Akvaario lapsi/ eläin perheessä

[@ruusu]

weemano: Täytyyhän sitä elämästä löytää ne pikku virlotukset, että jaksaa taas keksiä seuraavia...

[Adrianna]

Täällää 4 allasta (joista 2 lattiatasossa) ovat kummipojan (1 v) suuri ihmetyksen aihe. Onneksi toisessa lattiatasossa olevassa altaassa on "täyspeitto" päällä ja asukkeina vähemmän herkkiä kaloja, joten kävelyharjoitukset altaasta kiinni pitäen (jalustana siis harkkoja, joten on tukeva) ja kaloista aiheutuvat riemunkiljahdukset ja akvaarion taputus ei asukkeja paljoa ahdista . Akvaario on kiva lapsenvahti, värikkäiden platyjen tuijottelu naulaa naperon lattiaan tehokkaasti ja äippä ehtii hörppiä kahvit kummin kanssa kaikessa rauhassa .

[_Ansku_]

Meillä ei akvaariossa ole uiskennellut mitään muuta ylimääräistä, kuin viivoitin, ja sekin omaa syytä.

[Tuxteri]

No meillä kävi semmonen homma kun hain ekan akvaarion ja täytin sitä sangolla ja siinä sitte vähän lirahti lattialle no hain heti mopin ja pyyhkäisin pois "jätin mopin akvaarion viereen" ja meni hakemaan lisää vettä kun palasin takaisin noin 5-10 sek niin meidän 2V tyttö jo uitti sitä moppia akvaariossa ja kun vesi oli vanhaa ja ei ollut mahdollista perustaa uutta kun en saanut kaloja minnekään niin siinä elettiin sitten muutama päivä jännittäen että mien kalat pärjää.

No kaikki selvisiät hengissä siitä "lienee korkeamman tahon päätös" ja siitä lähti sitten meidän akvaario harrastus.

[Lea_83]

Meillä ei onneks vielä ole sattunut kissojen kanssa mitään erikoista vaikka akva talossa onkin. Voi osin johtuu siitä että siellä ei ole kuin kieretisiä tällä hetkellä.

Tossa akvan siirron yhteydessä kissat päätti sitten maistaa sangossa ollutta vettä. Piti siellä vähän tassujakin uittaa. Pari päivää tästä löytyi toinen vanhemmista kissoista (Mortti) makkarin lattialta kuolleena. Tiedä sitten mihin mennyt koska ikääkin oli vasta vajaa 6v.

Tänään Vertti kippas ruokapurkin ympäri mitä olen antanut kierteisille ruuaks. Olikai sen nyt pakko maistaa miltä nuo pohjatabut maistuu.Onneks ehdin väliin,näytti pitävän mausta kun kinus lisää.

[narm]

Täällä lapset eivät ole ikinä laittanu altaisiin yhtään mitään .
Edes laseja ei ole lääpitty... .

[tillukka]

Meidän perheestä löytyy akvaariolapsi

Meidän 1,5 -vuotias poika osallistuu akvaarioiden viikkohoitoon hyvin aktiivisesti kantamalla ämpäreitä, haaveja ja kuivausrättejä ympäriinsä. Hän silittää kaloja lasien takaa ja tuijottelee altaita pitkät tovit. Olen hänelle yrittänyt opettaa ettei laseja paukuteta tai altaisiin pudotella mitään tavaraa ja hyvin on oppi mennyt perille. 720-l altaan yläreuna on 150cm korkeudella joten sinne on vaikea edes yltää, mutta välillä on tutti ja lusikka käynyt miljoonakalojen 85-l altaassa virutettavana.

