Kuinka paljon voi luottaa kirjoihin?

[jarvij]

Eiköhän aihetta ole jo sen verran vatvottu, että voimme jättää Tuopin mielipiteineen odottelemaan kirjallisuuden hidasta vanhenemista. 10-20-30-30-50 vuotta ja tarvittaessa kauemminkin

[mvarjo]

Tätä osasin kyllä pelätä. Kun olen ollut muutaman päivän poissa sorvin äärestä, keskustelunaihe on karannut käsistä, ja siihen on vaikea enää tarttua, kun viestit lainehtivat niin laajalla alueella. Kun edelleen kuitenkin viitataan kirjoituksiini, on vielä kommentoitava jokusia viestejä.

Ensin Sonjan viesti

Olen pahoillani, että tässä tuli väärinkäsitys. Kyseessä ei tosiaan ollut Akvaristissa esitetty kalavalikoima, vaan Sandariinin lähettämä viesti:

Jo ennen akvaarion kypsymään laittamista mietin minkälainen kalasto olisi hyvä, akvaarioni kun tuppaa olemaan pieni (54 l). Tulin tulokseen "Jonkinlaista Corydoras-monnista ja parvi jotakin pientä tetraa tms."
Allas lähti hyvin käyntiin ja on nyt pörrännyt reilu 2kk.
Sitten itse asiaan:
Ensin suunnittelin ottavani nuolimonnisia, mutta sitä ei lähimmistä eläinkaupoista löytynyt, joten hankin kolme leopardimonnista. Tetrojen sijaan päädyinkin kiilakylkiin joita altaassa uiskentelee yhdeksän kipaletta.
Nyt, mitä enemmän tietoa olen etsinyt, olenkin ajatusteni kanssa aivan solmussa; eräässä Faunatar-myymälässä akvaariolasiin oli kirjoitettu, että nuolimonninen tarvitsee vähintään 60-litraisen akvaarion. Pitääkö paikkansa? Jos kyllä, niin miksi sitten Markku Varjo sanoi (vastatessaan lähettämääni kirjeeseen) että akvaariooni sopisi maksimissaan 10-15 nuolimonnista, parvi jotain toista Corydoras-monnista, intiaaninsulkien lisäksi toinen parvi tetroja, pari piikkisilmää ja katinkultamonni??
Monet myös väittävät, ettei katinkultamonnikaan sovi tuon kokoiseen akvaarioon. Onko näin?
Ihmettelen kyllä kovin voiko niinkin asiantunteva ihminen kuin Markku Varjo väittää jotain noinkin pieleen?

Jos kiilakylkiä on tuon verran, niin silloin ei toki kannata hankkia toista parvea tetroja, enkä niin ole suositellutkaan. Mitä sitten tulee nuolimonnisiin (Corydoras hastatus), niin ei kai ole kovin suuri rike, jos niitä suosittelee 6 litraa pienempään akvaarioon kuin mitä Faunattaressa esitetään. Jos hakee neuvoa kirjallisuudesta, niin esim. saksalaisen akvaarioasiantuntijan Frank Schäferin kirjassa My Corydoras (2003) minimipohja-alaksi suositellaan 40 cm x 20 cm. Panssarimonnit kirjassa (1997) Pertti Rassi puolestaan esittää, että pienimpien monnislajien parvia voi pitää 50 litran altaassa. Suositukset katinkultamonnin (Parotocinclus jumbo) tilantarpeesta ovat ajan myötä ilmeisesti pienentyneet, kun laji on opittu tuntemaan paremmin. Hans-Georg Eversin ja Ingo Seidelin (saksalaisia monniguruja) kirjassa Wels Atlas 1 (2002) suositellaan Parotocinclus-lajeille 50-60 litran akvaarioita.

Sitten Aqua2002:n viesteihin.

Aqua 2002 kirjoittaa: Valitettavasti ei edes suomalaisten "tietokirjailijoiden" aika näytä riittävän tarvittavaan perehtymiseen. Mihin perustuu esimerkiksi Akvaario-oppaan tiikerinuoliaisen mitaksi ilmoittama 15cm? Näihin kymmeniin, jopa satoihin lähteisiin? Eiköhän sekin jo kerro näiden lähteiden olevan puppua ja jatkossa kannattaa turvatua parempiin lähteisiin? Ei yksistään lähteiden määrä mitään auta, jos lähdeteokset ovat surkeita; Yksi hyvä lähde korvaa sata huonoa lähdettä.

Akvaario-oppaassa sanotaan, että kalataulukon pituussarakkeessa oleva senttimäärä ilmoittaa pituuden, jonka kala voi saavuttaa akvaariossa. Tavallisimmin tiikerinuoliaisten pituus jäänee 15 senttiin, mutta voin kyllä heivata pituutta vähän ylöspäin, tuonne 20 sentin tienoille. Jos vielä siteeraan joidenkin kirjojen antamia pituusmittoja, niin tässä muutamia:
Gerhard Ott, yksi maailman arvostetuimmista nuoliaisten tuntijoista sanoo kirjassaan Schmerlen im Aquarium (2000): kokonaispituus jopa yli 30 cm, akvaariossa normaalisti 15-20 cm. Aquarien Atlas (1997) ilmoittaa pituudeksi 30 cm (akvaariossa harvoin yli 16 cm). Klaus Gernhard ja tri Jürgen Schmidt ilmoittavat kirjassaan Prachtschmerlen (1999) pituudeksi 30 cm:iin saakka. Ulrich Schliewenin kirja Wasserwelt Aquarium (1991) antaa arvoksi 15-30 cm, Dick Millsin You & Your Aquarium (1986) 125 mm. Suuri Akvaariokirja pitää yli 15 senttiä mestarin saavutuksena. Pituustiedot siis vaihtelevat melkoisesti kirjallisuudessa, mutta eivät ole välttämättä suuressa ristiriidassa keskenään.
Kun tiikerinuoliainen näyttää olevan kovin suosittu kala aqua-webiläisten keskuudessa ja sen pituudesta ja tilantarpeesta käydään ajoittain kiivastakin keskustelua, esitänkin pyynnön. Kertokaa kuinka suureksi omat tai tuntemanne tiikerinuoliaiset ovat kasvaneet ja minkä kokoisessa akvaariossa niitä on kasvatettu. Tällainen kokemusperäinen tieto auttaa varmasti tarkentamaan olemassa olevia kokosuosituksia. Kalat on kuitenkin mitattava senttimitalla, pelkkä silmämääräinen arviointi johtaa helposti harhaan.

