Betta albimarginata koiras lymyilee - hautooko (kuva)

[Carmila]

Kannattaisi varmaan ottaa oma häkki uusille pienokaisille. Etulasi vaan täyteen... Itse pelaisin varman päälle noin.
Meidän hautoja on sellaisessa piilossa, että meillä tuskin toiveita on saada haudonnan tuloksia talteen... Ei siis ole kaveria näkynyt. Tosin purkkimme on kyllä sen verran ryteikkö, että ehkä siellä selviää. Eri juttu on se, miten ravinto saadaan pienten naaman eteen, jos ne oleilevat siellä sun täällä, eikä siististi poikasboksissa.
Naaras liehittelee hyvinkin pulleana nyt porukan nuorinta koirasta, mutta koiras ei oikein tajua mistä on kysymys. Toiset kyllä olisivat kiinnostuneita! Tasan ei käy onnenlahjat...

[lasagne]

Mitä tommonen betta albimaginata suunnilleen maksaa? saako kympillä?

[Carmila]

Tukkuhinta taisi olla Marin selvittämänä 175€/pari. Tosin omistani maksoin kyllä vähemmän.
Hinta perustunee lajin harvinaisuuteen ja uhanalaisuuteen luonnossa.

[Carmila]

Nyt hautoja sitten ilmestyi esille, ja sain sen ujutettua poikashäkkiin. Saa nähdä häiriintyikö kaveri siirrosta liikaa, ja tuleekin susi. Nyt alkaisi 12 vrk olla täynnä...

[itaki]

Meilläkin hautoja parina päivänä tehnyt vaelluksia avovesille. Kohta taitaa olla siirron paikka täälläkin. Pitäisi vielä testata saisiko tuon käytössä olevan poikasboksin rajattua mukana tulleella väliseinällä kahteen osaan, jotta edellisestä haudonnasta jäljellejääneet poikaset pysyisivät omalla puolellaan.

Pääsi tapahtumaan myös pikku kömmähdys - elävä artemia loppui pariksi päiväksi ja meinasi tulla jo hätä noiden poikasten ruokinnan suhteen. Kokeeksi ostin pakastettuja pikkuöttiäisiä kahta eri laatua, muttei kelvannut. Ei oikein aikuisillekaan, jotka kyllä elävän ruuan perään pinkasevat hyvinkin nopeasti.

Kuinkahan kauan noita pitää syöttää elävällä artemialla ja mitä sen jälkeen? Saako nuo edes syömään pakastettua ruokaa vai pitääkö hankkia eläviä surviaisentoukkia tms?

[Carmila]

Ainakin yksi vekara nähty! Isä oli päästänyt lapset ulos ilman todistajia kun oltiin vuorokausi reissussa.
Näköjään tuo 2 viikkoa on lähempänä totuutta hautomisessa kuin 12 pv., minkä jostain lähteestä bongasin.

[itaki]

Meillä edellinen koiras taisi putkauttaa poikaset suusta 12-13 päivien aikana. Nykyinen näyttää panttaavan lapsukaisiaan, kun ei ainakaan aamulla vielä näkynyt yhtäkään.
Kovin vain joutuu olemaan pienessä kopperossa muutaman poikasen kanssa, välipohjavirityksetkään eivät oikein ottaneet onnistuakseen kun nuo 4 poikasta karkailivat väärälle puolelle

[-Antti-]

Kun tuo kutemis/hautomis rulianssi on alkanut, niin siinä kohtaa tulee olennaiseksi se koiraan mahdollisuus saada huilia välillä. Koko ajan ei voi hautoa...
Meillä ainakin 15 poikasta porskii edelleen tuosta tuplahaudonnasta.
Veden vaihtoja ei passaa jättää väliin, liian tiheään asuvat poikaset ja/tai vanha vesi -> oodinium.

Antti

[Carmila]

Tuli kieltämättä mieleen tuo lepoasia, kun meillä naaras kyttäili hautonutta koirasta poikashäkin ulkopuolella. Yksi muista koiraista on ilmeisesti myös hautomassa, koska ei surviaisköntillä ole näkynyt.
Lapsia on muuten ainakin neljä.

