Akvaarion desinfiointi

[Kaizu]

Autoinpa kaveria rahapulassa ja ostin karanneilla gerbiileillä olleen n. 80 litraisen Giant akvaarion itselleni.

Nyt sitten aloin miettimään että mitenkäs tuo pitää desinfioida Koska en viitsisi alkaa alkoholin väärinkäyttäjäksi, niin mietin että menisikö tuon desinfiointi ottamalla se vaikka saunakaveriksi. Voihan sille sitten tarjota vaikka pari huikkaa saunajuomiseksi :idea:

Lähinnä kuitenkin kiinnostaisi tietää onko tuollainen lämminilmakäsittely riittävä, vai onko tehtävä tosiaan vielä jotain muutakin.

[proto]

Löytyikö gerbiilit? Jos bakteereja meinaa tappaa ei saunan lämpötila oikein riitä. Yleensä lämmöllä tapettuna bakut tarvitsevat 120 astetta ja enemmän painetta (ei vesi kiehu). Voisin sanoa 75% alkoholin olevan melko hyvä tai sitten joku desinfioiva pesuaine. Itse olen kyllä alkoholin käytön kannalla.

[TanTan]

Itse desinfioin akvani ihan apteekista saatavalla desinfiointiliuoksella, 60-prossasta denaturoitua alkoholia, ettei tunnu edes pahasti väärinkäytöltä .

Oli ainakin EELA:n tädin mukaan ok kalatuberkuloosia poistettaessa. Lisäksi tubin poistossa kuivatus oli kova sana, mutta se ei taida "kuivabakteereihin" tehota?

t.

[Liisa S]

Jaa, mitäs kaikkia tauteja niistä gerbiileistä taas tarttuikaan akvaariokaloihin? Jos olisi minun pyttyni niin pesisin vedellä mutta en vaivautuisi desinfioimaan. No jos olis pakko niin suolavedellä sitten.

[Kaizu]

Jaa, mitäs kaikkia tauteja niistä gerbiileistä taas tarttuikaan akvaariokaloihin?

No sitäpä en tiedä, siksi ajattelinkin varmuudeksi kysästä täältä miten desinfioida

Jos olisi minun pyttyni niin pesisin vedellä mutta en vaivautuisi desinfioimaan. No jos olis pakko niin suolavedellä sitten.

Ehkäpä tuo vesipesu saa sitten riittää mullekin, jos ainoa puhdistettava on nuo irtonaiset karvat. Mahtuupahan sitten akvaarion sijasta saunaan joku muu niistä saunajuomista ja löylyistä nauttimaan.

Ainakin allas on naarmuton, eikä silikonejakaan näytä olevan pahemmin jyrsitty. Melkosta nitinää tuo kyllä piti kun sen vedellä täytin; taisi olla altaan ensimmäinen täyttö.

[jarvij]

Hei!
Laitetaanpas linkki akvaarion desinfioinnista yleisempään käyttöön. Tähän tapaukseen sitä ei tarvita, koska kaloilla ja gerbiileillä on melko vähän yhteisiä sairauksia (jotkut tulehdustyyppiset kenties. Tosin niiden aiheuttajia akvaariossa on ja tulee aina olemaan. Tarkoittaa potentiaalisti patogeeneja yleisiä vesibakteereita, joita on kaikkialla)

Eli vesipesu ja mahdollisiin tahroihin laimea etikka+huolellinen huuhtelu.

http://www.akvaariotieto.info/suomi/ohj ... sinfio.php

[katsu]

Entäs sukkanauhakäärmeillä ollut akvaario?

[Holstedt]

Minä olen käyttänyt yleensä vetyperoksidia akvaarioiden desinfiointiin.

[Lisa]

Mimmoisen tuloksen antaisi, jos pesisi koko akvaarion etikkavedellä? Paljonko tavallista etikkaa pitäisi laittaa esim. 10 litraan vettä?

[kankaanp]

Desinfioinnista tai steriloinnista...

