Ottojen kuolemat
Valvoja: Moderaattorit
Ottojen kuolemat
Sanokaapas, mihin perustuu se, että "Otoista osa kuolee aina, kun ne tuodaan kaupasta kotiin." Näin ainakin myyjä väitti, kun puolitoista vuotta sitten ostin Ottoja 10kpl. Kukaan ei silloin kuollut. Vain yksi heitti henkensä myöhemmin kesällä, noin pari kuukautta kotiuttamisen jälkeen.
Jostain olen joskus lukenut, että Ottoja pyydystettäisiin pikkupuroista jollain kemikaalilla, joka tainnuttamisen ohella aiheuttaa Otoille maksavaurion. Kotiutus sitten olisi kuulemma viimeinen pisara näille maksavaurioisille Otoille ja eivät kestäisi stressiä vaan kuolisivat sitten pois. Ne, jotka kestävät kotiutuksen, kestäisivätkin sitten mitä vaan. Jos näin on, mikä onkaan kuolleisuus ennen kuin Otot ehtivät edes kauppaan? Voiko tuo olla totta?
Jostain olen joskus lukenut, että Ottoja pyydystettäisiin pikkupuroista jollain kemikaalilla, joka tainnuttamisen ohella aiheuttaa Otoille maksavaurion. Kotiutus sitten olisi kuulemma viimeinen pisara näille maksavaurioisille Otoille ja eivät kestäisi stressiä vaan kuolisivat sitten pois. Ne, jotka kestävät kotiutuksen, kestäisivätkin sitten mitä vaan. Jos näin on, mikä onkaan kuolleisuus ennen kuin Otot ehtivät edes kauppaan? Voiko tuo olla totta?
-
nuuskamuikkunen
- Junior Member

- Viestit: 69
- Liittynyt: 22:38, 12.07.2004
- Paikkakunta: Haukipudas/OAS
Luulenpa että pyydystys luonnonoloista akvaarioihin ties millaisiin olosuhteisiin aiheuttaa jo sen verran stressiä, että kalat kuolevat siihen jo ilman maksavaurioitakin. Myös ravinto muuttuu ja usein myyntialtaissa näkee kovinkin laihoja ottoja. Jos niillä on ollut loisia jo luonnossa niin sitten ainakin alkavat heikentää terveyttä.
Akvaarioissa syntyneet otot ainakin näyttävät olevan todella kestävää sorttia. Jäävät pienemmiksi kuin luonnosta tuodut, mutta sitkeitä ovat.
Akvaarioissa syntyneet otot ainakin näyttävät olevan todella kestävää sorttia. Jäävät pienemmiksi kuin luonnosta tuodut, mutta sitkeitä ovat.
-
Adrianna
- Elite Member

- Viestit: 6704
- Liittynyt: 01:32, 06.06.2004
- Akvaarioseurat: LAS
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Karhula (Kotka)
- Viesti:
Omasta kokemuksesta aikuinen, akvaarioelämään tottunut ottolainen on ydinräjähdyksen kestävä kala
. Siirsin noita omaan altaaseen ~6kpl erään harrastusta lopettavan ihmisen altaasta ja olivat kuljetuspussissa (joka oli vuotanut reilusti
) tuntikaupalla ja sitten *plumps* ilman mitään lämmön tasaamisia kalat pussista uuteen altaaseen. Erittäin elossa ovat.
1-2-3 sydäntä särkyy , vielä löytyy se joka ehjänä säilyy
ehdin myöhemmin viettää aamuni jonkun kylkiluuhun kasvaneena.
Kun herään laivat on lähteneet, kortti kuivuu ja junia ei mee.
Laiturilta tuuli vie pois nekin jotka ei kelvanneet
ehdin myöhemmin viettää aamuni jonkun kylkiluuhun kasvaneena.
Kun herään laivat on lähteneet, kortti kuivuu ja junia ei mee.
Laiturilta tuuli vie pois nekin jotka ei kelvanneet
Jep. Ja viskaaminen suoraan toiseen akvaarioon haavilla, eri vesioloihin ja eri lämpötiloihin ei tapa ottoja vaan saa aikaan reippaan kuturallinAdrianna kirjoitti:....olivat kuljetuspussissa (joka oli vuotanut reilusti) tuntikaupalla ja sitten *plumps* ilman mitään lämmön tasaamisia kalat pussista uuteen altaaseen. Erittäin elossa ovat.
-
jossuliini
- Member

