Oikeus elämään?

[Piude]

Sattuipa seuraaavanlainen tapaus. Ystäväni Oulusta otti yhteyttä ja kertoi mitä oli tapahtunut. Lähti seuraavana päivänä työmatkalle USA:han ja toi Oulusta kissan luokseni, jonka omistaja oli kuollut, eikä kukaan sitä huolinut joten joutui jostain syystä alkoholistin hoiviin, joka ikään kuin unohti ruokkia kissa poloista Kissa pelastettiin nälkäkuolemalta ja Oulusta kun ei kotia löytynyt, tuotiin kissa Helsinkiin uuteen kotiina missä oli jo entuudestaan kissa.

Vaan tämäpä ei hyväksynyt uutta tulokasta ja yritti piestä tulokasta mennen tullen, ilman väliin menemistä seuraukset olisivat olleet tuhoisia.
Aikaa kului eikä hyväksyntää tullut, päinvastoin, pahemmaksi meni. Reppanalle olisi tullut kohtalo joutua toisen kissan tappamaksi. Kyselin tuttavilta joka puolelta josko joku ottaisi kissan luokseen. Yhtään kiinnostunutta ei ilmaantunut, siispä yhteys Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen.

Vastaanotto oli tylyä ja kylmää , sekä koko asiaan suhtauduttiin negatiivisella asenteella, ekä kissaa olisi otettu vastaan. Seuraavana päivänä yhdityksestä soitettiin ja ilmoitettiin, että on tapahtunut virhe heillä. He eivät saaneet ottaa kissaa vastaan. Asia ei kuulu heille !
Eläinsuojeluyhdityksen mielestä nälkäkuolema tai tapetuksi tuleminen on parempi vaihtoehto kuin saada uusi elämä ja koti.

Tapahtumaketjussahan on vain syyllisiä, huolttioita jne.
Ensimmäisenä on pappa joka kuoli, syy; mitäs menit kuolemaan.
Toisena on hökkelissä asustava alkoholisti, syy; mitäs et ruoki ja hoida.
Kolmantena tuttavani, syy: mitäs pelastit nälkäkuolemalta, älä puutu muiden asioihin.
Ja listan viimeisenä allekirjoittanut, syy; mitäs yritit tarjota kissalle kotia, ruokaa, etsiä uutta kotia. En myöskään tiedä kissan rokotuksista, iästä, nimestä ym mitään. Siis suurrikollinen

Olen eripuolilla kuullut kuinka perheeseen on otettu kissa/koira lapselle lemmikiksi ja sitten syystä tai toisesta ei voida sitä enää pitää, on eläin jossain tapauksissa toimitettu eläinsuojeluyhdistykselle. Missä tämä eläinsuojeluyhdistys sijaitsee ?
Eräässä tapauksessa pariskunta otti kiinni irtolaisen, joka huonossa kunnossa hiippaili heidän pihallaan ja veivät kissataloon. Ensimmäisenä oltiin vaatimassa heiltä rahaa. Siis heiltä, jotka hyvää hyvyyttään ottivat heitteille jätetyn kissan kiinni . Heidän olisi pitänyt maksaa yhdistykselle, että ottaisivat kissan vastaan, muussa tapauksessa eivät huoli.

Yhdistys mainostaa esitteissään auttavansa kaikissa eläinsuojeluasioissa sekä pyrkivät suojelemaan kaikkia eläimiä resurssiensa mukaan. Esitteeseen kannattaisi tehdä tarkennus, he eivät huoli eläintä, jolla ei ole omistajaa, eikä paikkaa missä voisi elää turvattua elämää.
En toki väitä, etteikö tekisi todella hyvää työtä satojen löytöeläinten puolesta, mutta kenelle kuuluu sitten tämän tapauksen eläin, kun ei heille?

[maketzu]

Kuinka julmaa ja kylmää toimintaa. Että ne jotkut onkin....
Sääli kissaparkaa.

Vastaanotto oli tylyä ja kylmää , sekä koko asiaan suhtauduttiin negatiivisella asenteella, ekä kissaa olisi otettu vastaan. Seuraavana päivänä yhdityksestä soitettiin ja ilmoitettiin, että on tapahtunut virhe heillä. He eivät saaneet ottaa kissaa vastaan. Asia ei kuulu heille !

Mitkäs asiat heille sitten kuuluu, jos ei elänten auttaminen

Eläinsuojeluyhdityksen mielestä nälkäkuolema tai tapetuksi tuleminen on parempi vaihtoehto kuin saada uusi elämä ja koti.

Vai että pitäisi viaton eläin tappaa noin vain. Minun mielestä kissalla on oikeus saada uusi elämä ja koti.

[Save]

Voi kissaparkaa! Kyllä Hesyn pitäisi ottaa kissa hoiviinsa. Luultavasti Pakilan eläintalo on tällä hetkellä aika täynnä, kuten aina kesän jälkeen , mutta kissat löytävät myös yleensä aika nopeasti uudet kodit ja taas talvella on väljempää.