Kuivalla lämmöllä steriloitaessa käytetään lämpötiloja 120-180 astetta. Ylimmissä lämpötiloissa steriloitavia esineitä tarvitsee pitää vain puolisen tuntia ja alimmissa 2-3 tuntia. Valitettavasti akvaarioista kai yritetään poistaa ympäristössä (maaperässä) yleisiä mikrobeja joista joidenkin itiöt eivät tiedä vielä mitään kuumailma steriloinnista.

Höyryllä steriloitaessa käytetään lämpötiloja 115-134 astetta ja 1-3 ilmakehän painetta (69-207 kPa). Tämä autoklavoinniksi kutsuttava toimenpide on terveydenhuollossa aina ensisijainen sterilointi muoto.

Mutta kuten edeltä näkyy kumpikaan ei tule kysymykseen akvaarion kohdalla. Silikonille voisi käydän höpösti ja kehys akvaariossa voisi lämpölaajeneminenkin tuottaa ikäviä yllätyksiä.

Desinfioitiaineista kysymykseen tulevat lähinnä alkoholit (oikeastaan vain etanoli), halogeenit (kloori ja jodi) ja vetyperoksidi. Ehkä myös bentsalkonikloridia voisi käyttää. Ymmärrettävistä syistä aldehydit (formaldehydi) ja fenolit eivät tule kysymykseen.

Etanoli
Etanoli on hyvä desinfiointiaine pinnoille ja iholle. Sillä on hyvät puhdistavat ominaisuudet. Valitettavasti se tehoaa huonosti itiöihin eikä läpäise orgaanista ainetta kovin hyvin. Siksi sillä desinfioitavien pintojen pitää olla huolellisesti puhdistettuja ennen käsittelyä. Yleinen väärinkäsitys on että mitä vahvempi alkoholi, sitä tehokkaampi desinfektio. Tosiasiassa 100% etanoli on täysin tehotonta mikrobeihin. Käytössä on 60-95% liuoksia, britit ja jenkit suosittelevat 70% liuosta, Suomessa on yleisesti käytössä Spiritus Dilutus 80% denaturoitu etanoli. Tämä liuos tehoaa hyvin myös viruksiin ja mykobakteereihin (tubi). Etanolia voidaan käyttöö keraliuottimena muissa desinfektioaineissa (esim. jodi, bentsalkonikloridi). 25% etanolia liuoksessa toimii säilytysaineena. Etanoliliuokset (varsinkin denaturoidut) säilyvät hyvin. Myös isopropanolia käytetään mutta akvaarion kohdalla se ei tule kysymykseen toksisuutensa vuoksi. Alkoholit eivät ole haitallisia lasille, silikonille tai metallille eikä ympäristön pH:lla ole niiden teholle merkitystä. Etanolia on helposti saatavilla ja se on edullista. Se on erittäin helppo levittää pinnoille esimerkiksi sumutepulloa käyttämällä. Jos ei ole keinoa hankkia Dilutusta apteekista Viru Valge on erinomainen vaihtoehto: se on saman vahvuista ja makuista - siis juomakelvotonta eikä sen käyttö akvaarion desinfiointiin siksi täytä väärinkäytön tunnusmerkkejä.
Käyttöohje: Pese akvaario huolellisesti vedellä ja tarvittaessa sopivaksi katsomallasi pesuaineella. Kuivaa se. Sumuta 80% etanoliliuosta runsaasti akvaarion pinnoille, pyyhi halutessasi pinnat mutta älä kuivaa vaan anna etanolin haihtua. Huuhdo akvaario.

Halogeenit - kloori ja jodi
Kloori ja jodi ovat vanhimpia ja tehokkaimpia desinfiointiaineita.

