan... Olen tosin joskus saanut aikuiseksikin kasvatettua täplämonnisia

Onneksi tämän altaan perustamisessa ei ole mikään kiire.

[Mustavaris]

Kuparimonnisia itse aina puolustan, kun jotkut niitä väittää tylsiksi. Mulle ne on ne rakkaimmat kalat. Olen itse hankkinut joskus muutamia kuparisia Aqua-webin kautta ja hieman edullisemmin kuin mitä kaupasta. Kannattaa pitää silmät auki, jos kohdalle sattuisi. Saattaisi ehkä multakin liietä muutama yksilö, koska pientä ylikansoituksen makua alkaa mun 200-litraisessani niiden osalta olla. Ongelma onkin enemmän se, etten millään raatsisi niistä luopua, kun ovat niin ihania .

Parvikaloistakin onneksi löytyy niitä edullisempia ja silti mukavia lajeja. Mainitut kiilakyljet ja myös rubiinitetrat esim. on oikein kivoja. 15 kalan parvi olisi jo varmasti ihan hyvä yksinäänkin, vaikkei toista parvea olisikaan.

[JukkaV]

Entäpä sellainen ratkaisu, jossa kalat kasvattavat itse parviansa?

Näin ollen jokin monnisparvi ja paljon kuteva tetra- tai barbiparvi ja mahdollisesti esim. hohtomiljoonakalaparvi voisi olla toimiva ratkaisu.

[Sisso]

Sellaisia mukavia ei-niin-vaativia porukassa meneviä kirjoahvenia ovat esim. ruso-, lippu- ja ruostekirjoahvenet. Rusot ovat maailmalla tosi suosittuja, koska ne ovat eloisia, reippaita ja rohkeita (sopivasti syntymähulluja...) vaikka eivät juuri väreillä komeile. Tosin meillä kotiin kannetuista tasaisen harmaa-ruskeista kaloista on kuoriutunut punaista-keltaista ja turkoosinvihreää omaavia kukkopoikia, jotka ovat olemukseltaan aika perhosen tyyppisiä, mutta porukassa säilyy sopu paremmin. Eivät lennätä toisaan, mutta reviiriltä, joka on melko pieni, saa muut häädön. Lippikset ja ruosteet on rauhallisempia, mutta niiltäkin löytyy affenten elkeet ja ainakin meillä ne ovat olleet vilkkaampia kuin esim. avaimet, joita tuli pojan akvan mukana muutama. Nämä kaikki sopivat hyvin muiden kalalajien kanssa yhteen, eivät kiusaa tai ärsytä muita, ei monnisiakaan. Perhosethan on aika herkkiksiä, nuo em. ovat piirun kestävämpiä. Vaan perhoiset on kyllä tosi kauniita ja valtavan hauskoja seurattavia! Lisäksi nuo kaikki lisääntyvät seura-akvariossakin (eri juttu, miten se käytännössä sujuu, esim kudun vartiointi syömäreiltä...).

Jos etsii vilkkaita monnisia, oman kokemukseni mukaan viherit ja kirjot ainakin on aika rauhallisia, tai ei siis höhellä kuin päättömät kanat, mutta esim. albiino-, täplä-, helmi- ja kuparimonniset on ihan lääkitystä vailla, ainakin nuorempina.

Kerrit on kauniita, mutta meille tuli vahigossa yksi sellainen keisaritetrana ja se repi seeprakalat yhtenä yönä ruville (joudutiin sitten lääkitsemään koko porukka, kun haavoihin iski bakteeri). Kala oli tietysti pahana ilman omaa parvea, mutta en ehkä tuon kokemuksen jälkeen uskaltaisi edes kokeilla.... Keisarit on rauhallisempia, mutta kujeensa niilläkin ja nättejä kuin mitkä. Viihtyvät omissa oloissaan, mutta ovat myös valtavan uteliaita.

Toisilta harrastajilta saa joskus niin monnisia (myös poikasia) kuin muitakin kaipaamiaan kaloja huippuhalvalla eli kun sulla ei ole kiire saada kaikkia kaloja nyt heti, niin kyttäile ilmoja ja laita vaikka oma ostosellainen.