Aqua 2002 jatkaa viestiään:
Mitä tulee tuohon CaCO3:n käyttöön, niin lainaan kirjastasi tältä osin sivulta 41 ja 42: "Jos samalla haluat nostaa karbonaattikovuutta, kannattaa käyttää kalsiumkarbonaattia (CaCO3). Sitä tarvitset 1,8g vastaavaan kovuuden nostoon. (em. tarkoittaa 1 °dH:ta, joka selviää, kun on lukenut kappaleen alusta tekstin.) Kuitenkin akvaariokäytännössä on yleensä kätevintä sekoittaa pohjasoraan tai sijoittaa suodattimeen näkinkuorirouhetta tai korallimurskaa, sillä ne ovat lähes puhdasta kalsiumkarbonaattia. Kaksi ruokalusikallista 100 vesilitraa kohti nostaa kovuutta noin yhden asteen."

Kirjasessa ei puhuta sanallakaan hiilidioksidin lisäämisestä, jotta CaCO3 liukenisi, niin mistä kummasta lukija tällaista itse keksisi? Vetäsee hatusta "Vapaudut vankilasta kortin", jossa pienellä präntättynä oikeassa alalaidassa käsketään tunkea hiilidioksidi letku ämpäriin?
Mistä kummasta lukija voi päätellä, mitä kirjanen käsittelee tai arvata kirjasen kirjoittajan ajatuksia? Tai että jotkin tietyt vaatimukset sivuutetaan täysin ja jätetään aloittelijan vastuulle selvittää, missä kohden kirjasen neuvot eivät enää päde? Kalojen hoitotaulukossakin ilmenee viimeisimpänä taulukkona kovan/emäksisen veden kaloja, jotka eivät nyt varmastikaan ole ns. tavallisin seura-akvaarion kaloja - tai sitten 'tavallinen seura-akvaario' käsite todellakin kattaa kalat laidasta laitaan sullottuna samaan purkkiin. Kun nyt onneton aloittelija katsoo näitä kalataulukon arvoja, toteaa hän, että hänen vetensä on aivan liian pehmeää hänen kaloilleen (kuten suomalainen vesi hyvin laajalta osin), niin mitä ihmettä luulet, että hän tekee oppaan ohjeiden mukaan? Lykkää mahdollisesti epätoivoisena CaCO3:ia ämpäriin ja ihmettelee, kun vesi samenee maitomaiseksi? Annettiinhan kirjasessa ohje lisätä CaCO3:ia veteen 1,8 grammaa / 100 litraa nostaen aina yhden yksikön kovuuksia. Eli lisätäänpä 100 litran akvaarioon jauhoa 36g, jotta kovuus saadaan 20 °dh:hon. Toki kirjanen kertoi myös kipsistä, mutta ensimmäisen kohdalla vain unohdettiin mainita sen liuokoisuudesta veteen. Epäorgaanisessa kemiassa CaCO3 luokitellaan veteen niukkaliukoiseksi yhdisteeksi.
Kirjasessa käsitellään pienellä kappaleella sähkönjohtavuutta, mutta mitä siitä osasta lukija sai irti? Sen, että ionit vaikuttavat johtavuuteen, mutta entäs sitten? Siinä on täysin unohdettu käsitellä se asia, mitä merkitystä koko sähkönjohtavuudella oikeastaan edes on. Ja sitä mikä vaikutus juuri CaCO3:lla, CaSO4:lla jne. on sähkönjohtavuuteen.

Entäs nämä selitykset nitrifikaatiosta, jossa akvaarion vain annetaan seistä muutama päivä ilman kaloja, jolloin bakteerit lisääntyvät riittävässä määrin? (s. 20) Luulisi bioteiteitä opiskelleen henkilön jo ilman perehtyneisyyttä satoihin tietolähteisiin tietää, että ilman ravintoa, eivät nuo bakteerit lisäänny riittävässä määrin.

En edes viitsi siteerata enempää opasta. Jos nyt tuo jatkuva jankuttaminen CaCO3:sta ottaa pattiin, niin voin alkaa käyttämään vaikka tuota nitrifikaatiota jatkossa esimerkkinä, kun tulee joskus (hyvin usein) keskustelua siitä, miksi "netissä väitetään toista kuin kirjoissa". En sentään sitten jankkaa samasta asiasta.

