Uijuih, rihmispoika alkaa näyttää aika heikolta. Sen simmut on niin pullistuneet, että pelottaa, milloin ne putoaa pois tai jotain. Se ei ole käyttäytynyt muuten oudosti, paitsi juuri hetki sitten se alkoi vierailla pinnassa jatkuvasti. Kannattaako tuota vielä katsella, vai onko nyt aika lopettaa raukka?
Olen aiemmin lopettanut pari pientä kirsikkabarbia kiehuvan kuumalla vedellä, mutta täysikasvuinen kääpiörihmis taitaa olla liian iso tuolla tavalla lopetettavaksi?
Pitäisikö rihmis nyt lopettaa? Paras keino?
Valvoja: Moderaattorit
Alueen säännöt
Ennen kuin esität kysymyksesi, huolehdi, että ainakin osa seuraavista tiedoista ovat viestissäsi:
Ilmoittamalla ainakin osan em. tiedoista heti ensimäisessä viestissä, varmistat että muilla on helppo työ vastata viestiin ja näin ratkaista mahdolliset ongelmat. Kiitos!
Ennen kuin esität kysymyksesi, huolehdi, että ainakin osa seuraavista tiedoista ovat viestissäsi:
- akvaarion tilavuus ja mitat
- Valaistus (millaiset putket, esim. 58W Philips 86)
- Suodatus (suodattimien merkit ja mallit)
- Akvaarion hoito (vedenvaihdot, ruokinta, kasvilannoiteet yms.)
- Akvaarion asukit (kalat + muut eliöt)
- Vesiarvot (pH, GH, KH, NO2-, NO3-, lämpötila)
- Mikä on ongelma ja miten se esiintyy? Täysi kertomus kalan/kasvien oireista
- Milloin huomasit ongelman, onko jatkunut jo kauan? Onko ollut jotain muita ongelmia?
Ilmoittamalla ainakin osan em. tiedoista heti ensimäisessä viestissä, varmistat että muilla on helppo työ vastata viestiin ja näin ratkaista mahdolliset ongelmat. Kiitos!
En suosittele kiehuvaan veteen vähänkään isommille kaloille. Itse olen aikoinaan yrittänyt kiekonpoikasen tappaa kiehuvalla vedellä ja näky ei todellakaan ollut kaunis. En yritä enää yhdellekään kalalle...
Sulla ei kyllä ole ollut kovinkaan hyvä onni akvaariosi kanssa. Pistätkö altaastasi vielä kertauksen vuoksi kaikki tieto mitä vaan mieleen tulee, jos vaikka joku sattus löytämään jonkin syyn tms. sairauksiin...
__________________
Luuletko tietäväsi vai tiedätkö luulevasi
Sulla ei kyllä ole ollut kovinkaan hyvä onni akvaariosi kanssa. Pistätkö altaastasi vielä kertauksen vuoksi kaikki tieto mitä vaan mieleen tulee, jos vaikka joku sattus löytämään jonkin syyn tms. sairauksiin...
__________________
Luuletko tietäväsi vai tiedätkö luulevasi
Nonnii...
Karbonaattikovuutta ja ph:ta tajusin mitata vasta muutama viikko sitten, kun muutamalla kalalla alkoi näkyä lievää huonovointisuutta. KH oli vain 1,5 ja pH 7.4. Tällöin akvakaupan setä neuvoi lisäämään mineraalijauhetta veteen KH:n nostamiseksi. Sitten aloin lisätä vielä turveuutetta pH:n laskemiseksi, ja vasta nyt se on hieman laskenut.
Aloittelin akvaarionpidon muistaakseni tämän vuoden tammi-helmikuussa. Ostin käytetyn 75-litraisen Eheim 2008 -suodattimella ja loisteputkivalaisimella. Silloin sain akvaani kuuden kirsikkabarbin parven ja yhden pikkuisen partamonnin. Sitten hankin tuon kääpiörihmapojan melko pian alun jälkeen. Alussa oli jonkin verran nitriitti- ja nitraattiongelmia, mutta kalat selvisivät niistä.
Kääpiörihmapojalle otin tyttöystävän, jonka se pian ajoi hengiltä, niinkuin pari seuraavaakin tapausta - näin ajattelin, joskin nyt alan olla sitä mieltä, että nuo tyttörihmat olivat alunperinkin heikkoja. Tuo nyt elossa oleva tyttörihmis on nimittäinen aivan erilainen kuin ne toiset, ne toiset menivät pakoon ja lymyilivät, kun taas tämä, nyt yksinäinen tyttö, on reipas ja utelias, se menee usein tunnustelemaan rihmoillaan muita kaloja, eikä pelännyt ollenkaan poikarihmistä. Hiilidioksidilevitin tuli laitettua myös, kun akvakaupan mittausten mukaan hiilidioksidia oli liian vähän.