Jos asut Helsingissä, niin voit vielä yrittää viedä kissan Hämeentien pieneläinklinikalle. Helsingin kaupunki on velvollinen maksamaan löytöeläinten (tai eläinten, joita omistaja ei jostain syystä voi pitää) hoidon pieneläinklinikalla kahden viikon ajan. Sen jälkeen, jos eläimille ei ole löytynyt uutta omistajaa, eläimet kärrätään Hesyn eläintaloon, jossa ne asuvat kunnes uusi omistaja löytyy. Poikkeuksia ovat pahasti villiintyneet ja hyvin sairaat yksilöt, jotka usein joudutaan lopettamaan. Villiintyneitäkin pyritään kesyttämään, mutta aina tämä ei onnistu.

Jos sinä olet tällä hetkellä kissan omistaja ja asut Helsingissä, en ymmärrä, miten henkilö, jonka kanssa olet puhunut on voinut sanoa, että Hesy ei saa ottaa kissaa huostaansa. Tosin, jos kissa on viety sen edelliseltä omistajalta ilman tämän suostumusta, Hesy ei voi kissaa ottaa. Karua, mutta totta.

Itse yritin saada Hesyn ihmiset hakemaan koiran, joka hytisi 30 asteen pakkasessa tuntikausien ajan ja kissan, joka oli lukittu parvekkeelle sen omistajien matkan ajaksi. Ei onnistunut. Talkkari toi sitten kissan parvekkeelta meille, mutta se jouduttiin luovuttamaan takaisin omistajilleen, kun nämä palasivat matkalta, eikä Hesy voinut puuttua asiaan. Eri asia siis on, jos eläin on selkeästi hylätty ts. sen omistaja ei ole tiedossa.

Toisen kissani olen hankkinut Hesyn kautta (jonka jäsen muuten olen) ja sen oli joku jäsen ottanut mukaansa Pietarsaaresta. Hesyyn tulee siis joskus eläimiä muualtakin kuin Helsingistä.

-Satu

[AkiK]

Itse yritin saada Hesyn ihmiset hakemaan koiran, joka hytisi 30 asteen pakkasessa tuntikausien ajan ja kissan, joka oli lukittu parvekkeelle sen omistajien matkan ajaksi. Ei onnistunut.

Eikös tuo ole jo polliisi asia? Luulisi, että omistaja saattaisi saada vähän palautetta (sakkoja) tai eläin otettaisi poliisin määräyksellä pois?

[Kati]

Suosittelen visiteeraamaan www.hesy.fi:ssä, jotta tulee faktat oikein. Sivuilta löytyy ohjeet, miten löytöeläimen kanssa olisi toimittava. Siellä kerrotaan, että eläinten talteenottopaikka riippuu eläimen löytöpaikasta. Saitilta löytyy myös lista näistä talteenottopaikoista. Hesy ottaa Helsingissä vastaan ainoastaan kissaemot ja -pennut, muut ohjataan Pieneläinklinikalle.

Hesyssä on tähän aikaan vuodesta kiireistä, eikä mielialakaan ole korkealla, kun kissaa tuupataan sisään ovista ja ikkunoista. Sieltä on ilmeisesti sattunut puhelimeen joku, joka oli jo saanut päiväannoksensa vi*utusta, eikä siksi kyennyt kommunikoimaan järkevästi. Olen itse ollut tekemisissä yhdistyksen kanssa aika paljon, enkä ole tylyyteen törmännyt kuin kerran. Kyseessä oli sama vuodenaika ja pitkään yhdistyksessä vapaaehtoistyötä tehnyt ihminen, joka erehtyi luulemaan mua ihmiseksi, joka yritti tuputtaa kissaansa heille. Osa henkilökunnasta on tosiaan kyynistynyt aika pahasti, ja he näkevät tavallisen kissanomistajan hirveän helposti vain potentiaalisena heitteillejättäjänä. Sitäkin tapahtuu kuulemma paljon, että kissaansa kyllästyneet yrittävät monin tavoin ja valhein tuupata eläintään Hesyn huollettavaksi, kun eivät itse jaksa vaivautua hankkimaan eläimelle uutta kotia. Ihan niinku Pakilan eläintalossa ei olisi kiirettä, tunkua ja huolta muutenkin tarpeeksi. Tapaustasi on ehkä luultu tähän kategoriaan kuuluvaksi.