Olet kyllä osittain oikeassa CaCO3:n suhteen. Sen liuottamisen olisin voinut selittää tarkemmin, samoin kalsiumsulfaatin. Mahdollisessa seuraavassa painoksessa voin tarkentaa tuo kohdan tai ehkä se poistetaan. Siihen voisi jättää vain kalkin (korallimurska, näkinkuorirouhe) lisäämisen akvaarion pohjalle tai suodattimeen. Se on vanha ja hyväksi koettu tapa nostaa kovuutta ja pitää veden pH-arvo vakaana, ja varmasti erityisesti aloittelijoille mukavampaa kuin kipsin tai liitujauhon tai muiden kemikaalien kanssa touhuaminen. Jos korallimurskaa tai näkinkuorirouhetta lisää reilusti, se riittää kyllä niiden keskikovan, emäksisen veden kalojen tarpeisiin, joista Akvaario-oppaan hoitotaulukossa on kyse.
Sitten nitrifikaatioon. Myönnän, että kohdan "bakteereilla on ollut riittävästi aikaa lisääntyä" voisi sanoa paremminkin. Siinä voisi olla paikallaan hieman perusteellisempi selitys. Kirjassa kuitenkin sanotaan, että akvaarioon lisätään kalanruokahiutaleita, jolloin nitrifikaatio käynnistyy. Kasvien (ja sittemmin kalojen) mukana akvaarioon tulee nitrifikaatiobakteereita, jotka alkavat lisääntymisensä ja typpipitoisten kuona-aineiden hapettamisen tunnetulla tavalla. Kun akvaarioon tuodaan alkuun vain muutamia pieniä kaloja ja niitä ruokitaan niukasti, biologinen kypsyminen jatkuu tavallisesti varsin hallitusti. Jossain vaiheessa tulee tavallisesti hetkellinen pieni nitriittipiikki, mutta ne kalalajit joita pioneerikaloiksi uuteen akvaarioon yleensä hankitaan, kestävät sen hyvin, muutenhan akvaarioharrastus olisi loppunut jo aikoja sitten. Tosiasiaksi jää, että tällä tavoin on akvaarioita perustettu kymmeniä vuosia ja tullaan edelleen perustamaan (mahdollisesti myös bakteeripreparaatteja lisäten) ilman sen kummempia ongelmia.

Yritän tässä vain sanoa sen, että valtaosa akvaarioiden omistajista on ns. tavallisia harrastajia, jotka eivät jaksa perehtyä kovin syvällisesti vesikemiaan eivätkä halua puljata monenlaisten aineiden kanssa veden laadun muuttamiseksi. Heille ja akvaarioharrastuksen alkutaipaleella oleville ovat Akvaario-oppaan yksinkertaiset ja käytännöllisyyteen pyrkivät ohjeet tarkoitettu. Kalattoman kypsyttämisen, sähkönjohtavuuden ja erilaisten kemiallisten ja biokemiallisten prosessien laajempi selittäminen ei mahdu eikä kuulu tämänkaltaisten oppaiden sisältöön. Kun sitten jossain vaiheessa haluaa perehtyä harrastukseen syvemmin, voi ryhtyä tutkimaan perusteellisempia akvaariokirjoja ja etsimään lisää tietoa myös netistä.
Markku Varjo

[jarvij]

Tismalleen!
Toisaalta aloittelijan pitäisi pyrkiä pysyttelemääm noissa mainitsemissasi peruskaloissa.

Valitettavasti näin ei kuitenkaan aina ole. Hankitaan erilaisiin vesiin tottuneita kaloja, joita sitten hoidetaan ymmärtämättä vesikemiasta tuon taivaallista.

Pohja- ja perustietojen melko täydellinen puuuttuminen vaikeuttaa uusien asioiden ymmärtämistä ja omaksumista.
Toisaalta ne eivät myöskään ole akvaariokirjojen olennaista sisältöä, vaan pikemminkin limnologian, vesikemian ja yleisen kemia sekä mikrobiologian oppikirjamateriaalia, jolle pohjalle sitten rakentaa syventävää akvaariotietouttaan.

[iekku]

Asiallista tekstiä Markulta, mutta luulisi tuon kalattoman kypsytyksen olevan sen verran simppeli ja kalojen kannalta vaarattomampi tapa kypsyttää, että se olisi syytä mainita ihan alkeitakin käsittelevissä akvaariokirjoissa.

[jarvij]

Niinhän sitä luulisi!
Täälläkin aiheesta on väännetty ja tullaan vääntämään jatkossakin.
Ei tunneta lainkaan mikrobien maailmaa ja vaatimuksia elinympäristönsä suhteen. Ja kun ei tunneta ei ymmärretä.

Toisaalta minä esimerkiksi pitäydyn antamasta ohjeita kalavalintoihin. Parhaita ohjeita on kuitenkin esimerkiksi Suhe Holmin sisustuskurssimateriaalissa kääntämämi:
"Sitä vastoin on tärkeää tietää vähän eri kalojen käytöksestä ja vaatimuksista. Ei vain lajien yhdistämisen, vaan myös kunkin lajin oikean lukumäärän ja sukupuolisuhteen mukaisesti. Edelleen, että suurehkon akvaarion eri elinlokerot (nischit) täyttyvät. Valitaan siis lajeja lähemmäs pohjaa ja sisustusta, kun taas toisia pinnalle. Parvikalat pääsevät oikeuksiinsa vain pienessä parvessa. Älä myöskään sekoita kovin paljon eri lajeja, pienessä tilassa se näyttää epäluonnolliselta ja antaa helposti vaikutelman "kalasopasta". Jos maisemassa on pieniä yksityiskohtia ja paljon kasveja, välttyvät kalat tuhoisalta käyttäytymiseltä. Tämä muistuttaa enemmän norsua lasikaupassa. Kalat pitää tämän hieman uudemman "filosofian" mukaisesti nähdä osana vedenalaista maisemaa ja yhdessä kasvien kanssa osana ympäristöä, jossa kauneus ja harmonia on biotoopin perustana. Tällöin on vähemmän mielenkiintoista, miten monta litraa vettä on uhrattava sisällön vuoksi."