Syksyllä otin perhoskirjoahvenparin, joista nyt kuollut tyttö oli alusta asti arka ja lymyilevä. Niinpä otin vasta tuon uuden tytön, joka alkoi heti poika-ahvenen pariksi.
Kirsikkabarbien kohdalla kävi katoa kesällä, liekö veden liiallinen lämpeäminen syynä. Yksi löytyi myös kuivuneena lattialta. Jäljelle jäi vain kaksi poikaa, joille nyt otin kolme tyttöä kaveriksi.
Nyt meinaa mennä laverteluksi... tiiviimpänä tiedot ovat tosiaan profiilissani harrastusten kohdalla.
Tällä hetkellä akvassani on vain pirteitä kaloja ja rihmistyttö pukertaa jo ihan tavallisia pökäleitä, ahvenet vielä rihmamaista.
Karbonaattikovuutta ja ph:ta tajusin mitata vasta muutama viikko sitten, kun muutamalla kalalla alkoi näkyä lievää huonovointisuutta. KH oli vain 1,5 ja pH 7.4. Tällöin akvakaupan setä neuvoi lisäämään mineraalijauhetta veteen KH:n nostamiseksi. Sitten aloin lisätä vielä turveuutetta pH:n laskemiseksi, ja vasta nyt se on hieman laskenut.
Aloittelin akvaarionpidon muistaakseni tämän vuoden tammi-helmikuussa. Ostin käytetyn 75-litraisen Eheim 2008 -suodattimella ja loisteputkivalaisimella. Silloin sain akvaani kuuden kirsikkabarbin parven ja yhden pikkuisen partamonnin. Sitten hankin tuon kääpiörihmapojan melko pian alun jälkeen. Alussa oli jonkin verran nitriitti- ja nitraattiongelmia, mutta kalat selvisivät niistä.
Kääpiörihmapojalle otin tyttöystävän, jonka se pian ajoi hengiltä, niinkuin pari seuraavaakin tapausta - näin ajattelin, joskin nyt alan olla sitä mieltä, että nuo tyttörihmat olivat alunperinkin heikkoja. Tuo nyt elossa oleva tyttörihmis on nimittäinen aivan erilainen kuin ne toiset, ne toiset menivät pakoon ja lymyilivät, kun taas tämä, nyt yksinäinen tyttö, on reipas ja utelias, se menee usein tunnustelemaan rihmoillaan muita kaloja, eikä pelännyt ollenkaan poikarihmistä. Hiilidioksidilevitin tuli laitettua myös, kun akvakaupan mittausten mukaan hiilidioksidia oli liian vähän.
Syksyllä otin perhoskirjoahvenparin, joista nyt kuollut tyttö oli alusta asti arka ja lymyilevä. Niinpä otin vasta tuon uuden tytön, joka alkoi heti poika-ahvenen pariksi.
Kirsikkabarbien kohdalla kävi katoa kesällä, liekö veden liiallinen lämpeäminen syynä. Yksi löytyi myös kuivuneena lattialta. Jäljelle jäi vain kaksi poikaa, joille nyt otin kolme tyttöä kaveriksi.
Nyt meinaa mennä laverteluksi... tiiviimpänä tiedot ovat tosiaan profiilissani harrastusten kohdalla.
Tällä hetkellä akvassani on vain pirteitä kaloja ja rihmistyttö pukertaa jo ihan tavallisia pökäleitä, ahvenet vielä rihmamaista.
Eipä tuossa nyt mitään "vikaa" vieläkään löydy...
Perhosille varmaan kannattaa sitä flubenolia yrittää syöttää, että loiset lähtis.
Ainut, että kH:a on melkein mahdoton saada nousemaan ettei pH:kin nousisi samalla. Eli minusta sitä tuskin kannattaa edes yrittää nostaa. Sekin vois jo auttaa pitämään pH alempana.
Toinen, että vedenvaihtoja voisi tehdä hieman vähemmän, eli noin 1/3 viikko. Tuokin voi auttaa pH:n tiputukseen/pitämään se alempana.
__________________
Luuletko tietäväsi vai tiedätkö luulevasi
Perhosille varmaan kannattaa sitä flubenolia yrittää syöttää, että loiset lähtis.
