Plekot yleensä

[teeh]

Olisin kiinnostunut plekoista. Tai siis lueskelin että jotkut plekot syövät kotiloita. Minulla on pienoinen postitorvi ongelma ja haluaisin 600 litran akvaariooni jonkun rauhallisen kalan joka tuhoaisi näitä otuksia.

Olen havainnut että harrastajat pitävät plekojaan lajiakvaarioissa. Onko tähän joku syy kalojen käyttäytymisessä? Miten plekot tulevat toimeen muiden pohjakalojen kanssa (esim partikset)?

[samara]

mulla on noita L-191 hyvin tuli juttuun alkuun partiksien kanssa mutta siirsin partikset pois kun alkoi kinaa ilmenemään ruokaillessa.suosittelen lämpimästi plekoja

[Anzku]

Plekohan se on partamonnikin

Jotkut (monet) plekot ovat melko reviiritietoisia, joten ainakin oman lajin edustajiin pidetään usein mielellään pientä hajurakoa. Muita pohjakaloja kohtaan useimmat plekot vaikuttaisivat kuitenkin käyttäytyvän ihan siivosti. Niidenkin joukossa on toki yksilöitä, jotka eivät suvaitse mitään liikkuvaa metrin säteellä itsestään, mutta yleisesti ottaen tulevat ihan hyvin juttuun muiden kalojen kanssa.

[teeh]

L-191 eli ruskosilmäpleko on puupleko. Eli ilmeisesti syö puuta? Olisiko kokemusta safiiriplekon tai helmivampyyriplekon(L-7) käyttäytymisestä tai erityisvaatimuksista? Haku paljasti että jotkut ovat todenneet näiden rouskuttavan kotiloita. Pohjalla on tosiaan jo viisi partista. Kaksi yli 10 senttistä ja kolme pienempää.

Minulla on myös kaunis miekkakasviviidakko. Pari pienistä partiksista jauhaa lehtiä jatkuvalla syötöllä, mutta näkyviä tuhoja eivät ole saaneet aikaan. Onko edellämainittujen plekojen tuhovoima kasvien suhteen suurempi kuin partisarmeijalla?

[kirre68]

Meillä on suloinen safiiripleko. On ihanan rohkea, ei kiusaa ketään, ei syö kasveja, jyystää laseja puhtaaksi... Suosittelen!

[Myfyriwr]

Sekä Safiiri että Vampyyrit yleensäkin syövät kotiloita, näkyy taas viime yönä ilmestyneen altaiden pohjalle puolenkymmentä tyhjää kuorta

Helmivampyyriä en omista mutta harmon kyllä (l-264) ja se nappaa kotilovälipalan heti kun sellainen kohdalle sattuu

Kumpikaan ei ole koskenut kasveihin mutta syövät kyllä kesäkurpitsaa, kurkkua ja spirulinaa hyvällä ruokahalulla.. Ja Safiiri putsaa vielä lasitkin kaupan päälle!

[Jani]

Ainakin topaasipleko on hirmuinen kasvituholainen (yksilöllistä kuitenkin, kuten kaikkien plekolajien kohdalla). Miekat menevät pitsimäsisiksi jos sattuu vegetaristi yksilö. Eli ei ihan varauksetta sanota että safiiri ja kasvit ovat hyvä yhdistelmä

[Myfyriwr]

Sillä juuri maininta että syö kiitettävän määrän vihreää, joten parempi pitää tarjontaa yllä kuin vain toivoa että miekkakasvit säilyvät

[teeh]

Taidan katsella noita vampyyreja kun eivät jyrsi kasveja. Noita lajeja on kyllä paljon.

-----------------

Äh. Kävin tänään akvaarioliikkeessä katselemassa vamppyyreita. Heillä oli yksi helmivampyyri, mutta ei sekään näyttänyt siltä miltä olisi pitänyt. En sitten viitsinyt investoida kun en tunnistanut plekoa. Täytyy jatkaa tunnistusharjoituksia.

[paul]

Vampyyriplekot, suku Leporacanthicus Isbrücker & Nijsssen, 1989
Lajit:

Kuvatut lajit:
L. galaxias Isbrücker & Nijssen, 1989, helmivampyyripleko, L 7, L 29,
Amazonasin alajuoksu, Rio Guama, Rio Madeira ja Rio Tocantins, Brasilia
L. heterodon Isbrücker & Nijssen, 1989, pantterivampyyripleko,
Rio Xingu, Brasilia - maksimikoko 20 cm.
L. joselimai Isbrücker & Nijssen, 1989, harmovampyyripleko, L 264,
Rio Tapajos, Brasilia.
L. triactis Isbrücker, Nijssen & Nico 1992, kirjovampyyripleko, L 91,
Rio Orinoco, Venezuela, Kolumbia

L-numerot:
L 7, galaxias, vrt edellä - maksimikoko 35 cm.
L 29, galaxias, vrt edellä.
L 91, triactis, vrt edellä - yli 30 cm,
L 240, purjevampyyripleko,
Rio Orinoco, Venezuela.
L 241, helmivampyyripleko,
Rio Orinoco, Brasilia.
L 263, liuskevampyyripleko
muistuttaa joselimaita, on ilmeisesti eri laji,
Rio Tapajos, Urua.
L 264, joselimai, vrt edellä - 20 cm.
L 294, tummavampyyripleko,
Rio Aripuana, Mato Grosso, Brasilia - 30 cm.
L 314, ruskovampyyripleko
Rio Curua-Una, Brasilia - n. 15 cm.