Joskus olen myös kuullut huhuja, että kiireen vuoksi Hesy on joutunut käännyttämään oveltaan sellaisia eläimiä, joita on tuomassa joku "vastuulliselta vaikuttava". Kun resurssit ovat olleet pahasti vajaat, on ollut pakko priorisoida - huolehtia vain onnettomimmista ja toivoa, että se eläimen "vastuulliselta vaikuttava" löytäjä myös on vastuullinen, ja pitää löytämästään eläimestä huolen heidän puolestaan. Tämä on tosiaan vain huhu, mutta voi tietysti olla mahdollista, että taustalla on jotain tämän tyyppistä. Sen luulen tietäväni, että allergian tai muun vastaavan syyn takia kissaansa poisjärjestävät joutuvat hoitamaan homman itse, Hesylle tuollainen eläin ei kuulu - sillähän on omistaja, jonka voi olettaa huolehtivan uuden kodin etsimisestä. Hesyn vastuulla ovat vain löytöeläimet, ja ne tosiaan vievät kaikki resurssit (ja enemmän ).

Onko tuo kyseinen kisu vielä koditta? Kerro lisää, sillehän voisi löytyä vaikka aw-koti !


Kati, kahden hesyläisen ja yhden muuten vaan veikeän kollin nöyrin palvelija

[Maisu]

A-W-koti voisi tosiaan olla tarjolla esim. minun kauttani jos kyseessä on neitipuolinen kissa.

Avartavaa luettavaa kyllä tämä threadi, olen itse ottanut yhden kissan HESY:n kautta ja vanhempani kaksi. Minulle on myös HESYssä väitetty erästä äärimmäisen laihaa, kippurahäntäistä kissaa täysin terveeksi (silittelin sitä kun valitsin vanhempieni toista kissaa) vaikka kissan häntä selvästi kaipasi leikkausta kosketusarkuuden perusteella ja eläin oli melkein luuranko. Jätin sen sinne ja vieläkin v***ttaa, suoraan sanoen, koska olisi minun pitänyt se edes hoitoon viedä.

[Save]

Hesy ottaa Helsingissä vastaan ainoastaan kissaemot ja -pennut, muut ohjataan Pieneläinklinikalle.

Onko tämä jokin uusi käytäntö? Ja pieneläinklinikalta takaisin Hesyyn 14 vrk päästä? Eivät ne ainakaan puoli vuotta sitten Hämeentiellä kissoja tuota pidempää aikaa pitäneet. Viimeksi kesällä olin Lopelta Pakilaan rahtaamassa sinne paksuja kollikissoja (tuttu muutti ja kissat eivät sopineet uusiin kuvioihin ) Olisivat ottaneet kaikki, mutta yhdelle koti oli jo löytynyt, mutsini luota . En ole kuullut ikinä tuollaisesta "valikoinnista", ja olen itse hankkinut elämäni aikana kolme leikattua kollia Hesyltä. Mutta, ymmärsin nyt varmaan jotain väärin tai sitten systeemit on muuttuneet tosi nopeasti. Kantsii soittaa suoraan Hesyyn ja kysellä vähän tarkemmin noista tänhetken käytännöistä. Vaihteessa on viime-aikoina ollut henkilö, joka siihen tehtävään ei mielestäni erityisen hyvin sovellu. On tainnut olla hänellä vielä huono päivä lisäksi. No, on tuo työ sen verran rankkaa, että ei toisaalta mikään ihme.

Toivottavasti saat kissalle uuden kodin. Tuossa jo kyselin poikaystävältä, että : "Mitä jos meille tulis kolmas...", mutta hän arveli, että Viivi-kissa laittaisi jauhot kurkkuun tulokkaalle . Laita ilmo lahjoitetaan/ myydään-palstalle ja hoida eka noi rokotukset kuntoon. Ihan ehdottoman tärkeää on selvittää kissan terveydentila, tsekata, että kissarutto, FIP(tarttuva vatsakalvontulehdus) , kissa-aids yms. taudin aiheuttajia ei löydy kissan elimistöstä. Niin ja tietty kissaflunssa. Lääkärillä käyntiin palaa rahaa ja testit on kalliita, mutta jos olet antamassa kissaa toisen kissan kaveriksi, olisi kohteliasta ensin tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Meillä näin ei käynyt, kissan piti olla terve, mutta testeistä löytyi kaikenlaista hauskaa (mm. paha ruoansulatushäiriö ja krooninen ripuli). Mutsi nyt sitten hoitelee tätä kissaa lääkeruokien avulla ja rahan palamisesta emme viitsi enää edes puhua. Eli: Ei ole kiva, jos ostaja huomaa ostaneensa sairaan kissan, joka voi pahimmassa tapauksessa tartuttaa muutkin.
-SAtu

[Aphrodite]

Kiinnostuneille tiedoksi kissa on neitipuolinen ja majailee tällä hetkellä Pakilan kissatalossa. Muistaakseni on nimetty Justiinaksi. On kuulema todella pienikokoinen ja erittäin arka, mutta utelias ja sympaattinen... (Piude korjaatkos jos muistan väärin )

[Chyental]

Tällaisissa tapauksissa voi laittaa vaikka ilmoituksen Apulaan kissasta. Munkin tekisi mieli ottaa hylätty kissa Misun seuraksi, mutta mun tekee myös mieli ensimmäistä rotukissaani. Onhan aby ollut haaveissa jo 13 vuotta ja sellaisen toivottavasti saan tammi- tai helmikuussa.

