Mikä mättää taistojen kanssa?

[Fiu]

Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt kudettaa taistojani, mutta en ole päässyt puusta pitkälle... Minulla on siis 1 taistokoiras (väriltään sähkönsininen) ja 4 eukkoa (väreinä punainen, sininen, sinipunainen ja blondi jolla vaaleansiniset evät).

Yritin kudettaa taistoja 80-litraisessa pöntössä (alkuun oli vain ukkeli ja kaksi akkaa). Vesiarvot ja olosuhteet oli kohdallaan: pH 7,5 , kH 6 , gH 6 , NO2 <0,1 , lämpötila +28, virtausta ei lainkaan pinnalla, paljon kasveja (kaikissa kerroksissa) ja ruokinta oli monipuolista (hiutaleita, pakasteita, elävää ruokaa, jne.) Altaassa ei ole ollut taistojen kanssa muita kaloja (lukuunottamatta pohjalla mönkiviä önninkäisiä, eli partamonneja ja pieniä plekoja). Mutta joku palapelin palanen ei loksahtanut kohdalleen, sillä taistoukkeli ei ole lainkaan kiinnostunut eukoistaan!!! Se ei ole edes yrittänyt rakennellakkaan minkään moista kuplapesää, tms.

Voisikohan tähän olla syynä taistoukolle talvella sattunut tapaturma? Arvoisa kollikissamme Rölli kun onnistui kalastamaan kuin ihmeen kaupalla taistoukon vaikka oli tukevat kansilasit päällä (lasit peittävät koko altaan viimeistä koloa myöten!). Ukko selvisi hengissä, mutta menetti kaikki evänsä... Evät ovat kuitenkin kasvaneet jo täysin takaisin ja ukko näyttää ihan samalta kuin ennenkin. Tarkalleen evät kasvoivat takaisin noin kuukaudessa.

Mikä voisi auttaa?

Viime viikolla ostin taistolle lisää naispuolista seuraa kaksi kappaletta, mutta eipä tuo niistäkään tuntunut innostuvan.

Nyt taistot elävät väliaikaisesti 128-litraisessa seura-altaassa, jossa olosuhteet ovat muuten samat, mutta veden lämpö on 26. Tämä järjestely sen takia, että taistot joutuivat luovuttamaan entisen kotikolonsa nuorille kirjoahvenille (affenet oli myynnissä, mutta ketään ei niitä ostanut, joten jouduin sijoittamaan ne väliaikaisesti tuohon altaaseen).

[Majqua]

Hmm, varmaan saat muilta parempia vinkkejä, mutta tässä mitä meillä on koettu.

Kaikilla taistelukaloilla ei vaan synkkaa keskenään, meillä 3 naaraan ja 2 koiraan joukosta löytyi aikoinaan vain yksi pari/yhdistelmä, joka kuti keskenään.

Jotkut koiraat taas ei ole olleet lainkaan kiinnostunut naaraista seura-akvaariossa, mutta kun laittaa omaan kutualtaaseen, niin johan on toinen ääni kellossa. Kutualtaana minulla on 40-litrainen allas joka täytetty vain puoliksi, reilusti kasveja ja sopiva lämpö.

Laitan naaraan/naaraat altaaseen ehkä viikon aiemmin ja ruokin niitä tuhdisti pakasteilla. Joskus taas jos olen saanut muuten ruokittua naaraita erityisen tuhdisti ja kyseessä todella on koiras joka ei seura-akvaariossa rakentele kuplapesiä, olen laittanut koiraan yksinään kutualtaaseen joitain päiviä tai viikon verran etukäteen ja ruokkinut sitä siellä hyvin.

Sitten teen yleensä vedenvaihdn juuri ennen kuin laitan toisen sukupuolen edustajan myöskin kutualtaaseen ja eristän naaraat lasilla omaan pienempään karsinaansa (tai käytän kelluvaa kutuallasta). Näin voin varmistaa että naaras/jokin naaraista on erityisen halukas kutemaan sen sijaan että koiras pienessä tilassa jahtaisi/repisi haluttomaan naaraan henkihieveriin.