[itaki]

Kuulumisia täältä:
Neljä vanhemmasta poikueesta olevaa ovat jo melkoisia syömäreitä, varsinkin isoin niistä. Lisäksi poikasboksissa lymyilee viitisentoista pikkuista, jotka ovat jo jonkin verran alkaneet metsästelemään artemiaa myös pohjan tuntumassa.

Näyttäisi siltä, että aamuisten havaintojen mukaan saattaisi olla tulossa taas lisää pikuisia; sen verran tiiviisti pörhentelivät koiras ja naaras toisilleen. Molemmilla hyvin tummat ja kauniit väritykset, naaraan pystyraidoitus oli niin vahva, että kala näytti "katkeavan" keskeltä Harmi etten itse ole taaskaan näkemässä mitä tapahtuu!
Täytyy ilmeisesti nyt tosissaan koettaa saada 30L poikasallas valmiiksi...

Mitähän noille neljälle isommalle poikaselle kannattaisi tarjota ruuaksi artemian lisäksi? Alkavat olla sen verta suursyömäreitä etteivät enää kauaa pelkällä artemialla varmaan pärjää. Pakastettuja pikkuöttiäisiä muutamaakin eri lajia sekä surviaista olen koettanut muutamaan otteseen tarjota, muttei kelpaa ilmeisesti koska ruoka ei liiku...
Miten nämä saisi totuteltua muuhunkin ruokaan?

Edit illalla:
Eli meillä haudotaan taas, oikeassa olin

[Carmila]

Meillä kanssa yksi "pulloposki" päätyi tänään poikashäkkiin. Saa nähdä pullauttaako pojat ulos ennen kun ensi viikolla lähdetään reissuun.
Lastenhoitajaparka, saa kasvatella artemiaa (myös töyhdöillä lapsia...) illat pitkät sen lisäksi, että pitää järjestyksessä "apinalauman"...

Lienee niin, että ne poikaset pakostikin oppivat muulle ruoalle, kun artemia ei enää riitä. Tuskin luonto on niitä suunnitellut nälkään kuolemaan, luulen minä. (Paino sanalla luulen...)
Jos surviaista pilkkoisi sopivasti, niin voisi aluksi vahingossa mennäkin?

[itaki]

Lienee niin, että ne poikaset pakostikin oppivat muulle ruoalle, kun artemia ei enää riitä. Tuskin luonto on niitä suunnitellut nälkään kuolemaan, luulen minä. (Paino sanalla luulen...)
Jos surviaista pilkkoisi sopivasti, niin voisi aluksi vahingossa mennäkin?

OT: Kääpiöpallokalojen omistajana voinen hiukan sarkastisesti todeta, että välillä tuntuu luonnon suunnitelmat menneen aika vinksalleen niiden kanssa, mikään muu kuin punainen survari ei kelpaa Tätä lausahdusta ei sitten kannata ottaa kvin tosissaan...

Mutta siis.. eilen koetin tarjota poikasille pakastettuja pikkuöttiäisiä. Muutama pienimmistä taisi puolivahingossa napata pohjalle vajoavan öttiäisen. Kiinnostus lopahti kun ruoka vajoi pohjaan eikä liikkunut enää. Voisi toki koettaa ostaa elävää surviaista pussin ja kokeilla sillä. Tosin pahoin pelkään, että aikuiset naaraat innostuisivat siitä entisestään ja tuuppaavat munat suuhun myös nuorimmaiselle koiraalle

[itaki]

Vastaan (taas) itse itselleni. Tänään todistetusti isoin poikanen popsi ensimmäisen pakastematosensa Elävää surviaista olen koettanut metsästää, mutta toistaiseksi tullut vastaan vain "ei oota".
Poikaset kasvavat ihan silmissä, toivottavasti madot alkavat pian maistua muillekin

[Jorg]

Niinpa noiden lienee tapana jarjestya!