Mutta en siis minäkään ole tuollaisesta valikoivuudesta kuullut.

[Piude]

Kiinnostuneille tiedoksi kissa on neitipuolinen ja majailee tällä hetkellä Pakilan kissatalossa. Muistaakseni on nimetty Justiinaksi. On kuulema todella pienikokoinen ja erittäin arka, mutta utelias ja sympaattinen... (Piude korjaatkos jos muistan väärin )

Tämä tarina on tosi. Araksi tämän kissan tekee dominoiva toinen naaras kissa

[Kati]

Onko tämä jokin uusi käytäntö? Ja pieneläinklinikalta takaisin Hesyyn 14 vrk päästä? Eivät ne ainakaan puoli vuotta sitten Hämeentiellä kissoja tuota pidempää aikaa pitäneet.
...
Viimeksi kesällä olin Lopelta Pakilaan rahtaamassa sinne paksuja kollikissoja (tuttu muutti ja kissat eivät sopineet uusiin kuvioihin ) Olisivat ottaneet kaikki, mutta yhdelle koti oli jo löytynyt, mutsini luota . En ole kuullut ikinä tuollaisesta "valikoinnista", ja olen itse hankkinut elämäni aikana kolme leikattua kollia Hesyltä. Mutta, ymmärsin nyt varmaan jotain väärin tai sitten systeemit on muuttuneet tosi nopeasti.

Joo, ei Pieneläinklinikka ole säilytyslaitos, mutta _vastaanottopiste_ kuitenkin. Pakilassa ei ilmeisesti ainakaan aina riitä tilat tuohon alkuajan säilytykseen, jonka aikana odotellaan, tuleeko joku noutamaan löytökissan ja tarkistamaan, että se on ehjä ja terve jne. Pakilaanhan ne kodittomat kai joka tapauksessa päätyvät "tyrkylle".

En tiedä kuinka uusi tää käytäntö on, kunhan luin joskus hesy.fi:stä. On se mun mielestäni ollut voimassa jo vuosia kuitenkin. Ehkä eivät noudata sitä ainakaan kirjaimellisesti muutoin kuin kiireaikana?

Ihan ehdottoman tärkeää on selvittää kissan terveydentila, tsekata, että kissarutto, FIP(tarttuva vatsakalvontulehdus) , kissa-aids yms. taudin aiheuttajia ei löydy kissan elimistöstä. Niin ja tietty kissaflunssa.
...
Ei ole kiva, jos ostaja huomaa ostaneensa sairaan kissan, joka voi pahimmassa tapauksessa tartuttaa muutkin.

Jehna. Meillä on nykyään kolme flunssankantajaa. Todennäköistä on, että toinen hesyläisistä toi sen taloon . Voiko kannetun flunssan tosiaan selvittää testillä? Niitä viruksiahan on monta.


Kati

[mjalava]

Välillä suorastaan ihmetyttää nämä kissatarinat. Itse tunnen montakin kissanomistajaa, yhtä lukuunottamatta hyvin vastuullisia ja lemmikkejään rakastavia.

Mutta ongelma näyttää niin vakavalta, että jotenkinhan siihen pitäisi puuttua. Mieleen kyllä juolahtaa väkisinkin kysymys, että miksi kissaan suhtaudutaan niin kovin eri tavalla kuin muihin lemmikkeihin - otetaan nyt vaikka esimerkiksi aw:n varsinainen aihe, kalat. Kalojen "heitteillejättö" on tietenkin hieman harvinaisempaa kuin omillaankin mitenkuten selviytyvien kissojen, mutta toisaalta ongelmakalojen lopettamista ei monikaan paheksu - ainoastaan siinä käytettyjä epäeettisiä menetelmiä. Jos et pysty tarjoamaan kalalle oikeanlaista asumusta, se pitää joko luovuttaa pois tai lopettaa, ja jälkimmäistä vaihtoehtoa pidetään yleisesti ihan suotavana.

Mikä asettaa kissan erilaiseen asemaan? Karvat? Pitäisikö eläinsuojeluyhdistysten ottaa vastaan myös kalat ja muut eläimet, joita niiden omistajat eivät koe voivansa asianmukaisesti hoitaa tai jotka on jätetty heitteille? Eihän yhdistyksillä kai itse asiassa ole yleensäkään mitään velvollisuutta ottaa vastaan tai hoitaa mitään eläimiä muuten kuin yhdistyksen omien sääntöjen ja päätösten mukaisesti.

Eikö kalan "oikeus elämään" olekaan samansuuruinen kuin kissan?

Mika

[Piude]

Mikä asettaa kissan erilaiseen asemaan? Karvat? Pitäisikö eläinsuojeluyhdistysten ottaa vastaan myös kalat ja muut eläimet, joita niiden omistajat eivät koe voivansa asianmukaisesti hoitaa tai jotka on jätetty heitteille?