Kannattaa nostaa kalanruuat lasten ulottumattomiin jos ei ehdi koko ajan muksuja vahtia, samoin suojata sähköjohdot ja tarkistaa ettei kukaan/mikään pääse sisälle akvaarioon. Saisin kyllä kohtauksen jos isossa altaassa uisi keksejä tai muroja

[Mimos]

Noh, pikku siskoni innostui kalojen hoidosta ihan tosissaan. Haavia välillä uittelee akvaariossa "virvelöiden" joten 3 neliö metrin alueelta ihan märkänä, vesiä auttelee vaihtelemaan eli kantelemalla ämpäriä ja välillä myös letkuja. Eipä se onneksi laseja paukuttele vaan pussailee ja kuolaa ihan älyttömästi laseja (kaiken huippu kun sisko ja partamonni ovat vastakkain pusuttelemassa) ja siskolla ikää mahtavat 1v 11k .

[Pirtsakka]

(kaiken huippu kun sisko ja partamonni ovat vastakkain pusuttelemassa) ja siskolla ikää mahtavat 1v 11k .

Ihana

Miten mahtaa tuo "akvaristius" periytyä sukupolvelta toiselle? Voin kyllä hyvin kuvitella, että meidänkin tytöistä (2v ja 3,5v) aikanaan akvaario-harrastajia tulee.

Vedenvaihdoissa eivät ole mukana, mutta ruokkimisessa auttavat joka päivä (ruoat on niin korkealla, että eivät pääse niihin itsekseen käsiksi). Lisäksi katsellaan tietysti kaloja ja jutellaan, että mitä ne tekee ja miksi ja opetellaan lajien nimiä. Esikoinen tietää varsin hyvin mitä akvaarioiden kanssa saa tehdä ja mitä ei ja myös pysyy tässä suunnitelmassa hyvin. Kuopus taas on huomattavasti kokeilevampi luonne, kuten tuli taas tuossa perunamuusi-episodissa huomattua

[Mari Kurki]

Meillä ei lapset ole koskaan tehneet akvaarioille mitään, nuppusilla on olemassa sellainen terve kunnioitus raivostunutta äippää kohtaan , mutta elukoiden ja ex-puolison kanssa näitä juttuja on sitten sattunut enemmänkin.
Akvaarioista on pakko juoda, sehän on selvä. Kissat ovat myös uineet vuorollaan jokainen altaassa, mutta vain kertaalleen kukin.

Se ex-mies on onnistunut komeammin, tönäisi ohikulkiessaan varastoon pääsyä eteisessä odottavan kirjahyllyn yläosan 140 litraisen akviksen päätylasista sisään.. Oli hiukan kiirettä siinä sen jälkeen. Sivullista olisi voinut hymyilyttää tilanne jossa mies heittelee eläimiä ja lapsia niskapersotteella käytävältä omiin huoneisiinsa, ja lappaa lastalla vettä pesuhuoneen kynnyksen yli viemäriin ja minä juoksen kaiken keskellä haavi kädessä "mun kalat, mun kalat"...

Samainen eksä on aina myös ollut reipas siivoamaan ja muutaman kerran on käynyt niinkin että olen saanut kannettua läjän juurakoita akvaarion luokse aikomuksenani sisutaa allas uudestaan ja kun olen mennyt hakemaan lisää, on mies siivonnut ne edelliset siitä jo pois.

Samoin mäyräkoirasta ei ole apua tuon tyyppisessä sisustusprojektissa, pienemmät kannot katosivat mystisesti ja löytyivät sitten närkästyneen mäyräkoiran pedistä koiruuden etutassujen alta. Samoin se meillä aikoinaan asustellut supikoira oli kova varastamaan tavaroita, mutta onneksi se piilotti kaiken aina samaan paikkaan lämminvesivaraajan alla olevaan pesäänsä.

Nämä nykyiset lemmikit ovat vähän vaisumpia, kissat vain juovat akvaariosta ja siinä sivussa roiskivat tassulla limaskat seinälle pois tieltä.

Tai no.. Onhan tuo saksanpaimenkoiralapsi onnistunut tuolla kaupalla ollessaan riekkumaan niin, että kaatoi yhden hyllyn suoraan akviksen etulasia päin ja taas tuli vesi-imurille töitä. Nykyisin neiti ei kaupalla enää mukana olekaan, ainakaan ennenkuin hiukan tuosta vanhenee ja viisastuu..