[Kaizu]

Tätä osasin kyllä pelätä. Kun olen ollut muutaman päivän poissa sorvin äärestä, keskustelunaihe on karannut käsistä, ja siihen on vaikea enää tarttua, kun viestit lainehtivat niin laajalla alueella.

Sellaista se on kun aihe on monia koskettava.

Siihen voisi jättää vain kalkin (korallimurska, näkinkuorirouhe) lisäämisen akvaarion pohjalle tai suodattimeen. Se on vanha ja hyväksi koettu tapa nostaa kovuutta ja pitää veden pH-arvo vakaana, ja varmasti erityisesti aloittelijoille mukavampaa kuin kipsin tai liitujauhon tai muiden kemikaalien kanssa touhuaminen.

Itse en ymmärrä miten kipsin tai ruokasoodan lisääminen olisi vähemmän mukavaa kuin korallimurskan tai "näkinkuorirouheen" laittaminen, kunhan vain annostus on kerrottu.

Jossain vaiheessa tulee tavallisesti hetkellinen pieni nitriittipiikki, mutta ne kalalajit joita pioneerikaloiksi uuteen akvaarioon yleensä hankitaan, kestävät sen hyvin, muutenhan akvaarioharrastus olisi loppunut jo aikoja sitten. Tosiasiaksi jää, että tällä tavoin on akvaarioita perustettu kymmeniä vuosia ja tullaan edelleen perustamaan (mahdollisesti myös bakteeripreparaatteja lisäten) ilman sen kummempia ongelmia.

Kuka nämä pioneerikalat sinne akvaarioon valitsee? Yleensä varmaankin se aloitteleva akvaristi oman luotettavan akvaariokauppiaansa neuvoja seuraten, jolloin ainakin näitä täälläkin nähtyjä surullisia tarinoita lukiessa ei voi väittää että ongelmia ei esiintyisi.

Kun sitten jossain vaiheessa haluaa perehtyä harrastukseen syvemmin, voi ryhtyä tutkimaan perusteellisempia akvaariokirjoja ja etsimään lisää tietoa myös netistä.

Olet varmaankin huomannut että tällaiselle perusteellisemmalle ja syvällisemmälle suomenkieliselle akvaariokirjalle olisi kysyntää Itse ainakin lupaan ostaa tällaisen opuksen heti kun sellainen vain on saatavilla.

[lilo]

Tismalleen!

Ihan mielenkiinnosta JJärvi, olitko näissäkin tismalleen samaa mieltä:
1) Siihen voisi jättää vain kalkin (korallimurska, näkinkuorirouhe) lisäämisen akvaarion pohjalle tai suodattimeen
2) Jossain vaiheessa tulee tavallisesti hetkellinen pieni nitriittipiikki, mutta ne kalalajit joita pioneerikaloiksi uuteen akvaarioon yleensä hankitaan, kestävät sen hyvin.
3) valtaosa akvaarioiden omistajista on ns. tavallisia harrastajia, jotka eivät jaksa perehtyä kovin syvällisesti vesikemiaan eivätkä halua puljata monenlaisten aineiden kanssa veden laadun muuttamiseksi.... Kun sitten jossain vaiheessa haluaa perehtyä harrastukseen syvemmin, voi ryhtyä tutkimaan perusteellisempia akvaariokirjoja ja etsimään lisää tietoa myös netistä

[Tuoppi76]

Akvaario-oppaassa sanotaan, että kalataulukon pituussarakkeessa oleva senttimäärä ilmoittaa pituuden, jonka kala voi saavuttaa akvaariossa. Tavallisimmin tiikerinuoliaisten pituus jäänee 15 senttiin, mutta voin kyllä heivata pituutta vähän ylöspäin, tuonne 20 sentin tienoille. Jos vielä siteeraan joidenkin kirjojen antamia pituusmittoja, niin tässä muutamia:
Gerhard Ott, yksi maailman arvostetuimmista nuoliaisten tuntijoista sanoo kirjassaan Schmerlen im Aquarium (2000): kokonaispituus jopa yli 30 cm, akvaariossa normaalisti 15-20 cm. Aquarien Atlas (1997) ilmoittaa pituudeksi 30 cm (akvaariossa harvoin yli 16 cm). Klaus Gernhard ja tri Jürgen Schmidt ilmoittavat kirjassaan Prachtschmerlen (1999) pituudeksi 30 cm:iin saakka. Ulrich Schliewenin kirja Wasserwelt Aquarium (1991) antaa arvoksi 15-30 cm, Dick Millsin You & Your Aquarium (1986) 125 mm. Suuri Akvaariokirja pitää yli 15 senttiä mestarin saavutuksena. Pituustiedot siis vaihtelevat melkoisesti kirjallisuudessa, mutta eivät ole välttämättä suuressa ristiriidassa keskenään.

Hyvää tekstiä. Kirjallisuuden tiedot ja täällä AW:ssä esitetyt tiedot tiikerinuoliaisen pituuden suhteen eivät välttämättä edes eroa kauheasti toisistaan. Mielestäni suurin ero onkin siinä, kuinka ja millä kaavalla altaan koko/pituus lasketaan kalan pituudesta. Tässä näytää olevan todella kirjavaa tulkintatapaa. Tiikerinuoliasisella allassuositus tuntuu heittelevän noin 150 - 500 litran välillä, vaikka kaikki ovat "suurin piirtein" yhtä mieltä kalan koosta.

edit: Samalla kannattaisi selvittää myös tuo leväbarbiasia, kun se aina kummittelee Tässä tapauksessa vaihteluväli taitaa olla jopa 60 - 400 litraa.