Tässäpä sitä on pohdittavaa
Minäkin tunnen monta vastuullista lemmikin omistajaa oli eläin sitten kala tai hevonen.
Kalat ovat "helpompi" hoitoisia monien mielestä kuin kissa tai jokin muu eläin. On ruoka-automaatteja, valaisin automaatteja ym ja niitä ei tarvitse ulkoiluttaa sekä niille ei tule allergisiksi.
Kaloja on helpompi lahjoittaa, jollet itse pysty niitä pitämään (kiitos useasti aw:n)
Kaikilla eläimillä on oikeus elämään, siitäpä tässä onkin kyse

Edit: Korjattu lainaus kuntoon. --Cory

[Kati]

Mikä asettaa kissan erilaiseen asemaan? Karvat?
...
Eikö kalan "oikeus elämään" olekaan samansuuruinen kuin kissan?

Jos käytetään kylmää logiikkaa, tietysti on, käytännön elämässä kuitenkaan ei. Sehän siinä on taustalla, että kissa herättää "normaalissa" ihmisessä empatiaa ja sielujen sympatiaa, kun taas kala ei.

Eläinsuojelulakihan asettaa nisäkkäät ja kalat samaan asemaan pohjautuen siihen, että niiden kyky tuntea tuskaa ja kärsiä ovat, sikäli kun tiedetään, samanlaiset. Kuten kuitenkin hyvin tiedämme, ihmisten mielissä eläimen arvostus pohjautuu täysin eläimen herättämään tunteeseen eikä faktaan. Kuvitelkaapa, mikä meteli syntyisi, jos joku liike myisi esim. kissanpennun ja marsun samaan häkkiin, ja "luonto tekisi tehtävänsä". Sensijaan ketään ei kiinnosta, jos kultakala syö samaan altaaseen heitetyt millikset. Jos jätetään ihmisten tunteet spekuloinnin ulkopuolelle, tilanne on molemmissa tapauksissa täysin sama.

Nyt menee aika filosofiseksi... Mä en ole perehtynyt, onko tämä jollain tieteenhaaralla hallussa, mutta itse olen pähkäillyt asian niin, että ihmisen sisäänrakennettu empatiasysteemi toimii selvässä järjestyksessä omien geenien selviytymistä preferoiden. Se, ketä kohtaan tunnetaan empatiaa riippuu omasta asemasta, olosuhteista ja sukulaisuussuhteesta kohteeseen.

Kun omat tarpeet on hoidossa ja olosuhteet hyvät, seuraavaksi ihmistä kiinnostaa oman perheen ja lähisukulaisten tarpeet, mutta naapurista varastaminen on enemmän kuin ok. Jos sensijaan suvullakin menee hyvin, voidaan tuntea empatiaa jo naapuriakin tai laajemmin esim. omaa kansaa kohtaan. Homma laajenee sitten samankaltaisia preferoiden, esimerkiksi omaan rotuun, sen jälkeen kaikkiin ihmisiin ja eläimiinkin, alkaen niistä, jotka ovat eniten samankaltaisia (eniten yhteisiä geenejä), eli muihin nisäkkäisiin.

Tästä mekanismista on minusta esimerkkejä vaikka miten niin nykyajassa kuin historiassakin. Esim. kehitysmaissa eläimelle tai edes naapuriheimolle ei aina riitä empatiaa, koska arkipäivän ongelmia on niin paljon. Teoria ei suinkaan kata kaikkea ihmisten ja eläinten välisissä suhteissa, mutta perusperiaate näyttää kattavan aika ison kasan ilmiöitä. Sille tuntuu olevan ihan pätevä perustelukin; yksittäisen geenin näkökulmasta tällä parannetaan sen säilymismahdollisuuksia.

Kalojen vs. kissojen tapauksessa nähdään sama. On ihmisiä, jotka eivät tunne samankaltaisuutta kumpienkaan kanssa eivätkä siten tunne empatiaakaan. Heille on ihan sama, jos joku taiteilija nylkee kissan elävältä, itse asiassa se voi olla heistä jopa hauskaa. Sitten on paljon ihmisiä, jotka näkevät kissassa riittävästi samoja piirteitä kuin itsessään, että pystyvät asettumaan sen asemaan ja kohtelemaan sitä parhaan tietonsa mukaan. Ei heillekään tosin tule isoa ongelmaa valita, luopuako omasta allergisesta lapsestaan vai kissasta, jos moinen tilanne tulee eteen.

Kala on jo aika kaukana ihmisestä noin niinkuin olemukseltaan ja elintavoiltaan. Ei minusta ole kummallista, ettei sellainen ihminen, joka ei ole kaloihin perehtynyt, tunne empatiaa niitä kohtaan. Tai ei ainakaan yhtä paljoa kuin kissaa kohtaan, omasta jälkikasvusta tai muista ihmisistä nyt puhumattakaan.