Meilla on hautoja nr.2 paastanyt pojat suustaan, lapset kertoivat, etta niita olisi viisi. Itse ollaan taalla kaukomailla, niin ei voida kuin jannitella. Yksi kiekko, lauman pomo, on heittanyt henkensa, muita lomahoitovaurioita ei ole ilmennyt. Lastenkaitsijalla ei siis ole mitaan kasitysta kalaelamasta. Lapset vaittivat myos etta uusi hautoja taas bongattuna albimarginatarintamalla.

Ai meko muka akvawebista riippuvaisia...

Terveisia palmun alta toivottavat Carmila ja mies

[Carmila]

Nyt on muuten todistettu, että albimarginata syö mitä vain kun nälkä on.

Meidän lastenhoitaja oli kipannut artemia"koneen" suolavesineen päivineen siihen n. 50-l:n poikaspurkkiin, jossa vettä on ehkä 2/3. Sitten oli vaan asentanut takaisin - ilman suolavettä, vaikka olin selittävinäni tarkasti kuinka artemia kehittyy.
Munia oli mätetty huolella lokeroon joka päivä, ja eilen kotiutuessamme akvan pohja oli artemian munien peitossa, siis niitä oli läjäpäin! Emme uskaltaneet kysyä koska tämä kippaus on tapahtunut, ja oliko artemiaa annosteltu kenties teelusikalla tms., mutta ainakin 2 albimarginatalasta on bongattu elossa.
Samassa purkissa olleet töyhtökääpiöahvenvauvat olivat kaksinkertaistaneet kokonsa, olivat sellaisia "pallokaloja". Suodatin oli ihan tukossa - kasvimössöä täynnä äkillisten murtovesiolosuhteiden vuoksi? Mutta siellä ne siis sätkyttivät. Tehtiin siivousoperaatio, ja uuden hautojan uudet albipojat (kymmenkunta) joukon jatkoksi. Nyt hiukan tuo töyhtöjen kasvuvauhti hirvittää, saavatkohan kohta arvokasta ruokaa...

Kiekkoaltaassa mätäni ruoka pohjalla ja jotkut kiekot pinnassa ilmaa haukkomassa, joten ihan hyvä että vaihdettiin parin viikon reissu viikon reissuun...

Ei pidä kuitenkaan valittaa, harvalla kuitenkaan on ystäviä, jotka ryhtyvät loman ajaksi keinoemoksi neljälle lapselle ja eläintarhalle. Pakko oli kuitenkin johonkin purkautua...

[fisuli]

Kyllä minä ainakin vaatisin "hoitajan" vastuuseen moisesta käytöksestä. Mitä siitä tulisi jos esim. maatalouslomittaja jättäisi navetallisen elikoita viikoksi oman onnensa nojaan? Aivan varmasti joutuisi vastuuseen ja korvauksiin ja menettäisi työpaikkansa. Suututtaa tuollaiset ihmiset. Hyvä sentään ettei kaikki kalat menneet.

[Carmila]

Aina voi kuitenkin antaa ohjeet paremmin, joten on sitä peiliinkin katsottava.
Ei kuitenkaan voi tietää tutustakaan ihmisestä paljonko ohjeista menee ohi. Ruokintaohjeet oli paperilla, mutta seuraavalla kerralla on ehkä syytä annostella annokset valmiiksi, koska ihmisillä on aika eri käsityksiä "hyppysellisestä" jne. Samoin ei pidä olettaa, että esim. kuolleen kalan poistaminen on itsestäänselvää.

[memma]

Mitä siitä tulisi jos esim. maatalouslomittaja jättäisi navetallisen elikoita viikoksi oman onnensa nojaan?

Akvaariokalojen lomahoidossa ero vaan yleensä on se, että heitteillejätön sijasta eläimiä ruokitaan helposti ihan liikaa. Eikä ymmärretä, miten esim. syömättä jäänyt ruoka vaikuttaa kalojen elinympäristöön. Monille ihmisille kun eläimen hyvä hoito on pääasiassa sama asia kuin reipas ruokkiminen. Itse en voi antaa koiraa vanhemmilleni hoitoon kuin maksimissaan kahdeksi viikoksi kerrallaan, koska syöttävät sen muuten, ohjeista huolimatta, ihan palloksi. Ja koiralle on annettu sitten vaan kinkkua ja makkaraa yms. kun "se ei muuta suostunut syömään" Onneksi akvaariolomahoitajallani on itselläänkin akvaarioita, joten voin luottaa hänen harkintakykyynsä. No, onhan vanhemmillani kyllä itselläänkin koira (vähemmän ahne vaan kuin omani).

