Viivakirjoahvenen kutu

[e.pipo]

600 litraa, ph neutraali, kovuus kympin luokkaa, lämpötila taitaa olla jo 29 tienoilla. Surkeat sisäsuodattimet, kaksi putkea valoa. 6 viivaa, 3 isoa plekoa, noitamonni ja parit partikset. Vettä vaihdellaan nykyään puolet noin kerran viikossa. Ruokinta pääsääntöisestikuivamuonaa, pohjatabletteja sekä keitettyjä vihanneksia pohjalle.

Päätin aloittaa uudella otsikolla, aiemmin tapetilla ovat olleet kotilot sekä suodatusasiat.
Niin, ihan ensimmäisen kerran viivakirjoahvenet nyt sitten jostain syystä kutivat! Taistelussa kotiloita vastaan harjailin yhden kannonpätkän ja sattumoisin siihen pölkkyyn kutu on nyt sitten asettunut. Erityisesti toinen vanhemmista (naaras?) vahtii kutua aktiivisesti. Isäpappa käväisee paikalla vähän väliä. Haluaisiko joku vinkata mitä tässä voisi tehdä jotta iloinen perhetapahtuma saatettaisiin kunnialla loppuun. Yritin kyllä haulla jotain täältä ja googlesta, mutta lajikohtaista asiaa en tahtonut löytää... ja vain parasta tietenkin meidän kudullemme

[e.pipo]

.. no joo, onnittelut perheenlisäyksestä eivät ole enää ajankohtaisia; aamulla kaikki oli vielä ok, mutta nyt on kutu häipynyt!

[Mari Kurki]

Luultavasti vain harjoittelivat. Kunnollisen kutuparin osuessa yhteen, ei tarvitse tehdä oikein mitään. Oma pariskuntani hoiti tuolla rauskualtaassa poikasensa about 3 - 5 cm mittaisiksi ja mattosuodattimen pinnasta ja kasvien lehdiltä oli löytynyt lapsukaisille ruokaa ylläpitämään kasvua. Minä osallistuin tipauttelemalla poikasparveen kerran päivässä mikromatoja ja vaihtelemalla normaaliin tapaan vettä.