Kati

[Archie]

Öööh...ihan mielenkiintoinen teoria kyllä sinulla.Panee kyllä miettimään kaikenlaista kuten eikö kasvatuksella olekaan merkitystä?

Aarni

[Kati]

Öööh...ihan mielenkiintoinen teoria kyllä sinulla.Panee kyllä miettimään kaikenlaista kuten eikö kasvatuksella olekaan merkitystä?

Varmasti on tiettyyn rajaan asti. Mutta kuka sen ketjun "oikeanlaisen eläimiin suhtautumisen" opettamisesta lapsilleen on aloittanut ja miksi?

Entä millaista suhtautumista muihin ihmisiin ja eläimiin voisit opettaa lapsillesi, jos kilpailisitte niiden kanssa eloonjäämisestä joka päivä? Kiinnostaisiko edes yrittää? Jos jostain syystä kiinnostaisi, luuletko, että onnistumisen mahdollisuuksia olisi? Tyyliin tapatte lastesi kanssa pupuja paljain käsin aina kun saatte kiinni. Sitten teillä on bailut, jossa pupu syödään. Kun masut on täynnä, kerrot lapsillesi, kuinka puput ovat hienoja eläimiä, ja kuinka se eläinparka varmaan pelkäsi ja kärsi ihan hirveästi.

Tai on niin nälkä, että syötte jo ruohoa. Naapurissa on sapuskaa, ja pöllitte kaiken. Naapurit jäi ilman, teillä on taas bileet. Ja masujen ollessa täynnä opetat lapsillesi, että naapurit on oikeasti tosi hienoja ihmisiä, ja että kylläpä niillä on nyt nälkä, voi-voi .

Kati

[Archie]

Entä millaista suhtautumista muihin ihmisiin ja eläimiin voisit opettaa lapsillesi, jos kilpailisitte niiden kanssa eloonjäämisestä joka päivä? Kiinnostaisiko edes yrittää? Jos jostain syystä kiinnostaisi, luuletko, että onnistumisen mahdollisuuksia olisi? Tyyliin tapatte lastesi kanssa pupuja paljain käsin aina kun saatte kiinni. Sitten teillä on bailut, jossa pupu syödään. Kun masut on täynnä, kerrot lapsillesi, kuinka puput ovat hienoja eläimiä, ja kuinka se eläinparka varmaan pelkäsi ja kärsi ihan hirveästi.
Kati

No nyt taidetaan mennä jo kivikaudelle ja silloin en varmasti olisi kertonut näin.Se on kyllä totta.Mutta moraalisääntöjä oli todennäköisesti silloinkin ja elämänolot kehittyvät ja ihmiselläkin on kyky kehittyä.

Tai on niin nälkä, että syötte jo ruohoa. Naapurissa on sapuskaa, ja pöllitte kaiken. Naapurit jäi ilman, teillä on taas bileet. Ja masujen ollessa täynnä opetat lapsillesi, että naapurit on oikeasti tosi hienoja ihmisiä, ja että kylläpä niillä on nyt nälkä, voi-voi .

Kati

Olen kuullut toisenlaisiakin tarinoita mm.sota-ajalta jolloin jopa huolehdittiin naapureista.Nykyään saattaisi joskus olla jopa oppimista entisajan ihmisistä.

Aarni

[mjalava]

Hmm, meillä kyllä syödään ihan itse tapettuja kaloja, pupuja ja hirviä sekä muiden tappamia karvaisia, höyhenellisiä tai suomullisia eläimiä enkä minä ainakaan ole huomannut mitään ongelmaa totuttaa lapseni siihen että kun syödään lihaa, se on joskus ollut osa elävää eläintä. Ja että eläin on ihan oikeasti (ainakin meidän kulttuurissamme) tapettava ennenkuin se syödään. Kymmenen vuoden kahta puolta olevat tyttäreni eivät vielä ole itse ottaneet osaa metsästykseen, mutta eivät kyllä kavahda nylkemisessä ja paloittelussa auttamista.

Nykylasten eläimiin suhtautuminen on minusta ihan liian usein täysin epärealistista. En tarkoita sitä että kaikkien tulisi tappaa eläimiä syödäkseen niitä, esim. kasvissyönti eettisin perustein on ihan ok, vaan sitä että eläimiin suhtaudutaan aivan ristiriitaisilla tavoilla ja näiden tapojen taustat ovat outoja.

Yksi ristiriitaisuus on suhtautuminen liharuokaan. Teuraseläinten kasvatusta ja tappamista vastustavat monet sellaisetkin joille kyllä hampurilainen (eikä se kasvisversio...) maistuu vaikka kahdesti päivässä. Metsästystä pidetään epäeettisenä ja kun kysytään mitä sitten pitäisi tehdä hirvikannalle, jotta ihmiset pysyisivät liikenteessä hengissä, ehdotetaan ratkaisuksi esim. viranomaisten suorittamaa lahtausta (sekö sitten olisi eläinten kannalta parempi? Mistä resurssit?). Tai tieliikenteen lopettamista tykkänään tarpeettomana. Jotenkin porukalta häviää välillä kaikki realismi päästä.