[itaki]

Kurjaa tuollaiset vastoinkäymiset... OT:na mainittakoon Itsenäisyyspäivän ulkosuodatinruljanssi kun vanhempani olivat unohtaneet laittaa oman akvaarionsa ulkosuodattimen töpselin takaisin seinään. Päätin huuhtaista koko pöntön ettei katastrofia pääsisi tapahtumaan, mutta siitä meinasikin seurata toinen; hanojen lukitus ei toiminutkaan ja irroittaessa oli tapahtua tulva. Näin jo sieluni silmin kuinka lappoefektin vaikutuksesta parketille pulppuaa akvaariollinen vettä... Onneksi huomasin tämän ajoissa ja vahingoilta vältyttiin.
Näitä valitettavasti sattuu vaikka kuinka koettaisi välillä varautua. Minulla onneksi ainoa mitä tuohon tuhlaantui oli ylimääräinen aika ja kärsivällisyys

Ja itse aiheeseen:
Meillä samassa poikasboksissa on tällä hetkellä kolmesta eri haudonnasta poikasia Isoimmat neljä alkavat olemaan jo sen kokoisia, että tarvitsevat väljemmät vedet. Ovat oppineet kivasti jo surviaistakin syömään, niitä tungetaan suuhun niin iso mato kerallaan kuin suinkin vain mahtuu
Hautoneen koiraan olin ajatellut pitää pari päivää lihotuskuurilla boksissa, jotta saisi edes mahansa täyteen. Parit ateriat nautti kunnes ilmeisesti tuli toisiin aatoksiin; mennessäni ruokkimaan poikasia olikin koiras itse hypännyt boksista akvaarion puolelle! Onni onnettomuudessa, että oli onnistunut tähtäämään hyppynsä, eikä päätynyt esim lattialle...

[Carmila]

Meillä taas uusi poikue, ja suoaltaasta löytyi haahuilemasta suurehko albimarginata, joten lienee hautoja jossain välissä mennyt ihan ohi havaitsemisen. Millähän lienee siellä elänyt ja kasvanut.
Eilen kun poistettiin isä poikashäkistä, oli juhlaa, kun kaikki neljä koirasta olivat yht'aikaa syömässä.
Antti oli ehdottoman oikeassa tässä koiras-naaras -suhdeluvussa. Koiraita voisi olla tuollaiselle viriilille rouvalle pari enemmänkin mielestäni.

[itaki]

Tänään onnistuin näkemään itse tapahtuman! Haudotaan siis taas.... Sain napattua muutamia huonoja kuvia, valitettavasti näissä ei kuitenkaan näy sitä kuinka naaras sylkäisee munan suustaan ja koiras pyydystää sen mitä pikimmiten suuhunsa. Naaras näyttää salamavalossa aivan grillatulta, aivankun olisi katkeamaisillaan. Mielenkiintoista tuijoteltavaa.
Toisen altaan perustaminen alkaa tosiaankin olla ajankohtaista.

Isoin poikasista uiskentelee nyt myös aikuisten parissa. Milloinkohan näistä mahtaa alkaa tunnistamaan sukupuolen, vai onko nuo kaikki isommat naaraita...