Myöskin jotkut koiraat eivät innostu rakentelemaan kuplapesää jos naaras on koko ajan jahdattavissa, joten tällä konstilla koiras käy esittelemässä itseään naaraan edessä ja sitten painuu omaan nurkkaansa jossa tekee kuplapesää. Kun pesä on valmis ja naaras selvästi halukas, päästän halukkaan/halukkaimman naaraan samaan tilaan koiraan kanssa ja mahdolliset muut naaraat siirrän takaisin seura-akvaarioon.
On käynyt niinkin, että halukas naaras itse hyppää koiraan houkuttelujen perässä toiselle puolelle lasin takaa. Tämän takia kutualtaassa onkin vettä juuri ja juuri lasin korkeuden verran tai pikkuisen enemmän. Taistelukalat kyllä tunnetusti pomppaisi vaikka miten korkean esteen yli jos sen toisella puolen on jotain mitä haluaa...

Tämän eristämisen olen huomannut toimivan myös silloin kun kalat rupeaa kutemaan ennen kuin koiras on tehnyt kuplapesää.

Yleensä mitään eristämistä ei kuitenkaan ole tarvittu, vaan kutualtaan suoma rauha toisilta kaloilta on uskoakseni ollut kaikki mitä tarvitaan.

Joskus kalojen fyysiset ominaisuudet eivät vaan osu kohdalleen ja kutu menee siksi pieleen, viimeksi kävi meillä niin että naaras oli niin suuri että lyhyeköeväinen koiras ei saanut kietouduttua sen ympärille millään. Naaras taas oli niin valmis kutuun että se pudotteli mätimunia jo pienestäkin kosketusärsykkeestä. Ilmeisesti koiras ei sitten saanut yrityksistään huolimatta hedelmöitettyä munia, ja pisteli napaansa suurimman osan. Kyllä olikin sitten maha pömpöllään hetkessä!

[MillaMagia]

Minulla on suorastaan päinvastainen ongelma Jostain syystä omat taistoni (1 sinipunainen uros ja 2 naarasta, toinen blondi punaisilla evillä ja toinen täysin punainen) ovat innostuneet kutemaan seura-akvaariossani vähän liikaakin. Olen saanut kuukauden sisällä poikaset molemmista naaraista ja kovasti näyttää tuo ukko taas rakentelevan pesää... Huomasin että kutu alkoi kun sain pintakasvit kasvamaan kunnolla ja "ankkuroitua" paikalleen juuristaan muihin kasveihin. Ukko kun puhaltelee pesänsä lehtien alle. Voisikohan noista pintakasveista olla apua sinulle?

Taistojen kavereina 100l purkissa on 10 tiikerinsulkaa ja pieni partis. Vesiarvot normaalin rajoissa (en nyt muista tarkemmin kun töistä kirjoittelen, kuitenkin vesi on tosi pehmeää ja PH siinä 6 tietämillä) ja lämpötilana olen pitänyt n. 27 astetta.

Kaikkein parasta tässä on se että minulla ei vielä ole edes kunnollista poikas/kudetusallasta, saan sellaisen vasta parin viikon päästä... Poikaset mitkä olen saanut pelastettua emojen ahnaista suista on nyt väliaikaisesti sellaisessa tavallisessa poikasverkossa.

[Kata]

Onko taistosi (se ukko siis) komea? Isot liehuvat evät jne?

Nimittäin jos näin on, niin veikkaisin sinun taistelukalasi olevan jo aivan liian vanha kutupuuhiin.

Tällä komeudella tarkoitin sitä, että mitä vanhempi kala, sen isommat evät. Kaupoissa harvemmin näkee muita, kuin niitä vanhoja taistelukaloja, jotka eivät elä, kuin puoli vuotta ostamisensa jälkeen.