Avainten kaivelu

[aquamarina]

No niin avaimet on innostuneet kaivamaan tuota yhtä nurkkaa. Kutua vissiin suunnittelevat, mutta se on aika suosittu nurkka, eli monnisetkin levähtelevät siellä ja tietenkin tetrat. Toinen avaimista otti jo yhteen yhden monnisen kanssa, yritti ajaa pois sitä.
Nyt mietiskelin, että stressaantuuko noi, jos eivät saa kudettua ? Ja mikä ihme niillä muutenkin on, kun tuolla olisi kolme muutakin nurkkaa, mihin kaivella ? Ja muutenkin tuo pienempi avain näyttää siltä, että kohta alkaa taas liiraan päässä, ei olisi ensimmäinen kerta.
Mitä niitten kanssa pitäisi tehdä ? Annoin kaloille pakastesurvareita ja siitä alkoi tuo kaivelu, laukaiseeko se ja tämän viikkoinen runsas vedenvaihto kutuinnon vai mikä sen teki ?

[erepeku]

Mitä avaimia ne kaivavat?

[Azkhaeracan]

Meillä ainakin survarit + vedenvaihto vaikuttivat positiivisesti avaimien kutuinnostukseen. Ei ne 3 muuta nurkkaa kelpaa, kato vain se yksi on sopiva :DD Mitä niille sinun mielestäsi pitäisi tehdä? Käytös on aivan normaalia kirjoahvenille, ota huomioon, että ne ovat yksiä säyseimmistä noin yleistettynä. Tetrat ja monniset saavat katsella muun nurkan, jossa lojua. Toki toisten häätäminen stressaa avaimia sekä muitakin kaloja. Mitä meinaat sillä, jos eivät saakaan kudettua? Jos niillä on tarpeeksi tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä, niin kaipa ne kutevat. On vaan asia erikseen kehittyykö kudusta poikasia. Onko sulla varamasti naaras ja koiras? Vaikka olisikin, niin joskus aloittettelevat kutijat eivät saa poikasia aikaan.

[Taju]

Meillä poikastenhoitokuoppa kaivetaan mieluiten partiksen kolopiilon eteen. Tyyliin "ota tästä, ole hyvä"...

Kyllä meillä ainakin näiden kutuinto tuntuu pysyvän yllä kun se on kerran alkanut. Kutua vaan en ole nähnyt kertaakaan. Uskon kuitenkin, että kyseessä on koiras ja naaras, koska toisella näkyy peräaukon tuntumassa sellainen pikkiriikkinen "piikki", jollaista toisella ei ole. Eivät juurikaan ilkeile muille kaloille, monnisia hiukan saatetaan hätyytellä, mutta jätetään heti rauhaan kun ymmärtävät poistua. Aika rauhaa rakastavia nämä ainakin meillä ovat, enkä sanoisi jatkuvien kutupuuhien stressaavan ketään allaskavereista. Itseään saattavat stressata, mutta stressaavampaa lienee olisi, jos eivät saisi toteuttaa luonnollista käyttäytymistään.

[aquamarina]

En ole edelleenkään ihan sata varma , että olisi eirsukupuolta, tosin toisella (pienemmällä) on tuo peräaukon lähellä vähän turvotusta (?), olipa taas tosi aisantuntevaa tekstiä.
Sitä ajattelin tuolla, mitä niitten kanssa tekisi, kun kasvitkin alkaa kohta nouseen pintaan, kun epäilen todella, että stressiä on kohta kaikilla, myös minulla. Rauhallisia nuo muulloin ovatkin, nyt on "tunteet" pinnassa. Poikaisia en edes odota, kyllä tuo partiskin osaa mahdollisille osingoille mennä.
Tuota mietin, että onko sitä tahdonvoimaa tarpeeksi kutemiseen, kun epäilen, kun tuollaisia aikeita alkaa oleen, niin onko nämä muut "häiriköt" esteenä koko hommalle. Kun tuo toinen on jo kerran "seonnut", eli kuukauden päivät vahtasi tuota mattosuodattimen reikää, josta pumppu puhaltelee vettä. Sitä ei taas ehkä kukaan tuolla altaassa kestä toista kertaa, kun antoi kaikille sen verran sakin hivutusta, jos lähelle menivät. (Olivat ilmeisesti kuteneet silloin, tämä sekopää, eli pienempi löytyi sieltä (pisaramalli) sisältä.

[pikkuakvaariosta]

Aika lailla sama juttu mulla on lippukirjoahventen kanssa (avainten pienempi sukulaislaji). Pariskunta ravistelee päätä ja pörhistelee toisilleen, varsinkin illalla valojen sammuttamisen jälkeen sitten jahdataan toisiaan niin että seinälasit kolisee...päivällä nypötetään nurkassa, ja partamonni näyttää käyvän "huuliaan lipoen" tarkistuskierroksillaan, että ei kai vaan ole munaherkkuja putkahtanut.

Taitaa olla meidän ihmisten ongelma enemmän kuin kalojen...onkohan olemassa erityisiä "kirjoahven"ihmisiä, jotka näitä ymmärtävät, ja en sitten ehkä itse kuulu heihin? Toisaalta ahventen käyttäytyminen kuulosti kiinnostavalta (ja siksi ne hankin), toisaalta se pariskunnan "tahtojen taistelu" on jo liiankin inhimillistä