Klooria käytetään yleensä hypokloriittiliuoksina. Niitä on helposti saatavilla ja ne ovat edullisia. Ne tehoavat erittäin nopeasti ja laajakirjoisesti bakteereihin, sieniin ja viruksiin. Hypokloriittiliuosten heikkous on niiden huono säilyvyys: vanhoissa liuoksissa ei ole tarpeeksi vapaata klooria desinfioimaan. Lisäksi orgaaninen lika heikentään niiden tehoa merkittävästi. Lisäksi ne aiheuttavat korroosiota metalleille. Hypokloriitin teho on parhaimmillaan pH:ssa 5, mutta silloin myös sen säilyvyys on heikoin. Käytännössä yleisesti käytetty 0,5% liuos on turvallisinta valmistaa juuri ennen käyttöä 10% natriumhypokloriittiliuoksesta. 0,5% liuos pitää säilyttää kylmässä tai viileässä. Kloramiinia on myös helposti saatavilla tabletteina veden desinfiointiin. Akvaariokäytössä on erittäin tärkeää muistaa huuhtoa pinnat hyvin käsittelyn jälkeen ja lisätä vedenparannusainetta ensimmäiseen täyttöveteen.
Käyttöohje: Pese akvaario huolellisesti ja sumuta 0,5% natriumhypokloriittiliuos akvaarioon. Anna vaikuttaa ja huuhdo runsaalla vedellä vähintään 3 kertaa. Lisää vedenparannusainetta 1. täyttöveteen.

Jodi on myös tehokas bakteereja, viruksia ja sieniä vastaan. Se tehoaa myös itiöihin kun altistusaikaa pidennetään. Jodi ei yksinään liukene veteen tai alkoholiin riittävässä määrin, se tarvitsee aina keraliuottimen (kaliumjodidi) tai kantaja-aineen (kompleksin muodostaja). Yleisesti käytössä on ikivanha Lugolin liuos jossa on kaliumjodidia ja jodia suhteessa 2:1 (10% ja 5%). Liuos on helppo valmistaa (jauheet hierretään yhteen ja vesilisätään vähitelleen välillä sekoittaen) ja sitä saa myös helposti valmiina. Myös 90% etanoliin valmistettu 2,5% liuos jossa on molempia aineineita (I ja KI) 1:1 suhteessa on käytössä. Jodin teho ei riipu yhtä paljon lämpötilasta tai pH:sta kuin kloorin, mutta emäksisessä ympäristössä se laskee. Myöskään orgaaninen aine ei vähennä sen tehoa yhtä paljon kuin kloorin. Ilmeinen ongelma on jodin voimakas värjäävä ominaisuus. Silikoni ottaa väriä voimakkaasti ja metallikin voi kärsiä pientä korroosiota. Väri tosin kertoo tehokkaasti mihin ainetta on levitetty. Modernimmat liuokset ovat jodoforeja joissa useimmiten povidoni toimii jodin kantaja-aineena. Näiden liuosten teho lisääntyy kun niihin lisätään vettä. (Jodia vapautuu povidonista.) Betadine on esimerkki jälkimmäisestä jodiliuostyypistä. Tällainen liuos tarvitsee pari minuuttia saavuttaakseen täyden tehonsa.
Käyttöohje: Pese akvaario. Kaada tai tiputa jodiliuosta laseille ja levitä se pumpulitupolla tai sidetaitoksella pinnoille. Anna vaikuttaa pari minuuttia ja huuhdo hyvin. Myös jodiliuos käsittelyn jälkeen voi olla tarpeen käyttää vedenparannusainetta.

Vetyperoksidi
Vetyperoksidia käytetään paljon "likaisten" (märkivien tms.) haavojen puhdistukseen, ei niinkään pintojen desinfiointiin. Se hapettaa ja kantaa kuohuessaan likaa pois haavoista. Se myös valkaisee tehokkaasti. 30% väkiliuos on syövyttävää. Useimmiten käytetään 3% liuosta jossa on stabilointiainetta. Stabiloimaton liuos säilyy hyvin huonosti ja stabiloitukin on syytä säilyttää kylmässä tai viileässä. Vetyperoksidi on metalleille haitallista koska se aiheuttaa nopean hapettumisen (voimakas korroosio). Vetyperoksiidin teho on erittäin hyvä myös itiöihin. Orgaaninen aine vie vetyperoksidilta tehon. Akvaariokäytössä vetyperoksidi on varmasti yksi turvallisimpia aineita, sillä siitä jää jäljelle pääasiassa happea.
Käyttöohje: Pese akvaario huolella ja sumuta 3% liuosta runsaasti pinnoille. Anna vaikuttaa hetki ja huuhtele.