- Viestit: 456
- Liittynyt: 20:19, 09.05.2004
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Paimio
Voisi sanoa että ottojen kudetus on helpompaa kuin taistojenViola kirjoitti:Oletko Sani saanut ottoja kudetettua?
Jostain on syöpynyt väärä kuva että ovat vaikeasti vankeudessa kudetettavia![]()
Ihan kasvattanut oikein isoiksi asti?
Seura-akvaariossa otot ovat piileskeleviä ja usein eivät edes tule syömään muiden kalojen häiritessä. Lajiakvaariossa käytös muuttuu aivan erilaiseksi ja koko porukka on ruokintapaikalla samaan aikaan joka ilta! Sen jälkeen kun olen nähnyt ottoja lajiakvaariossa, niiden pito muulla tavalla tuntuu joskus kidutukselta
Ensimmäiset "poikaset" ovat nyt parisen vuotta vanhoja ja jos ne eivät olisi sukua keskenään, antaisin lisääntyä vapaasti. Jos noita samanlajisia nuolimonneja vielä ilmaantuu kauppoihin, täytyy ostaa uutta verta parveen ja kasvatella niitä taas. Nyt ne ovat muiden kalojen seassa, joten eivät kude kovinkaan usein.
Minulla oli tosiaan joskus jonkin aikaa ottojen lajiakvaario (180 l) jonka pidon lopetin liiallisen lisääntymisen vuoksi. Poikaset kasvavat hitaasti ja muutenkin tuo kanta mitä minulla on, on melko pientä. Nuoret kalat joita annoin muiden altaisiin, päätyivät usein muiden kalojen kitaan ja ulkosuodattimiin
-
Viola
- Advanced Member

