Sitruuna + pleko

[-Piia-]

Nyt on ongelma kun uuden akvaarion mukana tuli tuollanen pleko (voin laittaa kuvan jahka tästä kotio pääsen)
Mites on pärjääkö sitruuna plekon kans? En nyt tähän hätään tiiä ton plekon tarkempaa lajia, mut tuollanen n.30cm potkä mötkäle toi on. Varmaan tietty viel menee kun sitruuna on pieni, mut mites sit isompana?

[Santte]

Kyllä pitäis mennä etenkin kun pienestä asti tottuu tohon plekoon... itselläni ei viellä yksikään pleko oo ketään teillannut en usko , että mitään probleemaa on ja minulla on ollut piikkiplekoista partiksiin eli jos jonkin näköistä imuttajaa on ollut. Tosin viimeisin sitruunani yritti tapella minun 30cm purjeplekon kanssa , mutta eihän siitä mitään tullu ku sai itse turpiinsa.

[-Piia-]

Kiitokset Santte Tuo helpotti jo huomattavasti, nyt saa yönkin nukuttua
Toi meitin pleko on varmaan just purjepleko kai ehkä Laitan kuvan tnnistus apua kaivaten sit kunhan Reino (plekon nimi :S ) lopettaa ton kuurupiiloleikin.

Mites muut onko kokemuksia?

[Azkhaeracan]

Ei voi yleistää, meneekö sitruuna plekon kanssa vaiko ei.

Toiset sitruunat ovat vaan niin sekopäitä, että niiden kanssa ei mene yksikään pleko tai mikään muukaan elävä eliö samassa tilassa, mikäli pysytään ihan keskiverto ihmisasuntoon järkevästi sopivan akvaarion mitoissa (olkoon nyt 1000 litraa).

Omia kokemuksia:

Nuoret sitruunakirjoahvenet, jotka elivät kahden plekon kanssa 480 litraisessa n. 12-14 cm mittaan. Ei mitään ongelmaa plekojen suhteen, paitsi että toinen plekoista ärhenteli ruoka-aikaan sitruunoille. Sitruunat olivat harvinaisen kilttejä, mitä nyt toisilleen vähän ärhensivät kasvettuaan, muttei mitään vakavaa. AsberGekko osaa kertoa nykyisestä tilanteesta.

Nuori sitruunakirjoahven (Hammas), joka tuli meille suunnilleen samankokoisena, kuin nuo edellämainitut sitruunat: Ekan päivän vähän ujostutti. Seuraavana päivänä alettiin olla pelottavan rohkeita ja heitellä hiekkaa. Siitä se lähti, parissa viikossa oli 30cm oskari piesty kunnolla, 20 senttiseltä helmipurjeelta(se, joka jahtasi myöhemmin noita toisia sitruunoita) jotenkin omituisesti saatu haukkaistua rintaevästä paksu eväruoto poikki. Meidän pahiksin pleko pelkäsi ilmeisesti ensimmäistä kertaa elämässään jotain muuta kalaa. Meno alkoi olla ihan vallatonta, äkkiä otus eristyksiin ja oma akva hankintaan. Tämä alussa ollut akvaario oli juurikin tuo sama, missä nuo toisetkin sitruunat myöhemmin majailivat. Kokeilin Hampaan kanssa myöhemmin verkkopiikkiplekoa, jota kehuttiin ärhäkäksi. Aih ja voih, 20 minuuttia yhdessä = Pleko äkkiä tehohoitoon.

Eli siis: täytyy kokeilla, mutta pitää olla jokin toinen akvaario, mihin pleko voidaan tarvittaessa pelastaa. Yhdistämistä kannattaa koittaa sitruunan reviirin ulkopuolella, siis sellaisessa akvaariossa, joka ei ole sitruunan koti. Jos on siirtämässä sitruunaa toiseen akvaarioon ja meinaa yhdistää muita kaloja sen kanssa, on järkevää laittaa muut kalat ensin ja sitten vasta sitruuna. Tosin tämäkään ei aina auta.