Yksi kummallisen suhtautumisen taustatekijä on viihdeteollisuus. Pikkulasten saduissa, elokuvissa, kirjallisuudessa jne. inhimillistetään eläimiä, ts. "valehdellaan" lapsille eläinten todellisesta luonteesta. Jotkut sitten rakentavat arvomaailmansa osin tällaisen satumaailman pohjalle. Kuinka sitä voisikaan syödä Aku Ankkaa tai Väiski Vemmelsäärtä. Sadut ovat tietenkin satuja ja niihin pitäisi suhtautua sellaisina, mutta ne muodostavat kuitenkin aika ison osan pikkulapsen maailmasta varsinkin nyt, kun itse tarinoiden lisäksi kaupataan niihin liittyviä leluja niin, että lapsi voi rakentaa ympärilleen vaikka millaisen "eläinmaailman".

Tappaminen on tappamista. Ei mitenkään kaunista puuhaa. Sen vastustaminen on minusta ihan ok, jos sen oikeasti todella tuntee vääräksi. Samoin eläinten huono kohtelu ansaitsee tulla vastustetuksi. Mutta silloin kyllä pitää olla lähtökohtana jonkinlainen koherentti ajattelu ja todelliset vaihtoehdot. Täytyy ymmärtää se, että yhteiskunta on paljon laajempi kokonaisuus kuin oma etiikka eikä yhden ihmisen tai yhden asian liikkeen ajama kanta voi olla se ainoa oikea ratkaisu kaikille.

Niin siihen kissaongelmaan muuten on ratkaisu. Kissalla on oikeus kissan arvoiseen elämään. Jos sille ei voida tarjota kissan arvoista elämää, eläinsuojeluasetuksen 32§:ssä on ohjeet.

Mika

[Kati]

Olen kuullut toisenlaisiakin tarinoita mm.sota-ajalta jolloin jopa huolehdittiin naapureista.Nykyään saattaisi joskus olla jopa oppimista entisajan ihmisistä.

Se onkin hieman eri asia, kuinka nopeasti "opittu" empatia syntyy tai lakkaa olemasta. Ilmeisesti aika vähän ehtii tapahtua yhden sukupolven aikana. Jos sinä tunnet empatiaa naapuriasi kohtaan tänään, kun teillä on kaikki hyvin, täytyy tapahtua aika paljon asioita, ettet tuntisi niin enää huomenna, vaikka asiat kääntyisivät päälaelleen. Sensijaan, samaa voisi olla vaikea opettaa lapsille, jotka eivät ole nähneet sitä hyvää aikaa. Vertaa vaikka siihen, miten monet sota-ajan nähneet ja heidän lapsensa suhtautuvat venäläisiin.

Kati

[Kati]

Hmm, meillä kyllä syödään ihan itse tapettuja kaloja, pupuja ja hirviä sekä muiden tappamia karvaisia, höyhenellisiä tai suomullisia eläimiä enkä minä ainakaan ole huomannut mitään ongelmaa totuttaa lapseni siihen että kun syödään lihaa, se on joskus ollut osa elävää eläintä.

Ei kyse ole mielestäni siitä, metsästetäänkö tai syödäänkö eläintä vai ei, vaan elinoloista laajemmassa mielessä. Jos sinä ja perheesi lakkaatte elämästä, ellet saa sitä pupua kiinni ja hengiltä, suhtautumisesi siihen ei varmasti ole sama kuin harrastaja-metsästäjällä (kuvittele kotiinpaluu, kun ovela jänis on jallittanut sua ja perhe on odottanut koko päivän nälissään)... Puhumattakaan suhtautumisesta petoihin - jos joudut oikeasti kamppailemaan esim. susien kanssa ruuasta, hellät tunteet susia kohtaan eivät elä kovin pitkään.

Kati

[Archie]

No tämähän käy mielenkiintoiseksi!
Sensijaan että kyllästytän muut kuoliaaksi omilla mielipiteilläni taidankin tulla hakemaan Kati sulta noita kasveja joskus oikein ajan kanssa.
Otan eväät mukaan ettei tule nälkä siinä jutustellessamme aiheesta josta tosiaan löytyy näkökulma ja mielipide jos toinenkin.

Aarni

[Kati]

Otan eväät mukaan ettei tule nälkä siinä jutustellessamme aiheesta josta tosiaan löytyy näkökulma ja mielipide jos toinenkin.

Hah - et kai pelkää että heittäydyn epäempaattiseksi kannibaaliksi ?

