Joku tai jotkut syövät akvaarioni kasveja hirmu vauhdilla. Epäilen syyllisiksi partamonnia ja/tai kotiloita. Tihutyön kohteiksi ovat joutuneet jättiläismiekkakasvi, karvalehti, limaska, liuskavesitähdikki ja jaavansaniainen. Ykkösepäilty on lisääntynyt postitorvikotilokanta, koska:
1) tuho alkaa pieninä piste- tai pitsimäisinä reikinä lehdissä, jotka vähitellen laajenevat suuremmiksi, kunnes lehdestä on jäljellä vain riekaleita lehtiruotien ympärillä
2) yön jälkeen muutos edelliseen iltaan on näkyvä, mutta aamun ja illan välillä ei tuhoamista tapahdu ainakaan samassa mittakaavassa
3) epäilen ettei partamonnin suulla raasteta niinkin pieniä lehtiä kuin karvalehden sukasia tai pinnalla viratuksen mukana pyörivää limaskaa
4) akvaariossa on asunut partamonni jo melkein 2 kuukautta. Silti tuhot ovat alkaneet vasta viime aikoina ja ajoittuvat hyvin yksiin kotilokannan lisääntymisen kanssa.
Nyt poimin noita postitorvenp****ja joka päivä pois kaikki näkyvät yksilöt, pyöreästi 50-100 kappaletta per päivä. Kalojen ruokinta on nähdäkseni jo aika vähäistä, kahdesti päivässä hyppysellinen hiutaleita, joka syödään viimeistä murua myöten alle minuutissa. Ajattelin silti vähentää ruokintaa entisestään, sillä jostain kai se kotiloiden yhtäkkinen sikiäminenkin johtuu. Hakua käyttämällä löysin väitteitä että kierteissarvet syrjäyttäisivät postitorvet eloonjäämistaistossa, mutta ainakaan minulla ei näin ole käynyt. Altaassa on kuitenkin todistettavasti ainakin kaksi sentin mittaista, elävää kierteissarvea. Nyt haluaisin vain päästä eroon mokomista kiusankappaleista (lähinnä postitorvista, mutta jos kierteissarvet ovat mennäkseen samalla, niin menkööt) mahdollisimman nopeasti, lopullisesti ja muille akvaarion eläville turvallisesti. Onko kotilontappoaineista mihinkään vai onko hankittava jotain kotilonsyöjäkaloja?
Edit: puolet viestistä katosi salaperäisesti, lisätty nyt.
Raadellut kasvit ja kotiloräjähdys
Valvoja: Moderaattorit
Kotilontappoaineista on mihinkään, mutta mieluummin kyllä minä aina käyttäisin jotain luonnollista keinoa, eikä kemikaaleja.
Ja se kierteissarvien syrjäytysteho. Eihän se tokikaan toimi, jos niitä toisia kotiloita on reippaasti enemmän kuin kierteisiä. Pitäähän niitä olla iso kanta, että ehtivät selättää toiset ruoanhankinnassa ja syödä toisten munat (kierteissarvilla ei ole munia syötäväksi, eli elävien poikasten "synnyttäminen" on etu).
Jos päädyt kotilontappoaineisiin, kuten Flubenoliin tai sitten jonkinkin liikkeitten myymään, joitten tehosta en tiedä, niin muista sitten putsata pohjahiekka kuolleista kierteissarvikotiloista.
Jos altaassasi on tilaa kotilonsyöjille ja kalastokin on sopiva, niin semmoisia sitten. Kääpiöpalloja en seura-akvaarioon pelkästään kotiloita syömään laittaisi, mutta juuri viime yönä huomasin, että palloaltaassani on vieläkin pirtsakka kierteissarvikotilokanta kahdestakymmenestä kääpiöpallokalasta huolimatta.
Nuoliaiset ovat ilmeisesti vähän reippaampia kotilontappajia, eivätkä välttämättä jätä kierteissarviakaan henkiin. Kehäkotilot, postitorvikotilot, ovat kotilonsyöjien herkkua, sillä ne ovat sopivan pieniä herkkupaloja ja niitten kuorikaan ei ole kovin paksu.
Ja se kierteissarvien syrjäytysteho. Eihän se tokikaan toimi, jos niitä toisia kotiloita on reippaasti enemmän kuin kierteisiä. Pitäähän niitä olla iso kanta, että ehtivät selättää toiset ruoanhankinnassa ja syödä toisten munat (kierteissarvilla ei ole munia syötäväksi, eli elävien poikasten "synnyttäminen" on etu).
Jos päädyt kotilontappoaineisiin, kuten Flubenoliin tai sitten jonkinkin liikkeitten myymään, joitten tehosta en tiedä, niin muista sitten putsata pohjahiekka kuolleista kierteissarvikotiloista.
Jos altaassasi on tilaa kotilonsyöjille ja kalastokin on sopiva, niin semmoisia sitten. Kääpiöpalloja en seura-akvaarioon pelkästään kotiloita syömään laittaisi, mutta juuri viime yönä huomasin, että palloaltaassani on vieläkin pirtsakka kierteissarvikotilokanta kahdestakymmenestä kääpiöpallokalasta huolimatta.
Nuoliaiset ovat ilmeisesti vähän reippaampia kotilontappajia, eivätkä välttämättä jätä kierteissarviakaan henkiin. Kehäkotilot, postitorvikotilot, ovat kotilonsyöjien herkkua, sillä ne ovat sopivan pieniä herkkupaloja ja niitten kuorikaan ei ole kovin paksu.
Kotilontappoaineissa suurin etu on siis niiden nopeus ja varmuus, eli pääsee kaikista elävistä kerralla, eikö? Maalaisjärjellä ajatellen siinä on myös niiden heikkous, sillä jos akvaariossa tippuu yhdessä vuorokaudessa useampi sata kotiloa, alkavat niiden ruumiit nopeasti pilata vettä. Luulisi bakteerien kuitenkin hoitavan ruumiiden hajottamisen ajan mittaan ja veden laadun saanee pidettyä kurissa tiheämmillä ja suuremmilla vedenvaihdoilla, esim. 1/2 vedestä päivittäin. Vai onko kenties niin, että kotilontappoaineet tuhoavat kaikki selkärangattomat, myös bakteerit ja muut pieneliöt? Entä kärsivätkö kalat tai kasvit moisista myrkyistä, vaikkeivät kuolisikaan käsittelyssä?
Kotilonsyöjäkaloja olen viimeksi mainitun valossa valmis harkitsemaan, ehdotuksia saa laittaa. Allas 260 l, jossa 5 leväbarbia, 1 partamonni (joka muuttaa toiseen altaaseen), pH 7-8, gH 5, lämpö 26 astetta ja virtaus voimakas. Tulokkailta toivottavia ominaisuuksia ovat rauhallisuus, alle 15 cm koko, ja kyky syödä myös teollisia kalanruokia kotilopopulaation tuhouduttua.
Kotilonsyöjäkaloja olen viimeksi mainitun valossa valmis harkitsemaan, ehdotuksia saa laittaa. Allas 260 l, jossa 5 leväbarbia, 1 partamonni (joka muuttaa toiseen altaaseen), pH 7-8, gH 5, lämpö 26 astetta ja virtaus voimakas. Tulokkailta toivottavia ominaisuuksia ovat rauhallisuus, alle 15 cm koko, ja kyky syödä myös teollisia kalanruokia kotilopopulaation tuhouduttua.