[-Piia-]

jahas. No ne nyt on tuolla väliaikais kodissa niin kauan kun saadaan varsinainen koti kuntoon. alkuun Rohmu (sitruuna) kävi Reinoo (pleko) tökkimässä ja tuuppimassa. Mut Reino tyynen rauhallisetsi oli vaan. Rohmu kyllästy ja nyt on kaikki menny ihan hyvin. Toivottvatsi menee jatkossakin.

Samaseen väliaikais kotiin laitettiin kaks 20 senttistä tikrua Reinon kans yhtä aikaa, mut ne sai Rohmulta nii paljo huutia, yritti näykkiä silmiä ja kylkiä. Tikrut oli pakko pelastaa toiseen altaaseen ja rauha tuli maahan.

[Azkhaeracan]

Ok! Kauankos Rohmuliini on teillä asustellut? Saas nähdä niin mihin suuntaan se muuttuu.

Musta tuntuu, että hampaalla oli pahin angsti silloin kun se oli n. 15-18cm, vielä raidallinen. Värillä ei ehkä ollut vaikutusta, mutta iällä ja hormoonihyrrällä kylläkin(mutua)? Tai sitten lukuísilla uusilla asioilla. Silloin pistettiin haavit ojennukseen sairaalloisella puremisella ja repimällä, samaten vieraat ihmiset saivat kamalan aggression aikaan, kun astuivat huoneeseen, jossa Hammas asusti.

Onko plekosta vielä kuvaa?

[-Piia-]

Mitähän toi meillä ois ollu, ehken pari viikkoo. Kolltaan sen n. 15cm, eikä kyl oo muutenkaan mitään ihme käytöstä näyttäny. oikeestaan on aivan ihana symppis, tulee lasin luo keikkumaan ku joku menee huoneeseen. ihan ku ois koirilta oppinu että pitää päätä keikutella ku sille jutellaan
plekosta on kuva tuolla monni ja nuoliais "osastolla" otsikkona minäkö purjepleko. Kuva ei kyl mikää loistolias mut kuva kuitenki

Muoks! Se oliki otikko olenko purjepleko

[Santte]

Itselläni on kaiken kaikkiaan ollut 3sitruunaa ja kaikkien kanssa on menneet plekot hyvin , mutta kaipa tämä on myös sitten kiinni myös yksilöistä... viimeisin uros sitruunani , joka tappoi parinsa (katsoi miltä "ikkuna" näytäisi kaverin kyljessä ) niin kävi kiinni ihan mihin vain (joo jopa minuun ) hermostui kaverilleni kun näki hänet oranssi paita päällä 3metrin päässä altaasta oli pakko laittaa ovi kiinni kun meinas teloo itsensä... plekoihin ei tämä vaan ikinä koskenut joita oli 4kpl samassa altaassa . Ensinmäinen sitruunani 20cm eli minulla pisimpään olleen kalan kanssa joka minulla on vieläkin leppävaariosta ostettu Hypostomus-suvun pleko joita tuli perusta vuos kaksi sitten ei sillenkään käynyt mitään... mutta oskarini sai hyvän "syvä" puhdistuksen . huom! minulla on ollut akvaarioissa aina reilusti piilopaikkoja plekoille , joka voi olla ollut niiden pelastus... no en tiedä kannataa sitlti kokeilla noita isompia lajeja.

Tässä vielä lista plekoistani jotka ovat olleet tiikereiden ja siitruunoiden altaassa hyvällä menestyksellä: Helmipiikki , purjepleko , ruostepleko ja tuo Hypostomus sp.

[-Alix-]

Hyvin yksilökohtaista. Leo elää aika rauhassa Commodoren (n. 30 cm piikkipleko) kanssa. Välillä se tuuppii Commodorea, mutta ei riesaksia sti. Kaksimetriseen altaaseen ollaan järjestetty plekoille oma n. 50 cm röykkiö kantoja ja oksia joiden välissä saavat oleskella suht rauhassa (mukana myös kolme pienempää plekoa).