Ainut, että kH:a on melkein mahdoton saada nousemaan ettei pH:kin nousisi samalla. Eli minusta sitä tuskin kannattaa edes yrittää nostaa. Sekin vois jo auttaa pitämään pH alempana.
Toinen, että vedenvaihtoja voisi tehdä hieman vähemmän, eli noin 1/3 viikko. Tuokin voi auttaa pH:n tiputukseen/pitämään se alempana.
__________________
Luuletko tietäväsi vai tiedätkö luulevasi
-
jarvij
- Elite Senior Member
- Viestit: 15316
- Liittynyt: 16:24, 05.11.2001
- Akvaarioseurat: HAS, Ciklidistit,
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Helsinki/HAS/Ciklidistit/TAS
- Viesti:
Jaaha!
Tässä se noissa sfnet-nyyseissä kaipaamani lähdeviite onkin:
quote:
Nonnii...
Karbonaattikovuutta ja ph:ta tajusin mitata vasta muutama viikko sitten, kun muutamalla kalalla alkoi näkyä lievää huonovointisuutta. KH oli vain 1,5 ja pH 7.4. Tällöin akvakaupan setä neuvoi lisäämään mineraalijauhetta veteen KH:n nostamiseksi. Sitten aloin lisätä vielä turveuutetta pH:n laskemiseksi, ja vasta nyt se on hieman laskenut.
"akvakaupan setä".
Älkää hyvät ihmiset sokeasti luottako akvaariokaupan setiin (ja täteihin), vaan ottakaa asioista ihan oikeasti selvää. Netissäkin on kaikenlaista tietoa: oikeaa, väärää ja huuhaata.
Katsokaa perustelut ja/tai lähdeviitteet.
Ja asiaan.
Karbonaattikovuus 1,5 dH on erittäin hyvä pehmeään, happamaan veteen
kunhan siihen lisätään sopivasti hiilidioksidia.
Sen lisääminen ei todellakaan monta markkaa maksa:
http://www.saunalahti.fi/~jarvij1/suomi ... ivalla.htm
Ehkä pari vesiarvoa Amazonilta ("valkea vesi"):
KH 0,2-0,4 dH-astetta
GH 0,6-1,2 dH-astetta
pH 6,5-6,9
Lähde:
R. Geisler: Wasserkunde für die aquaristische Praxis (1964)
Alfred Kernen Verlag.
Juu on se vanha teos, mutta niin on Amazonaskin.
Ja minä puhun, luen ja kirjoitan sujuvasti suomea, ruotsia ja saksaa.
Akvaarion Oscari No:29
Tässä se noissa sfnet-nyyseissä kaipaamani lähdeviite onkin:
quote:
Nonnii...
Karbonaattikovuutta ja ph:ta tajusin mitata vasta muutama viikko sitten, kun muutamalla kalalla alkoi näkyä lievää huonovointisuutta. KH oli vain 1,5 ja pH 7.4. Tällöin akvakaupan setä neuvoi lisäämään mineraalijauhetta veteen KH:n nostamiseksi. Sitten aloin lisätä vielä turveuutetta pH:n laskemiseksi, ja vasta nyt se on hieman laskenut.
"akvakaupan setä".
Älkää hyvät ihmiset sokeasti luottako akvaariokaupan setiin (ja täteihin), vaan ottakaa asioista ihan oikeasti selvää. Netissäkin on kaikenlaista tietoa: oikeaa, väärää ja huuhaata.
Katsokaa perustelut ja/tai lähdeviitteet.
Ja asiaan.
Karbonaattikovuus 1,5 dH on erittäin hyvä pehmeään, happamaan veteen
kunhan siihen lisätään sopivasti hiilidioksidia.
Sen lisääminen ei todellakaan monta markkaa maksa:
http://www.saunalahti.fi/~jarvij1/suomi ... ivalla.htm
Ehkä pari vesiarvoa Amazonilta ("valkea vesi"):
KH 0,2-0,4 dH-astetta
GH 0,6-1,2 dH-astetta
pH 6,5-6,9
Lähde:
R. Geisler: Wasserkunde für die aquaristische Praxis (1964)
Alfred Kernen Verlag.
Juu on se vanha teos, mutta niin on Amazonaskin.
Ja minä puhun, luen ja kirjoitan sujuvasti suomea, ruotsia ja saksaa.