Olisin sitä mieltä että käyttökelpoiset aineet ovat tässä suositusjärjestyksessä. Muitakin voidaan käyttää (kaliumpermanganaatti, kloramiini, kylläinen suolaliuos), mutta niiden teho on huomattavasti heikompi. Toisaalta Jukan sivuilla mainitut desinfiointitavat ovat hyvin turvallisia, mutta valitettavasti myös aiheuttavat korroosiota metalleille. Tässä keskustelussa esitetty etikkahappoliuos on tosi myrkkyä silikoonisaumoille, mutta hapot yleensä tappavat itiöt erittäin tehokkaasti.

Lähdekirjallisuus: Hugo & Russell: Pharmaceutical Microbiology, Blackwell Scientific Publications, 1994
(Sama asia löytyy suomenkielisestä kirjasta: Pia Vuorinen (toim.): Farmaseuttinen mikrobiologia, Farmaseuttinen yhdistys ry, 1997)
Nämä minulla on käytettävissäni, mutta enemmänkin alaan liittyvää kirjallisuutta varmasti löytyy.

[jarvij]

Hei!
Erinomaista että saatiin asialliset sterilointi- ja desinfiointiohjeet. Pitää kuitenkin ottaa huomioon myös miksi desinfioidaan. Yleisiä, mahdollisesti kaloihin tarttuvia ja tulehduksia aiheuttavia, yleisiä vesibakteereita ei ole järkevää edes yrittää tuhota, koska jo ensimmäisen kasvin tai kalan mukana niitä tulee varmasti ja ne lisääntyvät akvaariossa nopeasti.

Kypsyneessä suodattimessakin niitä on ja sen desinfiointi edellyttää akvaarion kypsyttämistä alusta uudelleen. Loiset ja kalataudit häviävät suurelta osin jo kun akvaariota pidetään pari kolme viikkoa kalattomana. Tuberkuloosibakteerit tosin tulevat toimeen akvaariossa olevalla orgaanisella jätteellä eli niistä ei seisottamalla pääse eroon, jos niitä kaloissa on tai on ollut.

Viruksia akvaariokaloissa tunnetaan varsin huonost,i ja niistä on kaikkiaan vain erittäin vähän tietoa saatavissa. Lähinnä karpeissa esiintyy (saks.) Pockenkrankheit, jota mahdollisesti voisi olla myös kultakaloissa (en tiedä, mutua ?).

Lymphocystis (rypäletauti) on tunnetuin akvaariokalojen virustauti ja sitä esiintyy Suomessa luonnonkaloissakin.

Kalatuberkuloosi ja leväsieni (Ichthyosporidium hoferi) ovat tärkeimmät syyt desinfioida akvaario ennen uusien kalojen hankintaa.

Valtaosa akvaariokalojen sairauksista johtuu huonosta veden hoidosta ja sen aiheuttamasta stressistä, jolloin yleiset, kaikkialla esiintyvät vesibakteerit voivat aiheuttaa kaloihin erilaisia tulehdustauteja. Niiden takia desinfiointi ei siis ole mielekästä, vaan huolehtiminen kaloille sopivasta vedestä ja sen hoidosta.

Monet iholoiset ja kidusmadot ovat poistettavissa akvaariosta huolellisella vesipesulla. Daktylogyruksen munatkaan tuskin tarttuvat mihinkään eli eiköhän nuokin vesipesulla lähde.

Etikka, alkoholi ja natriumhypokloriitti sekä vetyperoksidi ja suolaliuos ovat siis riittäviä menetelmiä useimmissa tapauksissa.