LDA - numerot:
LDA 56, Venezuela/Kolumbia,
muistuttaa suuresti harmovampyyriplekoa.

Leporacanthicus sp., "Rio Curua Una", Brasilia.

Kaupan piirissä esiintyy heterodonilla usein numero L 172.
Kyseessä on yksi monista Glaserin Aqualogin sotkuista. Oikea
L 172 on aivan eri kala eikä edes vampyyripleko!

Suomessa on myyty viime vuosina kaloja nimellä pleko sp. "galaxias", joskus jopa numerolla L 29. Mainittu kala tai oikeammin kalat, sillä kyseessä on kaksi eri lajia, eivät ole vampyyriplekoja. Määritys on edelleen kesken.

Vastikäään Suomeen Etelä-Brasiliasta saapuneet "vihervampyyriplekot" ovat ilmeisesti numeroa L 294.

Helmivampyyriplekot L 7 ovat tylpempikuonoisia ja pisteet ovat nuorilla yksilöillä lievästi punertavat, kun taas L 29:t ovat pitempikuonoisia ja pisteet ovat kellerviä.
Elinympäristö:

Vampyyriplekot ovat kotoisin Etelä-Amerikan sangen lämpimistä vesistä. Isot lajit (L 7, L 91, L 240, L 241, L 294) elävät hieman hitaammin virtaavissa joen osissa, kun taas pienet, etenkin heterodon ja L 264 ovat tyypillisiä kiivaasti virtaavien koskien asukkaita.
Vesi on vampyyrien asuinalueilla lämmintä (28-33 astetta), useimmiten hapanta (pH 5,5-6,5) ja pehmeää.
Akvaario:

Vampyyriplekoja myydään tavallisesti varsin pieninä poikasina. Kannattaa muistaa, että mm. helmivampyyripleko kasvaa yli 30-senttiseksi ja vieläpä usein varsin nopeasti. Isot vampyyrit ovat yksilöllisiä ja saattavat olla ahtaissa tiloissa todellisia roistoja. Kaikki muut plekot saattavat olla vaarassa, jos sattuvat niiden isojen ylähampaiden tielle. Toisinaan vampyyrit silppuavat kasvit ikäänkuin huvikseen. Isoja, lähes täysikasvuisia vampyyreja ei tulisi pitää alle 500-litran akvaariossa. Kumppaneiksi käyvät kaikki kestävät isohkot lajit, jotka pääsevät tarvittaessa pakoon. Jos yritetään kasvattaa useampia vampyyriyksilöitä samassa akvaariossa tilaa tarvitaan selvästi enemmän.

Pienet lajit ovat rauhallisempia niin laji- kuin muitakin plekotovereitaan kohtaan. Niiden akvaarion kooksi riittää 250-300 litraa. Ne tarvitsevat akvaariossaan kovaa virtausta.

Vampyyriplekojen akvaariossa tulisi jäljitellä niiden kotiseutujen vettä. Suodatuksen tulee olla tehokasta, sillä etenkin isot lajit tuottavat suuret määrät jätettä. Luonnollisesti säännöllisistä vedenvaihdoista on huolehdittava.

Vielä yksi erikoisvaroitus. Saksasta on useita kokemuksia siitä, että etenkin galaxiakset ovat ilmeisesti huvikseen repineet hampaillaan akvaarion kulmien silikonit irti ja akvaarion vedet ovat löytyneet lattialta. Ingo Seidel suosittaa jopa kulmien suojaamista kapean lasilevyn avulla. No, minä olen ainakin varoittanut!
Ruokinta:

Vampyyrit ovat kestäviä lajeja kerran kotiuduttuaan. Ruokintakaan ei tuota suuria ongelmia. Ilmeisesti erilaiset pieneläinpakasteet (katkat, surviaisen toukat ym) ja kalan liha ovat lähinnä niiden luontaista ravintoa, mutta myös kuivamuona, hiutaleet, tabletit ja pelletit tekevät hyvin kauppansa. Olen nähnyt kiekkoakvaariossa sydänmössöllä turvonneita vampyyriporsaita. Enpä tiedä kuinka terveitä ne sitten ovat.
Viljely:
Useiden lajien viljely on jo onnistunut. Kahta selostetaan viljelyosastossa.
Kirjallisuus:

Schaefer, Claus 1996: Das Grosse Buch der Welse - BeDe Verlag (L-numeroluettelo).

Seidel, Ingo 1999: Harnischwelse, teoksessa Brasilien: Land der 1000 Zierfische, Aquaristik Aktuell.

Sprenger, A. & Seidel, I. 2001: Rüsselzahnwelse im Aquarium. Vergleichende Beobachtungen zur Fortpflanzungsbiologie der beiden Arten Leporacanthicus heterodon und Leporacanthicus joselimai. - Datz Sonderheft Harnischwelse 2.

Weidner Thomas & Dotzer Petra 2002: Leporacanthicus joselimai Der "Weissspitzen-Rüsselzahnwels" im Aquarium - seine Phlege und Vermehrung. - Das Aquarium 11/02:16-21.

Tuo oli Pertti Rassin sivuilta