Nämä vastaukset perustuvat täysin omaan kokemukseeni ja saattavat olla vääriä tai harhaanjohtavia, mutta katsotaanpaas..
Meillä avainkirjoahvenet ovat olleet vuoden alusta saakka. Jossain vaiheessa alussa ne olivat hyviä kavereita. Sitten kaivelivat sorakuoppia ja kutivat. Kutivat useaan kertaan, varmaan parin viikon välein, mutta koskaan mitään tulosta ei syntynyt. Yleensä popsivat kudun jo samana päivänä itse suihinsa.
Eräänä päivänä naaras päätti taas kutea...uros ei ollut kovin innostunut. (Avainkirjoahventen sukupuolet pitäisi muuten erottaa siitä, että uroksen selkäevämenee taakse pidemmällekuin pyrstöevä).
Naaras jahtasi urosta ympäri akvaariota ja pullisteli leuan alta esiintyöntyvää "kidustaan". Uros ui karkuun minkä jaksoi. Tätä jatkuin varmaan vuorokausi. Sitten alkoi suutappelu. Ensin me yleisössä katsottiin että onhan hauskannäköstä touhua. Kalat uivat toisiaan vasten päät vastakkain ja tarttuivat toisiaan suusta suullaan kiinni ja purivat minkä jaksoivat. Välillä päästivät irti ja sitten taas napsauttivat toisiinsa kiinni. En enää muista miten tuo kamppailu loppui,mutta tuon jälkeen uros luovutti ja ui altaan päätyyn odottamaan kuolemaa kenties. Se oli hievahtamatta lähellä vesirajaa täysin pystysuorassa asennossa, pää ylöspäin suunnattuna, täysin tummanpuhuva puku päällään.
Seuraavana päivänä kun uros edelleen odotti kuolemaa siellä nurkassa, haavittiin naaras kiinni toiseen nurkkaan ja houkuteltiin uros syömään herkkupaloilla. Sen jälkeen niillä ei ole ollut ryppyjä rakkaudessa...mitä nyt kutevatedelleen joka toinen viikko. Ennätys kudun säilymisellä taitaa olla nyt 2 vuorokautta.
Eli sinuna seurailisin tilannetta ja katsoisin onko tuo vain tavallista kosiorituaaleja vai jotain muuta uhittelua. Jos toinen eristäytyy ja kellottaa pää ylöspäin samassa paikassa niin silloin on jo aika tehdä jotain.
Tässä seurassa on parempi olla hullu kuin tervejärkinen, silloin on paljon helpompaa.