Leo oli muutaman vuoden ihan yksikseen ja kun se taas sai "kavereita" niin oli se syömättä monta viikkoa pelkästä järkytyksestä

[AsberGekko]

Täällä sujunut sitruunoiden ja plekojen yhteiselo toistaiseksi ilman suurempia ruhjeita. Tosin sitruunat noita Azkhaeracanin mainitsemia lälliksiä ja plekot sitten jokainen vähän tujumpaa sorttia.

Varsinkin pikkuista verkkopiikkiplekoa ovat kummatkin sitruunat jo oppineet karttamaan. Kerran tosin menetti puolet oranssista pyrstöstään, kun osui ukkositruunan (Carlosin) tielle raivarin sattuessa Uhkailua edelleen havaittavissa molemmin puolin, mutta suuremmilta kolhuilta vältytty.

Symppiksen helmipurjeen lempi puuhaa, silloin kun sitikat olivat pienempiä, oli jahdata näitä ympäri allasta. Edelleenkin osaa 25cm kaveri pitää puolensa, vaikka tykkääkin majailla sitruunapariskunnan pesässä Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun ukko ottaa ja raivostuu tosissaan pesässä luuraavaan "kolmanteen pyörään"..

Punasilmä puolestaan elää altaassa omaa elämäänsä, sitruunat eivät sitä kiinnosta, mutta ruoka kelpaa Eivät kyllä pahemmin sitruunatkaan (vielä) ole kiinnittäneet mitään huomiota tähän pikku möllöttäjään..

OT: Rupesi tässä mietityttämään tuo pariskunnan meno. Tilaa kun ei ole kuin tuo hilkun alle 500L ja tykkäävät kuitenkin välillä näykkäistä toista pyrstöstä tai kyljestä (ei kuitenkaan ihan tappomielellä). Jakajalla olen joskus alkuaikoina eristänyt, jos kränää tuli. Nyt kuitenkin meno huomattavasti rauhoittunut ja elävät sulassa sovussa.
Uskallanko pitää samassa altaassa, varsinkin kun tilaa ei ole tuon enempää?? Vai onko edessä toisen/uuden ja isomman altaan osto?

[Santte]

Isompi allas on aina parempi , mutta jos on heittää jakaja väliin tarpeen tullen niin ei varmaan ole isompia ongelmia... itselläni tuo toisen reitys tapahtui 650litraisessa altaassa , jossa uros oli kosiskellut pari viikkoa jo muijaa mutta sit sai hepulin... itse en ollut silloin kotona ja kun tulin kotiin niin sisko sano "hitto noi sun kalat on pitänyt meteliä" sen jälkeen pyrähdin tuon lyhyen matkan huoneeseeni ja näin mitä oli tapahtunut... koko eroa näillä ei aivan järkyttävästi ollut uros oli joku 25cm-28cm ja naaras 18cm-20cm , noh harmittaa vielläkin.

[tulievä]