Kati

[mjalava]

Se onkin hieman eri asia, kuinka nopeasti "opittu" empatia syntyy tai lakkaa olemasta. Ilmeisesti aika vähän ehtii tapahtua yhden sukupolven aikana. Jos sinä tunnet empatiaa naapuriasi kohtaan tänään, kun teillä on kaikki hyvin, täytyy tapahtua aika paljon asioita, ettet tuntisi niin enää huomenna, vaikka asiat kääntyisivät päälaelleen.
Kati

Kyllä ihminen osaa olla ihmiselle susi. Vaikka tuo on aika huono vertaus, sudet kaiketi ovat ihan suht sosiaalisia eläimiä, vaikka valtataistelut voivatkin olla rajuja. No oli miten oli, aika hurjia tarinoita kuulee siitä mitä tapahtuu kun kansanjoukkoja agitoidaan toisia ryhmiä vastaan, eikä tarvitse mennä minnekään 1930-luvulle vaan ihan viime vuosikymmenelle nähdäkseen jopa Euroopan sisällä hirmutekoja ennen keskenään sovussa eläneiden välillä.

Eikä tähän tarvita edes mitään ideologioita. Yksilötasolla riittää se, että selviytyminen on oikeasti tiukoilla. Leningradissa taisi tapahtua aika hurjia asioita piirityksen aikana - piirityksen, johon suomalaisetkin osallistuivat. Yli miljoona ihmistä kuoli nälkään, ja vaikka varmasti siellä nähtiin suuria sankaritarinoita siitä miten ihmiset pitivät huolta toisistaan kovina aikoina, myös ihmisten julmuus toisiaan kohtaan tuli esiin.

Mika

[Kati]

Yksilötasolla riittää se, että selviytyminen on oikeasti tiukoilla. Leningradissa taisi tapahtua aika hurjia asioita piirityksen aikana - piirityksen, johon suomalaisetkin osallistuivat. Yli miljoona ihmistä kuoli nälkään, ja vaikka varmasti siellä nähtiin suuria sankaritarinoita siitä miten ihmiset pitivät huolta toisistaan kovina aikoina, myös ihmisten julmuus toisiaan kohtaan tuli esiin.

Jep, olet oikeassa. Riittävän hankalissa oloissa näitä muutoksia näyttää tapahtuvan myös nopeasti. Siinä on läjä ratkaisematonta problematiikkaa, mihin se raja meidän hyvien ja niiden pahojen välillä kussakin tilanteessa ja hetkessä vedetään. No, esimerkkejä löytyy myös Jenkeistä ihan parin vuoden takaa - kuinka voi yltiöpäinen me-henki ja monilla jopa puhdas muukalaisviha (tai -pelko) herätä hetkessä, kun perusturvallisuus järkkyy.

Kati

[mjalava]

Ei kyse ole mielestäni siitä, syödäänkö eläintä vai ei, vaan elinoloista laajemmassa mielessä. Jos sinä ja perheesi lakkaatte elämästä, ellet saa sitä pupua kiinni ja hengiltä, suhtautumisesi siihen ei varmasti ole sama kuin harrastaja-metsästäjällä (kuvittele kotiinpaluu, kun ovela jänis on jallittanut sua ja perhe on odottanut koko päivän nälissään)... Puhumattakaan suhtautumisesta petoihin - jos joudut oikeasti kamppailemaan esim. susien kanssa ruuasta, hellät tunteet susia kohtaan eivät elä kovin pitkään.
Kati

Toki noin siinä mielessä, että nähdään esim. peto kilpailijana tai saalis selviytymisen edellytyksenä. Mutta jos ei tehdä asiasta kovin abstraktia eikä haeta "pakkotilanteita" joita nykymaailmassa on tällä maailmankolkalla kovin vähän (harvan selviytyminen on kiinni omatoimisesta metsästyksestä, kalastuksesta, maanviljelystä tms. luonnon "riistämisestä"), kysymys on paljon suoraviivaisemmin siitä että saako eläimen syödä. Toisaalta voidaan perustellusti kysyä, saako kasvinviljelyä varten "tuhota" (tehdä luonnon eläinlajien kannalta käyttökelvottomiksi) laajoja maa-alueita. Viime kädessä ihmisen on nykymaailmassa hyvin vaikea elää ilman että jokin hänen toimenpiteistään aiheuttaisi välillisesti tai välittömästi eläinten kuolemia, asuinympäristöjen tuhoutumista jne. Eläimen tappaminen omin käsin on vaan niin konkreettinen asia, että siihen on helppo puuttua ja lakaista muu maton alle, vaikka lopputulos olisi aivan sama, usein yksittäisten eläinten kannalta tuskallisempi.

Eli se suoraviivainen kysymys on se, saako eläimen tappaa tai muuten aiheuttaa sen kuoleman. Minusta saa. Kielteinen vastaus vaatii oikeasti aika kattavat perustelut, jos vielä väittää elävänsä vastauksensa mukaisesti.

Mika