Yritän tässä vain sanoa sen, että valtaosa akvaarioiden omistajista on ns. tavallisia harrastajia, jotka eivät jaksa perehtyä kovin syvällisesti vesikemiaan eivätkä halua puljata monenlaisten aineiden kanssa veden laadun muuttamiseksi. Heille ja akvaarioharrastuksen alkutaipaleella oleville ovat Akvaario-oppaan yksinkertaiset ja käytännöllisyyteen pyrkivät ohjeet tarkoitettu. Kalattoman kypsyttämisen, sähkönjohtavuuden ja erilaisten kemiallisten ja biokemiallisten prosessien laajempi selittäminen ei mahdu eikä kuulu tämänkaltaisten oppaiden sisältöön. Kun sitten jossain vaiheessa haluaa perehtyä harrastukseen syvemmin, voi ryhtyä tutkimaan perusteellisempia akvaariokirjoja ja etsimään lisää tietoa myös netistä.

Näinhän asia varmasti onkin. Tavallisen (edistyneemmänkin) harrastajan on vain niin vaikea netistä poimia oikeaa tietoa kaiken roskan seasta. Varsinkin, kun tuossa Sinun Akvaario-opas kirjassakin vielä varoitettaan uskomasta kaikkea nettitietoa. Suomenkieliselle edistyneemälle akvaariokirjalle olisi varmasti tarvetta. Minä olisin sen ainakin valmis ostamaan, vaikka olisi kalliskin

[jarvij]

Tulostappas minun sivuni paperille ja sinulla on melkoinen akvaariokirja. Tee se aina puolen vuoden välein uudelleen, niin pysyy ajan tasalla.
On vain paperin ja musteen hintainen.

Toisaalta jos virheitä löytyy, niin korjataan ja täydennetään

[Kaizu]

Tulostappas minun sivuni paperille ja sinulla on melkoinen akvaariokirja. Tee se aina puolen vuoden välein uudelleen, niin pysyy ajan tasalla.
On vain paperin ja musteen hintainen.

Toisaalta jos virheitä löytyy, niin korjataan ja täydennetään

Jos saat sen tuossa muodossaan jollekin kustantajalle myytyä levitykseen, niin hieno homma

Kovasti siellä tekstissä on ainakin käännöskukkasia joukossa ja muutenkin kankeaa kieltä vaikuttaa olevan

[Mari Kurki]

Todella hyvä, että Markku käy täällä itse kommentoimassa näitä juttuja. Minä olen peräti niin röyhkeä, että teen tähän listan kalalajeista, joiden allaskokoja toivoisin seuraavaan kirjaan Markun tarkistelevan ja omat ehdotukseni altaiden minimikoosta.

kongontetra - 130 l ->saisi minusta olla 200 l
tiikerinuoliainen - 160 l -> 500 l
kääpiöahvenia järjestään 100 l (paitsi A. borelliille riittää jopa 60 litrainen)
lippulehtikala, kiekko ja lehtikala -> Näiden kohdalla voisi mainita vaatimuksena korkean akvaarion.
keltabarbi 60 l -> 200 l
kultakala 160 l -> parvikalana saisi olla sen 500 l. jotta riittää parvelle
leväbarbi 80 l -> 200 l
karpeista mitään tietämättä, mutta isoja nähneenä 300 l tuntuu pieneltä
haarniskamonni 100 l -> 200 l (näkemäni perusteella väittäisin parvikalaksi)
pilkkuantennimonni 130 l -> kauhee sählä, ja parvessa viihtyvä tyyppi, 300 l ei taitaisi olla liioittelua
käärmekala 160 l -> 350 l
vannekirjoahven 200 l -> 350 l
pusukala 160 l -> 300 l
helmirihma 160 -> 250 l
sinirihma 160 l -> 300 l
kultapyrstösateenkaarikala 160 l -> 300 l

En puutu barbeihin, tahikka noihin muihin kirjoahveniin, kun ovatten minulle hieman vieraampia.

Lupaan, että jos nämä kohdat seuraavassa opuksessa muuttuvat, aloitan valtaisan myyntiurakan ja markkinoin kyseistä kirjaa joka ikiselle akvaario-osastollamme vierailevalle asiakkaalle

[-Antti-]

Niinpä, kirjoitustaito, markkinointi, kalat, kasvit, sairaudet, kemia, hoito, valokuvaus ym. kun on hallussa niin voi kirjoittaa perusoppaan. Edistyneemmän akvaristin oppaalta odottaisin semmoista 1000 kalalajin esittelyä hienoin värikuvin ja tarkistetuin nimi ym. tiedoin. Eiköhän tuo osio hoidu valmiiksi viikossa parissa... Helppoa on akvaariokirjojen teko kun pikaisesti asiaa miettii.

Antti

[Mari Kurki]

Antti unohti sarkasmihymiön... Mutta ihan hyvä kuitti silti.

[-Antti-]

Lol, samaan aikaan Mari!

kääpiöahvenia järjestään 100 l (paitsi A. borelliille riittää jopa 60 litrainen)

hmmm, aika niputusta ja omituinen poikkeus. Tuo borellii pitäis varmaan siirtää omaan sukuunsa Agorafobiagramma.

