Jipiii! Tuossa nyt luonnosta tuodusta timanttitonkijaparvesta löytynyt pari vahtii kutuaan!
Toivottavasti saadaan poikasia, luulen että kutu saattaa onnistua.
Mietinpä vain että onko näiden kavereiden kuteminen kovin yleistä, koska luonnosta niitä pitää silti tuoda eikä viljellä?
Ovatkos nämä muilla kuteneet?
Omieni alkuperää ei ole tiedossa, mutta muistuttavat hyvin paljon kolumbialaisia tai guyanalaisia leucostictoja. http://www.cichlidae.com/articles/a081.php
Masa kirjoitti:Leucostictan ei pitäisi 'vahtia' kutuaan vaan hautoa sitä suussaan.
Onkohan lajimääritys oikein?
Tuosta linkitetystä artikkelista saa sen kuvan että leucosticta on ns. "delayed mouthbrooder", eli poikaset otetaan suuhun kasvamaan vasta myöhemmässä vaiheessa.
There are no facts, only interpretations. -- Friedrich Nietzsche
Noonniin, nyt emo hautoo lapsosia suussaan.
Juu, suuhautoja ja lajinmääritys kunnossa. Ensin kutu alustalle ja siitä oliskos ollut n.40 tuntia ja sitten äippä keräilee ne suuhunsa. Toivottavasti hautominen suussa ei kestä kovin kauaa, typy raukka kun ei pääse syömään... noh, tuskin se nälkään kuolee kumminkaan.
Nyt poikasia on haudottu viikko.
Emo ei vieläkään päästä niitä ulos vaikka suussa näkyy selvästi uivia pikkupoikasia. Tuntuu kuin emo ei uskaltaisi päästää poikasia suustaan, vaikka tietääkseni akvassa ei ole ketään kuka niille saattaisi olla uhaksi...
Akvaariossa on vain tonkijoita (timantteja ja pari pronssia) sekä muutama pleko. Olen kuullut timanttien muodostavan vanhempainperheen, pitääkö tämä paikkansa?
Voivatko pronssitkin(S. jurupari) osallistua S. leucosticta:n poikasten hoitoon niiden samankaltaisuutta ajatellen? Samassa parvessa ne ainakin elävät.
Kauan tämä suussa hautominen saattaa kestää? Itse ajattelin n. viikkoa mutta taitaa mennä yli arvioni, jollei emo pidä poikasia "turvassa" joltain. Äippäkalan eristämiseen ei ole mahdollisuutta, ei sopivankokoista akvaa tyhjillään.
Apuja kaivataan
Timanttitonkijoita on kauan tuotu Suomeen viljeltyinä Singaporesta, joten kaikki eivät suinkaan tule 'luonnosta'. Mutta S. leucostictojen kudusta Suomessa ei ole pahemmin raportoitu, tosin timanttitonkijoita on Suomen markkinoilla kuulemma ollut melko kauan(?)
Mielenkiintoista, että sinulla kesti noin kauan ennen kuin emo poimi munat, meillä olevat S. leucostictat ovat keränneet munat suuhun heti kudun yhteydessä. Tässä lienee eroja eri populaatioiden välilä ja varmaankin myös 'petopaineella' tankissa on jotain vaikutusta.
Nyt on paha mennä sanomaan, kuinka kauan haudonta kestää, kun omat leucomme eivät ole vielä poikasiksi asti onnistuneet kasvattamaan jälkeläisiään. Mutta perustuen pronssitonkijoiden kudentaan, haudonnan aika alkaa olla ohi ja kannattaa aloittaa poikasruuan antaminen -emo kyllä saa huulten välistä yllättävän taitavasti imettyä surviaisia, mutta poikasten vararavinto kyllä loppuu jossain vaiheessa.
Onko poikasia ainoastaan emon suussa? Ainakin S. juruparit hoitavat poikasiaan jonkin aikaa kahdestaan. Tarkkaile, joko poikaset vierailevat silloin tällöin ulkomaailmassa ja miten muut kalat siihen reagoivat.
Itse en ole kuullut moisesta vanheimpanperheestä, mutta tietenkin jos useammalla parilla on poikaset yhtäaikaa, mikseivät ne voisi vähän sekoittuakin... Mutta valitettavasti en usko S. juruparien pitävän leucostictan poikasia muuna kuin hyvänä suupalana. Niin rauhallisia kuin Satanopercat yleensä ovatkin, melkoisiksi pedoiksi ovat muuttuneet poikasia nähdessään. Varmin ratkaisu olisi siirtää emo poikasineen toiseen altaaseen, mikäli sellainen tosiaan löytyy. Meillä juruparivanhemmat ovat olleet pikkuisessa alle 100l altaassakin vähän aikaa, minkä jälkeen uros on siirretty takaisin kotialtaaseen ja melko pian myös naaras, kun poikaset selvästi viettävät aikaansa ulkona suusta. Mitä tarkoitatkin sopivan kokoisella, niin pienikin allas saattaa väliaikaisratkaisuna käydä.
Eipä tästä paljon apua ole, mutta lykkyä pyttyyn! Muista pitää päiväkirjaa (toisin kuin allekirjoittanut) niin sitten ainakin ensi kerralla onnistumismahdollisuudet kasvavat.
Ja kerrohan edistymisestä, jossei muuten niin ainakin yv:nä
Poikaset ovat yhä suussa. Nyt kaikki ovat koiraan (isäkalan) suussa. Ensimmäisen viikon olivat äidillä ja viimeviikonloppuna molemmilla oli poikasia. Ovat varmasti jo valmiita, mutta vanhemmat eivät niitä pahemmin esittele. Molemmat hoitavat kyllä. Kudusta on aikaa jo 2 viikkoa. Mitenhän poikaset selviävät kasvaessaan...
Erilliseen akvaan kun ei ole oikein mahdollisuutta. "no vacancy"
Todellakin harmittava tilanne, poikasten selviämisprosentti kasvaisi valtavasti erillisellä akvalla. Mutta sen voin todennäköisesti toteuttaa seuraavaan kertaan mennessä, kun ovat kuteneet noissa oloissa kerran, on hyvin todennäköistä että tekevät sen uudestaan.
Täytyypi tarkkailla jos nuo ulkoilisivatkin joskus.
Juu, vanhemmat imaisevat ruokaa kivasti huulien raosta itselleen sekä poikasille. Sinne menee plekonruuat (paitsi vihannekset) ja kaikki tonkijoille tarkoitetut helposti hienoksi menevät murkinat
Noonniin, se siitä. Eipä ole enää poikasia.
Typerä(?) isäkala päästi poikaset ulos suustaan ja muut timantit napsivat niitä poskeensa. Tämä kaikki taisi tapahtua yhden päivän aikana. Poikasten määrä väheni iltaa kohden, illalla ukon suu ei pullottanut pahemmin, välillä kiduskansista putoili muutama lapsi isän syödessä. Toisinaan se sai ne takaisin turvaan, toisinaan ei... Joten sinne menivät timantinlapset. Tulevaisuudessa siis kudetusakva käyttöön.
Noniin. Onneksi poikaset ovat uusiutuva luonnonvara. Nyt niitä on taas ja vanhemmat osaavat paljon paremmin puolustaa niitä.
Jos tuossa joulun aikaan hommaisi sitten niille poikas-akvaa...
Ensin kutu alustalle ja siitä oliskos ollut n.40 tuntia ja sitten äippä keräilee ne suuhunsa. Toivottavasti hautominen suussa ei kestä kovin kauaa, typy raukka kun ei pääse syömään... noh, tuskin se nälkään kuolee kumminkaan. 