Akvaarion Oscari No:29
quote:
Ehkä pari vesiarvoa Amazonilta ("valkea vesi"):
KH 0,2-0,4 dH-astetta
GH 0,6-1,2 dH-astetta
pH 6,5-6,9
Lähde:
R. Geisler: Wasserkunde für die aquaristische Praxis (1964)
Alfred Kernen Verlag.
Juu on se vanha teos, mutta niin on Amazonaskin.
Ja minä puhun, luen ja kirjoitan sujuvasti suomea, ruotsia ja saksaa.
Mutta niin on akvaariokalatkin soputuneet vuosikymmeniä akvaariossa kasvaneina erillaisiin vesiarvoihin kuin luonnon villit kalat ovat evoluution myötä sopeutuneen luonnon muovaamiin vesiarvoihin ja vesistöihin. Ei voi puhua 1/1 vesiarvoista ja niiden sopivuudesta luonnostatuoduilla kaloilla ja vuosikymmeniä akvaariossa kasvaneilla kaloilla vaikka laji kaloilla olisikin täysin sama. Vaikkakin luonnonvedet antavat viitteitä kyseisen kalan "oikeista" vesiarvoista olen huomannut itse kiekkokaloja kasvattaessani että jos viljeltyjä kiekkokaloja yrittää sopeuttaa Amazonasin vesiarvoihin tulee ongelmia varmasti. Sopeutuminen luonnossa kaloilla omaan ympäristöönsä ja vesiinsä on kestänyt parhaimmissa tapauksissa vuosisatoja/vuosituhansia.
-------------------------
Vihaisena laske neljään; hyvin vihaisena kiroa.
Ehkä pari vesiarvoa Amazonilta ("valkea vesi"):
KH 0,2-0,4 dH-astetta
GH 0,6-1,2 dH-astetta
pH 6,5-6,9
Lähde:
R. Geisler: Wasserkunde für die aquaristische Praxis (1964)
Alfred Kernen Verlag.
Juu on se vanha teos, mutta niin on Amazonaskin.
Ja minä puhun, luen ja kirjoitan sujuvasti suomea, ruotsia ja saksaa.
Mutta niin on akvaariokalatkin soputuneet vuosikymmeniä akvaariossa kasvaneina erillaisiin vesiarvoihin kuin luonnon villit kalat ovat evoluution myötä sopeutuneen luonnon muovaamiin vesiarvoihin ja vesistöihin. Ei voi puhua 1/1 vesiarvoista ja niiden sopivuudesta luonnostatuoduilla kaloilla ja vuosikymmeniä akvaariossa kasvaneilla kaloilla vaikka laji kaloilla olisikin täysin sama. Vaikkakin luonnonvedet antavat viitteitä kyseisen kalan "oikeista" vesiarvoista olen huomannut itse kiekkokaloja kasvattaessani että jos viljeltyjä kiekkokaloja yrittää sopeuttaa Amazonasin vesiarvoihin tulee ongelmia varmasti. Sopeutuminen luonnossa kaloilla omaan ympäristöönsä ja vesiinsä on kestänyt parhaimmissa tapauksissa vuosisatoja/vuosituhansia.
-------------------------
Vihaisena laske neljään; hyvin vihaisena kiroa.
-
jarvij
- Elite Senior Member
- Viestit: 15316
- Liittynyt: 16:24, 05.11.2001
- Akvaarioseurat: HAS, Ciklidistit,
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Helsinki/HAS/Ciklidistit/TAS
- Viesti:
quote:
Mutta niin on akvaariokalatkin soputuneet vuosikymmeniä akvaariossa kasvaneina erillaisiin vesiarvoihin kuin luonnon villit kalat ovat evoluution myötä sopeutuneen luonnon muovaamiin vesiarvoihin ja vesistöihin. Ei voi puhua 1/1 vesiarvoista ja niiden sopivuudesta luonnostatuoduilla kaloilla ja vuosikymmeniä akvaariossa kasvaneilla kaloilla vaikka laji kaloilla olisikin täysin sama. Vaikkakin luonnonvedet antavat viitteitä kyseisen kalan "oikeista" vesiarvoista olen huomannut itse kiekkokaloja kasvattaessani että jos viljeltyjä kiekkokaloja yrittää sopeuttaa Amazonasin vesiarvoihin tulee ongelmia varmasti. Sopeutuminen luonnossa kaloilla omaan ympäristöönsä ja vesiinsä on kestänyt parhaimmissa tapauksissa vuosisatoja/vuosituhansia.
Minä en nyt enkä jatkossakaa ota mitään kantaa "peukaloituihin kiekkoihin" ts. niiden perimän ja ongelmat jätän täysin omaan arvoonsa.
