Itku pitkästä ilosta

[-QultaQala-]

Nyt se on ohi... Enää vain kardinaalitetrat jäljellä. 3 leväbarbiamme ostettiin tänään pois, mutta hyvä niin (ei nyt meidän kannalta vaan itse levisten, koska ne olisivat joutuneet olemaan liian pikkuisessa akvaariossa). Ja sitten, Keltsi, rakas, viimeinen keltabarbimme, päästettiin tänään sinisimmille merille uiskentelemaan, koska sillä oli kai loisia, ja se oli niin apaattisen oloinen, ja ui lähes pää alaspäin suodattimen ja lämmittimen lähellä. Se ei syönyt eikä juuri uinutkaan, ja sen loiset olisivat pian tarttuneet muihinkin. Ja sitäpaitsi Keltsi ei ollut enää edes kivaa katseltavaa, sillä se oli niin ankea ja suruisa.

Kiitän kaikkia leväbarbejamme akvaariomme apusiivoomisesta & hauskuutuksesta, kun uiskentelitte pikkuisen ruukun sisältä, tulen kaipaamaan teitä aina!

Kiitos myös Sinulle, Keltsi, rakas keltabarbimme, en ikinä unohda pirteää luonnettasi ja keltaista väriäsi! Olet aina sydämessäni.

Ja nyt toivon hyviä uintihetkiä sinisillä merillä myös miljoonakaloillemme, olitte luonamme pitkään ja rakastan teitä aina!

Ja kiitoksia myös Ykälle, ainoalle seeprakalallemme, tulit sinä päivänä vahingossa levisten matkassa, ja sinnittelit kardinaalitetrojen kanssa ilman lajitovereita pitkään. Liki vuoden ajan piristit minua ja perhettäni iloisella uinnillasi, mutta eräänä päivänä kohtalo otti sinut pois luotamme. En unohda sinua, Ykä Yksinäinen, ikinä!

(Vaikea kirjoittaa, kun kyynelet tulvii silmistä suorastaan jokena)

[KrisAnn]

^ Voi kuinka sydäntä riipaiseva kirjoitus...

Tästä tuli mieleen eräs syksyinen yö kun oma altaani alkoi vuotamaan sauman petettyä. Itkin ja lapoin vettä ämpäriin sekä pidin toista sankoa vuotokohdan alla. Vuoto loppui vähitellen kun altaassa oli enää vajaat parikymmentä senttiä vettä ja parvi ahvenia jotka tuijottivat minua hätääntyneen näköisinä. Vuosia kestänyt yhteiselomme päättyi pian sen jälkeen...

[-QultaQala-]

^ Voi kuinka sydäntä riipaiseva kirjoitus...

Tästä tuli mieleen eräs syksyinen yö kun oma altaani alkoi vuotamaan sauman petettyä. Itkin ja lapoin vettä ämpäriin sekä pidin toista sankoa vuotokohdan alla. Vuoto loppui vähitellen kun altaassa oli enää vajaat parikymmentä senttiä vettä ja parvi ahvenia jotka tuijottivat minua hätääntyneen näköisinä. Vuosia kestänyt yhteiselomme päättyi pian sen jälkeen...

Voi, uskon että oli ihan kauhea tapahtuma, kaloille ja sinulle myös! Otan osaa.

[-Mandell-]

voi ei tästä tuli mieleen se kun pienempänä meillä oli Hepulin seurana kultakala Hipuli. Se jostain syystä kuoli silloin ensimmäisen meillä olovuoden aikana. Nyt tästä on kuusi vuotta ja Hepuli polskuttaa edelleen. Mutta tässä kesällä oli itku lähellä kun yhtenä aamuna ei ruoka maistunutkaan. Hepuli joka aina syöksyy ruokapaikalle ja ampuu vedet kansilasittomasta altaasta mun naamalle, möllötti vain pohjalla ja tuijotti mua surkenana.Eikai Hepulin, seitsämänvee elinaika ollut tullu päätökseen? Muut söivät mutta olivat apaattisempia kuin yleensä. Vesi oli vaihdettu ihan vähän aikaa sitten, lämpö oli normaali ja kaikki mittaukset olivat normaaleja. Mä sitten itkua pidätellen vaihdoin vettä ja istuin altaan edessä tuijottelemassa. Välillä kokeilin syöttää ja hain matojakin pihalta jos kelpaisi mutta ei. Seuraavana päivänä uutta vettä ja taas pidäteltiin itkua kun on tuosta kurjasta tullut niin rakas kuuden vuoden aikana. Sitten se yhtäkkiä tuli hakemaan multa madon kädestä ja loiskautti vedet naamalle niinkun aina. Sitten oli jo ilonkyyneleet lähellä

[-QultaQala-]

voi ei tästä tuli mieleen se kun pienempänä meillä oli Hepulin seurana kultakala Hipuli. Se jostain syystä kuoli silloin ensimmäisen meillä olovuoden aikana. Nyt tästä on kuusi vuotta ja Hepuli polskuttaa edelleen. Mutta tässä kesällä oli itku lähellä kun yhtenä aamuna ei ruoka maistunutkaan. Hepuli joka aina syöksyy ruokapaikalle ja ampuu vedet kansilasittomasta altaasta mun naamalle, möllötti vain pohjalla ja tuijotti mua surkenana.Eikai Hepulin, seitsämänvee elinaika ollut tullu päätökseen? Muut söivät mutta olivat apaattisempia kuin yleensä. Vesi oli vaihdettu ihan vähän aikaa sitten, lämpö oli normaali ja kaikki mittaukset olivat normaaleja. Mä sitten itkua pidätellen vaihdoin vettä ja istuin altaan edessä tuijottelemassa. Välillä kokeilin syöttää ja hain matojakin pihalta jos kelpaisi mutta ei. Seuraavana päivänä uutta vettä ja taas pidäteltiin itkua kun on tuosta kurjasta tullut niin rakas kuuden vuoden aikana. Sitten se yhtäkkiä tuli hakemaan multa madon kädestä ja loiskautti vedet naamalle niinkun aina. Sitten oli jo ilonkyyneleet lähellä

Oi, ihana tarina. Sääli vaan sitä Hipulia, kun niin äkkiä kupsahti.