Antti

[Mari Kurki]

Loistava nimiehdotus... Tulipa toinenkin poikkeus mieleen, mutta toiseen suuntaan. A. nijsseni on sen verran aggressiivinen, että sille suosittelisin vasta 200 litraisesta ylöspäin olevia altaita. Tuo keltakääpiöhän on tosi tossukka, siksi uskallan suositella sitä noinkin pieneen.
Oliko niputus sinusta oikeasti outo? Miten muuttaisit (ihan siksi kyselen, että jos sulla on kovin erilaisia kokemuksia käppänöitten tilantarpeesta, niin tiedän huomioida duuniin kalalappuja tehdessäni ja tilasuosituksia laatiessani)?

[jarvij]

Tulostappas minun sivuni paperille ja sinulla on melkoinen akvaariokirja. Tee se aina puolen vuoden välein uudelleen, niin pysyy ajan tasalla.
On vain paperin ja musteen hintainen.

Toisaalta jos virheitä löytyy, niin korjataan ja täydennetään

Jos saat sen tuossa muodossaan jollekin kustantajalle myytyä levitykseen, niin hieno homma

Kovasti siellä tekstissä on ainakin käännöskukkasia joukossa ja muutenkin kankeaa kieltä vaikuttaa olevan

Miksi se pitäisi myydä jollekin kustantajallr levitykseen. Tuosta senkun tulostaa kukin itselleen.
Toisaalta jos tuon antaa tarkistettavaksi ja kielentarkastukseen, niin heti tulee kustannuksia (kukaan ilmaiseksi?). Mutta toisaalta, jos panet mailia kielikukkasista, niin korjataan.
Siis kuka tahansa saapi oikolukea ja tehdä parannusaehdotuksia. Muuutaman vuoden olenkin niitä jo odotellut.
Mutta maileina siis, kiiitos!

[-Antti-]

Marille:
Onhan siellä käppänöiden joukossa esim. Taeniacara candidi, joka varmasti menee varmasti pienempään akvaarioon. Toisaalta pandakääpiöt menee pareittain,useampi naaras vaatii erittäin ison altaan, mutta yksi pari ei vaadi sen kummempia mielestäni. Olet varmasti oikeassa keltakääpiöiden suhteen, ne ovat rauhallisia kaloja.

No, jotain ihan muuta akvaariokirjoihin liittyvää:

Smithsonian Benefactor Arrested In Germany

By Jacqueline Trescott
Washington Post Staff Writer
Friday, June 18, 2004; Page C01


The inquiry into a gift of Stradivarius instruments to the Smithsonian
Institution took a dramatic turn this week when the donor, Herbert Axelrod,
was arrested in Germany.


The multimillionaire philanthropist had fled the United States in April for
Cuba and was arrested Tuesday night in Berlin after taking a flight from
Zurich. Axelrod, 76, is charged with defrauding the Internal Revenue
Service in a business matter, but that inquiry opened up questions about
whether he had deliberately exaggerated the value of instruments he gave
the Smithsonian and the New Jersey Symphony Orchestra to get a substantial
tax break. Orchestra officials say the FBI is reviewing that transaction.

Beginning in 1986, Axelrod, a New Jersey businessman who made millions in
pet products and pet care books, lent the National Museum of American
History four Stradivarius stringed instruments: a 1687 violin, a 1709
violin, a 1695 viola and a 1688 cello. The instruments, which collectively
were known as the Axelrod Quartet, were formally given to the museum in
December 1997. At the time the collection was said to be valued at about
$55 million, making the donation one of the largest in the Smithsonian's
history.

Questions about the value of the gifts, and the tax breaks for the gifts,
are not part of the federal case, said Michael Drewniak, a spokesman for
the U.S. attorney in Newark, N.J. "The charge has not changed," said
Drewniak.

Sen. Charles E. Grassley (R-Iowa), chairman of the Senate Finance
Committee, asked the Smithsonian for a history of its association with
Axelrod and has called a hearing for next Tuesday to look into "overvalued
deductions."

Smithsonian officials say it is not their policy or the procedure of any
museum to do independent appraisals of gifts.

"The Smithsonian does not provide donors with appraisals or fair market
valuations of items donated to its collection," Smithsonian Secretary
Lawrence M. Small said in a letter to Grassley. "The collections of the
Smithsonian are selected for their scientific, artistic, and historical
significance, not their monetary value."

In documents about the Axelrod gift sent to Grassley, museum officials
attached several different values to the gift. In 1986, the instruments
were given an insurance value of $5 million by Smithsonian officials. The
next year a value of $20 million was assigned to the quartet. Not two
months later, it was listed as $30 million.

When Axelrod formally donated the instruments in December 1997, a memo from
the Smithsonian general counsel's office noted a different value.
"[Axelrod's] attorneys yesterday informed me that the actual valuation for
tax purposes is $55 million," according to the memo.

Grassley said the papers did not clarify the Smithsonian's role in the
assessment of the instruments. "The letter raises more questions than it
answers," he said. "Specific to the Axelrod donation, I want to understand
why the Smithsonian refers to values of these instruments that are all over
the map."

Speaking of those numbers, Small said in his letter, "These values are for
insurance purposes only and are not based on the object's 'fair market
value,' the amount at issue when the donation is the subject of an income
tax donation."

The internal memos given to the Senate, said spokeswoman Linda St. Thomas,
"are not official Smithsonian statements on the value of these objects. The
only time we put an official number is when we put it on an insurance
policy."

When an artifact is displayed outside Washington, it is insured and the
museum follows the owner's estimate. "The Smithsonian also has no
involvement in the process of valuing an item so that its donor may take a
tax deduction," said Small in his letter.

Axelrod has supported the Smithsonian for many years, giving $2.8 million
in cash to the American History Museum, as well as the National Museum of
Natural History, and donating 17 instruments. Part of his cash donation
supported performances using the rare musical items.