Tämä ei kyllä alkuperäiseen kysymykseen liity lainkaan, mutta kun sitruunan seurasta puhutaan niin mukaan tulin.
Itselläni oli muinoin 1000 litraisessa sitruuna, urospa tietenkin Sen kaverina oli sitten kaksi isompaa naarasta ja sinisilmäpleko. Kun uros kasvoi 28 sentin mittaan löytyi repaleisena sinisilmäpleko, tekijästä ei ollut tietoa, koska toinen tytöistäkin oli melkoisen vaarallinen. Viikko vierähti ja ehdin jo huokaista, kun illalla töiden jälkeen löytyi lattialta heikompi naaras reikiä täynnä. Lopetin naaraan ja seurasin agressiivisen kaksikon elämää. Seuraavana päivänä oli tappelu käynnissä. Naaras 30cm ja uros 28cm olivat myllertäneet koko akvaarion sekaisin. Samalla selvisi pahantekijäkin. Naaras jahtasi urosta ympäri allasta ja välillä laittoi ukko hanttiin. Urokselle etsittiin uusi koti ja mietin mitä yksinäiselle naaraalle tekisin. Minulle se oli kiltti, söi kädestä nätisti ja pyöri lasin tuntumassa kun tulin huoneeseen, mutta kun akvaarioon laitettiin joku suomukas otus se rökitettiin välittömästi. Kaikkea kokeiltiin, etsittiin ongelma tapauksia oskareista,guramiakin kokeiltiin,laikkukirjoahven pärjäsi viikon sovussa ja löytyi repaleisena pinnalla haukkomassa henkeä. Texasin kirjoahven tuotiin kokeilulle, lähti nopeasti sekin. Nöpö nimen alkujaan saanut tyttö oli muuttunut terroristiksi, lopettamistakin ajattelin, mutta aina kun se ui nätisti lasille pörräämään ja söi kiltisti kädestä, sydän suorastaan hitsaantui siihen kiinni. Menin akvaario kauppaan kyselemään oliko mitään terroristejä luovutettavana. Sitten se löytyi. Ilmoitus meni jotakuinkin näin: "Myynnissä intiankirjoahven uros 38cm joka terrorisoi muita, ota nopeasti yhteyttä." No sinne soitettiin kyseltiin ja haettiin. Autossa melki 40 senttinen vonkale loiski 60 litraisessa kuljetus altaassaan ja muistan kuinka pelkäsin Nöpöni puolesta. Otus laskettiin altaaseen läpinäkyvän erottajan taakse ja sitruunani tunsi tilanteen. Se oli rauhallisesti toisella puolella ja varmisti välillä väliseinän olevan vielä paikallaan. Kun sitten viikon päästä väliseinä poistettiin alkoivat riitapukarit ottaa mittaa toisistaan. Ne kuitenkin jättivät tappelut pois ja rauhoittuivat eri päihin allasta. Aamulla ruokin ne ja menin itse syömään. Kun tulin olohuoneeseen tarkistamaan niiden tilaa oli kuin ihme olisi tapahtunut. Sitruunani näykki rauhallisesti survarimönttiä ja intiaani nimen saanut uros söi rauhallisesti salaattiaan sen vieressä. Seuraavat viisi vuotta nämä kaksi elelivät rauhallisesti keskenään ja loikoilivat pohjalla vierekkäin. Sitten inkkarista aika otti ja sitruunani jouti uuteen kotiin muuton edellä.
Tämä oli siis Nöpön elämänkaari,en kuitenkaan mene takuuseen muiden kokeiluista

[AsberGekko]

Eiköhän järkikin jo sano, että sitruunaa ei kannata mennä yhdistelemään minkään muun eläväisen kanssa. Ellei sitikka itse näytä olevansa kykeneväinen yhteiseloon. Näin siis minun mielestäni.

Meilläkin sitruuna akka tappoi pienempänä samankokoisen seeprakirjoahvenen, mutta oli aivan sujut kahden sisaruksensa ja plekojen kanssa. Eipä ole tullut mieleenkään laittaa samaan altaaseen enää minkään sortin muuta eläväistä.
Onneks tuokin otus sietää ukkoaan ja plekoja, vaikka välillä sitä vähän nahistellaankin

[-Alix-]

...ihan yleisesti haluaisin muistuttaa, että kaloilla ei ole uroksia vaan koiraita. Uroksia ovat ainoastaan nisäkkäiden "miehet"

[Azkhaeracan]