[Adrianna]

Koira(t) on sitten korvaamaton apu vedenvaihdossa! Näin tyylikkäästi kuvikoidaan vanhempien talossa, hoitokohteena 70 l allas ja avustamassa corgi ja (satunnaisesti kaksi) mäyräkoira(a):

1. Hae ämpärit (2 kpl), lappo ja haavi (limaskaa varten). Laita ne valmiiksi lattialle akvaarion eteen. Muista tässä vaiheessa, että talouspaperiakin olisi hyvä olla.
2. Pala talouspaperirulla kädessä olohuoneeseen. Poista koira kaadetusta, tyhjästä ämpäristä.
3. Lappoa ensimmäinen ämpärillinen, haavi limaskaa pinnalta. Jätä limaskainen haavi tyhjän ämpärin päälle ja mene tyhjentämään se täysi. Palatessasi hae limaskainen haavi koiralta. Kerää limaskat matolta ja koiran naamasta. Hermostu vähän.
4. Riittävästi lapottuasi ota suodattimet irti ja puhdista ne vessan lavuaarissa. Karsi kasveja ja kanna karsintajäte seulontaa varten vessaan ämpärissä. Pyyhi paperilla vesiroiskeita parketilta.
5. Keskeytä työsi kaivaaksesi paperin koiran kurkusta. Palaa vessaan.
6. Keskeytä työsi hakeaksesi lappoletkun ulkoa. Toru koiraa ja hermostu taas vähän.
7. Asenna puhtaat suodattimet paikalleen.
8. Palaa vessaan kaivamaan karsittuja kasvinoksia koiran suusta. Heitä pureskellut kasvit roskikseen. Laske kymmeneen.
9. Totea akvaario trimmatuksi ja hae ämpärillä puhdasta vettä vessasta. Kompastu kahteen temuavaan koiraan matkalla takaisin. Kiroile ja hae lisää paperia.
10. Hätistä koirat pois juomasta ämpäristä. Kaada vesi akvaarioon.
11. Toista kohdat 9. ja 10. kunnes akvaario on täysi. Kytke laitteisiin virrat.
12. Etsi kadonnut haavi ja lappo koirien jäljiltä.
13. Siivoa vähän lisää limaskaa matolta. Ja koirista.

Todettakoon ettei se aina näin mutkikasta ole .

[Tindra]

Itse tehtyä: Olisinkohan ollut jotain 10-13 niin toinen lastenkodin asukas antoi minun hoitaa kalojaan kun se lähti reissuun. No pari päivää meni ihan ok mutta sitten minusta kalat alkoivat näyttää niin nääntyneiltä että päätinruokkia oikein kunnolla. 2kalanruokapurkkia kaadoin niille ja yhden pohjatablettipurkin. No kalat söivät itsensä hengiltä. (niin minulle ainakin väitettiin.) Voitte arvata että huudot olivat aikamoiset ja sen jälkeen ei tämä neiti saanut kaloihin puuttua

Uh, mun kaloille kävi köpösti v. 2000 kesällä, olimme muun perheen kanssa matkoilla ja pikkusiskoni jäi kotiin lastenhoitajan kanssa. Lastenhoitaja "hoiti" myös akvaariota sillä aikaa. Lopputulos oli se, että kotiin tullessamme koko allas oli ihan mädäntyneessä tilassa ja kaikki aikuiset kalat olivat kuolleet, ainoastaan joitakin pikkuisia miekkapyrstönpoikasia selvisi hengissä. Akva pihalle täyspesuun... huoneessani haisi niin pahalta altaan pihalle pesuun viemisen jälkeenkin etten voinut edes nukkua siellä sinä yönä.

[Lemmy]

Pitääpä omakin akvaario+muksut tarina laittaa:
Tällä viikolla joku ilta tulin kotio, ja akvaario oli jostain syystä melko harmaa (yleensä mulla on tosi kirkasta vettä, ei ole ollut minkäänlaisia samentumis-ongelmia yms).