[7330]

Kerrit on kauniita, mutta meille tuli vahigossa yksi sellainen keisaritetrana ja se repi seeprakalat yhtenä yönä ruville (joudutiin sitten lääkitsemään koko porukka, kun haavoihin iski bakteeri). Kala oli tietysti pahana ilman omaa parvea, mutta en ehkä tuon kokemuksen jälkeen uskaltaisi edes kokeilla....

Meillä oli kymmenen kalan parvi, ja ensimmäisenä vuorokautenaan ne repivät lasimonneilta viikset ja ahdistivat musta-aavetetrat hermoheikoiksi ressukoiksi nurkkaan. Ja allas oli tosiaan 180-litrainen ja runsaskasvinen, ettei ollut tilan tai piilojen puutteesta kiinni. Pari seuraavaa päivää ennen takaisin kauppaan lähtöään ne sitten kutivat ja repivät siinä sivussa toistensa evät riekaleiksi. Kaunis kalahan kerritetra on, mutta mieluusti ainoaksi avoveden kalaksi tai sen verran kovapäiseen seuraan, että kalatoverit osaavat pitää puolensa.

Toisilta harrastajilta saa joskus niin monnisia (myös poikasia) kuin muitakin kaipaamiaan kaloja huippuhalvalla eli kun sulla ei ole kiire saada kaikkia kaloja nyt heti, niin kyttäile ilmoja ja laita vaikka oma ostosellainen.

Aqua-Webin kauppapalstaa kannattaa tosiaan seurata. Ihmiset myös lahjoittavat paljon kaloja pois, ja sieltäkin voi hyvällä onnella löytyä jotakin haluamaasi lajia.

Kirjoahvenista vielä - niiden paras ja rasittavin puoli on se, että ostaessa ei koskaan tiedä, millaisia persoonia saa. Nämä kun ovat kaikki erilaisia. Ostin äskettäin tuonne Afrikka-akvaarioon kaksi punatimanttiahventa (Hemichromis) väriä tuomaan. Kauppias varoitti, että kyseessä on sitten raivohullu laji, jota ei voi pienten kalojen kanssa pitää ollenkaan ja isojenkin kanssa pitää olla tarkkana, ettei se tapa niitä. Luonnetta ja lisääntymisintoa on kuulemma "palettikala potenssiin kymmenen." Totesipa vielä, ettei tule sitten ostamaan niitä kahtasataa poikasta, jotka minulla hetken päästä on.

Pariskunta on ollut minulla nyt pari kuukautta. Ne ovat kuteneet vain kerran, ja silloinkin puolustivat vekaroitaan niin avuttomasti ja puolihuolimattomasti, että ne kaikki syötiin ennen kuin ne ehtivät muutamaa milliä isommiksi. Muuten ne kuljeksivat tuolla altaassa sulassa sovussa kaikkien kanssa. Ainoastaan tummaripsimonni sai vähän kolhuja käytyään ilmeisesti imuroimassa kitaansa näiden poikueen. Parempi näin päin.

[helzy]

Huih, nuo Kerrit vaikuttaa vähän hurjilta. Kuin akvaariokalojen kovapäiset terrierit... Kalasto on tosiaan vielä mietintämyssyssä, sillä sain tänään hommattua uuden suodattimenkin vasta. Kypsyminen on siis viivästynyt reippaasti. No, eipä haittaa. Hitaasti hyvä tulee. Olen alkanut miettimään seeprakaloja. Eikös ne viihdy melkoisen pintavedessä? Mitäs jos laittaisin monnisparven pohjalle (varmaan nuo kuparit olis nyt kuitenkin kivoja) ja seeprat pintaan? tuohon väliin mahtuis sitten noita affenia? En tosin tahtois mitään semmoisia "ilkimyksiä". Olen itse paimenkoiraihminen, joten akvaarioonkin vain yhteistyökykyisiä kaloja Vitsivisti. Ei terriereissäkään oikeesti oo mitään vikaa. Meniskö muuten Seeprojen kanssa myös joku toinen parvikala? Kiilakylki tms? Vesiarvoerot?