Hähää, veitpäs sanat suustani Alix . Toi intiankirjoahvenjuttu oli sen verran mielenkiintoinen, että aloin elätellä toivoa siitä, josko tuo meidänkin pahistypy sopeutuisi joskus tulevaisuudessa jonkinlaiseen seuraan. Tietty sitten vasta, kun olen hommannut sille tämän 600-700 litraisen purkin. Isompaa en kyllä yksinäiselle fisulle raaskisi ostaa. Eikä tuo varmaan tarvikaan, nytkin se mahtuu vielä toistaiseksi ihan hyvin tuohon matopurkkiinsa.
Heh, joku Nandopsis haitiens voisi olla mukava testauskaveri... Tai dovii. Toki tila kasvatettaisiin sitten 1000 litraan.. Onko kukaan muuten koittanut vastaavia yrmyjä sitruunan kanssa? Siis näitä "isoja pahiksia" otetaan nyt laskuun mukaan vaikka P. managuense, motaquense, N. haitiens, jne... Noni, nytloppu se haaveilu.

[Santte]

Hähää, veitpäs sanat suustani Alix . Toi intiankirjoahvenjuttu oli sen verran mielenkiintoinen, että aloin elätellä toivoa siitä, josko tuo meidänkin pahistypy sopeutuisi joskus tulevaisuudessa jonkinlaiseen seuraan. Tietty sitten vasta, kun olen hommannut sille tämän 600-700 litraisen purkin. Isompaa en kyllä yksinäiselle fisulle raaskisi ostaa. Eikä tuo varmaan tarvikaan, nytkin se mahtuu vielä toistaiseksi ihan hyvin tuohon matopurkkiinsa.
Heh, joku Nandopsis haitiens voisi olla mukava testauskaveri... Tai dovii. Toki tila kasvatettaisiin sitten 1000 litraan.. Onko kukaan muuten koittanut vastaavia yrmyjä sitruunan kanssa? Siis näitä "isoja pahiksia" otetaan nyt laskuun mukaan vaikka P. managuense, motaquense, N. haitiens, jne... Noni, nytloppu se haaveilu.

En laittais Missään nimessä haitinkirjoahventa sitruunan kanssa minkään kokoiseen altaaseen... tuo veijari on agressiivinen sanan todellisessa muodossa kuulemma ottaa helposti muiltakin bad ass ahvenilta haltuun tuollaisen 400gallonaisen(eli 1440litraisen) altaan haltuunsa ja eliminoi muut yksi kerallaan... Dovii ja Umbiferum ovat kuulemma kiltimpiä , mutta niillä on kokoa veillä tollaset 20cm-30cm enenmän ja siksi ovat siis niitä "pahimpia" veijareita ja sitruunat ovat kuulemma yli 1000litraisissa altaissa suht rauhallisia saman kokoisten ja territoriaalisuuden omaavien ahvenien kanssa... Tälläisiä tarinoita olen kuullut rapakon takaa... mutta jos aihe kiinostaa niin : www.waterwolves.com , www.monsterfishkeepers.com ja www.cichlidmadness.com sinne siis vaan accountit ja kyselee.

Mutta omiin henk.koht kokemuksiin... Parachromis managuesis(pantterikirjoahven) ja parachromis motaguensis(Jaguaarikirjoahven) eivät minulla ole olleet kovinkaan häijyjä... tosi eivät ole minulla olleet täyteen mittaan asti , mutta tuollaisiksi 20cm-25cm asti ole noita pitänyt... Ainoa Motaguensikseni kuoli kun hyppäsi altaasta ulos , kun olin lomalla... motaguensis on kohtuu hyvä laji kun jää "vain" 25cm-30cm skaalaan , itselläni oli samaan aikaan altaassa Oskari kutupari ja 2kpl texaseja. Managuesiksejä olen pitänyt oskareiden , kultasaumojen , huulikirjoahvenen ja helmiäistonkijoiden kanssa , Hieman jo kookaampi parachromis , joka kasvaa tollaset 30cm-40cm ja luonossa jopa 50cm. Parachromis dovii minulla ei ole kokemuksia , mutta en haluakaan etenkin kun ei ole yli 1500litraista allasta... Naaras kasvaa kuulemma ~40cm ja "äijä" eri lähteiden ja eri tahojen mukaan 50cm-70cm. Parachromis-suvun ahvenethan ovat erikoistuneet syömään pienenpiä ahvenia ja niitä kutsutaan guapote-nimellä ulkomaalaisilla palstoilla.