- Viestit: 1353
- Liittynyt: 14:12, 19.11.2004
- Paikkakunta: Jkl mlk (Palokka)
- Viesti:
Kiitos Sani!
Mahtaa varmaan taistojen kudetusakva: 60-litranen olla liian pieni?
Meiltä löytyy ottoja kaverini kanssa. Ovat nyt 350-litrasessa muiden joukossa. Mitä jos kokeilisi välillä ottojen kasvatusta. Siellä taitaa olla yksi täpläsellainen, muut ovat täysjuovaisia, ilmeisesti nuolimonnisia. Tulivat meille ihan sekaparvena..tilattiin ihan jotain muuta l. Corydoras hastatuksia ja tuli Otocinclus sp:tä...otettiin kuitenkin.
Mikäli ne mahtuisivat 60-litraseen, niin voisimme toisen taistolaarion laittaakin otoille ja kokeilla.
Lämpö 23 - 24 astetta?
Reipas virtaus. Mitä muuta kudetus vaatisikuin hyvää ruokaa?
Mahtaa varmaan taistojen kudetusakva: 60-litranen olla liian pieni?
Meiltä löytyy ottoja kaverini kanssa. Ovat nyt 350-litrasessa muiden joukossa. Mitä jos kokeilisi välillä ottojen kasvatusta. Siellä taitaa olla yksi täpläsellainen, muut ovat täysjuovaisia, ilmeisesti nuolimonnisia. Tulivat meille ihan sekaparvena..tilattiin ihan jotain muuta l. Corydoras hastatuksia ja tuli Otocinclus sp:tä...otettiin kuitenkin.
Mikäli ne mahtuisivat 60-litraseen, niin voisimme toisen taistolaarion laittaakin otoille ja kokeilla.
Lämpö 23 - 24 astetta?
Reipas virtaus. Mitä muuta kudetus vaatisikuin hyvää ruokaa?
Viola & eläintarhantynkä
Siinäpä se onkin kun yrittää etsiä niitä samanlajisia yksilöitä jotka suostuvat kutemaan keskenään (eri lajien risteytymismahdollisuuksista en tiedä..). Olen koettanut löytää lisää juovanuolimonneja joiden kanssa voisin risteyttää omiani, mutta aika mahdoton tehtävä.
60 litraisessa minäkin olen niitä kudettanut eli se sopii ihan hyvin. Virtausta pitää olla jonkin verran mutta ei mitään mahdottomia. Ja poikaset ovat erittäin herkkiä joutumaan suodattimeen eli heti kun ne alkavat kuoriutua, virtausta pienemmälle ja sukkahousut suojaksi.
Omat kalat kutivat 24-27 asteen välillä kaikissa lämpötiloissa ja pH vaihteli 6.5-7.5 välillä. Suosikkikutualusta oli kierteisvallisneria. Jos sitä oli läsnä, kutu ilmestyi vain sen lehdille. Muutoin kelpasivat muutkin kasvit.
Naaras alkaa kehittämään mätiä viimeistään kun saa kunnolla ruokaa eli samaan paikkaan ruokaa tarjolle joka päivä ja rauhallinen kutuakva. Katkarapupelletit olivat yksi suosikkiruoka erilaisten viher- ja pääruokatablettien lisäksi.
Kovalevyn tuhoutumisen vuoksi minulla ei enää ole tallella kuvaa, jossa n. 50 eri kokoista juovanuolimonnia mässäilee ruokailupaikalla
Lähetin sen kerran ihmiselle, joka kivenkovaan väitti etteivät otot syö muuta kuin levää! Joitakin kuvia löytyy tuolta ei-niin-upeilta sivuiltani "kalat" kohdasta. http://www.freewebs.com/saninakvaario/
60 litraisessa minäkin olen niitä kudettanut eli se sopii ihan hyvin. Virtausta pitää olla jonkin verran mutta ei mitään mahdottomia. Ja poikaset ovat erittäin herkkiä joutumaan suodattimeen eli heti kun ne alkavat kuoriutua, virtausta pienemmälle ja sukkahousut suojaksi.
Omat kalat kutivat 24-27 asteen välillä kaikissa lämpötiloissa ja pH vaihteli 6.5-7.5 välillä. Suosikkikutualusta oli kierteisvallisneria. Jos sitä oli läsnä, kutu ilmestyi vain sen lehdille. Muutoin kelpasivat muutkin kasvit.
Naaras alkaa kehittämään mätiä viimeistään kun saa kunnolla ruokaa eli samaan paikkaan ruokaa tarjolle joka päivä ja rauhallinen kutuakva. Katkarapupelletit olivat yksi suosikkiruoka erilaisten viher- ja pääruokatablettien lisäksi.
Kovalevyn tuhoutumisen vuoksi minulla ei enää ole tallella kuvaa, jossa n. 50 eri kokoista juovanuolimonnia mässäilee ruokailupaikalla
Muistuipas mieleeni että alkuaikoina, kun ottoja hankin, harkitsin jonkinlaista matokuuria loisten varalta. Yhdellä otoista kun roikkui aika ajoin pitkä ulostevana perässään. Olivat tosin tuolloin jo seura-akvaariossa eikä käyttäytymisessä ollut mitään sairauteen viittaavaa joten jäipä lääkitys toteuttamatta. Taisipa peräti tällä palstalla olla puhetta ruokavalion aiheuttamasta ilmiöstä.Jos niillä on ollut loisia jo luonnossa niin sitten ainakin alkavat heikentää terveyttä.
Onko kenelläkään tapana antaa varmuuden vuoksi loislääkettä luonnosta pyydetyille kaloille (kuten otoille) ennen kuin päästää ne muiden kalojen sekaan?
Re: Ottojen kuolemat
Ottojen kemikaalipyynti on aivan roskaa. Ei ruutia tuhlata harakoille. Sitä on käytetty ja saatetaan vieläkin käyttää arvokkaiden merikalojen pyynnissä. En muista koskaan lukeneeni sitä käytetyn makesssa vedessä.pkejo kirjoitti:Sanokaapas, mihin perustuu se, että "Otoista osa kuolee aina, kun ne tuodaan kaupasta kotiin." Näin ainakin myyjä väitti, kun puolitoista vuotta sitten ostin Ottoja 10kpl. Kukaan ei silloin kuollut. Vain yksi heitti henkensä myöhemmin kesällä, noin pari kuukautta kotiuttamisen jälkeen.
Jostain olen joskus lukenut, että Ottoja pyydystettäisiin pikkupuroista jollain kemikaalilla, joka tainnuttamisen ohella aiheuttaa Otoille maksavaurion. Kotiutus sitten olisi kuulemma viimeinen pisara näille maksavaurioisille Otoille ja eivät kestäisi stressiä vaan kuolisivat sitten pois. Ne, jotka kestävät kotiutuksen, kestäisivätkin sitten mitä vaan. Jos näin on, mikä onkaan kuolleisuus ennen kuin Otot ehtivät edes kauppaan? Voiko tuo olla totta?
Otot ovat äärimmäisen halpoja massakaloja. Niiden hinta on eteläamerikkalaisissa tukuissa varmaan muutamia senttejä. Siksi kohtelukin on sen mukaista. Ei tunnu missään, vaikka puolet parvesta kuolee. Niinpä otot ovat Suomeen tullessaa hyvin usein todella huonokuntoisia ja melkoinen osa ei näe montaakaan suomalaista auringonnousua.
Matokuurit ovat kaloille aina melkoinen stressi. En näe mitään syytä. miksi tavallisen harrastajan pitäisi lääkitä varmuuden vuoksi. Kun tarkkailee kalojaan tuon vaaditun kuukauden verran karanteenissa, voi aivan helposti poimia todennäköisesti sairaan kalan erilleen ja yrittää tarvittaessa lääkitä.
-
Viola
- Advanced Member

- Viestit: 1353
- Liittynyt: 14:12, 19.11.2004
- Paikkakunta: Jkl mlk (Palokka)
- Viesti:
Kiitos ohjeista. Täytyypä yrittää kudetusta. Hieman olemmekin miettineet mitä uutta toiseen taistokudetusakvaan keksittäisiin.
Taistoissa olemme hyvin omavaraisia. Niitä ei viitsi tuonne kauppoihin kasvatella, ovat senverran hidaskasvuisia. Muutenkin kalamme ovat menneet ihan yksityisesti mikäli omista on ylijäänyt.
Taistoissa olemme hyvin omavaraisia. Niitä ei viitsi tuonne kauppoihin kasvatella, ovat senverran hidaskasvuisia. Muutenkin kalamme ovat menneet ihan yksityisesti mikäli omista on ylijäänyt.
Viola & eläintarhantynkä