Ihmettelin kovasti asiaa, vesiarvoissa pientä heittoa (nitriittiä oli 0.5 mg/ml, kun yleensä mulla näyttää 0:aa). Kalat näytti kuitenkin normaaleilta, ja kaikki oli hengissä. Vaihdoin kuitenkin 1/4:osan vedestä, tsekkasin suodattimen jne. Ja ei siinä, jäin ihmettelemään asiaa.

No seuraavana päivänä vaimo soitti, ja kerto että meidän 8 vuotias tyttö oli soittanu omantunnon tuskissaan, kun olivat kavereidensa kanssa kaataneet akvaarioon SOKERIA(pari kourallista vissiin). No pientä torumista ja moitetta piti antaa, ja vannottaa, että ikuna koskaan et enään. Vaihdoin vielä 1/4:osan vedestä, nyt akuvaario on kirkas, ja kalatkin tuntuvat olevan oukkei.

Että tällaista meillä.

[janma]

Olipas Lemmyn kaloilla "makeeta"

Meillä 1-vuotias tytär on ottanut elämäntehtäväkseen ruokkia kalat joka ilta. Puuron saa alas jos kertoo että jos syöt kaikki niin sitten ruokitaan kalat. Ensin valitaan mitä ruokaa annetaan ja sitten juostaan jommallekummalle altaalle ja odotetaan että tuoli laitetaan altaan eteen niin että ylettyy. Sitten ruoka (pelletit, wafferit) heitetään altaaseen yksitellen tarkasti. Tietysti pitää myös katsoa hetki että kuka tulee syömään ja sitten nopeasti toinen allas työn alle. Tämän jälkeen voi mennä sitten nukkumaan. Pitäisi pitää paastopäiviä kaloille mutta tämä hankaloittaa sen, 1-vuotias lapsi voi nostaa melkoisen älämölön välillä

Innostus katsoa kaloja alkoi jo melko aikaisin, muutaman viikon ikäisenä. Tosin silloin varmaan näki vain kirkkaan valon ja paljon vihreätä. Mutta jotenkin aina rauhoittui babysitteriin kun laittoi akvaarion eteen kiikkumaan. Katsotaan tuleeko toukka-asteella olevasta pikkusiskosta yhtä innokas akvaristi vuoden päästä, ainakin veden lorina vaikuttaa rauhoittavan. Nyt ei ole kasveja eikä kovin näkyviä kaloja jotka huomaisi helposti, usein kysytty kysymyshän on että: Onko tuolla kalojakin?

[Omppu_04]

Lasten ja eläinten kanssa mennyt hyvin, miehen muksuja kiinostaa mutta kilttejä ovat ja 5 ja 6v jo vähän jotain ymmärtääkin. Entiset koirat oli aiemman akvaarion kanssa ihan okei, pienempää tosin olisi kiinostanut ja monet kerrat yritti kaloja hyppiä kiinni. Sen verran pienempi että ei ylettänyt, ja akvaario tukevasti vankan eteiskaapin päällä.

Mutta MUMMO..! Mummot osaa... Meillä oli täällä 2kk Intian matkan aikana lomahoitaja (joskin ei ollut ihan menestys, mutta kiitos hänelle, pulassa oltaisiin oltu ilman häntä) ja olipa sitten miehen mummelikin käynyt täällä kurkkimassa että asiat ok. Oli keksinyt joku päivä testata että onko kalat hengissä kippaamalla roimemman annoksen kalanruokaa akvaarioon (ruokinta-automaatti hoiti ruokinnan muuten reissun ajan).. Taisi olla aika reippaasti kun oli miehelle lomahoitaja manannut ruoan määrää pohjalla. *naureskelee* Mutta mummo on ihana.

[Tatti]

Meillä on myös pahimmilta kommelluksilta vältytty. Ennen koira tykkäsi istua katselemassa kaloja tunninkin kerrallaan, mutta ei enää. Liekö tullut vanhaksi...

Tyttöä on myös opastettu ja vannotettu, ettei akvoihin tungeta mitään ylimääräistä tai reunoissa roikuta(lapsella on pientä apinan vikaa...) jne. Ihan hyvin on opit pysyneet kaalissa. Mitä nyt eilen antoi kalojen maistaa Muumi tikkarin kulmasta.