Michael Himmel, Axelrod's defense attorney, said yesterday he had not
spoken to his client since his arrest and it could take months for the U.S.
attorney's extradition request to be resolved. Himmel said questions about
the donations are misguided.

"During the period of time when the government was investigating his
conduct [in the tax matters], they also subpoenaed documents related to his
violin collection. Had the government believed back then that they had a
case that they could prove concerning the value of the violins," it would
have been included in the indictment. "They knew I had experts lined up who
would weigh in on the true value of the instruments," Himmel said.

Meillä on rehellisiä ja pienellä marginaalilla ystävällisesti tuotteitaan myyviä akvaariokirjailijoita ulkomaalaisiin verrattuna!

Antti

[mvarjo]

Hyviä kommentteja Marilta kalojen tilasuosituksiin. Niissä on varmasti oikeansuuntaisia mitoituksia. Ne ovat kuitenkin yksittäisiä näkemyksiä, ja niihin kaivataan myös perusteluja. (En kuitenkaan toivo niitä enää tähän keskusteluun, joka nytkin näyttää veeenyvän aivan liiaksi.)

Kiitos muistakin hyvistä kommenteista ja neuvoista. Kuten jo olen maininnut, akvaariokirjan tekemiseen menee kuitenkin melkoisesti aikaa. Vaikka tältä istumalta ryhtyisin kirjoittamaan perusteellista akvaariokirjaa täysipäiväisesti (ja tekisin kuvitusta) sen voisi saada levitykseen aikaisintaan vuoden kuluttua syksyllä. En tosin nyt ole ryhtymässä kirjan kirjoittamiseen, mutta tulevaisuus näyttää.

Akvaristi-lehti on parempi foorumi kuin kirja viimeisimmän akvariotiedon julkaisemiseen. Sen ovat lehden lukijat toivottavasti voineet todeta. Mutta uutta materiaalia tarvitaan jatkuvasti Akvaristissa. Otan vastaan hyviä, perusteltuja kirjoituksia, ja lupaan, että ne myös tullaan julkaisemaan tilan sallimissa puitteissa.
Markku Varjo

[jarvij]

Joka tapauksessa jo muutaman vuoden kuluttua akvaristilehden vuosikerrat muodostavat pinkassa melkoisen ajantasainen akvaariokirjan. Ja aina uuden numeron tullessa se osaltaa ajantasaistuu.
Sopii verrata akvaarion hoitoon ja käytössä olevaan tietoon 50 vuotta sitten. Kyllä, tiedän tasan tarkkaan millaista se oli!

[Maisu]

Kalat on kuitenkin mitattava senttimitalla, pelkkä silmämääräinen arviointi johtaa helposti harhaan.

Jep. Sain toissapäivänä lahjoituksena (kiitos vielä) varsin komean partamonnikoiraan, jonka edellinen omistaja arvioi 15 cm:n kokoiseksi. Oman, taannoin leskeksi jääneen koiraani olin joskus mitannut saman kokoiseksi ja laitoin kalat samaan 468-litraiseen altaaseen. Eilen sitten kokoero alkoi huvittaa tosissaan ja mittasin kalat tarkasti; oma "15 senttiäni" oli todellisuudessa tasan 17 cm kuonosta pyrstöevän kärkeen ja uusi kala 13 cm. Viiden vuoden kuluttua kerron teille menikö uusi kala pituudessa lopulta ohi kun se on samassa iässä kuin isompi nyt.

[Tuoppi76]

Akvaristi-lehti on parempi foorumi kuin kirja viimeisimmän akvariotiedon julkaisemiseen. Sen ovat lehden lukijat toivottavasti voineet todeta. Mutta uutta materiaalia tarvitaan jatkuvasti Akvaristissa. Otan vastaan hyviä, perusteltuja kirjoituksia, ja lupaan, että ne myös tullaan julkaisemaan tilan sallimissa puitteissa.

Lehti on tosiaan laadultaan oikein hyvä. Jutut ja kuvat ovat hyviä, mutta joskus lehdessä on kuitenkin pikkuisen liikaa ns. perusjuttuja (peruskasvit, perushoito jne.)

Mielestäni uusi akvaariokirja voisi esimerkiksi liitteessä käsitellä myös vaihtoehtoiset (edistyneemmät) hoitotavat, jos niitä ei haluta tuoda normaalin tekstin joukkoon hämäämään täysin uutta akvaristia (kalaton kypsytys jne). Eikä edistyneemmän akvaariokirjan mielestäni tarvitsisi käsitellä esim. 1000 kalalajia värinkuvin, vaikka -Antti- tuossa aiemmin niin totesikin Hakuteoksia pelkästään kaloista löytyy aina, tosin monesti Lontooksi tai Berliiniksi.

jarvij:lle vielä: Sivustosi tosiaan voisi muodostaakkin tulostettuna hyvän "edistyneen" hoidon oppaan, varsinkin jos saisit sen siihen muotoon, että tulostus onnistuisi helposti. Nyt jäsentely on vielä pikkaisen ongelmallinen ainakin tulostamisen kannalta. Hyvää työtä silti, kiitos siitä.