Nandopsis suvusta minulla on kasvamassa 2kpl Sihtikirjoahvenia Nandopsis grammodes... ovat viellä tollaisia 5cm naperoita , noilla kuulemma kestää kasvaa 2vuotta täyteen mittaan , joten menee jonkin verran enen kuin näkee kuika häyjyjä nämä ovat.

Mutta siis yhteen vetona sitruunan kanssa kannattaa vain laittaa toisia sitruunoja sen mukaan kuinka iso allas , koska helposti käy niin , että sitruuna teillaa nämä kiltit pois ja nuo oikeat tappajat , kuten Haitinkirjoahven , dovii(leopardikirjoahven) ja umbiferum tappavat sitten sitruunan

[Azkhaeracan]

Jep.. Toki pitäisi katsoa sopivan kokoinen akva tähän kokeiluun ja sopivankokoiset kalat. Olisihan sellanen 60 senttinen umbriferum "ehkä" Hampu-neidille vähän liian kova vastus. Unohdin mainita, etten kuitenkaan siis täysikasvuisen hirviön kanssa ajatellut testata. Testaus vain silloin, jollei tuo neitokainen tuosta kesyynny isommassa akvaariossa vähän "löysempien" kamujen kanssa. Toki on aina muistettava ottaa huomioon kenen reviirillä kokeilu tehdään ja miten alueella on suojakaloja.
(Pst. tiedän kyllä, minkä kokoiseksi jaguaarit, pantterit + yms kasvavat. Pantterikoiras voi muuten kasvaa jopa suuremmaksi kuin 50 senttiä.)

Noissa rapakon takana tapahtuneissa kokeiluissa tuntuisi toisinaan vain olevan jotain mätää. Siellähän jopa oskareita monet pitävät "verenhimoisina tappajina, jotka eivät missään tapauksessa sovellu edes lajitoverin seuraksi". Meillä oskuja pidetään persoonallisina, yleensä suhtkoht säyseinä kirjoahvenina useisiin muihin verrattuna(siis yleistys). Siellähän teksasit ja helmikirjoahvenetkin ovat olevinaan hirmuisia petoja. Sen voisi lähinnä suomentaa: väärinymmärrettyjä. Väärä seura, väärän kokoinen purkki. Toki yksilö- ja kantaerotkin vaikuttavat asiaan.

Olettaisin, että jokaisessa isommassa kirjoahvenlajissa on yksilöeroja sen verran, ettei välttämättä voi aina tietää miten fisut lopulta käyttäytyvät. Harvinaisen hyviä esimerkkejä löytyy niin oskareista kuin sitruunoistakin, samaten panttereista. Uskoisin, että näin on myös umbriferusten ja haitilaisten kohdalla.

Jos yhden haitiensis:n perusteella sanotaan, että se pistää lihoiksi kaiken liikkuvan 1440 litraisessa = kaikki haitilaiset ovat tämmöisiä.
Samoin perustein voisin siis sanoa, että kun eräs sitruunakirjoahven X tappaa kaikki muut elävät 580 litraisessa vuorokauden aikana, helmikirjoahvenen, plekon, teksasin ja toisen sitruunan ja estää akvaarion huoltotoimenpiteet täysin hyökkäyksillään, puree omistajan kämmenselästä verisuoneen reijän ja raivospäissään repii ulkosuodattimista tulevat putket irti ja rikkoo lämmittimen = Kaikki sitruunat ovat tämmöisiä?

Siis toki uskon, että haitinkirjoahven on keskimäärin pahiksempi kala kuin sitruuna, mutta onko siitä oikeaa näyttöä amerikkalaisilta kuultujen juttujen lisäksi?


Usein on ilmeisen järjetöntä laittaa kahta(tai kolmea) aggressiivista kalaa samaan akvaarioon, joka ei ole tarpeeksi suuri, jossa ei ole sopivan kokoisia suojakaloja ja sopivaa määrää piiloja sekä reviirinjakajia.