Itse olen pudottanut kännykkäni, en nyt sentään akvaarioon, vaan vettä täynnä olevaan kasviämpäriin. Siellä se loisti valot päällä ja toimii yhä tänäkin päivänä. Myös jouluaskarteluiden jälkeen kävi vahinko ja vieläkin löytyy hiekan seasta sellaisia pieniä kultaisia tähtiä...

[katsu]

Nämä kommellukset on aina semmoisia että jälkeenpäin naurattaa, mutta ei sillä hetkellä kyllä yhtään

Meillä nyt 3½ vuotias poika on tietysti muutamaan kertaan tyhjentänyt koko ruokapurkin akvaan.
Osallistuu kovasti siivoukseen ja kaatanut siinä samalla pariin otteeseen likavesisankon (laminaattilattialle...)

Parivuotiaana tuli kerran luokseni suu täynnä jotakin ja sanoi: "Äiti, minä tykkään tästä", kädessä oli purkki kuivattuja vesikirppuja

Mutta pääsääntöisesti nykyään hoitaa valvotusti kalojen ruokinnan ja on aivan rakastunut koruplekoon, lähettelee lentosuukkoja

[Chisantha]

Parivuotiaana tuli kerran luokseni suu täynnä jotakin ja sanoi: "Äiti, minä tykkään tästä", kädessä oli purkki kuivattuja vesikirppuja

*lol* Tää oli kyllä ihan paras! Meidän isompi neiti on aina ollut niin nirso ettei ole ajatellutkaan laittaa suuhunsa mitään vähänkään epäilyttävää. Saa nähdä mitä tuosta pienemmästä kehittyy, ainakin kissanruoka näyttää maistuvan oikein mainiosti.

[Psogu]

Myös jouluaskarteluiden jälkeen kävi vahinko ja vieläkin löytyy hiekan seasta sellaisia pieniä kultaisia tähtiä...

Meillä on (toistaiseksi) vältytty suuremmilta kommelluksilta, vaikka taloudessa asustaakin kaksi kissaneitiä. Vanhempi tyytyy katselemaan kaloja hillityn arvioivasti, mutta tuo nuorempi...

Akvaarioroippeet (ruokia ja vaahtomuoveja lukuunottamatta... ) on akvaariopöydän alla korissa ja lähes päivittäin sieltä jotain ruuttaa tai purnukkaa kuljetellaan pitkin olkkaria (etenkin juuri silloin kun olet nukkunut pommiin ja on hillitön kiire bussiin).
Pari suodattimen vaahtomuovipatruunaa (uusia) on räjähtänyt pitkin kämppää. Ovat sittemmin muuttaneet siivouskaapin ylähyllylle...
Aina kun joku kala erehtyy näkösälle uimaan niin kissa pomppaa pöydälle sitä tassuttamaan, vaikka kuinka on komennettu. Viimeeksi tänä aamuna keskusteltiin aiheesta... Onneksi akvaarion päällä on tiivis kansi, muuten olisi varmaan jo uinutkin siellä.
Vedenvaihdon yhteydessä juodaan vanhaa vettä ämpäristä aina kun silmä välttää.
Vähän aikaa sitten olin istuttelemassa uusia kasveja ja kansi oli nostettu lattialle. Kylppärissä jotain aarteilin heinieni kanssa kun kuulin epäilyttäviä ääniä. Oven karmin takaa näkyi vain kissan häntä ja takajalat akvaariopöydällä. Kirosin jo mielessäni, että nyt tuli kallista kissanruokaa ja valmistauduin henkisesti karvarukkasien tekoon. Siellä se Pörri veteli tyytyväisenä vallisneriaa naamaan, eikä ollut kaloista tietääkseenkään.

Ja tietysti kummatkin kissat saavat sillöin tällöin monnisten pohjatabletteja kun niistä tykkäävät. Tiedä sitten ovatko vaarallisia kissoille, eivät nuo ainankaan vielä ole kiduksia kasvattaneet.