Marin kalalistasta vielä kommentti: Joskus ennen oli "eläinsuojelullisesti" jo hieno saavutus jos aloittelija osti 60 -litran akvaarion. Nykyinen suuntaus suurempiin altaisiin, kuitenkin helposti tekee harrastuksesta aloittelijan silmissä liian "mahtavan ja kalliin" ja akvaariota ei sitten hankita ehkä ollenkaan. Lisäksi kehitys on mielestäni siinä suhteessaa vaarallinen, että "ylilyönteinä" toteutettuna sille ei ole mitään loppua. Samoin esim. tiikerinuoliaiskelpoisten harrastajien joukosta tulisi TODELLA pieni jos ns. virallinen kokosuositus nousisi esim. mainitsemaasi 500 -litraan, varsinkin kun kala ei aina edes saavuta kirjoissa mainittua 15 sentin pituutta. Tosiasia kuitenkin on, että harvoilla "tavallisilla" ihmisillä moisia lootia on, vaikka tällä foorumilla voikin asiasta sellaisen kuvan saada.

[Mari Kurki]

Joskus ennen oli "eläinsuojelullisesti" jo hieno saavutus jos aloittelija osti 60 -litran akvaarion.

Joo ennen. Mutta kun nyt eletään tätä päivää... Sitäpaitsi kyllä 60 litraiseenkin löytyy kalavaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. Siihen ei vain mahdu mitään kovin isoja kaloja.

tiikerinuoliaiskelpoisten harrastajien joukosta tulisi TODELLA pieni jos ns. virallinen kokosuositus nousisi esim. mainitsemaasi 500 -litraan, varsinkin kun kala ei aina edes saavuta kirjoissa mainittua 15 sentin pituutta. Tosiasia kuitenkin on, että harvoilla "tavallisilla" ihmisillä moisia lootia on, vaikka tällä foorumilla voikin asiasta sellaisen kuvan saada.

Sama tilannehan on muillakin isoksi kasvasilla lajeilla. Harvalla on tilaa pitää oskareita tai haibarbejakaan. Pointtini nimenomaan on, että suositusten tulisi noudattaa kalojen todellisia tarpeita, eikä niissä voi ajatella kuinka moni niitä voi sen jälkeen pitää.
Jos tavallisilla ihmisillä ei ole riittävän suuria akvaarioita tiikerinuoliaisille, miksi ihmeessä heidän silloin tulisi niitä edes pitääkään. Pienemmäksi jääviä ja paremmin soveltuvia nuoliaislajejakin kun löytyy.
Ja vielä kerran todettava: Usko jo, että oikein hoidattuna tiikerinuoliainen kasvaa ihan kevyesti yli 15 senttiseksi. Mikäli ei kasva, kalaa on hoidettu väärin ja karkeasti sanottuna kitukasvuisuus on merkki eläinrääkkäyksestä.

Antille: Taenicara candidi on pieni, mutta _oman_erittäin_suppean _kokemukseni_perusteella melkoisen pippurinen tapaus. Pandakäppänöistäkin pariskunnittain pito pienemmässä akvaariossa voi onnistua, mutta olen vain itse ollut todistamassa kuinka koiras revpi naaraan hengiltä 150 litraisessa ja siksi olen ollut kyseisen lajin tilasuositusten kanssa ehkä hieman ylivarovainenkin.
Markku: Olet aivan oikeassa, perustelut tämän keskustelun jatkoksi menevät jo OT: ksi, voisin vaikka laitella sinulle sähköpostia.

[KtMan]

Marin kanssa samoilla linjoilla..
Mailmassa paljon kivoja kalalajeja jotka ei yksinkertaisesti akvaarioon sovi.

On onneksi myös paljon kivoja kalalajeja jotka sopii, jopa niin paljon ettei edes kaikkia affenia tai nuoliaisia kerkeä elämänsä aikana ikinä kokeilemaan. Miksi siis tietentahtoen valita sopimaton laji?

Tiikerinuoliainen kasvaa myös pienessä altaassa väärällä hoidolla yli 20cm:ksi
Jos liikutte siniriutan lähistöllä, Kimi voi varmaan näyttää yhden asiakaspalautuksen, jota on ruokittu lähes yksinomaan lohirehulla ja valehtelematta ympärysmitta on ainakin 30cm mahan kohdalta pituus 20cm tai yli.
Ko. kala on nyt kasvisruokadietillä (Onko jo toipunut?)

T:Krisse

[-Antti-]

Jaa.. Mulla on ollut kumpaakin pariskunta samassa 160 litraisessa ja vielä viejitaa ilman ongelmia. Tämä minun suppea kokemukseni. Mun nijsseni koiras oli erittäin flegu, naaras taisi kutea viejita koiraan kanssa.. Länsi-Afrikan ahvenia mulla on kutenut ja poikasia kasvanut vanhempien kanssa 63-litraisessa sekä A. sp. "pebas" ja hippolytae. Paha näitä suosituksia on antaa, rajanvedossa taitaa olla kyse siitä kuinka varman päälle vedetään. Mutta hyvähän se on tietää miten voi käydä pienessä akvaariossa. Raivopäinen yksilö voi saada partnerinsa hengiltä 60 sekä 160 litraisessa ja ratkaisuna voi olla naaraan lihottaminen muualla tms. Odotamme ratkaisua kaikkiin näihin ongelmiin edistyneen akvaristin oppaasta.
Mari, sulla on hyvä maku kalojen suhteen!

Antti

[Maisu]

Minun nijssenini asuivat tuuheakasvisessa 250-litraisessa ja ruumiita tuli molempien sukupuolten toimesta. Alkuperäinen pari tuli kutakuinkin toimeen keskenään, kunnes koiras sitten lopulta tappoi naaraan, ja seuraavaksi uusi naaras tappoi koiraan ja uudenkin koiraan jne... Menetin lopulta toivoni.

Tämä on taas näemmä näitä "kaikkea maan ja taivaan väliltä" -keskusteluja...