Mielestäni vain sitruunan kanssa sitruuna- systeemi ei ole sinällään joka tapauksessa ihan pätevä. Joillakin kiltimmillä sitruunoilla se saattaa toimia, toislla ei. Ehkä sekopäisen sitruunan kanssa(poikkeuksellisen aggressiivinen?) ei ole järkeä laittaa toista sitruunaa. Itse sanoisin, jos ei meinaa saada kaloja lisääntymään tai tappamaan toisiaan, olisi hyvä laittaa väritykseltään ja käytökseltään mahdollisimman neurtaalin näköinen kala sitruunan silmiin, mutta kuitenkin sellainen, joka osaisi pitää puolensa. Sama homma myös toisinpäin. Veikkaan, että tämä seikka mahdollisti esimerkiksi aiemmin mainitun intiankirjoahvenen ja sitruunan yhteiselon. Tiedä sitten mikä lopulta sopii, näiden kanssa lähinnä säkäpeliä.

[Santte]

Toi juttu tuosta haitin kirjoahvenesta oli suoraan jeff rappsin sähöpostista minulle , kun kysyin että olisiko tuollaisesta sitruunalle seuraa... Pidän itse ainakin häntä luotettavana kaverina kun on yksi maailman suurimmista väli-amerikkalaisten ahventen kauppiaista. Yli 50cm pantteri on harvinainen jo luonnossakin , mutta niin kuin Azkhaeracan sanoit niin potentiaalia tuohon kyllä on.

Tuo yleistys jenkki palstoista on yhtä tökerö kuin oskari esimerkkisi... läninnä nuo yksittäisten pitämät sivut ovat %¤#"#¤&% , mutta nuo isot palstat ovat hyviä , tosin kannattaa kuitenkin kriittinen altaiden kokoon ym...


Mutta joo kyllä myönnän , että tuo sitruuna sitruunan kanssa on myös vähän kyseen alainen jos ei ole tarjota aivan järjettömä isoa allasta... Tässä esimerkki , että jos on tilaa niin kyllä ne menevät keskenään : http://forums.waterwolves.com/index.php ... Midas+tank
Allas on kyllä ruma ja yli kansoitettu , mutta sinällään mielenkiintoinen ja täydellinen näyttö kuinka Jenkki/kanukki on mauton .


Miten niin Umbiferum ei menisi sitruunasi kanssa : http://forums.waterwolves.com/Umbie-t72616.html ...

[Azkhaeracan]

Vai että niin Jeff Rapps sanoi, ihme, että keksitkin kysyä moista! Ihme myöskin, että nykyisin vastaavat maileihin, jotka eivät liity tilaamiseen.

Mites sitten ne amerikkalaiset ihmiset, jotka pitävät yhtä oskaria esim 500 litraisessa ja sanovat, että kaikki niiden tuntemat oskarit ovat hulluja tappajia? Kyseessä ei ollut luonnonmuotoinen osku. Voivathan toki jotkut jalostetutkin oskarit olla tulisia, mutta kotimaisten oskujen perusteella sanoisin, että aika harvat. Miksi amerikan oskut sitten ovat hirmuisia petoja, siis nekin, jotka ovat jopa lähes sopivissa tiloissa? Ja ihan pienestä pitäen.

Umbriferumista: En puhunutkaan täysikasvuisesta tai koiraasta. Entäpä jos tarkoitin n. 20 cm kokoista naarasta? Todennäköisesti tähän heittoon lisäät, että se naaras ei jää 20 senttiseksi, jonka kyllä tiedän. On se kumma kun aina tarttee vähän vääntää.

Veikkaan, että sopivanluontoinen sitruuna saattaisi pärjätä naaras Umbriferumille hyvinkin. Varsinkin keskenkasvuiselle.

Ps. Mitäs pidät World Cichlid Forumista?