[¤albiinomonninen¤]

Ostin kaloilleni spiruliinaa tabletti muodossa kaloille. Olimme joulun mökillä ja minä jaoin makkarin kissani kanssa. aamulla herää hirveään rapinaan;
kissa pöydällä TYHJÄ spiru pussi vieressä kissa kehrää...
Kissa oli imassut kalojen namit, mutta kissalle tarkotetut olivat yö pöydällä.

Sitten kun minulta kaatuivat hiutaleet akvaarion päälle.
Koira kuuli melua hyppäsi sängylleni nuoli kaikki hiutaleet akvaarion päältä.

[Helinä79]

Parivuotiaana tuli kerran luokseni suu täynnä jotakin ja sanoi: "Äiti, minä tykkään tästä", kädessä oli purkki kuivattuja vesikirppuja

Nuo kuivatut vesikirput haisee minustakin jollekin hyvälle, en vaan keksi mille .
Meidän neiti, kohta 3v. pistelee myös hyvällä halulla kaikki kalanruuat, mitä vaan sormiinsa saa... Ihmettelin tässä pari kuukautta sitten, kun laatikkoon, jossa säilytin kalanruokia, oli ilmestynyt vasta ostettujen, täysien purkkien tilalle kaksi typötyhjää purkkia. Tutkin koko kämpän ja ajattelin, että tenavat ovat varmaan kaataneet ruuat johonkin, vaan kun neitokainen tuli luokseni hymyillen leveästi, poskiin, huuliin ja hampaisiin tarttuneet hiutaleet paljastivat syyllisen. Niinpä purkit on nyt nostettu lasten ulottumattomiin . Eipä silti, koiranruokasäkilläkin vieraillaan säännöllisesti, ja sitä 15 kg säkkiä on vähän paha mennä nostamaan kaapin päälle...
Ja kyllä, meillä tehdään ja syödään ihan oikeaa, ihmistenkin ruokaa, ja minä olen vieläpä aika hyvä kokkikin (kai?)

[mamitar]

Meillä ei onneksi muuta kuin eräänä iltana ihmettelin minkä takia akvan päätylasi aivan rähmäinen ja ihmeen limaisen oloinen ja likainen - siis ulkopuolelta Sitä siinä ihmetellessäni, poikani tuli asiaa selventämään... Hän oli kuulema antanut pusuja kaloille

[heinsorsa]

Mukavaa lukea vaihteeksi tällasia sattuu ja tapahtuu -juttuja, kun viimepäivinä olen lueskellut hartaasti kaikkea tietopohjaista täältä. Laitanpa sitten omankin korteni kekoon.

Mulla on ollu pieni 63-l akva reilut kahdeksan vuotta, ja muutamia kissa-koira-lapsi-kohtaamisia on senkin kanssa tullut. Suloista mielestäni oli ainakin se, kun kissani pentuna ollessaan meni usein ruuan jälkeen akvaarion kylkeen nukkumaan. Akvaario on Lundian vanhanaikasella, tukevalla tasolla, ja pikkukissa mahtui juuri ja juuri hyllyn seinämän ja akvaarion sivun väliin. Akvassa hyrisi siihen aikaan Fluvalin pumppu, jonka pieni tärinä saattoi muistuttaa emon kehräystä. Tämä samainen kissa "mulasi" pienenä oikein kunnolla ämpäriin lapottuun likaveteen. Tykkää myös nykyään oleilla akvan yläpuolella olevalla lasihyllyllä, mistä ei muuten sitten juuri häiritse kaloja.

Toinen kissoistani oli pentuna vilkkaampi ja tassutti aluksi usein kaloja lasin läpi. Kerran olin ottanut sisäsuodattimen siivousta varten pois altaasta ämpäriin ja menin hakemaan kylppäristä leväkrapaa. Kun tulin takaisin, ihmettelin, miten VOI olla etten ole huomannut NOIN isoa hiertymää pumpun johdossa: kolmen sentin päässä pumpusta oli johdon päällyste rikki niin että kupari kiilteli alta. Olisiko lasi voinut hiertää noin pahoin johtoa akvaarion reunaa vasten?? Jotain siinä puuhaillessani rikollinen palasi paikalle: kissani asettui muina katteina pureskelemaan johtoa vähän vielä lisää. Sai huutia, mutta ilmeisesti kalalta (levältä) kivasti maistunut johto oli käyttökelvoton: eihän tuollaista voi veden alla pitää, rikkinäistä sähköjohtoa . Se siitä Fluvalista sitten. Tämä kissa ylensä kerjää pohjaruokia ja voi joskus nakertaa karsittuja kasvinvarsia.