Muiden "ei peukaloitujen" kalojen sopeutumisen osalta:
Ne ovat vuosisatojen, -tuhansien, -miljoonien aikana kehittyneet (kukin laji, rotu, värimuunnos) elämään siinä vedessä, missä ne ovat eläneet.
Vuosikymmenien aikana akvaarioissa on ollut mitä erilaisimpia olosuhteita, joihin kalat ovat joutuneet sopeutumaan. Jotkut lajit kestävät sopeutumisen hyvin, jotkut vähemmän hyvin ja jotkut (herkimmät) eivät lainkaan. Mitään kehittymistä mihinkään suuntaan ei
siis ole sanottavasti ehtinyt tapahtua, vaan enemmän tai vähemmän rasittavaa sopeutumista.
Pienissä allikoissa ja suljetuissa vesissä ympäristön olosuhteet muuttuvat jatkuvati tietyissa rajoissa, ja siihen niissä elävä kalat ovat kehittyneet sopeutumaan vrt. monet killit. Suurissa järvissä ja muissa isoissa vesistöissä olosuhteet ovat varsin vakaita.
Esimerkki: monissa Suomen järvissä on ollut arvokaloja, mutta kun nämä vesistöt vuosikymmenien kuluessa pikkuhilaa rehevöityivät niin
arvokalatpa eivät sopeutuneetkaan ja vesistön valtasivat "roskakalat".
No tilanne on onneksi -kiitos vesiensuojelun- pikkuhiljaa paranemassa, mitä taas monet "roskakalat" eivät kestä.
Tästä saavat muut jatkaa...
Akvaarion Oscari No:29
Mutta niin on akvaariokalatkin soputuneet vuosikymmeniä akvaariossa kasvaneina erillaisiin vesiarvoihin kuin luonnon villit kalat ovat evoluution myötä sopeutuneen luonnon muovaamiin vesiarvoihin ja vesistöihin. Ei voi puhua 1/1 vesiarvoista ja niiden sopivuudesta luonnostatuoduilla kaloilla ja vuosikymmeniä akvaariossa kasvaneilla kaloilla vaikka laji kaloilla olisikin täysin sama. Vaikkakin luonnonvedet antavat viitteitä kyseisen kalan "oikeista" vesiarvoista olen huomannut itse kiekkokaloja kasvattaessani että jos viljeltyjä kiekkokaloja yrittää sopeuttaa Amazonasin vesiarvoihin tulee ongelmia varmasti. Sopeutuminen luonnossa kaloilla omaan ympäristöönsä ja vesiinsä on kestänyt parhaimmissa tapauksissa vuosisatoja/vuosituhansia.
Minä en nyt enkä jatkossakaa ota mitään kantaa "peukaloituihin kiekkoihin" ts. niiden perimän ja ongelmat jätän täysin omaan arvoonsa.
Muiden "ei peukaloitujen" kalojen sopeutumisen osalta:
Ne ovat vuosisatojen, -tuhansien, -miljoonien aikana kehittyneet (kukin laji, rotu, värimuunnos) elämään siinä vedessä, missä ne ovat eläneet.
Vuosikymmenien aikana akvaarioissa on ollut mitä erilaisimpia olosuhteita, joihin kalat ovat joutuneet sopeutumaan. Jotkut lajit kestävät sopeutumisen hyvin, jotkut vähemmän hyvin ja jotkut (herkimmät) eivät lainkaan. Mitään kehittymistä mihinkään suuntaan ei
siis ole sanottavasti ehtinyt tapahtua, vaan enemmän tai vähemmän rasittavaa sopeutumista.
Pienissä allikoissa ja suljetuissa vesissä ympäristön olosuhteet muuttuvat jatkuvati tietyissa rajoissa, ja siihen niissä elävä kalat ovat kehittyneet sopeutumaan vrt. monet killit. Suurissa järvissä ja muissa isoissa vesistöissä olosuhteet ovat varsin vakaita.
Esimerkki: monissa Suomen järvissä on ollut arvokaloja, mutta kun nämä vesistöt vuosikymmenien kuluessa pikkuhilaa rehevöityivät niin
arvokalatpa eivät sopeutuneetkaan ja vesistön valtasivat "roskakalat".
No tilanne on onneksi -kiitos vesiensuojelun- pikkuhiljaa paranemassa, mitä taas monet "roskakalat" eivät kestä.
Tästä saavat muut jatkaa...
Akvaarion Oscari No:29