Muutama kuva, koetan laittaa myöhemmin lisää:
poikanen
kutupuuhissa1
kutupuuhissa2
kutupuuhissa3
kutupuuhissa4

[itaki]

Jatkan yksinkeskusteluani... Neljästä isommasta poikasesta, jotka jo uiskentelevat aikuisten seassa näyttäisi kaksi olevan koiraita, yksi naaras ja yksi "eivielä tietoa". Poikasboksissa odottaa edelleen noin 15 kasvuaan ja jossain vaiheessa todennäköisesti uusia koteja

Onnistuin kuvaamaan huonolla kameralla kututapahtumaa, mutta munat vilahtivat aina laukaisuajan ohitse. Videopätkänkin sain tallennettua, mutta näemmä pakkaantuu todella rumaksi ja skaalaantuu liian isoksi tallentaessa sitä tuonne sivulle. Tuskin siis iloa kellekään... (ellei katso muutaman metrin päästä jolloin rakeet hiukan silottuvat)

http://pets.webshots.com/video/3072270920070386411
ehkä luovutan tämän kuvaamisen niille, jolla on parempi kalusto.

[-Antti-]

Varsinkin eka kuva oli hieno, hyvin olivat kalat kietoutuneena toisiinsa. Kieltämättä vähän palikkaisessa videossa koiras yrittää saada munia naaraan suusta itselleen haudontaan. Mulla on jotain videota kanssa. Siinä näkyy tuo kietoutuminen ja munien kulku naaraalta koiraan suuhun. Mutta kun nauhat on hujan hajan ja pitäisi editoida...

Antti

[Carmila]

Jatketaanpa tähän vanhaan ketjuun.

Meidän albimarginatat tipahtivat aikoinaan salaperäisesti parin viikon aikana, samoin kuin monet muutkin kyseisen altaan asukit. Otti sen verran pattiin silloin, että eipä tullut heti mieleen yrittää hankkia lisää noita kalasia. N. 1½ vuotta sainkin sitten "metsästää" uusia, ja nyt pari viikkoa sitten onnistuin saamaan uuden pariskunnan. Tukkulistoilla noita on ajoittain ollut, mutta Suomeen asti niitä ei ole aiemmin riittänyt tulevaksi. Eivät siis ole "suomalaista kantaamme". Elelevät nyt 125l:n altaassa helmiseeprakalojen kanssa. Naaras oli tullessaan aika huonokuntoisen näköinen, joten en uskonut, että ihan heti mitään lisääntymisasioita tapahtuisi, jos edes henkiin jäisi, mutta...
Ovat syöneet surviaista omaan rauhalliseen tyyliinsä. Kuivaruoka ei vielä ainakaan "tipahda". Piilottelu on ollut heille kovasti mieluista puuhaa, on saanut oikein etsiä, että ovatko vielä elävien kirjoissa. Ketapangia ja turvetta on annosteltu anteliaasti altaaseen.

Tänään kalat kuitenkin olivat helposti nähtävissä, ja yllätys - kutupuuhia virittelemässä. Herra tökki rouvan mahaa ja kovasti "tanssittiin" toisiinsa kietoutuneina. Muutaman tunnin kuluttua naaras jo muni. Koiras ei jostain syystä ymmärrä kuitenkaan poimia "ryynejä" suuhunsa. Lienee siis ensikertalainen. Saapas nähdä miten tilanne kehittyy.

Hankaluutena pariskunnan pitämisessä on tuo eristämiskysymys. Se, ettei naaras tapa koirasta nälkään pitämällä sitä jatkuvasti "tiineenä". Eli jos jollakulla on vielä albimarginatoja (koiraita), niin täällä olisi tarvetta, jottei tarvitsisi stressata kaloja eristämisillä. Saisi tyttö tekemistä haudontojen ajaksi. Hyvä määrä on 1:5. Naaraatkin kyllä kelpaavat, jotta geenipohja ei yksipuolistu, jos koiraita ei kenelläkään ole.

...Miten niin innoissaan...!!

[Carmila]

Tämän ketjun ominaisuus tuntuu olevan tämä yksinpuhelu, joten ei kun perinnettä jatkamaan...

Toissa iltana katselin, että koirasta ei syöminen kiinnosta. Huomasin, että poitsulla on kohtalaisen pullistunut suuvärkki, ja oikeassa olin arveluineni, kun tänään näin koiraan paremmasta kulmasta: Nyt meillä ollaan sitten ryhdytty hautomaan. Ennen joulua on vielä siis h-hetki odotettavissa, jos mikään ei mene pieleen. Paras joululahja olisi se!