Eläimiä riskialttimpia keskimäärin vaikuttaisivat kuitenkin olevan lapset. Niin kiva kuin onkin nähdä lasten ilmeet kaloja katsellessa (muistan kuinka itse pienenä rakastin akvaarioita ja saatoin kyläpaikassa katsella kalojen touhuja vaikka kuinka pitkään), niin aina tulee oltua vähän varuillaan, kun joku pieni ihminen lähestyy kala-allastani. Useimmat osaavat ainakin neuvottaessa katsella nätisti, mutta sitten on niitä läiskiviä riiviöitä, jotka säikäyttelevät kaloja uudestaan ja uudestaan tai lyövät allasta jollain kovalla lelulla äkkiarvaamatta. Yleensä koetan jutella lapsen kanssa ja saada häntä katsomaan akvarion tapahtumia, kiellän kalojen pelottelun.

Minua ei haittaa sormenjäljet, pullaiset suukonjäljet yms. lasissa, mutta kalojen häirintä ottaa päähän. Miten te muut akvaristit yleensä toimitte vierailevien / omien lasten neuvomisessa? Kaipa tässä on sopiva paikka kasvatukseen ja eläinten kunnioittamisen opetteluun, vaikkeivät kaikkien lasten omat vanhemmat itse sitä teekään.

Siskoni pikkupoika oli kerran kotona kadonnut aamulla sängystään, ja löytyi jakkaralle kiivenneenä onkimasta kaloja akvaariosta - lasten magneettiongella .

[Kalakaverit]

Kissani on oikein siisti ja oppinut kalojen hoitaja. Kerran on kantanut minulle hampaissaan altaasta karanneen siniravun ja altaan siirron yhteydessä söi altaasta hypänneen, rapeaksi kuivuneen kerritetran. Plekojen ruokinta aikaan spirulina-nappi myös kissalle.
Muuten sitä katsellaan niinkuin muutkin.

[Pirtsakka]

Joo. Ihanaa. Oikeen toooosi ihanaa Kävin koiran kanssa koirapuistossa ja sillä välin oli isukin silmä välttänyt sen verran, että kakarat oli kaatanu kahteen akvaarioon purkillisen ruokaa. Molempiin tietysti oma purkki, ettei vaan lopu kesken... Toinen on poikas-allas ja siellä on (onneksi) vielä niin pieniä poikasia, ettei nuo ymmärrä hiutaleista mitään. Siitä en sitten tiedä kuinka paljon poikasia meni lappo-veden mukana viemäriin Isommassa altaassa taas on sen verran tehokas suodatus, että hiutaleet olivat ihanasti levinneet ihan ympäri allasta ja kaiken lisäksi purkki on ihan piukassa kasveja. Lapposin pois kaiken minkä löysin, mutta epäilemättä jonkun verran safkaa sinne vielä jäi. Kalat ovat syöneet itsensä räjähtämis-pisteeseen. Huomenna lasketaan sitten ruumita...

Ei oo oikeesti enää hauskaa. Asiasta on sata kertaa sanottu, eikä vain sanottu vaan ihan todella vakavasti keskusteltu ja selitetty miksi akvaarioihin ei saa laittaa yhtään mitään. Mutta ei mene perille. Mainittakoon, että ruokapurkit ovat kahden metrin korkeudessa kaapin päällä, nassikat oli hilannu syöttötuolin kaapin viereen, laittaneet vielä semmosen pikku pallin sen päälle, että yltävät...

Vaihdetaan pari kekseliästä leikki-ikäistä vähemmän kekseliäisiin sellaisiin...