Vesipöhökö vaivaa ahvenia?

[dr. Axelrod]

Lopetin äskettäin yhden viivakirjoahvenen, syynä (oletettu) vesipöhö. Kalan vatsa oli hyvin pullistunut ja se oli ollut syömättä jo useita päiviä ja haukkoi henkeä, kiinniotettaessa aivan voimaton ja viimeisillään. Lopetuksen jälkeen avasin kalan, jonka vatsaontelosta odotetusti valui nestettä ulos, kuten vesipöhössä lieneekin tavallista.

Kun tongin hieman suolia ulos, havaitsin yllätyksekseni vatsassa runsaasti (10-20 kpl) irrallisia, valkoisia ja suht. kiinteitä 'turvonneita leseitä'. Väriltään ne olivat vaaleita ja 3-10 mm pituisia, 2-5 mm levyisiä ja n. 0,5-1 mm paksuisia. Muistuttivat kuin jostain heisimadosta ym. leikattua kappaletta tai sellaisen nuoruusmuotoa/jättikokoista lattanaa. Mitään elolliseen viittaavaa niissä ei ollut, kuten liikettä tai ulokkeita ym.

Johtuen keittiöveitsellä suoritetusta karkeasta ruumiinavaustekniikasta, en voi olla aivan varma, olivatko nämä leseet todella irrallaan vatsaontelossa suolten ja vatsalaukun lomassa, mutta siltä se voimakkaasti vaikutti, kun tongin niitä lisää esiin suolten väleistä.

Mitähän ne ovat ja voisivatko ne olla jollain tavoin yhteydessä kalan turpoamiseen ja heikkenemiseen? Vai vain sattumalta yhtäaikaa esiintynyt ja ruumiinavauksen yhteydessä ilmennyt ongelma, joka kuitenkin olisi ennenpitkää tullut esiin? Kas siinäpä pulma.

Kyseinen kala oli naaras ja ns. kolmas pyörä, joka aina silloin tällöin liehitteli viivapariskuntani koirasta, mutta ei koskaan kutenut tämän kanssa. Kala söi aina hyvin ja oli pulskassa kunnossa. Huomasin jo yli kuukausi sitten, että kala on huomattavan pyöreä, kuin kutuvalmis, mutta se ei kuitenkaan käyttäytynyt kuin kutuvalmis ahven. Ruumiinavauksessa löytyikin runsaasti mätiä. Oliko se kovettunutta, en tiedä.

Lisää ongelmia. Toisen lehtikalapariskuntani koiras on nimittäin ollut hyvin pyöreä (hyvin pyöreä!) jo muutaman kuukauden, siis jo pitemmän aikaa, aivan kuten viivakirjonaaraskin. Muutama päivä sitten se aloitti syömälakon ja hengittää tihentyneesti ja on melko apaattisena. Oireet muistuttavat siis viivakirjonaaraan oireita.

Ainoa akvaariossa tapahtunut muutos on muutamat pari viikkoa sitten hankitut 'orange head'- poikaset. Niitä ei karanteenattu (Jep, mutta en usko sen liittyvän tähän kys. ongelmaan). Muuten hoitorutiinit ovat jatkuneet samoina jo vuosia. Vedenvaihdot: 1/2 kerran viikossa. Vesiarvot: Ph= 6,8, NO2=0, NO3= alle 10 mg/l, lämpötila= 27 C, pehmeä vesi. Kaksi Eheimin ulkosuodatinta huolehtii suodatuksesta. Muu kalasto voi hyvin, viivapariskunnalla ja toisella lehtariparilla on just. kudut hoidettavinaan.

Mistähän lienee kysymys? Vesipöhön ymmärrän, se voi tulla kalalle kuin kalalle. Tuo pitkäaikainen turvoksissa oleminen taas lienee jotain muuta. Miksi nämä jo pitkään turvoksissa olleet kaksi kalaa heikkenevät näin yhtäaikaisesti?
Onko tämä tuo Mertarannan kuuluisa myrskyvaroitus?

[dr. Axelrod]

Vastaanpa sitten itselleni. Pienen tutkimustyön jälkeen olen sitä mieltä, että nuo valkeat leseet viivakirjoahvenen vatsassa todellakin ovat jonkin heisimatolajin nuoruusvaiheita. Miten kala on tartunnan saanut, ei ole harmainta aavistustakaan. Syötän pelkästään teollista kuivaruokaa. Joskus aikoinaan, kun kalat olivat poikasia, annoin muutamia kertoja pakastettuja hyttysen toukkia. Voipi olla niistä peräisin. Nyt pitäisi madottaa siis koiran lisäksi myös kalat. Millähän se parhaiten onnistuisi? Onko ideoita?

[sirps]

En tiedä vastauksia sinun tilanteeseesi. Lähdin etsimään tietoa juuri samaisesta mahdollisesti vesipöhöongelmasta. Sain eräältä tutulta palettikalapariskunnan, joista nyt uros on aivan väritön ja pulskassa kunnossa. Se syö ja ui melko normaalisti eikä käyttäydy (ainakaan) vielä ollenkaan sairaasti. On vaan niin "raa'an" näköinen, että ihan hirvittää. Naaras yrittää liehitellä sitä, tuloksetta. Uros ei välitä siitä.

Onko mahdollista, että hyvillä hoitorutiineilla kala palautuisi entiselleen? Onko kenellä kokemuksia? Vai pitääkö kala lopettaa ja missä vaiheessa?

Noin vuosi sitten yksi kirsikkabarbeistani oli räjähtämispisteessä kauan aikaa, mutta se kuntoutui siitä ja tänä päivänä ei ko. asiasta ole kuin muisto. Muita lajitovereita ei silloin ollut. Voiko kyseessä olla jokin muu sairaus?

Vielä yksi kappale. Ukko partamonni on kovin vanha jo, silmät valkeana (onko se merkki sokeudesta?) sekä iso paise toisen silmän lähellä. Pitääkö kala lopettaa? Muuten sekin ui ja syö normaalisti.

[affenainen80]

Toiset madottavat suun kautta (matolääkettä ruokaan), mutta siinä taitaa annostelu aiheuttaa pienoisen ongelman. Ehkä meidän oskulle uskaltaisin kokeilla, kun injektoisin kokonaiseen kastematoon juuri sen annoksen kuin mitä osku tarvitsee...ja madon osku tulee hakemaan pinnasta suoraan kädestä, joten sen suhteen ei ole ongelmaa. Muuten en uskaltaisi madottaa ruoan kanssa.

Itse olen käyttänyt Junglen Parasite Clearia. Tappaa ainakin useimmat sisä- ja ulkoloiset, jollei ihan kaikkia.

[dr. Axelrod]

Pistin Tremazol -kuurin altaaseen. Ainakin pullon kyljessä väitetään tehoavan heisimatoihin. Lehtikala on sen jälkeen alkanut piristyä ja syökin jo hiukkasen. Turvotus ei tosin ole laskenut, enkä ole nähnyt, että matoja olisi tullut ulos. Täytyy vain odotella ja katsella tilanteen kehittymistä.